Matsiraportti HIFK-Pelicans 3-0

Median ja yleisön odottama kohtaaminen näiden kahden joukkueen välillä toteutui sopivasti joulun ja uuden vuoden jälkeisinä välipäivinä. Yleisö käytti tilaisuutta hyväkseen ja täytti Nordiksen noin 70:ä paikkaa vaille täyteen. Mielenkiintoa kohtaamiseen toi edellisen kohtaamisen joukkotappelun lisäksi myös se, että IFK lähti otteluun todella varamiehisellä kokoonpanolla. Kotijoukkueen riveistä puuttui erinäisistä syistä peräti 16 pelaajaa. Vastuuta sai näin ollen monet omat juniorit.

Liigadebyyttiään pelanneilla junioreilla kiekko poltteli lavassa pelin alussa mutta alkujännityksen häivyttyä esiintyminen oli todella ennakkoluulotonta. Tämä ennakkoluulottomuus levisi koko IFK:n ryhmään ja joukkue otti pelin edetessä kuskin paikan itselleen. Tästä parhaimpana esimerkkinä oli Janne Pesonen, joka saalisti tehot 1+2. Pesosen heräämistä on odotettu, kuin lunta jouluksi ja nyt tuntuu että merkkejä viime kevään kaltaiseen vireeseen pääsemisestä on vihdoin olemassa. Pelin toinen sankari oli vahvaa kautta pelaava Eero Somervuori, joka paukautti kaksi häkkiä Pelicans-vahti Niko Hovisen selän taakse.

Pelicans oli yllättävän vaisu läpi pelin. Maalintekopaikkoja toki siunaantui kohtuullinen määrä mutta kokonaisuutena lahtelaiset eivät päässeet pelin ytimeen missään vaiheessa. Paikat, joita vieraat saivat tyrehtyivät vakuuttavan illan pelanneeseen Dennis Endrasiin, joka on osottautumassa erittäin hyväksi vahvistukseksi stadilaisten maalille. Hänelle hyvää taustatukea antaa Mika Norja, joka osoitti potentiaalinsa tuuratessaan Juuso Riksmania muutamassa ottelussa ennen Endrasin saapumista Nordiksen valoihin.

Lahden Isku-Areenan syövereissä riittää pohdittavaa, mikäli Kai Suikkasen joukot haluavat itselleen pitkän kevään. Suikkasen tyyliseen hyvään fiilikseen perustuva jääkiekko vaatii toimiakseen koko joukkueen vahvaan flow-tilaan pääsemistä. Tuohon virtaan Pelicans ei Nordiksella päässyt missään vaiheessa ja myös ennen joulua joukkue lensi läpi vaikeampaa jaksoa. Suikkasen tuntien joukkue tulee kuitenkin olemaan vahvimmillaan kevään ratkaisupelien koittaessa. Samaa voi myös sanoa IFK:n käskijästä Petri Matikaisesta.

Matsiraportti HIFK-Ilves 5-1

Lahden mellakoiden jälkeiset peli- ja toimitsijakiellot oli nyt kotijoukkueen kopissa lusittu ja kehiin päästiin parhaalla miehistöllä lukuunottamatta loukkaantuneita pelaajia. IFK:lla oli alla edellisillan surkea ottelu Kuopiossa Kalpan vieraana. Parannettavaa tuosta pelistä jäi koko joukkueelle huimasti. Mielenkiintoa kotiyleisölle toi myös uuden maalivahdin Dennis Endrasin ensiesiintyminen kotiyleisön edessä. Ilves on löytänyt hyvän vireen ja oli ennen tätä iltaa voittanut viimeisestä kuudesta pelistään viisi.

IFK tuli otteluun Petri Matikaiselle ominaisella tavalla jo Bluesin

ajoilta: ensimmäinen kymppi kotiluolassa hurjalla apinanraivolla. Tämä on ollut tuttu näky tämän kauden IFK:ssa. IFK myllytti pitkiä hyökkäyksiä vieraiden

päädyssä ja sai palkinnon jo reilun minuutin pelin jälkeen. Veljekset Granlund-show laitettiin heti pystyyn: Mikke syötti ja Makke viimeisteli. Ilves tuli vielä ensimmäisessä erässä tasoihin Niko Peltolan ylivoimamaalilla, joka pomppasi Endrasin hanskan kautta juuri ja juuri maaliviivan yli. Ajassa 15.43 tullut Eero Somervuoren 2-1-maali jäi kuitenkin ottelun voitto-osumaksi.

IFK oli läpi ottelun selvästi vieraitaan edellä pelin jokaisella osa-alueella. Vaikka Ilves heilui ennen tätä iltaa kuntopuntarin kärkisijoilla, niin se ei näkynyt millään tavalla Nord

iksen lauantai-illassa. IFK nakutteli helposti toisessa erässä kaksi ja kolmannessa yhden osuman lisää ja kuittasi rutiinipisteet kotiin 5-1-voitolla. Myös Ilveksen maalivahti Miika Wiikmanilla oli kehno ilta. Wiikmanin musta hetki nähtiin toisessa erässä Ilveksen pelatessa ylivoimalla. Wiikman pysäytti IFK:n purkukiekon oman maalinsa takana mutta ei nähnyt vaihtoaitiosta kentälle rynnännyttä Ville Peltosta. Samaan aikaan myös Mikael Granlund ampaisi Wiikmanin kimppuun Ilves pelaajien loistaessa tilanteessa poissaolollaan. Wiikman päätti leikkiä sankaria ja yritti harhauttaa sekä Peltosta että Granlundia sen sijaan, että hän olisi voinut purkaa kiekon vaikka ränniin. Kauas maaliltaan ajautunut Wiikman pisti pyörähdystensä jälkeen kiekon maalinsa taakse, josta sen kävi noutamassa Granlund. Tämän jälkeen helppo syöttö luukulle, josta kapteeni Peltosella oli helppo työ sutia laatta tyhjään häkkiin.

IFK on vihdoin ja viimein päässyt voittoputkeen kiinni. Nyt viimeisestä kuudesta pelistä on kasassa viisi voittoa ja sijoitus runkosarjassa viides. IFK:n minimitavoite runkosarjassa täytyy olla neljän joukkoon selviytyminen ja kotiedun varmistaminen puolivälieriin. Tätä huonompi sijoitus olisi karmeaa alisuorittamista. Ilves-ottelun tehomiehinä punapaidoilla häärivät Ville

Peltonen ja Petteri Wirtanen, jotka molemmat saalistivat tehot 1+2. Kahden tehopisteen kerhoon illan aikana pääsivät Granlundin veljekset; Makke 1+1 ja Mikke 0+2.

IFK:n urakka jatkuu maanantaina Ilmalassa kuumassa paikalliskamppailussa. Viime aikoina IFK:n käyrä on osoittanut ylöspäin ja Jokereiden puolestaan alaspäin. IFK:lla olisi nyt maukas sauma jatkaa tätä kehitystä jälleen yhden ottelun verran.

Pikku G

Tämän hetken kuumin parivaljakko on Stadin kingien kaksi Granlundia. Mikael Granlund on jo kohta käsite jääkiekkopiireissä, mutta kaikkien hämmästykseksi pikkuveli on ehkä vieläkin lahjakkaampi! Jatko näyttää, mihin pikku G:n taidot riittävät, mutta aika huikealta vaikuttaa. Edellisissä peleissä veljekset ovat olleet samassa ketjussa ja jälki on ollut kieltämättä tehokasta. Fläppitaulu on kuitenkin odottanut Matikaisen laittavan Ville Peltosen poikien ketjuun ja kasaavan "syömähampaan" ratkaisemaan erityisesti tiukkoja pelejä. Toisaalta kaikkien todella "tulessa" olevien pelaajien kasaaminen samaan voi olla ketjuun voi olla vastustajalle liian helppo keino yrittää tappaa I.F.K:n peliä. Seuraavaa peliin ia ainakin Saipaa vastaan Matikainen lupasi (IS 22.11) laittaa Villen ja Miken samaa ketjuun ja toiseen yhdistelmän Markus Granlund - Eero Somervuori. Toivottavasti ketjut alkavat löytyä ja voitoissa päästäisiin jonkinlaiseen "putkeen" yksittäisten voittojen sijaan.

Vauhdikasta kiekkosyksyä toivotellen
Silkkitakki alias Juha Marin

ps. Julkisuus tuntee myös toisen henkilön nimimerkillä Pikku G. Kyseessä on nuorten parissa suosittu räppääjä Henri Vähäkainu, joka puhuu avoimesti paitsi musiikista, niin myös hengellisistä asioista. Syksyn aikana on pääkaupunkiseudulla ollut näyttävästi esillä yhteiskristillinen Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Kampanjalle ovat antaneet kasvonsa useat tunnetut henkilöt. Eräs heistä on myös räppääjä ja räpin kaksinkertainen suomenmestari Ruudolf, jonka tarina on todella pysäyttävä ja huipentuu kohtaan, missä hän löytää pelastuksen ja henkilökohtaisen uskon. Kampanjan sivuilta: www.mahdollisuusmuutokseen.fi voit lukea mm. olympiaurheilija Mika Poutalan tai kolminkertaisen murhamiehen Lauri "Late" Johansonin tarinan siitä, miten he löysivät Jeesuksen omaan elämäänsä.

Matsiraportti HIFK-TPS 3-4

Sama laulu taas kerran: IFK luo riittävän määrän maalipaikkoja mutta häviää pelin. Tämän kauden valitettavan tuttu juttu on myös se, että IFK häviää fyysisyydessä vastustajalle. Tämä on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon IFKlaisen identiteetin ja sen, että päävalmentajana on Petri Matikainen, joka on tullut tutuksi fyysisen ja taistelevan kiekon ystävänä. Tällä hetkellä kovuutta IFK:hon tuo vain Ilari Melart.Stadilaiset tulivat otteluun TPS:aa vastaan samalla sykkeellä, kuin tiistaina Lukon vieraillessa Nordiksella. IFK panosti ottelun alkuun vahvasti ja vyörytti valtavalla voimalla pitkiä hyökkäyksiä vastustajan päätyyn. Molemmissa otteluissa IFK sai myös hakemansa nopean avausmaalin, tällä kertaa sen iski ylivoimalla hienon kuvion pää

tteeksi Janne Pesonen. Tiistai

na Lukko oli surkeutensa vuoksi täysi vastaantulija läpi pelin, mutta TPS tuli väkisin rinnalle ja ohi. Toisen erän alussa vieraat karkasivat jo 1-3-johtoon mutta punapaidat kirivät vielä rinnalle Mikael Granlundin ja Mikko Jokelan osumilla. Tämän jälkeen ottelun tuomaripari Henriksson-Kaukokari otti ratkaisevan isoa roolia kaukalossa ja puhalsi IFK:lle kolme kakkosta päällekkäin. TPS pääsi jauhamaan pitkään kahden miehen ylivoimaa ja sai sen aikana 3-4-johto-osuman. IFK:n pelaajista paistoi vilpitön halu puskea ottelu tasoihin, yritystä viimeisessä erässä riitti. Mutta kun ei niin ei.. IFK:n pelaajien itseluottamus on tällä hetkellä sen verran matalalla, että tiukat pelit tuntuvat järjestään kääntyvän tappioiksi. Peruspelaaminen ei ole tällä hetkellä sellaisella tasolla, jolla sen pitäisi tuolla kokoonpanolla olla. Liian usein IFK:n hyökkäykset päättyvät vastust

ajan sinisellä rännikiekon heittoon. Rosterissa on käsiä niin paljon, että muitakin variaatioita pitäisi löytyä riittämiin. Myös puolustuspelaamisessa on pahoja puut

teita. Puolustajat tekevät ottelusta toiseen muutamia kardinaalimunauksia, joita ei pitäisi liigatasolla enää nähdä. IFK:n peleissä nuo virheet ovat kuitenkin tällä kaudella olleet arkipäivää. Tämä kertoo sekä itseluottamuksen horjumisesta, että pelisuunnitelman epäselvyydestä. Positiivinen asia oli se, että nyt IFK lähti muutaman kerran myös nopeasti ylöspäin alkukaudesta tutuksi tulleiden tolkuttoman hitaiden lähtöjen sijaan.

Ongelmia Nordiksella kuitenkin riittää ja yksi iso sellainen tuli tällä viikolla lisää. Maalivahti Juuso Riksman loukkaantui tiistain Lukko-ottelussa raumalaispelaajan ajettua hänen päälleen. Diagnoosin johtopäätös oli passitus lonkkaleikkaukseen, josta toipuminen kestää koko loppukauden. Jan Lundell on tämän syksyn aikana näyttänyt, että hänen varaansa IFK ei voi laskea mitään edes runkosarjassa. Hän ei ole pystynyt kan

nattelemaan joukkuetta. IFK on jo suunnannut katseensa maalivahtimarkkinoille mutta huippumaalivahdin löytäminen tähän aikaan kaudesta ei todellakaan ole helppo tehtävä.

Petri Matikaisen asema ei todellakaan ole helppo. Kausi on kohta jo puolivälissä ja voittoputkia ei vieläkään saada aikaiseksi. Fanien kärsivällisyys a

lkaa kohta olla jo lopussa. Toimistolla ja valmentajien kopissa suurin kysymys tällä hetkellä kuuluukin: kuinka saada huippunimekäs joukkue pelaamaan taitojensa edellyttämällä tasolla. Löytääkö P

etri Matikainen vastauksen tähän kysymykseen riittävän nopeasti?

Matsiraportti HIFK-Lukko 4-1

Maajoukkuetauko on ohi ja SM-liiga on palannut arkeen. Huonon alkusyksyn pelanneet HIFK ja Lukko iskivät yhteen Helsingissä heti tauon päätteeksi. Ottelusta muodostui lopulta todella yksipuolinen näytös lähinnä Lukon surkeuden myötä. Kettupaitojen pelissä ei ollut kertakaikkiaan mitään järkeä. Raumalaisten pyöriminen oli sen näköistä, että hyökkäyspelikirjaa ei ole nähtykään tällä kaudella Äijänsuon pukukopissa. Hyökkäykset olivat täysin sattuman varaisia yhden miehen kuljetuksia tai karkeista IFK:n pelaajien virheistä syntyneitä vastaiskuja. Lukon pelaajien luistelulinjat ja ajoitukset olivat niin sekaisin, että niistä ei olisi vainukoirakaan löytänyt tolkkua.

IFK:lle peli oli henkisesti vähintään kuuden bojon matsi. Voitto tuli lopulta helposti ja numerot olisivat voineet olla paljon suuremmatkin, jos maalinteossa oltaisiin keskitytty tehokkuuteen, eikä näyttävyyteen. Lukko ei ollut IFK:lle mikään todellinen mittari mutta siitä huolimatta voitto oli vaakunapaidoille äärimmäisen tärkeä. Henkiset lukot Nordiksella aukeavat vain voittojen myötä ja sarjataulukossa ei tunnetusti lasketa tyylipisteitä erikseen. Siitä huolimatta IFK pelasi hyvin ja käytti Lukon aneemisuuden hyödykseen. Illan sankareiksi nousivat Granlundin veljekset Mikke ja Makke. Markus Granlund iski veljensä loistopasseista kaksi häkkiä ja pääsi juhlimaan uransa ensimmäisiä kotikaukalossa tehtyjä maaleja. Mikke Granlund oli sanalla sanoen huikea läpi pelin. Lähes joka vaihdossa hän suorastaan nöyryytti Lukko-puolustusta lukemattomalla kikkarepertoaarillaan. Miken itseluottamus on tällä hetkellä niin korkealla, että hän suorastaan dominoi kenttä

ä. Tämä aiheutti myös vieraille monta jäähyä.

IFK tarvitsisi myös Kim Hirschovitsin nousemista huipputasolleen. Kimi sai nyt mahdollisuuden Ville Peltosen ja Eero Somervuoren välissä mutta ketju ei onnistunut nousemaan täysin potentiaalinsa edellyttämälle tasolle yhdestä Somervuoren maalista huolimatta. Tuntuu myös siltä, että Peltosen pelikin kärsii tällä

hetkellä jonkun verran Hirson aneemisuudesta. Katsomossa ei voinut välttyä ajatukselta, että mitä kaukalossa tapahtuisi, jos Mikke ja Ville iskettäisiin taas yhteen.

Ilari Melart pelasi kauden ensimmäisen pelinsä. Melart toi puolustukseen jämäkkyyttä ja äijämäisyyttä, joka on loistanut poissaolollaan koko joukkueesta alkusyksyn ajan. Melartia tarvitaan jatkossakin. IFK:n viikko jatkuu torstaina Espoossa,

kun Petri Matikainen palaa vanhaan kotiluolaansa nyt IFK:n käskijänä. Matikaisella on hallista monia hyviä muistoja - ja niin on IFK:ssa viime kaudella pelanneilla pelaajillakin.

Ketjut kuntoon Sparta!

Hallitsevan Suomen mestarin HIFK:n alkukausi on ollut varsinaista tervan juontia. Tulokset ovat olleet huonoja ja peliesityksen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta todella vaisuja. HIFK on kasannut jo kansainväliselläkin mittapuulla todella nimekkään nipun. Tuolla kokoonpanolla ei yksinkertaisesti voi epäonnistua. Tai niin ainakin moni ajatteli.

Uusi valmennusjohto on tiukan paikan edessä. Karrikoidusti voidaan sanoa, että Petri "Sparta" Matikaisella ei ole muuta kuin hävittävää. Paine kattilassa alkaa kasvaa kohta sietämättömäksi jos tulokset ja ennen kaikkea peli eivät parane heti maaottelutauon jälkeen. Fläppitaulun lääke on yksinkertainen: ketjut kuntoon! Vaikeuksiin paras lääke on aina se, että asioita yksinkertaistetaan. Matikainen on ymmärrettävästi yrittänyt hakea koko alkusyksyn sellaisia ketjuja, jotka kaikki pystyisivät ratkaisemaan pelejä ja jotka olisivat mahdollisimman tasaisia. Tästä sinänsä hienosta päämäärästä olisi nyt tingittävä. Viime- ja alkukauden tutkapari Ville Peltonen-Mikael Granlund olisi ehdottomasti laitettava yhteen. Tähän kolmanneksi lenkiksi voisi heittää vaikka Kimmo Kuhdan. Vaikeuksien hetkellä suurempaa painetta hellittävät vain voitot. Ville-Mikke-kaksikko pystyy ratkomaan pelejä ja vaikka voittaminen ei saisi olla yhden ketjun varassa, niin nyt valmennusjohdolla pitää olla sen verran nöyryyttä, että voittoja haetaan vaikka se tarkottaisi asetetuista ihanteista tinkimistä. Voitot ruokkivat positiivista ilmapiiriä ja sitä totisesti tarvitaan tällä hetkellä punapaitojen pukukopissa.

Sarja jatkuu tiistaina, kun HIFK saa vieraakseen Lukon. Mitkä ovat IFK:n ketjut tiistaina, P. Matikainen?

Apeat tilastot

Alpo Suhonen väistyi tai joutui väistymään Slovakian liigan Banska Bystrizan päävalmentajan paikalta. Viime kauden pronssimitalijoukkue oli vajonnut 11 joukkueen sarjassa sijalle 9 voitettuaan vain kolme peliä varsinaisella peliajalla 18:sta. Tämä oli kaikkea muuta kuin yllätys fläppitaululle. Mitä muuta olisi voinut odottaakaan?

Apen tilastot kolmen viime vuosikymmenen ajalta ovat suorastaan murhaavat.

1990-luku: potkut Chicagosta joukkueen jäätyä play offien ulkopuolelle, potkut Jokereista umpisurkean syksyn jälkeen (tilalle tullut Hannu Aravirta valmensi vielä samalla kaudella Jokerit mestariksi), epäonnistuminen HPK:ssa (joukkue jäi play offien ulkopuolelle)

2000-luku: sopimus HIFK:ssa purettiin kesken sopimuskauden joukkueen jäätyä 10:ksi, valmensi puolitoista kautta Ässiä, jonka aikana lähes upotti perinteikkään porilaisseuran Mestikseen. Putoaminen oli yhden tolppalaukauksen päässä karsinnoissa Vaasan Sportia vastaan.

2010-luku: joutui väistymään Banska Bystrizan päävalmentajan paikalta joukkueen surkeiden esitysten jälkeen.

Koomista on se, että joka kerta Suhosen omien lausuntojen mukaan syy epäonnistumisiin on ollut jossain muualla, kuin hänessä. Vieläkö löytyy joku seura, joka kaipaa Suhosen palveluksia? Tilastot ovat Apeat.

Mansen masennus

Fläppitaulukin on jo useaan otteeseen päivitellyt Suomen kenties perinteikkäimmän kiekkokaupungin Tampereen SM-liigaseurojen vuosi toisensa jälkeen kestävää alennustilaa. Kaupunki, jossa on juhlittu enemmän Suomen mestaruuksia, kuin missään muualla on tätä nykyä enää kuin masentunut, aneeminen, vanhaan kävelykeppiinsä nojaileva vanhus, jolla ei ole enää mitään näkyä tulevaisuudesta. Pääasia on, että tästä päivästä selvittäisiin taas jotenkin hengissä.

Tapparan toiminta on ollut toimitusjohtaja Mikko Leinosen johdolla jo vuosia pelkkää vanhan keiton lämmittämistä. Uusia makuja ja sekoituksia, jotka kutkuttelisivat makuhermoja, ei olla kokeiltu enää vuosiin. Joka syksy vanha keitto on tuotu hellalle kuumennettavaksi. Yleisö on toiminut makutuomarina jaloillaan - ei uppoa. Tapparan toiminnassa ei ole ollut minkäänlaista punaista lankaa havaittavissa. Niin valmentaja- kuin pelaajasopimuksetkin ovat olleet yhtä päämäärätöntä poukkoilua. Risto Dufva oli nimekäs kaappaus tamperelaisten penkin taakse, mutta valitettavasti kyse on vain laastarin laittamisesta kirveen kokoiseen avohaavaan. Vajaan kauden aikana Dufvalta on turha odottaa pysyviä temppuja. Leinonen pyrkii todennäköisesti jälleen ensi kaudeksi löytämään valmentajan Sulo Vilenin strategialla: mahdollisimman halvalla. Yllätys ei olisi, vaikka Sami Hirvonen nimitettäisiin kesällä uudestaan seuran päävalmentajaksi "hänen kasvettuaan Dufvan vierellä".

Ilveksen toiminnassa oli ennen kauden alkua pitkästä aikaa havaittavissa pieni ja hentoinen myötätuuli. Viime kaudella löytynyt peli-identiteetti, legenda Raimo Helmisen auktoriteetti kopissa ja penkin takana, sekä muutama huippukova pelaajahankinta kesän aikana nostivat odotuksia paremmasta. Valitettavasti Ilveksen hyökkäys on ollut tällä kaudella paperia ja valmennusjohtokin joutui jopa muuttamaan sisään ajettua pelitapaa ymmärrettyään hyökkäysmateriaalin rajallisuuden. Päävalmentaja Juha Pajuoja joutui väistymään roikuttuaan aikansa löysässä hirressä. Tässä kohtaa Ilves kuitenkin astui kohtalokkaaseen suuntaan. Päävalmentajaksi nimitettiin seuran urheilujohtaja Seppo Hiitelä, joka on viimeksi valmentanut SM-liigatasolla 1990-luvulla. Vanhemmat Ilves-fanit muistavat Hiitelän mestarivalmentajana keväältä 1985. Kyllä, silloin Ilves on viimeksi nostellut Kanada-maljaa. Hiitelän nimittäminen kertoo valitettavan karua kieltä siitä, mitä molempien tamperelaisten seurojen johdossa ajatellaan: menneisyyden saavutuksia. Tähän päivään ei olla edelleenkään havahduttu. Fanit ovat masentuneet ja turhautuneet saamattomuuteen mutta Ilveksen toimistolla todennäköisesti tälläkin viikolla on pyörinyt VHS, jonka raidoilta on fiilistelty kevättä 1985 ja viidettä finaalia Kupittaalla. Mihin Ilves astuu Hiitelän nimityksen johdosta? Takaisin vuoteen 1985.

Matsiraportti HIFK-Kalpa 1-4

Perjantai-illalle oli luvassa todellista huumaa, kun Nordiksella asettuivat vastakkain hallitseva mestari mutta ontuen kautensa avannut IFK ja Sami Kapasen paluun myötä hyvään lentoon yltynyt Kalpa. Kahden päivän takainen paikallisvoitto Ilmalasta nosti kotijoukkueen tunnelmia huomattavasti, joten illalta oli lupa odottaa paljon.

Mitään varsinaista spektaakkelia ottelusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. IFK:n peli on ollut alkukaudesta sekavaa mutta tällä kertaa näytti siltä, että yhteinen juoni alkoi jo löytymään. Ensimmäisessä erässä punapaidoilla oli monta erittäin hyvää maalipa

ikkaa, joista edes jo(t)ku(t) olisi pitänyt pystyä hyödyntämään. Pirteästi läpi ottelun polkeneelle Teemu Tallbergille siunaantui kaksi loistopaikkaa aivan maalin edestä mutta

nuorukainen suti molemmilla kerroilla ohi kiekosta. Ensimmäisessä erässä myös Petteri Wirtanen, sekä Mikke Granlundin loistosyötöstä

kiekon saanut Eero Somervuori olivat sellaisilla tonteilla, että niistä laatta olisi pitänyt saada reppuun. Jälleen kerran kävi toteen kulunut kiekkofraasi; kun et itse tee paikoista, niin kaveri tekee vuoren varmasti. Kalpa käytti käytännössä erän ainoan paikkansa, kun IFK pelasi oman pään aloitusta seuranneen tilanteen erittäin huolimattomasti. Ossi Saarinen pääsi nostamaan vieraat taukojohtoon aivan Juuso Riksmanin maalin edestä.

Kalpa tuli otteluun yllättävän passiivisella ja varovaisella taktiikalla. Tämä aiheutti sen, että vieraat olivat läpi ottelun isäntiä puoli potkua jäljessä. Tästä johtuen kuopiolaiset joutuivat käyttämään mailaa todella railakkaasti läpi ottelun ja niinpä stadilaiset saivat reilusti ylivoima-aikaa maalien tekemiseen. Mutta kun ei, niin ei. IFK:n pelissä näkyi idea. Hyökkäyksiin lähdöissä oli havaittavissa muutamia selkeitä variaatioita, joilla pyrittiin ylittämään sekä keskialue että vastustajan siniviiva vauhdilla. Variaatioita hyökkäyksiin lähdöissä oli jopa enemmän, kuin viime kaudella Kari Jalosen aikana. Toteutus oli kuitenkin vielä usein hukassa. Sen verran monipuolisia avauskuvioita kuitenkin nähtiin, että jos joukkue jaksaa sitkeästi pitää kiinni tavoittelemistaan asioista, niin tulosta alkaa varm

asti tulla jossain vaiheessa kautta.

IFK:n suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä karkeissa henkilökohtaisissa virheissä ja maalin teossa. Käsittämättömiä virheitä tulee jokaisessa ottelussa uskomattoman paljon. Perjantaina tästä malliesimerkkinä kävivät Kalpan toinen ja kolmas maali. 0-2-maalissa epävarmasti pelannut Kristian Tuohilampi löi kiekon hätäisesti suoraan oman maalin kulmalle siellä odottaneelle Tuomas Kiiskiselle. Pelin ratkaisseessa 1-3-osumassa puolestaan Mikko Kousa tumpuloi ihmeellisesti kiekon kanssa täysin vaarattomassa tilanteessa ja niinpä Sakari Salminen sai tykittää savolaisille pisteet bussiin.

Maalin teon ongelmista puolestaan kertoo yksi ainoa maali lukemattomista paikoista huolimatta. Ja se ainoakin tuli rankkarista, jonka Pera Wirtanen laittoi kylmän viileästi pussiin. Maalin teon ongelmat kyllä korjaantuvat varmasti jossain vaiheessa - niin hurja hyökkäyskalusto vaakunapaidoilla on käytössään. Puolustajien lukuisat virheet pelistä toiseen puolestaan kertovat vielä hakusessa olevasta viisikkopelistä. Pelin isot rakenteet näyttivät melko hyviltä, joten paniikkiin ei stadilaisilla ole aihetta, vaikka tuloksia pitää pian alkaakin tulemaan. Kärsivällisyys on tällä hetkellä avainsana Nordiksen uumenissa.

Yksi asia, jota IFK:n peliin myös kaipaisi lisää, on taklaukset, kovuus. Petu Matikaisen ollessa penkin takana luulisi, että tämän asian ei pitäisi olla ongelma. Nordiksella pitää ottaa yleisö haltuun ja mennä vastustajan ihon alle. Joko ensi viikolla iso laiva lähtee kääntymään?

Hiljaa virtaa Vantaa

HIFK:n ja Jokereiden farmiseuraksi viime vuosina profiloitunut mestisseura Kiekko-Vantaa on aloittanut kauden todella vaisusti. Muutamassa viime ottelussa pisteitä haalineet lohipaidat aloittivat kauden niin huonosti, että vantaalaiset ovat jymähtäneet sarjan viimeiseksi. Tämä on yllätys, sillä vantaalaiset saavat joka kierrokselle runsaasti pelaaja-apuja Helsingin SM-liigaseuroista. Suuri pelaajavaihtuvuus toki häiritsee viisikkopelin kehitystä, mutta mestistasolle laadukkailla pelaajilla pitäisi pisteitä irrota enemmän, kuin mitä alkukaudella on nähty.

Joukkuetta luotsaa muutama vuosi sitten IFK:nkin penkin takana Doud Sheddenin aisaparina nähty Samu Kuitunen. Miehen metodit ovat herättäneet kummastusta Valtti Areenassa majaansa pitävien vantaalaisten pukukopissa. Pelaajat ovat hämmästelleet jo harjoituskaudelta alkaen sitä, miksi Kuitunen ei tule ennen peliä, erätauoilla tai pelin jälkeen sanomaan koppiin mitään. Usein Kuitunen ilmoittaa pelipäivinä kokoonpanot joko suullisesti tai jättämällä lapun ilmoitustaululle. Pelin aikana muita ohjeita ei juuri tule. Tämä on käsittämätöntä, sillä itsestään selvää on, että pelaajat tarvitsevat välitöntä palautetta ja pelinjohtoa pelitilanteessa. Harjoituksissa ja peleissä ohjeistaminen ovat kaksi eri asiaa ja niitä molempia tarvitaan, jos pelaajia halutaan kehittää mahdollisimman hyviksi. Tämä Kuitusenkin pitäisi jo ammattivalmentajana ymmärtää. Nyt Kuitunen antaa vain Vantaan virrata hiljaa - ja kaikki tietävät mihin suuntaan.

Matsiraportti HIFK-Jyp 2-5

Hallitsevan Suomen mestari IFK:n alkukausi on lähtenyt käyntiin yskähdellen. Viidestä ensimmäisestä pelistä on kasassa kaksi voittoa ja kolme tappiota. Tuorein tappio tuli kotiluolassa perjantai-illan huumassa juuri valmentajaansa vaihtaneelle Jypille.

Ottelun ensimmäinen erä oli täydellisesti kotijoukkueen. Erätauolle poistuttiin Mikke Granlundin ylivoimamaalin turvin 1-0-kotijohdossa, mutta paikkoja lisäosumiin oli vaikka kuinka paljon. IFK tuli todella kovalla höyryllä avauserään, niin kuin kotikentällä pitää tullakin. Punanutut eivät kuitenkaan pystyneet realisoimaan täydellistä hallintaansa yhtä maalia enempää. Jyp oli koko erän ajan pari potkua stadilaisia jäljessä ja tämä pakotti vierailijat jä

ähyilemään. IFK:n peliä kuitenkin leimaa tällä hetkellä tehottomuus. Kentän viimeisellä kolmanneksella peli menee liian usein kulmissa pyörimiseksi ja huippupaikkoja rakennetaan aivan liian vähän suhteessa hyökkäyspäädyssä käytettyyn aikaan.

Vanha tuttu pallopelien lainalaisuus toteutui jälleen kerran: jos et käytä paikkojasi, niin kaveri käyttää. Jyp selvitti ensimmäisen erän vyöryn vain yhdellä takaiskulla ja onnistui näin roikkumaan pelissä mukana. Toisessa erässä jyväskyläläiset tulivat rinnalle. IFK:n peli on tällä hetkellä melko karmeaa katsottavaa varsinkin, kun mielessä on vielä kirkkaana viime kevään mestarijoukkueen pelitapa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pelaajat eivät useinkaan tiedä, missä heidän pitäisi olla ja tekemisessä on vielä hyvin vahvasti hakemisen meininki. Hyökkäyksiinlähdöt, keskialueen ja hyökkäyssinisen ylittäminen onnistuvat ajoittain mukavasti. Kahdella tai kolmella jättösyötöllä ja koko viisikon oikea-aikaisella liikkeellä vastustajan päätyyn päästään etenemään välillä hyvinkin, mutta keinot tuntuvat loppuvan silloin, kun pitäisi rakentaa se kunnon paikka - päättää hyökkäys. Myös IFK:n puolustajat tekevät tällä hetkellä aivan liikaa karkeita virheitä. Varsinkin Toni Söderholm on varsinainen kameleontti. Välillä hän on suorastaan maaginen ja jopa ratkaiseva pala pelin rakentelussa mutta toisaalta hän voi tehdä pelissä kolme E-junioritason virhettä syöttäen kiekon kulmasta vastustajan lapaan oman maalin eteen. Tällaisesta tilanteesta Jyp sai myös rankkarin, jonka kuitenkin Jan Lundell torjui.

Viimeisessä erässä IFK:n paketti oli pahasti levällään ja Jyp puolestaan pelasi nöyrää ja taistelevaa vieraspelaamista. Kun lisäksi Lundell suorastaan lahjoitti viimeisessä erässä vieraille kaksi maalia 2-2-tasatilanteessa, niin pisteiden matkaamista Keski-Suomeen ei voinut pitää vääryytenä. IFK:lla on valtavasti työtä edessään, jos se meinaa olla uskottavassa mestaruuskunnossa keväällä. Petri Matikaisen tilanne ei ole kadehdittava. Työ vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä mutta, kuinka kauan sitä riittää vaativien fanien puolesta. Fläppitaulun luotto "Spartaan" on kuitenkin kova. Johtajuutta ja auktoriteettia ei IFK:n kopista kuitenkaan puutu. Kaksikko Matikainen & Peltonen takaa sen, että vaikeina aikoinakaan ei Nordiksella käsi tärise.

Hässäkkää siellä ja täällä

SM-liigan kausi 2011-2012 on pyörähtänyt värikkäästi liikkeelle. Urheilun pitää tarjota ihmisille suuria tunteita pysyäkseen hengissä. Draamaa on tarjottu neljän ensimmäisen kierroksen aikana jo loukkaantumisten (esim. Granlund, Leimu), potkujen (Dufva), tappeluiden (Kalpa-HIFK) ja seurojen sekoilujen (Tappara) muodossa. Dufvan yllättävät potkut Jyväskylästä oli karu esimerkki uudesta johtajuuskulttuurista suomalaisessa joukkueurheilussa. Dufvan johtamistyyli on hyvin breshneviläinen, joka menestyksestä huolimatta kulutti nopeasti uuden sukupolven pelaajat henkisesti loppuun. Nykypäivän valmennukselta tarvitaan enemmän ja enemmän vuorovaikutustaitoja. Enää pelkästään lahjakkaat tai hyvät valmentajat eivät pärjää, pitää myös aidosti välittää ihmisistä ja kyetä kommunikoimaan järkevästi, kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla. Dufvan lisäksi tästä varoittavana esimerkkinä toimii toisen huippuvalmentajan Raimo Summasen työhistoria.

Uuden ajan haasteisiin pitäisi pyrkiä vastaamaan myös seurajohdoissa. Suomalainen seurajohtajuus on liian monella paikkakunnalla vielä täysin amatööritasolla. Ollaan jämähdetty 1980-luvulle. Tämän hetken karuin esimerkki tästä on Tappara. Seurajohtajuus on täysin hakoteillä, valmentajavalinnat on tehty, kuin rulettia pelaten ja joukkueen kasaamisessa ei tunnu olevan juuri minkäänlaista punaista lankaa. Valmentaja Sami Hirvonen ei vaikuta liigatason valmentajalta mutta ei vakuuta tamperelaisten seurajohtokaan. Olisi epäreilua ja totaalisen väärin kaataa Tapparan nykyistä likasankoa yksin Hirvosen niskaan, vaikka hän ei olekaan oikea mies kääntämään manselaisten kelkkaa. Katseet pitäisi kääntää tahoon, joka on hänet tehtävään palkannut ja minkälaisten vaiheiden jälkeen tuo palkkaus on tapahtunut. Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen tarjoaa liigasta kiinnostuneille ihmisille draamaa mutta vain osaamattomuudellaan. Milloin perinteikkäässä kiekkokaupungissa ja seurassa havahdutaan siihen, että kalenterissa lukee vuosiluku 2011 - ja muutaman kuukauden päästä jo 2012.

Oma hämmästelyn aiheensa on Saipan sekoilut. Miten voi olla edes mahdollista, että alle kolmen miljoonan euron vuosibudjetilla operoiva seura tekee vuodessa lähes miljoonan euron tappiot? Mitä tämä kertoo seuran talouspuolen osaamisesta? Ehkä kaikkein valaisevin kuva on se, että tämä rikkoo jopa Pentti Matikaisen aikojen IFK:n jättitappiot. Se jos mikä on todellista penailua!

Fläppitaulu jatkaa toimintaansa

Viime kauden aikana fläppitaulu otti selviä kehitysaskeleita toiminnassaan. Kolumnien ja ennakkoveikkauksien lisäksi tarjosimme matsiraportteja enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Myös kuvien määrä lisääntyi huomattavasti. Edellisten lisäksi aloimme tuottamaan pelien jälkeisiä pelaajien haastatteluja, sekä videotallenteita valmentajien lehdistötilaisuuksista. Näitä tulemme myös jatkamaan. Haastattelujen äänenlaatuun on luvassa huomattavaa parannusta.

Fläppitaulu on innoissaan uudesta alkavasta kiekkokaudesta. Pysy sivuillamme!

Näin käy runkosarjassa 2011-2012

SM-liigakausi 2011-2012 pyörähtää käyntiin huomenna. On jälleen aika iskeä tiskiin fläppitaulun perinteinen veikkaus runkosarjasijoitusten loppujärjestyksestä. Jos siis haluat säilyttää jännityksesi kevääseen, älä lue pidemmälle.

1. Jokerit

2. IFK

3. Jyp

4. Pelicans

5. Kalpa

6. Ilves

7. Blues

8. Ässät

9. Kärpät

10. Lukko

11. TPS

12. HPK

13. Tappara

14. Saipa

Seuraavassa vielä muutamia poimintoja ennakkolistastamme. Jokerit, IFK ja Jyp ratkaisevat runkosarjan kolme ensimmäistä sijaa. Marginaalit ovat pieniä mutta uskomme, että tällä kertaa Jyp ei onnistu viemään runkosarjaa nimiinsä. IFK:n ja Jokereiden rosterit ovat lähes yhtä vahvoja mutta IFK:lla on pieni etu timantinkovan sentteriosastonsa ansiosta. Granlund, Hirschovits, Wirtanen, Liivik höystettyinä Markus Granlundilla ja Niko Piiparisella on lähes täydellinen sentterinelikko nykypäivän SM-liigaan. Uuden valmennusjohdon sisäänajo, sekä Juuso Riksmanin alkusyksyn poissaolot kuitenkin verottavat mestareiden pistepussia sen verran, että viime kaudella rakennustyönsä aloittanut Erkka Westerlundin narripakka venyy runkosarjan voittoon muutaman kuukauden etumatkansa turvin. Ilmalassa myös voidaan olla varmoja siitä, että Jarmo Kekäläinen tulee tekemään laadukkaita täsmähankintoja kauden aikana tarvittaville sektoreille.

Pelicans on panostanut joukkueeseensa rajusti. Kai Suikkasen tulo penkin taakse oli huippuluokan kaappaus ja varsinainen lottovoitto pussinokille. Tämän lisäksi lahtelaisilla on liigan ehkäpä paras maalivahti Niko Hovinen. Kun kaksi tärkeintä laatikkoa on täytetty liigan parhaimmilla nimillä, on helppo veikata Pelicansin ilmeen olevan aivan erilainen, kuin edellisinä kausina on totuttu näkemään.

Sami Kapasen paluu kaukaloon luo turvaa Kalpan kauteen. Ilman konkaria näkymät olisivat synkemmät. Uusi valmentaja Tuomas Tuokkola on täysin katsomaton kortti SM-liigatasolla. Kapasen johtajuus takaa Kalpalle kohtuullisen pistepotin ja suoran play off-paikan.

Ilves vahvistui kesän aikana huimasti. NHL:stä palanneen maalivahti Vesa Toskalan lisäksi puolustukseen paluumuutti Martti Järventie ja Ville Koistinen. Ilveksen valmennusjohto onnistui viime kaudella repimään rajallisesta pelaajamateriaalista irti maksimaaliset tehot. Joukkueelle on muodostunut oma identiteetti monen sekavan vuoden jälkeen. Manselaiset ovat pitkästä aikaa myötätuulessa ja ennakoimmekin Ilveksen olevan suurimpia yllättäjiä tämän vuoden liigassa. Tupsukorville povaamme jopa suoraa pudotuspelipaikkaa.

Säälipleijaripaikoille sijoitamme järjestyksessä Bluesin, Ässät, Kärpät ja Lukon. Näiden jälkeen tulee liigan pohjasakka. TPS:lla on onnistuessaan mahdollisuudet play offeihin mutta Pekka Virran haasteellinen vahvaan kiekkokontrolliin perustuva pelitapa vaatii paljon harjoitteluaikaa. Virran ensimmäisellä kaudella aika ei riitä ja varsinkin syksy tulee olemaan turkulaisille vaikea. Jos TPS:n johtoportaan hermo kestää, Turussa saadaan niittää Virran työn hedelmää tulevina kausina.

HPK, Tappara ja Saipa lähtevät kauteen selvästi heikoimmilla joukkueilla. HPK elää Rinkelinmäen hurmoksesta, Tappara jatkaa vuosia kestänyttä sekoiluaan mutta onnistuu pitämään itsensä heikon Saipan edellä.

Kohti uutta kautta

Heinäkuun helteet on hikoiltu lomilla ja lenkkipoluilla. Joukkueet ovat kokoontuneet jälleen yhteen punomaan uuden kauden kuvioitaan. Samalla myös fläppitaulu alkaa pikku hiljaa viritellä uutta kautta käyntiin. Ennen kauden alkua on luvassa jälleen perinteiset ennakkoanalyysimme tulevan runkosarjan menestyjistä ja floppaajista. Aivan vielä ei kuitenkaan ole niiden aika. Nyt nautitaan vielä loppukesästä mutta vilkuillaan samalla toisella silmällä joukkueiden kokoonpanoja ja harjoitusotteluita. Let the new season begin!

Unelmavuosi

Fläppitaulu jättäytyi IFK:n mestaruushumussa lomille ja vastoin ennakkosuunnitelmia, emme päivittäneet sivustoamme MM-kisojen aikana. On aika vetää viimeiset piirrot jääkiekkokaudelle 2010-2011.

Kulunut kausi osoittautui unelmavuodeksi Fläppitaulun näkövinkkelistä katsottuna. IFK juhli keväällä pitkään odotettua SM-kultaa ja kevään päätteeksi Leijonat hakivat yllätysmestaruuden Bratislavasta. Seuraavassa jaamme plussia ja miinuksia kuluneelta kaudelta.

+ IFK:n organisaatio. Uudistus Penan surullisista vuosista on jo nyt kantanut hedelmää. Stadilaisten tekemisessä on selvä päämäärä ja se on tarjonnut punaisille momentumin nousta nyt koko kiekkoilevan Suomen ykkösseuraksi. Pystyykö seura hyödyntämään tämän momentumin? Ainakin ensi kauden joukkueen julkistus kielii siitä, että töitä tehdään edelleen tosissaan ja loistavalla sykkeellä.

+ Ville Peltonen. Mieheltä odotettiin paljon mutta saatiin vielä huikean paljon enemmän. Käsittämätön pelaaja, jonka perinteisiin jo kuulu iskeä hattutemppu ratkaisevassa finaalissa.

+ Petri Matikainen. Vaikean runkosarjan aikana mies sai viritettyä Bluesin huippuiskuun kauden tärkeimmälle hetkelle. Itseoikeutettu valinta vuoden valmentajaksi.

+ Ässät ja Pekka Rautakallio. Ennen kautta pohjasakkaan povattu joukkue pelasi huimalla itseluottamuksella koko runkosarjan päätyen sensaatiomaisesti toiseksi. Seinä nousi vastaan kokemattomalle joukkueelle play offeissa. Silti runkosarjan kakkospaikka kyseisellä ryhmällä oli uskomaton saavutus.

+ Leijonat. Vain yksi Leijonaryhmä oli ennen tätä kevättä pystynyt voittamaan arvokisat. Tämän vuoden joukkue valmennusjohtoa myöten ansaitsee ison maininnan kevään uroteosta.

- Kärpät. Monien kausiennakoissa suurimmaksi mestarisuosikiksi nostettu Kärpät floppasi pahasti. Kauden aikana oli vaikeampaa päättää, oliko Kärppien toiminta sekavampaa kaukalossa vai toimistossa. Käsittämätön poukkoilu pelaaja-asioissa ei antanut ammattimaista kuvaa seuran johtamisesta. Mihin suuntaan Kärpät on matkalla dynastiansa jälkeen?

- Ilves & Tappara. Miinuksia ei tule vain tästä kaudesta, sillä Ilveksen kausi voidaan luokitella positiiviseksi. Sen sijaan kokonaisuutta tarkastelemalla molemmat tamperelaiset seurat ovat laahanneet pahasti miinuksilla 80-luvun lopulta alkaen. Milloin perinteikkäät ison kaupungin seurat heräävät nykypäivään tai edes asettamaan selkeitä tavotteita itselleen?

- SM-Liigan otteluohjelma. Sitä päivää odotetaan, kun SM-liiga saa otteluohjelmansa kaikille tasapuoliseksi ilman välisarjoja tai naurettavia säälipleijareita. Myös play off-otteluiden aikataulut pitäisi jo vihdoin saada sellaiseksi, että peräkkäisinä päivinä ei pelattaisi. "Draamaa ja rytinää" kuuluu SM-liigan slogan. Draaman kaari muodostuisi todelliseksi, jos kaarta olisi aikaa rakentaa ja pelin tasokin olisi huipussaan, eikä kahden väsymystä vastaan taistelevan joukkueen surffailua.

Fläppitaulu juhlii IFK:ta

Fläppitaulu onnittelee IFK:ta ja iloitsee kannun palaamisesta Nordikselle! 13:sta vuoden pitkä piina on päättynyt ja vaakunapaidat ovat palanneet kotimaisen kiekkokartan piikkipaikalle. Kauden tapahtumien jälkeen oli suorastaan täydellistä, että ratkaisevassa finaalissa Ville Peltonen naulasi hattutempullaan kanisterin Stadiin. Onko tässä muuten jotain tuttua; ratkaiseva finaali, Ville Peltonen ja hattutemppu?

Tämän vuoden joukkue oli täynnä onnistujia ja ennen kaikkea omaa tasoaan nostaneita sotureita. Fläppitaulu tulee kevään edetessä tekemään lopulliset arviot kauden ratkaisuhetkien tapahtumista, myös muiden, kuin mestareiden osalta. Seuraamme myös ensi viikolla alkavia MM-kisoja. Tarkkaile siis sivuja ja muista kulkea Stadissa punaista päällä!

Näin voi käydä finaaleissa

SM-liigan kauden huipennus on käsillä. Kauden 2010-2011 kaksi parasta ovat jäljellä, HIFK ja Blues. Seuraavassa fläppitaulun ennakkoarvio tulevien finaaleiden tapahtumista.

HIFK-Blues: Bluesin tarina tänä keväänä on ollut suorastaan satumainen. Runkosarja oli joukkueelle vaikea, eikä siniset nousseet juuri kenenkään huomion kohteeksi. Keväällä kuitenkin alkoi Espoossa tapahtua - ja paljon! Säälipleijareissa Blues haki kaksi jatkoaikavoittoa Raksilasta ja lähetti kovaan kevätvireeseen yltyneet Kärpät lomille. Suurin osa Suomen kiekkokansasta uskoi, että sinisten kevät loppuu tästä huolimatta lyhyeen, koska seuraavana tuli vastaan runkosarjan kakkonen Ässät. Mitä vielä, Blues jyräsi hurjalla voimalla porilaiset jäänrakoon otteluvoitoin 4-2 ja eteni jo sensaatiomaisesti välieriin. Seuraavana vastaan astelirunkosarjan ylivoimainen ykkönen ja suurin mestarisuosikki Jyp. Blues kyykytti myös fläppitaulun arvioita jo kolmannen kerran peräkkäin toivottamalla jyväskyläläisille hyvää onnea pronssiotteluun. Etenkin tässä sarjassa Blues otti valmentajansa Petri Matikaisen johdolla taktisesti 100-0-voitoin Risto Dufvan legioonasta. Uskaltaako tätä joukkuetta vastaan enää edes esittää arvioita?

Bluesin jokainen pelaaja on kasvanut noin puoli metriä pituutta tämän kevään aikana. IFK:n kausi on ollut paljon parempi mutta myös se joutui veitsi kurkulle Jokerit-sarjassa. Game 7:ssä joukkueen peli kuitenkin loksahti kohdalleen ja punapaitojen esitys alkoi näyttämään jo mestareiden peliltä. Lukko jäi tylysti stadilaisten jalkoihin. IFK:n paketti on huikean hyvin kasassa. Samaan aikaan, kun Ville Peltonen osoitti väsymisen merkkejä hurjassa peliruuhkassa, joukkueesta nousi esille muita tulikuumia ratkaisijoita - mm. Lennart Petrell ja Eetu Pöysti. IFK:n ylivoima on ollut merkillistä; välillä siinä ei ole mitään järkeä ja joukkue ei saa kiekkoa edes alueelle. Toisinaan taas ylivoimaa katsellessa tuntuu siltä, kuin tuijottaisi vanhan punakoneen aikaisia VHS-videoita. Viikon levännyt Ville Peltonen tuo taatusti myös tälle sektorille tulivoimaa. Oletettavaa siis on, että ylivoima rullaa finaaleissa niin kuin pitääkin. Maalivahtien taisto on tasaväkistä. Vastakkain on kaksi ylivoimaisesti kuuminta kassaria tältä keväältä.

Blues todennäköisesti lähtee haastamaan IFK:ta samoilla eväillä, kuin millä se kaatoi Jypin; se haluaa hallita kiekkoa. Bluesin kiekkokontrolli jäädytti Jypin täysin sen valmennusjohtoa myöten. IFK:ta se tuskin pystyy tässä sarjassa kaatamaan näillä eväillä. IFK:n joukkue on laadukas joka osastolla. Se lähtee suurena suosikkina tähän sarjaan hakemaan ensimmäistä mestaruuttaan 13:sta vuoteen. Luvassa on tunteikkaita taistoja, joista ei tule puuttumaan ylilyöntejäkään. Oman mausteensa soppaan tuo Jere Karalahden ja muiden entisten vaakunapaitojen pelaaminen finaaleissa punanuttuja vastaan. Julkinen salaisuus myös on, että Petri Matikainen astelee muutaman viikon päästä Nordikselle uuden työnantajansa leipiin. Hieno kiekkokausi saa näissä finaaleissa arvoisensa päätöksen.

Blues on tänä keväänä jo kolme kertaa repinyt fläppitaulun ennakkoarviot riekaleiksi kaukalossa. Siitä huolimatta ennakoimme Kanada-maljan palaamista pitkän kierroksen jälkeen Stadiin. IFK:n paketti on niin hyvin kasassa, että Blues ei sitä pysty riittävästi horjuttamaan. IFK:sta tulee Suomen mestari vuosimallia 2011 otteluvoitoin 4-1.

Spartalaiset Helsingin porteilla

Kevään kiekkokauden ehdoton huipennus lähestyy. SM-liigakaudella 2010-2011 Petri "Sparta" Matikainen on pudotuspeleissä jyrännyt tieltään vastustajan toisensa jälkeen. Ensin kaatui pohjoisen kärppälauma, jonka Sparta Matikainen nuiji tundran rakoon vastoin kaikkia ennakkoveikkailuja. Toisena vuorossa oli porilaiset, joiden osana oli ottaa vastaan isku toisensa jälkeen ja poistua patahuivit povitaskussa takaisin omaan kotiluolaansa. Viimeisin päänahka oli Jyväskylän kuuluisa hurrikaani, josta Sparta puhalsi vauhdin pois voitoin 4-1.

Kreikkalaisen kulttuurin kultakautena on pidetty antiikin klassista aikaa, jonka katsotaan alkaneeksi persialaissodista n. 480 eKr. ja päättyneen Aleksanteri Suuren kuolemaan vuonna 323 eKr. 500 -luvulla Sparta nousi Ateenan ohella Kreikan tärkeimmäksi valtioksi ja aikakautta kuvaa varsinkin näiden kaupunkivaltioiden kilpailu hegemoniasta.

Nyt valtakunnan hegemoniasta taistelevat Blues ja H.I.F.K. Tulevana keskiviikkona (13.4) Espoon spartalaiset kolkuttelevat jo Helsingin porteilla. Sodan koulimat spartalaiset herättivät antiikin aikana pelkoa vastustajissaan. Ovatko K. Jalosen kilpipaidat valmiina taisteluun kaukalon jokaisella alueella? Onko spartalaisilla jo vatsa täynnä vai riitääkö nälkää? Upottaako stadin kingien hyökkäysarsenaali vierailijat? Seuraa taistelua fläppitaulun sivuilta!

Matsiraportti HIFK-Lukko 5-2

Taistelu finaalipaikasta stadilaisten ja raumalaisten välillä jatkui Helsingin kuumassa lauantai-illassa. IFK vei ottelun lukemin 5-2 ja siirtyi ottelusarjassa 2-1 johtoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että länsirannikolla pitää toivoa jo keskisuurta ihmettä Lukon finaalipaikan toteutumalle. Kaikissa kolmessa kohtaamisessa IFK on ollut Lukkoa edellä pelin jokaisella osa-alueella. Ainoastaan ensimmäisessä pelissä IFK:n maalinteon tehokkuus loisti poissaolollaan lähinnä henkisen latauksen puutteesta johtuen. Takki oli tyhjä vielä silloin Jokerit-sarjan huumasta johtuen ja näin Lukko pääsi, kuin varkain kuittaamaan sarjan avausvoiton itselleen. Silloinkin IFK oli kuitenkin pelillisesti huomattavasti Lukkoa parempi. Myös toisessa ottelussa Raumalla IFK oli kuskin paikalla, vaikka Lukolla omat hetkensä pelissä olikin. Game 3 Stadissa meni samalla kaavalla. IFK määräsi tahdin ja Lukko hiihteli perässä. On ollut oikeastaan todella yllättävää, että runkosarjan kolmannen ja neljännen välinen ero on ollut kolmessa ottelussa pelillisesti näin suuri. Kevät on ollut molemmille jo tähän asti raskas sekä henkisesti, että fyysisesti, mutta kun IFK laittaa jalkaa liikkeelle, niin Lukko putoaa välittömästi kyydistä.

IFK vei avauserää Stadin jäähallissa mielinmäärin ja poistui tauolle jo 3-0 johdossa J-P Haatajan, Kimmo Kuhdan ja Lennart Petrellin osumilla. Lukko pääsi tuloksellisesti peliin mukaan toisen erän alussa, kun punapaitojen ajatus oli selvästi jäänyt koppiin ja hienoon ensimmäiseen erään. IFK ei ollut valmis kiekon pudotessa jäähän ja näin Lukko pääsi kuittaamaan nopeaan tahtiin kaksi helpohkoa maalia Juuso Riksmanin selän taakse. Täs

sä vaiheessa Kari Jalonen reagoi oikein IFK:n penkin takana ja otti aikalisän. Erän kuluessa pelin virtaus tasottui ja alkoi jälleen kääntyä Lukon alueelle. Illa

n kohokohta nähtiin neljä ja puoli minuuttia ennen toisen erän loppua, kun Martti Järventie jyräsi Lukon Anssi Rantasen hurjalla pommilla nurin hyökkäys sinisellä. Tämän seurauksena kiekko ajautui Mikael Granlundille, joka toimitti kiekon lopulta Mikko Kousalle. Kousalla oli helppo työ nostaa laatta maalin kulmalta ylähyllylle ja peli 4-2:een. Tämän jälkeen Lukko näytti todella alistuneelta - aivan, niin kuin pelin alussakin. Viimeinen erä oli lopulta vain kosmetiikkaa, eikä Lukko pystynyt järjestämään minkäänlaista loppukiriä.

IFK:n hahmot lauantai-illassa olivat kaksi maalia kihauttanut Lennu Petrell

ja tehot 1+2 saalistanut Kimmo Kuhta. Mikäli IFK ei sorvaa ensi vuodeksi sopimusta Kibelle, niin sitä ei voi, kuin ihmetellä. Mies on pelannut koko kauden elämänsä kiekkoa ja kunnostautunut myös pudotuspeleissä isojen maalien tekijänä ja alustajana. Lisäksi kaikki tietävät, että Kibe pelaa juuri sille logolle, jolle hänen sydämensä sykkii.

Vaikka otteluvoitot tässä sarjassa ovat vain 2-1, on Lukko jo todella pahassa sillassa - niin paljon se on ollut IFK:ta jäljessä jokaisessa pelissä. Maanantaina Lukko on Äijänsuolla jo henkisen pakkovoiton edessä, jos se aikoo vielä nousta tosissaan taistelemaan finaalipaikasta. Löytyykö raumalaisten pukukopistakaan enää uskoa kannujahdin onnistumiselle?

Matsiraportti HIFK-Lukko 2-3 JE

Vain kaksi päivää huikeiden puolivälieräsarjojen päättymisen jälkeen on jo seuraavan kiekkosodan aika. IFK ja Lukko ratkaisevat välieräsarjassaan sen, kumpi näistä joukkueista etenee SM-liigan finaaleihin keväällä 2011. Molemmat kuluttivat sekä fyysisiä, että henkisiä voimavarojaan runsaasti pitkissä seitsemän ottelun sarjoissaan edellisellä kierroksella. Tämä näkyi karulla tavalla Stadin jäähallissa sarjan avausottelussa. Peliä ei olisi ikimaailmassa uskonut välieräotteluksi. Se oli kahden kaikin tavoin väsyneen joukkueen kohtaaminen. Varsinkin Lukon huonous yllätti. Raumalaiset olivat täysin kyvyttömiä rakentamaan minkäänlaista hyökkäyspeliä. Lukko luovutti alusta asti kiekon suosiolla IFK:lle ja keskittyi käymään asemasotaa. Katsomoon paistoi, että toisin kuin Jokerit, Lukko ei varsinaisesti pyrkinyt tällaiseen peliin. Lukon suunnitelmissa ei varmasti ollut luovuttaa kiekkokontrollia niin vahvasti isännille. Bensa oli pelaajilta kuitenkin loppu ja se johti puolustustaisteluun.

Vaikka IFK piti pelivälinettä suurimman osan ajasta, myös sen energiavarastot olivat ehtyneet. IFK:lla olisi ollut kaikki avaimet kädessään pelin tappamiseen jo ensimmäisessä erässä. Eetu Pöystin hienon yksilösuorituksen ja siitä syntyneen 1-0-maalin jälkeen kotijoukkue pääsi pelaamaan hyvän tovin 5 vs. 3-ylivoimaa, joka kuitenkin meni täysin vihkoon. Punapaitojen ylivoima muutenkin koko pelissä oli täysin luokatonta. Sekä ylivoimalla, että tasakentällisin IFK sortui samaan ongelmaan, kuin Jokerit-sarjan alussa: se ei toimittanut kiekkoa maalille. IFK tyytyi pyörittämään kiekkoa rännissä ja kulmissa mutta ei hyvänkään paikan tullen toimittanut kiekkoa luukulle, vaan etsi sitä "varmaa paikkaa". Tähä

n täytyy tulla muutos heti perjantaina Raumalla pelattaessa. Jokerit-sarja näytti, että kun pelivälinettä jaksaa toimittaa oikeaan osoitteeseen, niin palkinto tulee aina ajan myötä.

Kahden erän jälkeen kotijoukkue johti ottelua 2-1 mutta Lukko nousi päätöserässä rinnalle. Tämän jälkeen ilta osottautui pitkäksi. Peliä voi luonnehtia maraton-otteluksi, sillä ratkaisu syntyi vasta kuudennen erän alussa, kun kokonaispeliaikaa oli pelattu 101.49 minuuttia. Lukko sai ylivoiman jälkitilanteen hyödynnettyä, kun Miikk

a Tuomainen unohtui IFK-puolustukselta yksin luukulle. Tuomainen iski Jakub Petruzalekin maalin takaa tulleen syötön Juuso Riksmanin edestä verkkoon. Tämä ottelu oli SM-liigan historian viidenneksi p

isin ottelu kautta aikojen. Vain kuuden sekunnin päähän jäi sija neljä ja parin minuutin päähän sija kolme. Kaikkien aikojen pisin ottelu on ollut IFK

:n ja Ilveksen kohtaaminen keväältä 2001, jolloin ratkaisu syntyi vasta seitsemännessä erässä, kokonaisajassa 121.41 minuuttia. Ilves voitti tuon ottelun Jani Nikon maalilla 0-1.

Lukko ja IFK iskevät seuraavan kerran yhteen perjantaina Raumalla. Silloin olisi yleisönkin kannalta toivottavaa, että jäällä olisi hieman pirteä

mpiä sotureita. IFK oli pelillisesti joka tavalla paljon Lukkoa parempi. Lukon täytyy pystyä

petraamaan huimasti varsinkin omaa hyökkäyspelaamistaan, mikäli se aikoo tämän sarjan voittaa. Sillä on hyvä mahdollisuus repäistä mukava etumatka stadilaisiin perjantaina kotonaan Kivikylän Areenassa.

Näin käy välierissä

Liigakauden 2010-2011 neljä parasta joukkuetta on jäljellä muiden viettäessä kesälomaansa. Välieräpelit alkavat keskiviikkona IFK:n ja Lukon ensimmäisellä kohtaamisella Helsingissä. Jyp ja Blues iskevät ensimmäisen kerran vastakkain Hippoksella päivää myöhemmin. Seuraavassa fläppitaulun ennakot siitä, kuinka näissä ottelusarjoissa tulee käymään.

HIFK-Lukko: Molemmat joukkueet tahkosivat huikeat puolivälieräsarjat, joista poistuivat voittajina seitsemänsien pelien jälkeen. Molempien joukkueiden tarina oli hyvin samanlainen, sillä molemmat hävisivät sarjojensa kaksi ensimmäistä ottelua, mutta onnistuivat nousemaan sillasta voittoon. IFK kulutti paljon henkistä energiaa kuumassa puolivälieräsarjassa Jokereita vastaan. Lukko on puolestaan joutunut seitsemän pelin fyysisen rasituksen lisäksi käyttämään voimia myös pitkiin matkoihin Rauman ja Kuopion välillä. Runkosarjan neljästä kohtaamisesta näiden joukkueiden välillä IFK vei kolme - mukaan lukien molemmat Rauman ottelut. IFK oli pahoissa vaikeuksissa play offien ensimmäisissä otteluissa mutta onnistui kuitenkin hitsautumaan yhteen ratkaisevilla hetkillä. IFK:sta löytyvästä henkisestä voimasta kertoo se, että joukkue teki kaksi kertaa maalin Jokereita vastaan pelin viimeisellä minuutilla ja lisäksi voitti molemmat jatkoeriin menneet ottelut. Juuri pelien ja ottelusarjojen ratkaisevilla hetkillä Ville Peltosen läsnäolo nousee suureen arvoon. Kokemus, itseluottamus ja päättäväisyys, joka huokuu Peltosesta, tarttui myös muuhun joukkueeseen Jokerit-sarjassa. Vaakunapaidat olivat ahtaalla mutta luottivat omaan peliinsä ja käänsivät ratkaisevat pelit väkisin voitoiksi. Game 7:n esitys oli niin vakuuttava esitys IFK:lta, että mikäli joukkue pystyy tuon tason säilyttämään, tulee se etenemään vuoren varmasti finaaliin asti.

Lukon avainpelaajat nostivat tasoaan Kalpa-sarjan aikana ja tämä lopulta käänsi sarjan raumalaisten eduksi. Lukko on jälleen kerran polttanut rahaa valtavasti tämän kauden joukkueeseensa. Lukon pelaajabudjetti on hyvin lähellä IFK:n vastaavaa, koska taustalla vaikuttava siivousfirma RTK haluaa epätoivoisesti tuoda menestystä Raumalle. Perttu Lindgren, Mika Noronen, Kurtis McLean, Jakub Petruzalek ja kumppanit nousivat Kalpaa vastaan palkkakuittiensa vaatimalle tasolle. Kalpan materiaalista ei löytynyt riittävää vastausta Lukon ykköskaluston ruutiin. IFK:lta vastusta tulee löytymään. Stadilaiset kasvoivat Jokerit-sarjansa aikana valtavasti. Joukkueen pelitapa on selkäytimessä ja tämän lisäksi henkinen kantti on raudan luja. Tähän kun vielä lisätään maalivahti Juuso Riksmanin huikea kevätvire, on helppo ennakoida IFK:n marssivan tästä parista eteenpäin. Lukon sauma piilee sarjan alussa ja maalivahti Mika Norosessa. Jokerit-sarjan voitto oli iso asia Helsingissä. Tämä asettaa kysymysmerkin sille, onko IFK pystynyt nollaamaan suuren voiton huuman kahdessa päivässä. Lukko voi iskeä tähän ensimmäisessä ottelussa ja vieläpä sen ensimmäisessä erässä. Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että raumalaiset ovat itse pystyneet nollaamaan Kalpa-sarjan fyysiset ja henkiset rasitukset. Lukon maalivahdin Mika Norosen - viime kevään IFK-vahdin - on kyettävä voittamaan kovakuntoinen Juuso Riksman maalivahtien välisessä taistossa. Tämä on Noroselle kova haaste, sillä tasavahvalla maalivahtipelillä IFK tulee voittamaan sarjan varmasti.

IFK:n joukkue on hitsautunut yhteen sekä henkisesti, että pelillisesti. IFK marssii tästä parista finaaliin otteluvoitoin 4-2.

Jyp-Blues: Kevään todellinen sensaatio tulee Espoosta. Kuka olisi ennen kautta - tai edes ennen play offien alkua - uskonut Bluesin etenevän välieriin saakka? Nykyisellä joukkueella mitalipeleihin selviytyminen on huikea suoritus valmennusjohdolta. Petri Matikainen on viime hetkillä onnistunut piiskaamaan laumansa totuttuun raivoon. Blues taistelee, luistelee, repii ja raastaa, eikä suostu häviämään. Joukkueen taitotaso on vaatimaton mutta se pelaa omilla vahvuuksillaan tällä hetkellä maksimaalisella tasolla. Jyp puolestaan on päässyt tähän saakka odotetun helpolla. Runkosarjan ylivoimainen voittaja eteni lopulta kävellen Ilveksen yli suoraan neljässä ottelussa. Jyväskyläläisten pelitapa on kaikille selvää, mutta mikä on valmiustila ensimmäisessä ottelussa? Jypin ei ole tarvinnut ladata pöytään parastaan moneen viikkoon. Kuinka paljon se vaikuttaa hurjalla itseluottamuksella liikkeellä olevia espoolaisia vastaan? Jypin rutiinitaso ja materiaalin leveys on kuitenkin niin paljon parempaa, kuin Bluesilla, että olisi sensaatio, mikäli Jyp ei voittaisi tätä sarjaa. Bluesin mahdollisuudet piilevät myös sarjan alussa. Mikäli ensimmäinen ryöstöretki Keski-Suomeen onnistuisi ja heti perään shokkihoito jatkuisi Espoossa, voisi Jypin leirissä alkaa tuskan hiki kasvamaan. Tässä sarjassa tullaan myös näkemään tiukkaa tulisieluisten valmentajien kisaa. Petri Matikainen ja Risto Dufva tulevat vuoren varmasti psyykkaamaan vastustajan leiriä myös mediassa. Dufva on parina edellisenä vuotena yllättäen provosoitunut kevään ratkaisuhetkillä myös median edessä. Matikainen tulee varmasti käyttämään myös tätä korttia Jypin henkisen tasapainon horjuttamiseen.

Edessä on sarja, jonka voittajaa moni ei uskalla etukäteen kyseenalaistaa, mutta jossa tullaan varmasti näkemään myös kuumia tunteita ja viihdyttäviä kiekkoiltoja. Jyp etenee finaaliin voitoin 4-1.

Kovanen menossa HPK:hon?

Kevät on SM-liigan ratkaisupelien aikaa mutta samaan aikaan kulisseissa käydään kovaa vääntöä ensi kauden pelaaja- ja valmentajasiirroista. Fläppitaulun saamien tietojen mukaan IFK:ssa loppukauden ajan pelaava Tommi Kovanen on HPK:n kiikarissa. Kovanen pelasi syksyllä Jokereissa ottelukohtaisella sopimuksella mutta ei saanut jatkoa kevääksi. IFK haali vapailla markkinoilla pyörineen puolustajan riveihinsä kevääksi. IFK:ssa Kovanen ei kuitenkaan ole onnistunut kovinkaan hyvin, eikä hän tällä hetkellä edes mahdu joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kaikkien puolustajien ollessa käytettävissä. HPK:n valmentajana ensi kaudella jatkava Harri Rindell on tiettävästi kiinnostunut Kovasen saamisesta Rinkelinmäelle ensi kaudeksi. Kevät näyttää, pääsevätkö osapuolet sopimukseen asiasta.

Väki vähenee, pidot paranee

Suomessa eletään huikeaa kiekkokevättä. Viime vuoden tapaan play offien ottelusarjat ovat erittäin tasaisia ja ovat sisältäneet jo muutaman yllätyksenkin. Koko kakun kuorrutuksena on alkukevään ajan ollut Helsingin sisäinen kiekkosota IFK:n ja Jokereiden välillä. Sarja on ollut sellainen, että se tullaan muistamaan pitkään yhtenä legendaarisista ottelusarjoista. Jokerit hyppäsi alussa vahvalla otteella kuskin paikalle ja moni luuli, että IFK jää jälleen mitalipelien ulkopuolelle. Pelien edetessä draamaa ja juonenkäänteitä piisasi niin paljon, että heikompaa jo hirvitti. Sarja eteni legendaariseen seitsemänteen peliin, jonka IFK voitti vahvalla esityksellä luvuin 5-1. Kolmessa ottelussa tehtiin maali pelin viimeisellä minuutilla ja kahdesti ratkaisua haettiin jatkoerästä. Tähän kun lisätään mediassa käyty valmentajien sanasota ja Erkka Westerlundin juomapulloepisodi, niin enempää ei voida yhdeltä ottelusarjalta vaatia. Lopputuloksena voidaan todeta, että IFK ansaitsi jatkopaikkansa.

Kevään suurin sensaatio on tähän asti ollut Blues. Vastoin myös fläppitaulun ennakko-odotuksia, espoolaiset ovat jo kahdesti poistuneet ottelusarjoistaan voittajina. Ässien pelin jäädyttäminen ja lopulta joukkueen pudottaminen oli sensaatiomainen temppu, josta suurin kiitos menee penkin takana häärivälle Petri Matikaiselle. Koko kauden vuoden valmentaja-titteliä itselleen varmistellut Pekka Rautakallio ei enää voikaan olla tuosta pystistä täysin varma. Bluesin johdattaminen mitalipeleihin nykyisellä kokoonpanolla on kova suoritus heidän valmennusjohdoltaan. Espoolaiset löysivät heille ominaisimman pelitapansa ja -identiteettinsä juuri oikealla hetkellä vaikean runkosarjan jälkeen. Onko onnistumisten myötä Bluesin kopissa tappokirveet entistä terävämpinä, vai ovatko mahat jo täyttyneet?

Kuten ennakoimme, myös Lukko ja Kalpa tarjosivat hienoa play off-viihdettä omassa sarjassaan. Rohkenimme povata Kalpalle jatkopaikkaa Lukon suosikin asemasta huolimatta. Kalpa avasikin sarjan lupauksia herättäneesti kahdella voitolla. Lopulta raumalaisten tähtipelaajat nousivat kuitenkin siihen rooliin, jonka vuoksi heidät on länsirannikolle rahdattu. Perttu Lindgren, Kurtis McLean, Jakub Petruzalek ja kumppanit siivittivät Lukon mitalipeleihin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2006. Näin ollen Pekka Virran ansiokas viisivuotinen projekti päättyi Kuopiossa. Virta siirtyy tiettävästi ensi kaudeksi kotikaupunkinsa TPS:n peräsimeen.

Jyp jatkoi odotetun helposti jatkoon omasta sarjastaan Ilvestä vastaan. Ilves ei pystynyt horjuttamaan Jypiä missään vaiheessa, vaikka yritti sitä kaikin tavoin, myös mediapelissä. Runkosarjan 1. ja 10:n ero oli selkeä ja siksi Jyp ei ole nyt muutamaan viikkoon mitannut tasoaan muita kärkijoukkueita vastaan. Jyp saa välierissä vastaansa yllättäen Ässät pudottaneen Bluesin.Pystyykö Blues tarjoamaan Jypille uskottavaa vastusta?

Ennakoimme välieräpareja HIFK-Lukko ja Jyp-Blues tiistain aikana sivuillamme ilmestyvässä jutussamme.

Näin käy karsinnoissa

Tänään starttaa liigakarsinta Mestiksen mestarin Sportin ja SM-liigan jumbojoukkueen Pelicansin välillä. Alla arviomme sarjan tulevista tapahtumista.

Pelicans-Sport: Liigajumbo Pelicans lähtee suurena ennakkosuosikkina tähän sarjaan. Materiaaliero joukkueiden välillä on suuri ja myös valmistautumisaika on 100-0 Pelicansin puolella. Sport joutui taistelemaan viimeiseen peliin asti Mestiksen mestaruudesta ja palautumisaikaa sekä fyysisesti, että ennen kaikkea henkisesti on ollut liian vähän. Tulevina vuosina lähtökohtia pitäisi tasottaa. On liian räikeää antaa liigajoukkueelle noin suurta etua valmistautumisessa. Sport voitti Mestiksen hieman yllättäen, eikä Vaasassa ole tänä vuonna haaveiltu liigapaikasta, vaikka sen lunastamiseen ilmeisesti taloudelliset realiteetit ovatkin olemassa. Mestisjoukkue pystyy haastamaan liigajoukkeen paras seitsemästä sarjassa vain silloin, kuin se on henkisestikin täysin valmis ylittämään itsensä. Nyt tällaista tilannetta ei ole. Sport on kova taistelujoukkue, joka varmasti haluaa näyttää osaamisensa uskollisten faniensa edessä. Pelicansia vastaan tämä ei kuitenkaan tule riittämään, kuin yhteen voittoon.

Pelicans säilyttää liigapaikkansa voitoin 4-1.

Matsiraportti HIFK-Jokerit 0-1

Kauan odotettu Stadin sisäinen play off-sarja pääsi vihdoin käyntiin. IFK:n ja Jokereiden ollessa vastakkain panokset ovat vielä paljon normaaliakin suuremmat.

Pelillisesti ottelussa ei jäänyt epäselväksi, kumpi oli hallitsevampi osapuoli. IFK vei peliä täysin ja hallitsi kiekkoa läpi pelin. Jokerit oli tullut Nordikselle puolustamaan ja luottamaan maalivahtinsa Jan Lasakin kestokykyyn. Jokerit sumputti keskialueen ja oman puolustusalueensa keskustan erittäin hyvin. Vaikka IFK:n punainen vyöry tuli aina uudestaan ja uudestaan vieraiden alueelle, niin parhaalta maalintekosektorilta vaakunapaidat eivät montaa kertaa päässeet maalintekoa yrittämään. Ennakoimme ennen sarjan alkua, että Jan Lasakin huippuotteet ovat Jokereiden suurin toivo tämän sarjan kääntämiseksi Ilmalaan. Lasak onnistui voittamaan ainakin ensimmäisen pelin. Jokerit oli kuitenkin todella selkeästi alakynnessä pelillisesti. Jos narrilauma ei pysty parantamaan omaa kiekollista peliään eilisestä, niin tuntuu vaikealta uskoa, että se pystyisi voittamaan IFK:n neljä kertaa.

Jokereiden tähti Teemu Pulkkinen joutui jäämään ottelusta sivuun munuaistulehduksen vuoksi. Kotijoukkueella oli kuitenkin paljon enemmän kovia menetyksiä. Poissa olivat Jeff Hamilton, Juha-Pekka Haataja, Teemu Ramstedt, Martti Järventie ja Ilari Melart. Lisäksi kesken pelin kokoonpanosta putosi Mikael Granlund ja Ari Vallin. Granlundin loukkaantuminen kiristi entisestään joukkueiden kuumia välejä. Maalinedustatilanteessa narripakki Ossi Väänänen taklasi Granlundin pää edellä maalin ylärimaa. Kaatuessaan Granlund löi päänsä vielä jokerimaalin tolppaankin. Hieman yllättävää oli, että IFK ei antanut tästä minkäänlaista kuittia. Kuittaus voi toki tulla jossain muodossa sarjan tulevissa otteluissa.

Kuuma sarja on vasta aluillaan, mutta alku ei ollut hyvä IFK:lle. Play off-ennakossamme kirjoitimme, että IFK ei missään nimessä saa hävitä kahta ensimmäistä peliä, koska muuten perinteinen kevätpeikko voi jälleen tulla Nordiksen isäntien pukukoppiin. Tänään IFK:n pitäisi käydä raapimassa voitto väkisin Ilmalasta ja myös ottaa kuskin paikka kaukalon fyysisissä tapahtumissa.

Näin käy puolivälierissä

Naurettavat säälipleijarit on saatu pelattua pois alta ja perjantaina alkaa oikeat play offit. Jäljellä on nykyisen systeemin mukaiset kahdeksan parasta ja edessä huikeat puolivälieräsarjat. Otteluparit ovat todella mielenkiintoiset ja luvassa on paljon tunnetta, draamaa ja ko(l)huja. Alla esitämme arviomme jokaisesta otteluparista ja siitä, kuka etenee jatkoon. Syvällisimmän analyysin teemme Helsingin tulikuumasta derbystä HIFK:n ja Jokereiden välillä, koska play off-väännöt näiden seurojen välillä ovat todella harvinaista herkkua.

Jyp-Ilves: Jyp lähtee play offeihin ylivoimaisena runkosarjan voittajana ja suurimpana mestarisuosikkina. Se on saanut valmistautua rauhassa puolivälieriin. Risto Dufvan luoma kurinalaiseen puolustamiseen perustuva pelitapa on joukkueella selkäytimessä. Jypillä löytyy myös paljon ratkaisuvoimaa hyökkäyspäässä muun muassa Antti Pihlströmin, J-P Hytösen ja Eric Perrinin muodossa. Ilves taisteli tiensä yllättäen jatkoon villi kortti-kierrokselta HPK:ta vastaan. Tamperelaiset ovat jo nyt ylittäneet kaikki odotukset ja tälle kaudelle asetetut tavoitteet. Kissapetojen mahat saattavat olla täynnä ja HPK-sarjan voitto oli Ilvekselle, kuin mestaruus. Joukkueessa on kuitenkin erittäin positiivinen ilmapiiri ja työmoraali, johon vähiten ei ole vaikuttanut apuvalmentaja ja Ilves-legenda Raimo Helminen. Ilves ei tule valmiiksi luovuttaneena Jypiä vastaan. Materiaaliero ja joukkueissa viime vuosina tehdyt työt ovat kuitenkin niin eri luokkaa, että Ilves jää Jypin hurrikaanin pyörteisiin. Kotiluolassaan Hakametsässä Ilves pystyy sinnittelemään yhden voiton Jypiä vastaan mutta jää muuten vaille mahdollisuuksia kovasta taistelusta huolimatta.

Jyp jatkaa välieriin voitoin 4-1.

Ässät-Blues: Erittäin mielenkiintoinen ja arvaamaton ottelupari. Ässät on kauden sensaatio ja Pekka Rautakallio varmasti vuoden valmentaja. Blues on soinut mollivoittoisesti läpi kauden mutta espoolaiset löysivät oman tutun taistelunsa ja peräänantamattomuutensa juuri oikealla hetkellä. Petri Matikaisen joukot kaatoivat hieman yllättäen Kärpät säälipleijareissa voitoin 2-1. Bluesin venymiskyvystä kertoo se, että joukkue onnistui voittamaan molemmat jatkoaikaottelut Raksilassa oltuaan niissä molemmissa tappiolla kolmanteen erään lähdettäessä. Bluesin peli perustuu hurjaan taisteluun, työntekoon, luisteluun ja kovuuteen. Joukkue osaa hämmentää vastustajaa ja tässä sarjassa nähtäneenkin tappeluita ja runsaasti torikokouksia, koska nuo elementit eivät ole porilaisillekaan vieraita. Blues kärsii ratkaisuvoiman ja puhtaiden maalintekijöiden puutteesta. Ässien peli on ollut uomissaan kauden alusta saakka ja onnistumiset ovat ruokkineet joukkueen itseluottamuksen huippuunsa. Molemmat joukkueet ovat erittäin venymiskkyisiä ja molemmat ovat pelanneet läpi kauden vähämaalisia ja tiukkoja otteluita kaikkien vastustajien kanssa. Luvassa onkin siis paljon jatkoaikoja ja pitkiä otteluita. Varsinkin jatkoaikoja pelattaessa yksilöiden -varsinkin maalivahtien - rooli korostuu. Jos Iiro Tarkilla tai Eero Kilpeläisellä alkaa käsi tärisemään, niin se voi maksaa omalle joukkueelle välieräpaikan. Luvassa on erittäin kuuma ja yleisöön menevä ottelusarja, jossa toivottavasti myös tuomarit ovat hereillä.

Kauden aikana saatujen onnistumisten kokemusten siivittämänä Ässät etenee välieriin huikeasta ottelusarjasta voitoin 4-3.

HIFK-Jokerit: Vain kaksi kertaa aikaisemmin se on tapahtunut; Helsingin jättiläisten kohtaaminen play offeissa. Keväällä 1983 IFK voitti kenties legendaarisimman finaalisarjan ikinä voitoin 3-2 ja vuonna 2003 Jokerit käveli Alpo Suhosen johtaman IFK:n yli puolivälierissä suoraan voitoin 4-0. Nyt on luvassa huikea sarja, jossa molemmilla on mahdollisuutensa. On vaikea sanoa, kumpi tämän sarjan tulee voittamaan. Seuraavassa pointit, jotka tulevat vaikuttamaan sarjan lopputulokseen.

Valmennus: Tässä etu on Jokereilla. Erkka Westerlund on monissa liemissä keitetty valmentajaguru, joka pystyy reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Samaa ei voi sanoa Kari Jalosesta, jolla on alla rasitteenaana kahden edellisen kevään täydellinen sukeltaminen IFK:n ohjaksissa kauden tärkeimmällä hetkellä nimenomaan taktisella puolella vastustajan valmentajaan nähden. Jos IFK häviää tämän ottelusarjan, sen suurin häviäjä on nimenomaan Kari Jalonen. Silloin nimittäin hänen aikansa IFK:ssa on osoittautunut totaaliseksi flopiksi. Play off-sarjat vaativat reagointikykyä valmennusjohdolta eri tavoin ja nopeammin, kuin runkosarja. Valmentajien pokerin pelaaminen siis kallistaa vaakaa Ilmalan suuntaan.

Pelaajamateriaali: Tämä osasto osoittaa selkeästi IFK:n voiton suuntaan. Jokereiden onnistumiset hyökkäyspäässä ovat suurimmaksi osaksi olleet Antti Kerälän johtaman ketjun aikaan saannoksia. Yhden ketjun joukkueet eivät tule menestymään play offeissa. Narrien isoin toive onkin saada Jukka Hentunen, Esa Pirnes ja Petteri Nokelainen heräämään tasolleen. IFK:lla sen sijaan löytyy ratkaisuvoimaa todella laajalta rintamalta aina neljänteen ketjuun asti. Jokereiden suurin kompastuskivi on sen melko köykäinen puolustus. Miten Ilmalan pojat pystyvät tilkitsemään oman päänsä IFK:n hurjan hyökkäyskaluston edessä?

Maalivahdit: Tämä osasto menee melko tasan, sillä molemmilla tähän liittyy kysymysmerkkejä. IFK:lla Juuso Riksman on pelannut melko hyvän kauden mutta on joutunut olemaan paljon pois erilaisista syistä johtuen. Jos Riksman ei pysty pelaamaan, laskee IFK:n osakkeet huomattavasti. Jan Lundell ei pysty kannattelemaan joukkuetta eteenpäin tästä sarjasta. Jokereilla taas Jan Lasak on välillä maaginen, välillä todella huono. Lasak pysäytti IFK:n käytännössä yksin kahdessa pelissä tällä kaudella mutta toisaalta romahti talviklassikossa tärkeässä paikassa. Play off-sarjoissa maalivahtien osuus korostuu entisestään. IFK on tällä kaudella törmännyt kaksi kertaa Lasak-nimiseen muuriin, joten se on mahdollista myös nyt. Lasakin onnistumisesta riippuu hyvin pitkälti Jokereiden jatkopaikka.

Erikoistilanteet: Tässä vaaka kallistuu jälleen Nordiksen suuntaan. IFK:lla on liigan paras ylivoima, jossa on paljon erilaisia variaatiomahdollisuuksia. Jokereilla on vastaavasti liigan huonoin alivoima ja tässä saattaa piillä yksi iso ratkaisu tälle sarjalle.

Johtajuus: Vaikka Jokereilla on etu valmennusosastolla, löytyy IFK:lta (ehkä kirjaimellisestikin) kullan arvoinen johtaja pelaajistosta - Ville Peltonen. Peltonen on tunnetusti parhaimmillaan tiukoissa paikoissa ja tämä ei lupaa hyvää Jokereille.

Historia: Jokerit voi kaivaa uskoa voittamiseen IFK:n surkeasta play off-historiasta. IFK on perinteisesti jäätynyt keväällä, vaikka olisi pelannutkin hyvän runkosarjan. Tämä tapahtui myös viime keväänä. Vaikka narripakkakaan ei ole aikoihin juhlinut keväisin, ei Ilmalassa ole perinteitä vastaavan tason syväjäätymiselle, kuin Nordiksella.

Keskinäiset ottelut: Molemmilla on onnistumisen kokemuksia toisiaan vastaan nimenomaan näillä joukkueilla. Jokerit voitti kauden keskinäiset ottelut runkosarjassa 4-3 mutta IFK voitti kaksi viimeisintä peliä, joista jälkimmäinen oli talviklassikko Stadikalla. Tuo peli oli paljon isompi, kuin vain yksittäinen ottelu - se näkyi IFK:n joukkueen voitonjuhlista jäällä.

Luvassa on kaiken kaikkiaan unohtumaton sarja, jota on mahdoton ennustaa kovinkaan selvästi. IFK:n kannalta erityisen kriittisiä ovat sarjan kaksi ensimmäistä peliä, niitä se ei saa hävitä missään nimessä, muuten pelko kevätpeikon saapumisesta voi kangistaa joukkueen. Sarja tulee olemaan pitkä, vähintään kuuden ottelun mittainen. Kaikki osa-alueet yhdessä arvioiden ennakoimme IFK:n etenevän välieriin voitoin 4-2.

Lukko-Kalpa: Myös tämä pari on kiharainen ja tuo oman mausteensa mielenkiintoiseen play off-kevääseen. Lukolla on ollut tapana jäätyä keväisin mutta se on pelannut nyt hyvän kauden, vaikka peliesitykset ovatkin olleet vuoristoratamaisia. Kalpa puolestaan pelaa viimeisiä viikkojaan Pekka Virran valmennuksessa. Virran hieno valmentajakausi huipentuu tähän kevääseen, johon Kalpa lähtee vaiherikkaan runkosarjan jäljiltä. Kuopiolaisten esitykset sarjan lopussa antavat uskoa pitkään kevääseen. Vastakkain ovat kaksi voimakkaaseen kiekkokontrolliin panostavaa joukkuetta. Varsinkin Virran luoma vahva kiekollinen pelitapa on ainutlaatuinen SM-liigassa. Molemmat näistä joukkueista haluavat hallita pelivälinettä. Kalpa on opetellut tätä pelitapaansa Lukkoa kauemmin, joten sillä on pieni etu sarjaan lähdettäessä.

Lukon perinteinen kevätsukellus toteutuu jälleen, kun Kalpa etenee välieriin voitoin 4-2.

Näin käy villi kortti-kierroksella

SM-liigan kaikkien aikojen toiseksi typerin keksintö heti liigan sulkemisen jälkeen on jälleen täällä: villi kortti-kierros, eli kansan kielellä säälipleijarit. Tämä on jokakeväinen ärsyttävä pakkopulla, joka pitää käydä läpi vain siksi, että SM-liiga haluaa keinotekoisesti luoda panosta runkosarjan viimeisille kierroksille asti. Vastaavaa älyttömyyttä ei nähdä missään muussa uskottavassa jääkiekkosarjassa maailmassa. Paras urheilullinen ja looginen malli olisi suora kahdeksan parhaan joukkueen väliset play offit paras seitsemästä sarjoineen.

Kun kuitenkin tämä "villi kortti" pyörii taas täällä, ennakoimme, kuinka tänä keväänä niissä sarjoissa käy.

HPK-Ilves: HPK on pelannut koko kauden yläkanttiin ja taisteli loppuun asti jopa suorasta play off-paikasta. Myös Ilves on taistellut nuorena joukkueena kykyjensä ylärajoilla läpi kauden. Molemmilla on siis positiiviset lähtökohdat alla. Suosikista ei kuitenkaan ole epäselvyyttä. Ilveksen play off-"menestys" on ollut surkeaa jo yli vuosikymmenen ja myös kauan sitä ennen yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. HPK on sen sijaan tottunut useimpana keväänä menemään vähintään välieriin asti. Kerholla on myös maalissa Teemu Lassila, joka on ollut heille kultaakin kalliimpi koko kauden ajan. Play off-sarjoissa maalivahtien osuus korostuu huomattavasti verrattuna runkosarjaan. Ottaen vielä huomioon sen, että Ilves ei ole koskaan viihtynyt hyvin Rinkelinmäellä, kääntyy sarja hämeenlinnalaisille.

Ilves onnistuu taistelemaan Hakametsässä tiukan kotivoiton mahdollisesti jatkoajalla, mutta Rinkelinmäen kuumuus on kissapedoille liikaa. HPK jatkaa tästä sarjasta eteenpäin voitoin 2-1.

Kärpät-Blues: Kärppien kausi on ollut karmeaa sekoilua niin kaukalossa, kuin toimistollakin. Kevään koittaessa Kärppien tshekkihyökkääjät ovat kuitenkin piristyneet ja alkaneet vihdoin pelata joukkueelleen. Tämä on tehnyt oululaisista vaarallisen joukkueen play offeja ajatellen. Juuri kauden tärkeimmillä hetkillä Kärpistä on tullut uskottavasti menestystä tällä kaudella tavoitteleva lauma, jollaiseksi sitä ennakoitiin jo syksyllä. Myös Bluesin kausi on ollut vaikea. Kovaan työntekoon nojaava Petri Matikaisen joukkue on kärsinyt materiaalin kapeudesta varsinkin hyökkäysrintamalla. Joukkue pelaa illasta toiseen vähämaalisia ja tiukkoja otteluita mutta ei pysty useinkaan kääntämään niitä edukseen, koska varsinkin ylivoimasta puuttuu käsiä ja puhdasverisiä maalintekijöitä. Kauden aikana on myös vaikuttanut siltä, että Matikaisen kuusi vuotta kestänyt aika Bluesissa on ollut jo liian pitkä. Matikainen on tehnyt Espoossa hyvää työtä, mutta ei ole pystynyt uudistamaan metodejansa (yli)pitkän pestinsä aikana. Tästä on seurannut tietynlainen puutuminen ja turtuminen pelaajien keskuudessa. Matikainen siirtyy ensi kaudeksi IFK:hon ja siirto vaikuttaa hyvältä kaikkien osapuolten kannalta. Matikainen saattaa johdattaa IFK:n menestykseen, mutta tämä kevät tulee olemaan hänelle ja Bluesille lyhyt.

Kärpät on saanut kauden viime hetkillä pelin juonesta kiinni. Blues taistelee vastaan tiukasti mutta ei pysty haastamaan pohjoisen poikia tänä keväänä. Kärpät jatkaa puolivälieriin suoraan kahden ottelun jälkeen voitoin 2-0.

Näin fläppitaulun veikkaukset osuivat

SM-liigan runkosarja on päättynyt. Huikean viimeisen kierroksen aikana ratkaistiin viimeiset avoinna olleet kysymykset joka puolella taulukkoa. Fläppitaulu laittoi syksyllä rohkeasti päivää ennen sarjan alkua veikkauksen siitä, mille sijalle kukin joukkue tulee runkosarjassa päätymään. Alla on toteutunut sarjataulukko ja suluissa merkki siitä sijoittuiko joukkue paremmin, huonommin vai samalle sijalle, kuin ennakoimme syksyllä.

1. Jyp (0)

2. Ässät (+11)

3. HIFK (+1)

4. Lukko (+1)

5. Kalpa (+2)

6. Jokerit (-3)

7. HPK (+2)

8. Kärpät (-6)

9. Blues (-3)

10. Ilves (+1)

11. Tappara (+3)

12. Saipa (0)

13. TPS (-5)

14. Pelicans (-4)

Ennen kautta esittämässämme arviossa Jyp ja Saipa sijoittuivat juuri niille sijoille, jonne heitä ennakoimmekin. Kauden sensaatio on luonnollisesti runkosarjan toiseksi yltänyt Ässät. Jo nyt on selvää, että Pekka Rautakallio valitaan vuoden valmentajaksi. Ennakoimme porilaisia taulukon 13:nneksi, mutta he päätyivät taulukon toisen pään kakkoseksi. Porissa on luvassa erittäin mielenkiintoinen play off-kevät.

Suurimmat sukeltajat runkosarjassa olivat Kärpät ja hallitseva mestari TPS, joka pelastui karsinnoilta vasta viimeisen pelin rankkareilla. Turussa kausi oli täysi katastrofi edellisen vuoden lottovoiton jälkeen. Kesällä Aurajoen rannoilla on paljon työtä, jotta ensi kausi ei kulu samanlaisen sirkuksen merkeissä. Onko tätä osaamista turkulaisten toimistolla?

Ennen kautta kirjoitimme, että jos Kärpät ei sijoitu runkosarjassa neljän parhaan joukkoon, heidän voidaan sanoa epäonnistuneen täydellisesti. Oululaisten kausi oli yhtä hulabaloota valmentajavaihdoksen ja lukuisten pelaajasiirtojen myötä. Kärppälauman tshekkiketju heräsi vasta runkosarjan viimeisten kierrosten aikana ja hilasi joukkueen kahdeksannelle sijalle. Kärpillä on huikeasti potentiaalia joukkueessa, jota ei olla koko kauden aikana saatu täysin esiin. Siksi se on vaarallinen joukkue play offeissa.

Fläppitaulun ennustukset osuivat syksyllä kohtuullisen hyvin oikeaan. Play off-ennakkomme ilmestyvät sivuillemme pian. Aloitamme säälipleijariparien ennakoimisella ja käymme ensi viikolla läpi puolivälieräparit, kun ne kaikki ovat selvillä.

Ville Peltosen videohaastattelu

Matsiraportti HIFK-Ilves 4-0

IFK kävi edellisellä kierroksella Porissa kampeamassa itsensä Ässien ohi runkosarjan kakkospaikalle. Loppukierroksien tavoite punapaidoilla lienee tuolla sijalla pysyminen, joten Ilvestä vastaan oli kotiotteluun budjetoitu ehdottomasti kolme sarjapistettä.

Ensimmäisessä erässä IFK:n ajatus tuntui harhailevan vielä kuumassa Porin illassa. Peli oli sekavaa ja hyökkäyksiin lähdöt eivät ottaneet onnistuakseen millään. Kun vielä illan vierailijakin asteli Stadin jäähalliin todella kesyllä jalalla, niin ensimmäisen erän saldona oli sekava peli, jota "värittivät" lukemattomat pitkät kiekot ja muut pelikatkot puolin ja toisin. Vieraat saivat järjestettyä ensimmäiselle kaksikymppiselle yhden huippupaikan ylivoimalla, jonka lopputuloksena oli tolppalaukaus. IFK:n muutamat ensimmäisen erän paikat juoni ykkösketju, jonka akseli Peltonen-Granlund toimi hienosti. Paras paikka avausmaalille tuli lukemattomia paikkoja läpi pelin tuhrineelle Juha-Pekka Haatajalle, joka sai ensin vapauttavan syötön Ville Peltoselta. Haataja koukittiin läpiajossa nurin, jonka seurauksena oli rankkari. Rankkarista ensi vuodeksi ilmeisesti Kärppiin siirtyvä Haataja ei kuitenkaan onnistunut uittamaan laattaa häkkiin.

Ilves oli alusta asti todella kesy vierailija. Petoeläimen raivosta ei ollut tietoakaan. Tuntui, että joukkue tiesi kohtalonsa jo ennen ensimmäistä vaihtoakaan. Ilves selvisi ensimmäisestä erästä kuivin tassuin vain kotijoukkueen huonon alun seurauksena. Ensimmäisellä erätauolla punapaitojen kopissa oli ilmeisesti palautettu luistimet jään pinnalle, koska jälki oli aivan erilaista, kuin pelin alussa. IFK alkoi taklaamaan ja laittamaan jalkaa liikkeelle. Seuraus; Ilves putosi kyydistä välittömästi. Juuri ennen ottelun puoltaväliä IFK latoi pikavauhdilla kaksi maalia, joista vastasivat huippukautta pelaavat Kimmo Kuhta ja Siim Liivik. Ilves oli pudotettu kanveesiin ja lopullinen kuolinisku odotti erän lopussa, jolloin maestro Ville Peltonen ja Kuhta tekaisivat puoleentoista minuuttiin kaksi häkkiä lisää. Kuhdan illan toisessa maalissa kapteeni Peltonen näytti jälleen maailman luokan osaamistaan puhkaisemalla yhdellä syötöllä koko Ilveksen alivoimakoostumuksen mukaan lukien maalivahti Miika Wiikmanin. Kuhdalla oli helppo työ lapioida laatta tyhjään börsään.

Kolmannessa erässä ei enää ihmeitä nähty, koska Ilves ei edes yrittänyt kehittää minkäänlaista loppukiriä. IFK:lla olisi ollut lukuisia saumoja kaunistella lukemia, mutta maalipaikat menivät nautiskeluksi ja "vielä yhden" syötön hakemiseksi. IFK teki sen, mitä tarvittiin ja se riitti. Juuso Riksman sai kuitattua tililleen nollapelin melko helposti. IFK:n urakka jatkuu torstaina Espoossa, kun puolestaan Ilves saa kotikaukaloonsa vieraaksi HPK:n.

Matsiraportti HIFK-Lukko 6-3

SM-liigan ratkaisun hetket ovat käsillä ja joka puolella sarjataulukkoa tapahtuu. Jyp on jo hyvän tovin varmistellut runkosarjan voittoaan mutta takana kamppaillaan tiukasti jokaisesta sijasta. IFK ja Ässät vääntävät kakkospaikasta, Kalpa, Lukko, Jokerit, HPK ja Blues kisaavat kotiedun lisäksi suorasta pudotuspelipaikasta, Ilves, Kärpät ja Tappara ponnistelevat viimeisistä säälipleijaripaikoista ja Saipa, TPS ja Pelicans juoksevat karkuun karsijan paikkaa. Jokainen peli kauden viimeisillä kierroksilla on niin sanottu kuuden pisteen ottelu. Niin oli myös IFK:n ja Lukon välinen vääntö Stadin jäähallissa.

IFK:lla oli alla kaksi selvää tappiota Kalpaa ja Jypiä vastaan. Kurssi oli oikaistava heti, ennen kuin putki kasvaisi turhan rasittavaksi. Tämä näkyi kotijoukkueen otteista heti alusta saakka. Martti Järventien kampitusjäähy pelin kolmannella minuutilla antoi Lukolle mahdollisuuden hyvään alkuun mutta, kun jäähyn jälkeen vaihtokierrokset tasaantuivat, niin jäätä hallitsi vain yksi joukkue. IFK vyörytti kerta toisensa jälkeen pitkiä hyökkäyksiä vieraiden päädyssä ja onnistui kiekon ylöstuonnissa vaivattomasti. Ensimmäisessä erässä näytti, että Lukon jalat eivät olleet jääneet edes bussiin, vaan kotiin Äijänsuolle. IFK oli koko ajan pari potkua edellä, voitti kaksinkamppailut, halusi kiekkoa enemmän ja sai aikaan maaleja. Juha-Pekka Haataja, Eetu Pöysti ja Kimmo Kuhta tekaisivat vajaaseen kuuteen minuuttiin kolme häkkiä ja IFK karkasi lopulliseksi jääneelle etumatkalle. Erityisesti IFK:n kentän viimeisen kolmanneksen peli toimi loistavasti. Kiekon lisäksi miehet liikkuivat erittäin hyvin, paikan vaihdot ja kierrot olivat kunnossa ja kulmapelistä punapaidat poistuivat yleensä kiekon kanssa.

IFK:n ongelma tällä kaudella on ollut pelin tappaminen. Lukuisia kertoja aikaisemminkin IFK:lla on ollut mahdollisuudet iskeä lopulliset niitit pelille jo aikaisessa vaiheessa mutta usein vastustaja on päästetty mukaan taistoon. Niin kävi nytkin. IFK oli niin paljon parempi Lukkoa, että peli olisi voinut olla huolellisella pelaamisella ohi jo viimeistään toisen erän alkupuolella. IFK päästää tällä hetkellä aivan liikaa maaleja omiin. Vaakunapaitojen huima hyökkäysarsenaali latoo maaleja toiseen päähän, mutta play offeja varten omaa päätä pitäisi tilkitä huomattavasti. Kotijoukkueen tolppien väliin palasi Juuso Riksman, joka oli viikon verran vatsataudissa. Riksmanin esitys oli tyydyttävä. Play offeissa ei pärjätä maalintekokilpailuissa. Mestaruuksia voitetaan ennen kaikkea maalin estokilpailuissa. Tästä paras esimerkki on rukonsarjaa koko kauden dominoinut Jyp. IFK:lla on pari viikkoa aikaa vuorata omaa päätä huomattavasti pitkää kevättä silmällä pitäen.

IFK:n neloskenttä Pöysti-Liivik-Wärn oli todella energinen läpi ottelun. Myös päävalmentaja Kari Jalonen nosti ketjun pelin jälkeen voiton kulmakiveksi. Pelin ratkaisuhetkillä kuvaan astui myös jälleen kerran tuttu mies Ville Peltonen. Pelin ratkaisuhetkillä kolmannessa erässä Ville otti paikkansa valokeilassa ja tekaisi reiluun viiteen minuuttiin kaksi maalia ja niittasi pelin pakettiin. Kerta toisensa jälkeen ratkaisijoista puhuttaessa palataan takaisin tähän samaan mieheen. Sen sijaan täsmähankinta Hannes Hyvönen surffailee täysin varjojen mailla. Hyvönen seikkailee jatkuvasti pelin ulkopuolella, eikä tasapainota, vaan päin vastoin sekoittaa viisikon peliä. Hyvösen ajatukset ovat jossain muualla, kuin itse pelissä. Paras esimerkki tästä saatiin pelin toisessa erässä, jossa Hyvönen pääsi saman vaihdon aikana kaksi kertaa 2 vs. 1-ylivoimahyökkäykseen. Ensimmäisellä kerralla Hannes latoi lämärin korkealle plekseihin ja toisella kerralla hän antoi syötön, joka ei koskaan mennyt perille asti. Hyvönen poistui penkiltä toisessa erässä. Syyksi huhuiltiin kylkivammaa.

Lukon ailahtelevat otteet jatkuvat. Stadissa nähtiin jälleen aallon pohjalla oleva Lukko. Peli oli halutonta, huolimatonta ja liike hidasta. Play offeissa Lukkoa voi siivittää parhaimpaan maalivahti Mika Noronen, joka hänkään ei ollut parhaimmillaan viime kauden kotihallissaan.

Liigaa vaihtoehtoja

Jääkiekon ystäviä Suomessa on hemmoteltu tämän kauden aikana tavalla, josta vielä 1990-luvun lätkäfanit eivät osanneet unelmoidakaan: jokainen SM-liigaottelu on televisioitu. Urho TV:n myötä jokaisella on nyt mahdollisuus nähdä kaikki suosikkijoukkueensa ottelut kauden aikana. Urho TV on koko lyhyen olemassaolonsa ajan kamppaillut teknisten ongelmien kanssa mutta asia, josta kaikki jääkiekon ystävät ovat heille kiitollisia on mahdollisuus jokaisen pelin näkemiseen joko tv:sta tai netin kautta. Koko kuva asiasta ei kuitenkaan ole näin ruusuinen.

SM-liigan johtoporras on viime vuosina niittänyt kyseenalaista mainetta erikoisilla päätöksillään sarjaa koskien. Varsinaiseen "penailu"-sarjaan kuuluvat nykyiset TV-sopimukset. Urho TV omistaa oikeudet runkosarjan lähetyksiin. Jos haluaa nähdä joka kierroksella oman suosikkijoukkueen ottelun, tulisi tilaajan ostaa Urho TV Total-palvelu. Tällaista palvelua ei kuitenkaan saa kuka tahansa. Palvelun vastaanottaminen vaatii Soneran nettiyhteyden, jota ei ole mahdollista saada joka kotiin. Tilanteen saa kuitenkin paikattua ostamalla Urhon nettisivuilta oman joukkueen ottelun yksittäisenä lähetyksenä tai suuremman sarjakortin esimerkiksi koko kautta varten. Tähän asti kaikki on vielä kohtuullisen hyvin hallinnassa paitsi että hinnat ovat aika kovat. Yksittäisen ottelun katselu maksaa 9 euroa. Samalla tai halvemmalla hinnalla pääsee monella paikkakunnalla halliin sisälle seuraamaan peliä. Illan päälähetystä lukuunottamatta ohjelma ei sisällä minkäänlaisia studio-osuuksia ja selostuksen laatu on monella paikkakunnalla luvalla sanoen heikko. Tähän nähden hinta on kova mutta mitäpä joukkuettaan rakastava fani ei olisi valmis tekemään nähdäkseen joukkueensa joka ilta myös vieraskentällä.

TV-sopimusten kummallisuutta lisää monenlaiset poikkeukset. Niistä suurin on se, että välieriä ja finaaleja ei voikaan nähdä Urho TV:n tarjoamien palvelujen kautta. Välierät ja finaalit näyttää yksinoikeudella Nelonen Sport pro 1, joka on myöskin maksullinen kanava. Jääkiekkofanit ovat siis voineet pulittaa satoja euroja kauden aikana seuratakseen suosikkejaan Urho TV:sta mutta, kun kauden huipennus on edessä, niin heidän pitäisikin maksaa vielä lisää kuukausimaksuja toisesta kanavasta. Tässä ei ole mitään järkeä ja vaatimukset kuluttajaa kohtaan ovat kohtuuttomia.

Tämän lisäksi Nelonen näyttää maksullisella kanavallaan joka kuukausi yhden kuukauden pelin. Tämä tuo Urho TV:n maksajille jälleen yhden ärsytyksen aiheen lisää: kuukauden pelejä ei ole mahdollista nähdä Urho TV:n palvelujen kautta - ei edes netissä. Kaikki fanit joutuvat siis toivomaan, että oman suosikkijoukkueen peli ei päätyisi kuukauden peliksi. Kuukauden pelin voi kuitenkin nähdä saman illan aikana jälkilähetyksenä ilmaiselta JIM-kanavalta. Jälkilähetys vaatisi kuitenkin täydellisessä uutispimennossa pysyttelemistä koko illan ajan. Se ei ole kaikille helppo tehtävä nykyajan tietoyhteiskunnassa. Monet fanit kokevatkin jälkilähetykset lähinnä kettuiluna liigan taholta maksavia kuluttajia kohtaan.

Netissä jääkiekkolähetyksiä voi ostaa myös mm. Urheilulehden ja Veikkauksen nettisivuilta. On tavallaan hienoa, että jääkiekkoa on mahdollista nähdä niin monesta paikasta. Nykyinen tilanne on kuitenkin enemmän, kuin sekava ja kuluttajaa kohtaan epäreilu. SM-liiga teki pahan virheen nykyistä TV-sopimusta tehdessään. Se ei vaatinut Neloselta paperiin pykälää, joka olisi kieltänyt välierien, finaalien ja kuukauden pelien viemisen maksukortin taakse. Tällä hällä välilä-asenteella SM-liiga lirautti omien kannattajiensa muroihin aivan, jotain muuta, kuin maitoa. Monien mitta onkin nykyisen sekoilun myötä täynnä. Kevään huipennus on edessä ja asiakkaiden pitää etsiä lukuisilta nettisivuilta tietoa varmistuakseen, kuinka näkee kaikki pelit ratkaisuun saakka. Pahinta on se, että tilanne voi muuttua koska tahansa. Lähes kuukausittain jo valmiiksi sekavaan TV-pakettiin lisätään uusia osia. Kun nykyiset TV-sopimukset päättyvät, SM-liigan on syytä varmistua siitä, että jatkossa kaikki pelit syyskuun alusta kevään viimeiseen vaihtoon asti näkyvät YHDELTÄ kanavalta - TV:sta ja netistä.