Matsiraportti HIFK-Kärpät 3-5

Mikael Granlund pääsi sittenkin kaukaloon mukaan vielä vuoden 2010 puolella. Arviot viime päiviltä viittasivat paluuseen vasta aikaisintaan ensi viikon peleihin, mutta aivotärähdyksestä toipuminen edistyi lopulta sen verran hyvin, että Granlund pääsi kokoonpanoon vuoden viimeiseen otteluun. Huippulupauksen pelituntuma oli tosin täysin kateissa kahden ja puolen kuukauden pakkolevon jäljiltä. Alkukaudesta poiketen Granlund polki laidassa Teemu Ramstedtin johtamassa ketjussa, jossa toisessa laidassa viiletti Juha-Pekka Haataja. Vaikka "Mikke" nappasikin pelissä tililleen yhden syöttöpisteen, oli muuten peli häneltä melko vaisu. Pari kertaa Granlund yritti viedä vastustajan pakkia pienellä kärkikynäharhautuksella mutta heikoin tuloksin. Pääasia kuitenkinon, että 18-vuotias lupaus on nyt pelikunnossa ja valmiina pääsemään takaisin huipputasolleen.

Itse peli oli kahdessa ensimmäisessä erässä rikkonaista lukuisien jäähyjen takia. Varsinkin toinen päätuomari Jyri Rönn halusi varmistella nimensä saamista lehtiin ihmeellisillä ja vailla linjaa

olleilla jäähyvihellyksillään. Rönnin esiintymiset tällä kaudella ainakin Nordiksella ovat olleet niin luokattomia, että on käsittämätöntä, kuinka hän saa ylipäätään esiintyä jatkuvasti SM-liigatasolla. Toinen - ja erittäin rikkonainen - erä jäi lopulta ratkaisevaksi. Ensimmäinen erä meni tasan 1-1 mutta toisessa Kärpät hyödynsi erikoistilanteet isäntiä paremmin ja iski taululle kolme häkkiä lisää. IFK:n ylivoima oli täysin jäässä, jonka seurauksena pitkälti isännät päästivätkin vieraat turhan pitkälle karkumatkalle. Viimeisessä erässä kotijoukkue sai vihdoin päälle hurjan kirivaihteen, joka riitti lähes rinnalle asti. Haatajan ja Mikko Kousan maaleilla peli olikin yhtäkkiä numeroissa 3-4. Tämän jälkeen IFK:lle tarjoutui vielä muutama todellinen tasoituspaikka mutta niitä isännät eivät kuitenkaan pystyneet hyödyntämään. Loppunumerot iski tyhjään häkkiin Martin St. Pierre.

IFK on nyt tauon jälkeen hävinnyt molemmat pelinsä saaden niistä yhden pisteen. Ensi viikolla täytyy suorittamisen yltää hyvälle syyskauden tasolle, kun vastaan asettuvat Ilves, Ässät ja HPK. Näistä peleistä olisi elintärkeää napsia voittoja ja hyvä määrä pisteitä, jotta Jyp sarjakärjessä ei karkaisi liian kauas. Kärpät puolestaan on voittanut tauon jälkeen molemmat pelinsä täydellä pistepotilla. Oululaisten syyskausi oli täydellinen fiasko ja Raksilassa kaivataankin pisteitä kipeästi pudotuspeleihin pääsyä varten. Nordiksella Hannu Aravirran miehistö ei esittänyt mitään ihmeellistä mutta oli silti ratkaisupaikoissa piirun verran terävämpi, kuin IFK. Se riitti voittoon joulukuun lopussa. Kärppien pelin täytyy kuitenkin kehittyä kovasti, sillä tuolla pelillä kevät uhkaa kaikesta huolimatta jäädä pohjoisessa lyhyeksi.

Juttutuokio Lennu Petrellin kanssa

Matsiraportti HIFK-Tappara 2-3 JA

6131 katsojaa näki Stadin jäähallissa melko väsyneen kiekkoillan. IFK:ta vaivaavat lukuisat avainpelaajien poissaolot (Peltonen, Granlund, Hamilton, Riksman, Nyholm, Melart jne), sekä ilmiselvä väsymys rankan syksyn jäljiltä. IFK:n syksy on ollut lennokas ja peli on toiminut paremmin, kuin vuosikausiin. Viime peleissä on kuitenkin ollut nähtävissä selvää väsymystä. Esimerkiksi Pelicansia vastaan IFK oli pitkät pätkät pelistä jyrän alla mutta Jan Lundellin huippuottelu ja punapaitojen tehokkuus maalipaikoissa pitivät pisteet Stadissa. Jokereita vastaan punapaidat olivat koko ajan potkun jäljessä ja myöskään Tapparaa vastaan jalka ei liikkunut lokakuiseen malliin. Tähän asti avainpelaajien poissaolot eivät ole vaikuttaneet IFK:n peliin ratkaisevasti - pelin rakenne on ollut niin hyvin hallussa. Nyt kuitenkin paljon peliaikaa saaneiden vastuun kantajien jalka on alkanut painaa ja sitä myöten pelin rakenne on hajonnut. Hyökkääjät fuskaavat avauspelissä karkaamalla pakeista hieman kauemmaksi, kuin aikaisemmin. Näin pakit joutuvat heittelemään liian usein pitkiä avauksia, joihin vastustajat pääsevät helposti väliin. IFK:lla on tällä hetkellä jalat jumissa ja sen seurauksena pääkään ei enää toimi. Joulutauko tulee stadilaisille enem

män, kuin hyvään saumaan.

Täysi pistepotti oli kaikesta huolimatta enemmän, kuin lähellä jäädä Stadiin. Toni Söderholmin ja Juha-Pekka Haatajan maaleilla IFK johti toisessa erässä jo 2-0. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Tappara jää lopullisesti kyydistä. Shayne Toporowskin nopea kavennus kotijoukkueen toisen maalin jälkeen piti kuitenkin manselaiset pelissä kiinni. Viimeisessä erässä Tappara taisteli sinnikkäästi ja koko erä oli täydellistä vieraiden hallintaa. Tamperelaisten taistelusta huolimatta viimeisen erän ilme johtui enemmänkin IFK:n väsymyksestä ja sitä kautta kyvyttömyydestä hyökätä. Hyökkäyksiin ei riittänyt minkäänlaista virtaa, joten Tappara sai vyöryttää hyökkäyksiään kerta toisensa jälkeen. IFK kesti melkein loppuun asti. Vain 7 sekuntia ennen päätös summeria Pekka Saravo sai runnottua maalin edustan ruuhkasta laatan häkkiin ja onnistui viemään ottelun jatkoajalle. Jatkoajalla oli muutama tilanne molemmissa päissä mutta jälleen viimeiset sekunnit kääntyivät Tapparan eduksi: Tuukka Mäntylä suti reboundin verkkoon 3 sekuntia ennen jatkoajan päätöstä.

"Olen ylpeä joukkueen taistelusta. Viimeisillä sekunneilla kello kävi tänään meidän puolelle", kommentoi Tapparan valmentaja Sami Hirvonen.

IFK:n Kari Jalonen olisi kaivannut kypsyyttä pelin voittamiseen: "Epäkypsästi pelasimme lopun. Nämä asiat käymme läpi joukkueen kanssa ammattimaisesti huomenna. Nyt nukumme yön yli ja otamme tunteet alas".

IFK:n viimeinen peli ennen joulutaukoa on lauantaina, kun kingit matkustavat Jyväskylään kärkiotteluun Jypin vieraaksi. Tappara on tulessa ennen joulutaukoa vielä kahdesti ja molemmilla kerroilla kotonaan; lauantaina vastassa on HPK ja maanantaina Jokerit.

Petteri punakuono

Loistavan syksyn jälkeen näyttää siltä, että kingien potku alkaa hidastua. Tiistaina 7.12 Ilmalan ihmemiehet (Kekäläinen + Vesterlund) kävivät kuittaamassa voiton ifkin ehkä kauden huonoimman pelin avustuksella. Eilen 9.12 Tappara kävi kylässä ja vei sekin voiton -nyt tosin jatkoajalla. Fläppitaulun kuntopuntarin mukaan joulutauko tulee todellakin Nordikselle kuin pilteille lahjat pukilta.
Päävalmentaja Jalosen lahjalistalta löytyy joulun hengen mukaisesti ainakin Granlundin ja Peltosen ihmeparantumiset. Esimerkiksi Jokereita vastaan olisi Villen esimerkkiä kaivattu. Villen ranteet kun tunnetusti eivät kovissakaan paikoissa jäädy. Jo muistot Globenin MM-finaalista saa Petteri punakuononkin nenän loistamaan. "Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään!" Tuota tuttua joululaulua siteeraten toivotammekin fläppitaulun lukijoille siunattua ja hyvää joulunodotusta.

Matsiraportti HIFK-Pelicans 5-0

Perjantai-illan huumassa oli tarjolla maaleja ja sirkushuveja. Loppulukemat mairittelevat kotijoukkuetta, sillä Pelicans onnistui laittamaan isännät todella ahtaalle. Viimeisessä erässä pussinokkien selkäranka katkesi, kun sinnikkäästä yrityksestä huolimattapalkintoa ei tullut. Vieraiden valmennusjohto oli selvästi lietsonut lahtelaiset kovaan tunnetilaan jälkimmäiseen Helsingin vierailuun kahden päivän sisään. Jo alusta asti Pelicansin pelaajat yrittivät horjuttaa isäntien hermokontrollia vihellysten jälkeisillä tökkimisillä ja muulla provosoinnilla. Tämän lisäksi Pelicans pelasi kuitenkin hyvin ja pystyi rakentelemaan jatkuvia ja pitkiä hyökkäyksiä punapaitojen alueelle. Vieraiden hyvä ensimmäinen erä sai surullisen lopun, kun vain 22 sekuntia ennen loppua Jeff Hamilton vei IFK:n johtoon. Toiseen erään Pelicans tuli entistä kovemmin. Erän ensimmäinen kymppi oli täydellistä Pelicansin hallintaa. Yhtä suvereenia vierasjoukkueen hallintaa ei ole tällä kaudella IFK:n kotiluolassa nähty. IFK ei päässyt lainkaan hyökkäämään, vaan vieraat loivat maalipaikan toisensa perään. Kotijoukkueen maalilla pelannut Jan Lundell torjui kuitenkin ilmiömäisesti läpi illan. Kerta toisensa jälkeen Lundell pääsi kiekon tielle. Pelicansin lento katkesi nopeasti kun IFK:n hyökkäyksen päätti 2-0:aan Eetu Pöysti Teemu Tallbergin hienosta passista. Tämän jälkeen jäällä nähtiin yleisöä innostanut tapahtumasarja, jossa IFK:n Ilari Melart ja Siim Liivik, sekä Pelicansin Marko Pöyhönen ajettiin suihkuun. Tilanne kärjistyi tappeluiksi keskialueen nuhjaustilanteesta, josta oli tulossa vieraille jäähy. Tämän jälkeen vielä Pelicansin kakkosmaalivahtina toiminut Joonas Kuusela sai käytöskympin, kun hän esteli Siim Liivikiä avaamasta kaukalon luukkua. Tämän seurauksena vaihtopenkeillä oli joukkotappelu lähellä mutta se pystyttiin estämään viime hetkillä.

Kun palkintoa ei sinnikkäästä yrityksestä huolimatta tullut, vieraiden selkäranka napsahti lopullisesti poikki viimeisessä erässä, jossa kotijoukkue viimeisteli vielä kolme maalia lisää. Pelicansin Pasi Räsänen oli pettynyt taiston tauottua: "Vähän pettynyt olen. Olen ylpeä joukkueestamme, meillä oli tänään kentällä 20 lahtelaista soturia. Pystyttiin panemaan IFK selkä seinää vasten täällä niiden kotihallissa mutta emme saaneet silti palkintoa." Lahtelaisten avainpelaajien myyntihuhut Räsänen kielsi - melkein kokonaan: "Ei ole tällä hetkellä mitään myyntiaikeita. York oli tänään pois , kun edellisessä pelissä kaverin luistin viilsi käden auki. Joukkueessahan voi tapahtua vaihdoksia tammikuun viimeiseen päivään asti mutta tällä hetkellä ei ole muutosaikeita." Kotijoukkueen Kari Jalonen oli luonnollisesti tyytyväinen voiton jälkeen: "Meillä on ollut kovia pelejä ja silti meillä oli 9 pinnan viikko. Nämä on kovia suorituksia näin joulukuussa". Toisen erän kahakkaa Jalonen kommentoi lyhyesti: "IFK ei taka-askelia ota".

Siim Liivikin videohaastatelu

Matsiraportti HIFK-Kalpa 4-1

Kalpan päävalmentaja Pekka Virta myönsi heti tuoreeltaan pelin jälkeen katsomoon asti näkyneen faktan: "Meillä oli alussa omat saumamme mutta oikea joukkue voitti. Tämä on tällä hetkellä meidän ja sarjan kärkijoukkueiden välinen ero". Vahvana kiekollisena joukkueena tunnettu Kalpa oli läpi pelin vaikeuksissa omassa päässä IFK:n ahnaiden kärkikarvaajien kanssa. Jo ensimmäisen kahdeksan minuutin aikana kotijoukkue pystyi riistämään kolme kertaa kiekon Kalpan pakeilta heidän oman maalinsa takana vahvan taklauspelin seurauksena. IFK oli liikkeellä sellaisella sykkeellä, kuin kilpipaita kantajiaan velvoittaakin; kaksi kärkikarvaajaa iskivät todella syvällä kiinni vieraiden heiveröiseltä tuntuneeseen puolustukseen. IFK:n pelissä on tällä hetkellä kuitenkin selkeä rakenne ja joukkue ei käy päälle tyhmän rohkeasti - silloin, kun toisen kärkikarvaajan ei ole järkevää mennä syvälle, porrastus 1-2-2-systeemiin tapahtuu nopeasti. Sekä puolustus-, että hyökkäyspeli tuntuu tällä hetkellä tulevan pelaajien selkärangasta, mikä on enemmän, kuin hyvä merkki kevättä varten. IFK:lta puuttui tärkeitä pelaajia (Juuso Riksman, Ville Peltonen, Max Wärn, Robert Nyholm..) mutta joukkue on sisäistänyt pelin rakenteen niin hyvin, että poissaolot eivät näkyneet ratkaisevasti kentällä.

Kalpa ei vakuuttanut lainkaan ja oli yllättävän vaisu vierailija. Kuten sanottu, vieraiden pakit olivat jatkuvissa vaikeuksissa omassa päässä. Fyysisyys loisti poissaolollaan ja savolaiset jäivät täysin IFK:n varjoon taklauspelissä. Myös hyökkäyspäässä riittää petrattavaa. Todellisten maalipaikkojen luominen on vaikeaa. Ensimmäisessä erässä Kalpalla oli mahdollisuus uida peliin hyvin sisään lähinnä tuomareiden kyseenalaisten jäähyjen ja niiden viheltämättä jättämisten seurauksena mutta vieraat menettivät otteensa helposti ja nopeasti takaisin kotijoukkueelle. Kalpan valmentaja Pekka Virta latelikin tiukkaa tekstiä pelin jälkeen omistaan tarkentamatta kuitenkaan nimiä: "Muutamat kaverit saavat miettiä aika isoa konjakkipulloa joululahjaksi agenteilleen, jos meinaavat saada vielä ensi kaudeksi liigasopimuksen jonnekin. Ei täällä pelipaikkaan riitä se, että ollaan savolaisia."

Kotijoukkueen käskyttäjä Kari Jalonen puolestaan oli tyytyväinen omiensa esitykseen avainpelaajien poissaoloista huolimatta: "Me ollaan päätetty, että ei jäädä itkemään poissaoloja. Ne miehet tulevat takaisin sitten, kun tulevat." Ville Peltosen paluuajankohtaa Jalonen ei pystynyt vielä tarkentamaan: "On hyvin vaikeaa sanoa, tuleeko Ville takaisin ennen joulua. Katsotaan."

Kotijoukkueen ehdottomiin onnistujiin kuuluivat C-merkin rintaansa saanut Toni Söderholm (1+2) ja varmasti maalilla esiintynyt Jan Lundell. Lisäksi kultakypärää kantanut Kimmo Kuhta pelasi energisesti ja sai työstään palkinnon viimeisellä minuutilla päästyään heittämään laatan tyhjään Kalpa-verkkoon. Edellisten lisäksi Lennart Petrell jatkoi vahvaa kauttaan tehden jälleen huiman määrän työtä varsinkin taklauspelissä ja alivoimalla. Vieraiden maalilla esiintynyt Aleksis Ahlqvist pelasi vanhassa kotihallissaan mutta ei yltänyt parhaimpaansa.

Alpon takatukka vihertää jo

Alpo Suhonen ei ole pitkään aikaan ollut otsikoissa kovinkaan positiivissa yhteyksissä. Lieneekö parannusta luvassa nyt kun entinen valmentaja ja teatterimies käänsi takkinsa ja loikkasi demareista vihreiden listoille. Alpon kunnianhimoinen tavoite on päästä eduskuntaan Hämeen vaalipiiristä. Suhonen ja kaksi muuta ehdokasta esiteltiin muutama päivä sitten vihreiden valtuuskunnan kokouksessa Espoossa.
Viimeiset näyttönsä Suhonen antoi Porin Ässien peräsimessä 2009 liigakarsinnassa Vaasan Sportia vastaan. Silloin yksi liigan perinteisimmistä seuroista oli yhden tolppalaukauksen päässä putoamisesta sarjaporrasta alemmaksi. Silloin sarjapaikan ratkaisi Ässien todellinen onnenkantamoinen seitsemännessä pelissä kesken Sportin hurjan myllytyksen. Maali oli sellainen lahja, että Porissa sitä voitaisiin melkein kutsua Alpon "joulupadaksi." Tosin Pelastusarmeijalla saattaisi olla asiaan jotakin kommentoitavaa.
Näistä lähtökohdista nähtäväksi jää kuinka paljon kannattajia Suhonen saa. Isomäen jäähallin parkkipaikalle vaalitelttaa tuskin kannattaa pystyttää - ei edes jouluna.

Tikin sormukset Nordikselle?

Vaikka kuluvaa SM-liigakautta on vielä tukevasti yli puolet pelaamatta, ensi kauden valmentajaruletti on hyrrännyt jo hyvän aikaa. Lokakuun alussa Suomi TV julkaisi ensimmäisenä mediana virallisen uutisen siitä, että Bluesin päävalmentaja Petri "Sparta" Matikainen siirtyisi ensi kaudeksi IFK:n puikkoihin. Huhuissa Matikaista ehdittiin viedä myös Jokereihin ja ulkomaille. Tällä hetkellä Matikaisen siirtoa IFK:hon pidetään enemmänkin julkisena salaisuutena, jota kumpikaan osapuoli ei ymmärrettävistä syistä voi vahvistaa. Kalpan Pekka Virtaa on kahvipöytäkeskusteluissa liikuteltu milloin TPS:aan, milloin Jokereihin. IFK:n Kari Jalosta on soviteltu samoihin halleihin. Valmentajamarkkinat pisti uusiksi Kai Suikkasen yllätyspotkut Venäjällä. Viime kevään mestariluotsi on kaikkein kuumin nimi ensi kauden markkinoilla. Monien muiden valmentajien lopullisiin ratkaisuihin liittyy juuri se, mitä Suikkanen päättää tehdä.

Tällä hetkellä varmaa näyttää olevan vain Matikaisen saapuminen Nordikselle. "Spartan" halu peluuttaa joukkuettaan taistelevalla, periksiantamattomalla ja kovalla ilmeellä sopii erinomaisesti IFK:lle. Onkin erittäin mielenkiintoista nähdä, kenet Matikainen haluaa itselleen apuvalmentajaksi. Nykyjääkiekossa valmennukseen halutaan nimenomaan huippu tiimi, jossa valmentajilla voi olla erilaisia vahvuuksia, jotka täydentävät toisiaan. Yksi vahva vaihtoehto "Spartan" apuriksi on IFK:n A-junioreita tällä hetkellä luotsaava Pasi Sormunen. "Soppa" on jo useampana vuonna tehnyt hyvää työtä IFK:n junioreiden parissa. Nyt voisi olla aika ottaa askel eteenpäin valmentajan uralla. IFK:lla on myös muita vaihtoehtoja, joista ehkä mielenkiintoisin on pelaajaurallaan peräti viisi Stanley Cup-sormusta voittanut Esa "Tiki" Tikkanen. Tikkanen on tällä hetkellä Jääkiekkoliiton hommissa kehittämässä juniorikiekkoilua. "Tiki" on jo aiemmin ilmaissut halunsa kehittyä tulevaisuudessa myös valmentajarintamalla. Tässä voisi erilaiset palaset loksahtaa hyvin paikalleen; Tikkasen vankka IFK-tausta (naurettavasta Jokeripaidan jäädytyksestä huolimatta), "Tikin" mahdollisuus ensimmäiseen apuvalmentajan paikkaan tutussa organisaatiossa, sekä saman tyyppinen ajattelu jääkiekosta Matikaisen kanssa. Jos Tikkanen todella päätyisi IFK:n penkin taakse "Spartan" kanssa, olisi Nordiksella takuulla SM-liigan kiinnostavin valmentajakaksikko. Tikkanen takaisi sen, että puhe ei tulisi loppumaan sen enempää käytäviltä, kahvipöydistä, kuin IFK:n pukukopistakaan.

Matsiraportti HIFK-Lukko 3-4 RL

Lukko sai kunnian olla se joukkue, joka katkaisi IFK:n huiman kotiotteluiden voittoputken. IFK ja Jyp pelasivat molemmat peräti 19 runkosarjan kotiottelua peräkkäin voittaen ne kaikki. Tässä on mukana viime kevään runkosarjan loppu. IFK katkaisi Jypin putken tiistaina Jyväskylässä ja sai nyt itse kokea saman kohtalon, kun raumalaisten maalivahti Antti Raanta tilkitsi oman pään lähes takalukkoon asti.

IFK:lla oli iso määrä poissaoloja Lukko-pelistä. Ykköskorin kavereista olivat poissa Mikael Granlund, Jeff Hamilton, Toni Söderholm, Juuso Riksman ja Max Wärn. Lisäksi Lennart Petrell loukkaantui ensimmäisessä erässä ja jätti taiston kesken. Poissaolot näkyivät etenkin hyökkäysalueella, jossa hyökkäyksiä ei kyetty päättämään niin tehokkaasti, kuin aikaisemmin tällä kaudella. Petrellin jäätyä sivuun hyökkäysalueelta lähti lisäksi pois paljon kovuutta. IFK:n peruspeli on kuitenkin hyvässä kuosissa. Valmennusjohto on todennäköisesti Ville Peltosen ison avun saattelemana saanut vietyä työtä hienosti eteenpäin. Poissaoloista huolimatta pelitapa on selvä ja pelaajat tietävät, mitä heidän pitää tehdä. Ratkaisuvoima puuttui Lukko-pelistä poissaolojen myötä, mutta paikkoja IFK pystyi luomaan riittävän määrän. Ville Peltosen johtajuutta ei voi edelleenkään liikaa korostaa. Ville kellotti peliaikaa käsittämättömät 31.22 minuuttia. Tämä johtui siitä, että Petrellin jäätyä sivuun Ville alkoi urakoida kahdessa ketjussa. Johtajuus on aina ollut suomikiekossa akilleen kantapää. Nyt meillä on SM-liigassa sellainen suomalainen pelaaja, jolla tämä osa-alue on kunnossa. Toivottavasti nuoremmat pelaajat imevät kaiken mahdollisen opin Villen tekemisestä.

Lukko tuli Stadiin puolustamaan. Keskialue ja oma siniviiva miehitettiin todella tiukasti. IFK ei päässyt ylittämään sinistä laitojen kautta kahdessa ensimmäisessä erässä toivotulla tavalla, vaan joutui turvautumaan liian usein päätykiekkoihin. Lukko ei pystynyt luomaan pelissä kovin montaa huippupaikkaa, mutta ne riittivät tällä kertaa. Perttu Lindgren osoitti, miksi hän on pistepörssin kärkinimi. Hän oli kentällä ollessaan alati vaarallisen oloinen. Lisäksi Lukon maalivahti Antti Raanta pelasi huippuottelun. IFK pystyi nousemaan hienosti viimeisessä erässä kahden maalin takaa hetkessä tasoihin ja vielä tämän jälkeen 2-3:sta 3-3:een. Heti viimeisen tasoituksen jälkeen IFK teki maalin mutta päätuomari Jyri Rönn hylkäsi sen käsittämättömästi maalivahdin häirintänä. Tuomio oli aivan uskomaton ja jopa Lukon päävalmentaja Rauli Urama myönsi pelin jälkeen, että maali olisi pitänyt hyväksyä. Nordiksen yleisö vihelsi ja buuasi monta minuuttia tämän jälkeen osoittaen mieltään Rönnin päätökselle.

SM-liiga on ammattilaissarja ja se todellakin tarvitsisi ammattituomarit. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta tällaiset käsittämättömät tuomiot, jotka ratkaisevat pisteitä, ovat sekä pelaajien, maksavan yleisön, että koko liigan aliarviointia. Lisäksi ihmetyttää se, että SM-liiga ei ole koskaan myöntänyt yhtään tuomarivirhettä tapahtuneeksi. Epäselviä tai selvästi virheellisiä tuomioita ei kommentoida millään tavalla. Rönnin tuomion kaltaisista virheistä liigan pitäisi antaa suoraselkäisesti hetkellinen hyllytys kyseiselle tuomarille. Tämä ei olisi tuomarin mustamaalaamista, vaan se olisi liigalta selvä pahoittelu ja myöntö siitä, että virhe on tapahtunut. Tämän jälkeen myös kärsineen osapuolen olisi paljon helpompi antaa asia anteeksi.

IFK:n päävalmentaja Kari Jalonen oli myös harmissaan Rönnin päätöksestä, mutta käänsi katseen silti jo eteenpäin: "Teemana oli, että jätämme kaiken jäälle, mitä kropasta löytyy ja sen jätkät teki. Meillä on kova työ edessä. Ei ole montaa tuntia aikaa, kun meillä on jo seuraava taistelu edessä Lahdessa", Jalonen viittasi tämän päiväiseen Pelicans-otteluun.

Onko euro liigaa?

Tasaisin väliajoin kiekkopiireissä ponnahtaa keskusteluun mahdollisuus Euroopan omasta "NHL:stä" eli yhteisestä superliigasta. Venäjä teki omat ratkaisunsa muutama vuosi sitten, kun se perusti KHL:n, joka on suuren kaasuyhtiö Gazpromin rahojen turvin noussut maailman toiseksi kovimmaksi kiekkoliigaksi. Olisiko Euroopassa ja vielä tarkemmin ottaen Suomessa Euroliigalla mahdollisuus menestyä?

Euroliigaan on ehditty ehdottelemaan erilaisia toteutusmalleja. Fläppitaulun näkemys on se, että jos Euroliigan takia romutettaisiin kansallisen mestaruuden voittamisen mahdollisuus, liigan mielenkiinto ei tulisi kantamaan alkuinnostusta pidemmälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ei olisi mitään järkeä kerätä esimerkiksi Suomesta neljä joukkuetta, Ruotsista neljä, Saksasta kolme jne. Euroopan kiekkokartalla kansallisten mestaruuksien voittaminen on aina ollut fanien mielenkiinnon kohde numero yksi. Tätä ei missään nimessä saa romuttaa. Ei olisi mitään järkeä päästää vaikkapa neljää suurta SM-liigajoukkuetta Euroliigaan ja jättää muut taistelemaan ns. "Suomen mestaruudesta".

Sen sijaan malli, jossa Euroliiga pitäisi sisällään mahdollisuuden sekä kansallisen -, että Euroopan mestaruuden voittamiseen voisi toimia. Tällöin sarjan pitäisi olla todella iso, jotta joka maasta saataisiin riittävän suuri edustus mukaan. Fläppitaulu ehdottaa seuraavaa: Euroliigaan tulisi mukaan yhteensä 60 joukkuetta. Joukkueet jaettaisiin maittain kuuteen eri divisioonaan. Divisioonat olisivat Suomen, Ruotsin, Tshekin, Slovakian, Sveitsin ja Saksan dividioonat. Jokaisen divisioonan sisällä pelattaisiin kauden aikana nelinkertainen sarja, jolloin oman maan joukkueita vastaan tulisi 36 peliä runkosarjassa. Tämän lisäksi naapuridivisioonan joukkueiden kanssa (Suomi vs. Ruotsi, Tshekki vs. Slovakia ja Sveitsi vs. Saksa) pelattaisiin yksi kierros. Tästä tulisi kymmenen peliä lisää, joista tietenkin viisi kotona ja viisi vieraskentällä. Tämän lisäksi kahden muun divisioonan joukkueita vastaan tulisi vielä kymmenen peliä (esim. viittä tshekkiläistä ja viittä saksalaista joukkuetta vastaan). Jälleen näistä puolet kotona ja puolet vieraissa. Suomalaiset kohtaisivat siis ruotsalaisjoukkueet joka vuosi ja saisivat isännöidä tiettyä joukkuetta kahden vuoden välein. Muiden divisioonien tiettyjä joukkueita kohdattaisiin neljän vuoden välein, joista kotiottelu tiettyä joukkuetta vastaan osuisi kahdeksan vuoden välein. Yhteensä runkosarjaan tulisi siis 56 ottelua jokaiselle joukkueelle. Jokaisessa dividioonassa pelattaisiin play offit alkaen puolivälieristä, eli kahdeksan parasta pääsisi jatkoon. Play offit pelattaisiin luonnollisesti ainoalla oikealla mallilla, eli paras seitsemästä. Tällöin jokaisessa divisioonassa voitaisiin juhlia oman maan mestaria play offien jälkeen. Tämän jälkeen kausi jatkuisi vielä Euroopan mestaruuden tavoittelulla. Naapuridivisioonien mestarit pelaisivat keskenään paras seitsemästä sarjan, joka olisi ns. Euroliigan puolivälierä. Näiden jälkeen jäljelle jäisi kolme parasta joukkuetta ympäri Eurooppaa. Tässä vaiheessa mukaan voisi astua KHL:n tuore mestari. Euroopan välieräparit arvottaisiin. Parit pelaisivat keskenään paras seitsemästä sarjan, joka voittajat etenisivät Euroopan finaaliin. Euroopan finaali voisi olla yksittäinen ottelu puolueettomalla kentällä. Kirsikaksi kakun päälle voitaisiin tuoda mukaan vielä seurajoukkueiden maailmanmestaruuden tavoittelun mahdollisuus. Euroopan mestari voisi kohdata syksyllä maailman finaalissa NHL:n kesän mestarin. Myös tuo voisi olla yksittäinen ottelu puolueettomalla kentällä.

Näin ollen jokaisella Euroliigan joukkueella olisi mahdollisuus voittaa jopa kolme pystiä samana vuonna; kansallinen-, Euroopan- ja maailman mestaruus. Tällainen superliiga vaatisi huimasti ulkopuolista rahoitusta. Jo pelkästään matkakustannukset tulisivat nousemaan valtavasti nykyisestä. Suurien sponsorointi- ja televisiosopimusten tekeminen voisi kuitenkin olla hyvin mahdollista, koska näkyvyys yltäisi Euroopan lisäksi myös laajemmalle maailman kiekkoperheeseen. Kysymys kuuluukin, haluammeko tosissaan lähteä kasvattamaan Euroopan kiekkosarjojen tasoa vai tyydymmekö nykyiseen malliin, joka on tuttu ja turvallinen?

Fläppitaululle menestystä managerointipelissä

Fläppitaulun kynäniekat ovat koetelleet tietämystänsä StarGM:n järjestämässä managerointipelissä, joka on joukkuekohtainen. SM-liigan joukkueista mukana kyseisessä konseptissa on toistaiseksi Blues, IFK, Ilves ja Kalpa. Pelissä valitaan jokaiseen joukkueen peliin yksi hyökkääjä ja yksi puolustaja. Jokaisella pelaajalla on omat kertoimet. Pisteitä saa sen mukaan, kuinka pelaajat esiintyvät todellisissa peleissä. Pluspisteitä tulee pelaajan tehdyistä maaleista, syötöistä ja +/- -tilaston plussista. Miinusta tulee puolestaan jäähyistä ja miinuksista. Kausi on jaettu neljään eri jaksoon, joista jokaisessa palkitaan kolme parasta pelaajaa. Ensimmäinen pelijakso päättyi maaottelutaukoon ja pelaajia oli alkusyksystä IFK-osiossa, jonne itse osallistuin, noin 1300. Allekirjoittanut oli muutama peli ennen ensimmäisen jakson päättymistä jopa palkinnoissa kiinni kolmannella sijalla. Viimeisten pelien valinnat eivät kuitenkaan onnistuneet täydellisesti, joten loppusijoitukseni oli 8. Top 10-joukkoon pääsyä voi kuitenkin nimittää menestykseksi noin isossa osallistujakaartissa. Pelin toinen jakso kestää joulutaukoon saakka. Allekirjoittaneen selkeä tavoite on parantaa sijoitusta ja yltää aina palkinnoille saakka. Jos et ole vielä tässä maksuttomassa pelissä mukana, niin käy rekisteröitymässä mukaan osoitteessa stargm.com ja luo lisää mielenkiintoa pelien seuraamiseen.

Jokaisen joukkueen kannattaisi lähteä kyseiseen pelikonseptiin mukaan. Se luo kannattajille helposti lisää mielenkiintoa jokaiseen arki-illan "ei niin isnpiroivaan matsiin". Olisi hienoa, jos kaikki SM-liigajoukkueet tulisivat peliin mukaan. IFK voisi tosin panostaa hieman enemmän palkintoihin. Esimerkiksi Blues tarjoaa parhaille pelaajille Expertin arvokkaita lahjakortteja. Nordiksella jaetaan reppu ja ilmaislippuja. Kunnon panostus tähänkin peliin toimiston puolelta lisäisi sekä fanien mielenkiintoa, että arvostusta joukkueen johtoa kohtaan.

"VILLE, DO SOMETHING!"

Stadin ylpeys on vihdoin kotikentällään niin kova kuin sen pitääkin olla. Vastustajan tulee jo bussimatkalla tietää, että Nordikselta ei ilmaiseksi saa yhtään pistettä. Jos kahteen edelliseen kauteen vertaa, niin peli on parantunut selvästi. Pelin parantuminen ajoittuu hämmästyttävän tarkasti samaan hetkeen kun Ville Peltonen asteli jäähallin ovista sisään. Fläppitaulu onkin jo pitkään epäillyt Villen ottaneen ohjat käsiinsä Jalosen jäädessä apuvalmentajan tehtäviin. Villen asenne ja esimerkki on niin kovaa luokkaa, että kukaan ei näytä voivan tyytyä vähempään. Jos Peltosen kaltainen pelaaja noilla meriiteillä ja vuosilla painaa täysillä joka treenissä ja "saipapelissä" on kaikkien nostettava tasoaan. Fläppitaulu veikkaakin, että kevään edetessä kohti ratkaisupelejä Kari Jalosen pelikirjasta löytyy yhä useammin yksi komento: "Ville, do something".

Matsiraportti HIFK-Tappara 3-0

IFK:n voittokulku kotikaukalossa sen kuin jatkuu. Tällä kertaa Stadin ylpeys kolasi Nordiksella nurin kriisiseura Tapparan. Terävästi kautensa aloittanut tamperelaisryhmä on vajonnut suunnilleen sille tasolle, jolle sitä ennen kauden alkua veikkailtiinkin. Aivan kauden kynnyksellä Tappara tosin onnistui hankkimaan muutaman tärkeän vahvistuksen (muun muassa kultakypärä Shayne Toporowskin) mutta isossa kuvassa manselaisten asiat ovat sekaisin. Nordiksella nähtiin etenkin hyökkäyssuuntaan todella vaisusti pelannut Tappara. Täytyy toki muistaa, että IFK on onnistunut rakentamaan pakettinsa erittäin tiiviiksi. Vierasotteluissa IFK ei ole onnistunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta kotikentällä punapaidat tukkivat etenkin oman pään sota-alueen todella tiiviiksi. Kun vielä maalilla Juuso Riksman on päässyt loistavaan syysvireeseen, ei ole ihme, että kahdessa viime kotiottelussa IFK:lle ei ole tehty maalin maalia. Myös vastustajan todelliset huippupaikat ovat olleet todella vähissä. Tapparan todelliset maalintekopaikat jäivät vähiin Nordiksen illassa. Harvat paikat tulivat lähinnä käsittämättömän heikolla tasolla pelaavan Ari Vallinin hölmöilyistä ja ylivoimalla, jolloin IFK:n maalin tolppa kilahti kertaalleen. Tapparan hyökkäyskirves on kuitenkin pahasti tylsä. Vierailla ei ollut mitään eväitä haastaa kotijoukkueen puolustusta tai maalivahtia.

Tappara oli tullut Stadiin puolustamaan, niin kuin moni muukin joukkue tällä kaudella. Pelkkä puolustustaistelu IFK:n nykyistä hyökkäykalustoa vastaan ei kuitenkaan voi kestää täyttä 60 minuuttia. Tapparan pyristelyn käytännössä lopetti IFK:n tuore vahvistus Jeff Hamilton, joka on onnistunut maalinteossa kaikissa pelaamissaan kolmessa ottelussa. Avausmaalin jälkeen Tapparan selkäranka niksahti yllättävän helposti. Ottelun puolen välin jälkeen Martti Järventie pääsi vielä rokottamaan siniviivalta 2-0:aan. Illan viimeisen osuman iski päätöserässä puolittaisesta läpiajosta Ville Peltonen.

IFK hoiti ottelun himaan rutiini suorituksella. Tappara oli selvästi skoutannut IFK:n avauspelaamista, jossa sentteri hakeutuu oikealle laidalle laiturin viereen tarjoten avaavalle pakille syöttöpaikkaa. Tällöin usein vasen kaista jää tyhjäksi, jolloin pakin avaus vapauttaa vasemman laiturin mukavasti liikkeelle viemään kiekon hyökkäysalueelle. Alkukaudesta tällä tyylillä IFK vyöryi kerta toisensa jälkeen vastustajan alueelle. Nyt vastustajat alkavat kuitenkin oppia IFK:n kuviot, joten päävalmentaja Kari Jalosen työkalupakista pitäisi löytyä variaatioita ja yllätyksellisyyttä. Uusia kuvioita on aikaa hioa maaottelutauolla. Tätä ennen kuitenkin IFK yrittää säilyttää kotisaldonsa puhtaana lauantaina isännöidessään HPK:ta.

Turun kaivosmiesten syvä kuilu

Muutama viikko sitten maailmalla iloittiin chileläisten kaivosmiesten pelastumisesta 69:n päivän vankeudestaan pimeästä ja syvästä kaivoksesta. TPS:n jääkiekkoilijat ovat kuvaannollisesti sanottuna kokeneet kaukalossa jotain samaa tuskaa, kuin mitä pimeydestä nostetut kaivosmiehet. Fläppitaulun kausiennakossa sanoimme, että TPS joutuu väkisinkin vaikeaan alkukauteen ja pimeään tunneliin. Lisäsimme vielä, että turkulaisten tämän kauden lopullisen kohtalon määrittää se, kuinka nopeasti he pääsevät tuosta tunnelista ulos. Alkukauden pimeys on Aurajoen rannoilla on ollut paljon pelottavampi, kuin mitä kukaan osasi odottaa. Kauden ensimmäisen pelin rankkarivoiton jälkeen viime kevään sensaatiomestarit tarpoivat läpi peräti 13:sta tappion putken. Tämän jälkeen päävalmentaja Heikki Leime sai kyseenalaisen kunnian olla tämän kauden ensimmäinen potkut saanut koutsi SM-liigassa. Kausiennakossa ennakoimme Pelicansin Mika Toivolan olevan ensimmäinen erotettava valmentaja tänä syksynä. Veikkauksemme meni muutamalla päivällä pieleen. Toivola sai lähteä muutama päivä Leimeen potkujen jälkeen. Tätä ennakoimme myös muutama viikko sitten, kun tietomme suoraan Pelicansin pukukopista kertoivat orastavasta kriisistä Isku Areenalla.

Joskus mietitään, onko valmentajan vaihdoksista todella mitään hyötyä. Useinkaan tulokset eivät loppukauden aikana muutu dramaattisesti alkukaudesta vaikka valmentajaa vaihdettaisiinkin. TPS:n ja Pelicansin päätökset olivat kuitenkin oikeita. Heikki Leimeen suoritus viime kevään mestareiden puikoissa oli ala-arvoinen. Iso vastuu pimeään kuiluun putoamisesta lankeaa myös pelaajille. Viime kevään jättipotti nousi joillakin pelaajilla päähän, jonka seurauksena eräät tähdet viettivät enemmän aikaa terassilla, kuin lenkkipolulla. Tämä on anteeksiantamatonta ammattilaisurheilussa. Siitä huolimatta myös Leime osoitti olevansa vielä raakile päävalmentajaksi SM-liigaan. Harvoin allekirjoittanutkaan on nähnyt niin sekaisin ja huonosti organisoitua kiekkojoukkuetta, kuin mitä TPS Leimeen komennossa oli. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu TPS:n johdolta reagoida tässä vaiheessa, kun kauden lopputulokseen on vielä mahdollista vaikuttaa. Toinen asia on, oliko oikea ratkaisu antaa loppukauden vetovastuu kakkoskoutsi Riku-Petteri Lehtoselle. Fläppitaulu on asian suhteen lähtökohtaisesti epäileväinen. TPS olisi ehkä tarvinnut tähän kohtaan enemmän ulkopuolelta tulevaa näkemystä ja apua. Nyt kuitenkin Lehtonen saa näyttää kykynsä päävalmentajana. Onko hän se, joka pystyy nostamaan Turkuhallin pimeydessä apua odottavat soturit taas jään pinnalle? Pasit Räsänen ja Nurminen ovat sitä Lahdessa. Pelicansin säälipleijaripaikalle laitoimme edellytykseksi ennen kautta sen, että Toivola erotetaan riittävän aikaisessa vaiheessa kautta. Nyt niin kävi ja se tarkoittaa hieman pidempää liitoa pussinokkalinnuille kevään koittaessa.

Matsiraportti HIFK-Kärpät 3-1

Nordis on tällä hetkellä todella ikävä paikka vastustajille; syksyn aikana IFK on voittanut kaikki kahdeksan kotiotteluaan, joista kaksi rankkareilla ja loput kuusi varsinaisella peliajalla. 24:stä mahdollisesta kotipisteestä Stadin ylpeys on siis napannut 22. Vain Saipa ja Blues ovat pystyneet venymään yhdelle säälipisteelle IFK:n vieraana. Lisäksi IFK on fyysinen ja vahva - varsinkin molempien maalien edustoilla. Monella iäkkäämmällä IFK-fanilla onkin sellainen tunne, että Nordiksesta on vihdoin onnistuttu tekemään samanlainen paikka, kuin se oli takavuosina.

Kärpät tuli yllättävän varovaisena, arkana ja passiivisena kyläilemään. Tämä kertoo joukkueen vaikeasta alkukaudesta. Itseluottamus ei pohjoisen pojilla ole tällä hetkellä paras mahdollinen. Joukkueessa on potentiaalia vaikka muille jakaa. Ennen kauden alkua lähes kaikki suuret mediat veikkasivat Kärppiä yksimielisesti runkosarjan voittajiksi. Me puolestamme ennakoimme Kärpille vaikeaa alkukautta kokemattoman valmennusjohdon alaisuudessa. Näin juuri on käynyt mutta nyt eletään jo sellaisia aikoja, jolloin Kärppien peruspeli pitäisi saada kuntoon - muuten tulee liian kiire kevättä ajatellen. Kärppien game plan Stadiin oli selvä; tiivis puolustus ja iskut vastahyökkäyksistä. IFK:n taitava ja energinen hyökkäyskalusto kuitenkin kiitti tästä ja otti homman haltuun. Ensimmäisen erän selvän hallinnan jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin vieraiden maaliverkot alkavat heilua. Toisessa erässä maestro Ville Peltonen iski kaksi häkkiä, joka osottautui pelin ratkaisuksi. Yllättävää oli se, että Kärpät alkoi liikkua ja pelata vasta kahden maalin takaa-ajo asemassa. Pelistä olisi voinut tulla aivan toisen näköinen, jos oululaiset olisivat pyrkineet kuskin paikalle heti alusta lähtien. Vieraiden ongelma onkin itseluottamuksen puute juuri vaikean alkukauden takia. Peliä on lähes mahdoton ottaa haltuun, jos epävarmuus piilee puseron alla. Kärpät tarvitsisi pikaisesti onnistumisten putken, joka voisi avata henkisen puolen solmuja. Tämän lisäksi valmennusjohdon on nyt viimeistään tiedettävä, millä tavalla tuota materiaalia pitäisi peluuttaa. Kärpilla on resursseja aktiiviseksi ja kiekolliseksi joukkueeksi. Nuo voimavarat pitää valjastaa käyttöön. Kärppien on turha lähteä pelaamaan altavastaajan roolissa. Niin kauan, kuin oululaiset näin tekevät, se on kuin nukkuva karhu. Etäisyydet ja hyökkäyspelisuunnitelma pitää selkeyttää piakkoin. Muuten kaamosaika voi osoittautua tavallistakin synkemmäksi Raksilan sotureille.

IFK pelasi jälleen vahvan kotiottelun. Ennakkotiedoistamme poiketen Mikael Granlundin paikan ykkösen keskellä otti hänen pikkuveljensä Markus. Ensimmäisessä vaihdossaan hän järjesti Lennart Petrellille maalipaikan mutta koko loppupelin hän oli ongelmissa. SM-liigataso on kuitenkin vielä turhan kova nuoremmalle lupaukselle. Pisteet kuitenkin IFK:lle tästä rohkeasta kokeilusta ja nimenomaan suuren roolin antamisesta heti alussa. Juuri näin nuorien lupausten kanssa pitääkin toimia. Peltosen maalien lisäksi Turo Järvisen kauden ensimmäinen häkki oli pelin positiivisia asioita. IFK:n fyysisyys on hyvällä tasolla ja varsinkin vahvuus maalien edustoilla on perinteisiä IFK:n vahvuuksia, jotka nyt kukoistavat. Myös Juuso Riksmanin varmat otteet tuovat mielenrauhaa punanuttujen kannattajille. Harmaita hiuksia sen sijaan tuottaa huonot otteet vieraskentällä. Seuraava mahdollisuus korjata tuota tilastoa IFK:lle tulee lauantaina, kun joukkue matkustaa aina vaikeaan Lappeenrannan kisapuistoon Saipan vieraaksi.

Granlund olisi ollut pelikunnossa

Fläppitaulun saamien tietojen mukaan Mikael Granlundin poisjäänti IFK:n vahvuudesta vierasottelusta HPK:ta vastaan ei johtunut loukkaantumisesta, vaikka päävalmentaja Kari Jalonen näin selittikin ennen peliä. On totta, että Granlund sai torstain Blues-pelissä kolhuja lähinnä oman epäonnistuneen taklauksensa seurauksena. Tuon tilanteen jälkeen Granlund lähti loppueräksi paikattavaksi pukukoppiin mutta palasi takaisin toiseen erään. Granlundin peliesitykset viime viikkoina ovat olleet ailahtelevia. Nuorukainen totuttelee isossa roolissa pelaamiseen ja se ei aina tapahdu kivuttomasti. Ilmeisesti Jalonen halusi antaa supertähdelle ylimääräisen huilin mutta ei halunnut selitellä sitä medialle. Jalonen ei halunnut ylimääräisillä puheilla kasata paineita Granludin tuleville viikoille. Mitä todennäköisimmin Granlund nähdään tositoimissa jo tiistaina, kun "superjunnun" entinen kotiseura Kärpät saapuu kylään Nordikselle.

IFK:n valmennusjohdon on kyettävä ratkaisemaan, mille pelipaikalle Granlund kannattaisi sijoittaa. Alkukauden hän on pelannut ykkössentterinä, mutta suuri rooli ja vastuu ovat ehkä liian kuluttavia nuorukaiselle koko kautta ajatellen. Blues-pelissä Jalonen kokeilikin Granlundia jälleen viime kauden tapaan laidassa. IFK:n materiaali laajenee lokakuun lopussa, kun Jeff Hamilton saapuu vahvistamaan kilpipaitoja. Tämä tuo Jaloselle mahdollisuuden kasata viime kauden nuorisoketju Ahtola-Ramstedt-Granlund jälleen yhteen. Hamilton todennäköisesti sijoitetaan ykkösen keskelle Ville Peltosen ja loistavan alkukauden pelanneen Lennart Petrellin väliin. IFK tarvitsee Granlundin poikkeuksellista peliälyä ja taitoa pitkin kautta - mutta varsinkin keväällä. Sen takia valmennusjohto ei halua ylikuormittaa Granlundia jo alkukaudesta.

Matsiraportti HIFK-Blues 2-1 RL

"Puolipaikallinen" IFK:n ja Bluesin välillä tarjosi värikkään illan, jossa oli nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan. Peli oli IFK:n 113-vuotis juhlaottelu, jonka illan isännät pelasivat erikseen matsia varten tehdyissä juhlapaidoissa. Paidassa IFK:n perinteinen vaakunalogo oli korvattu tekstillä "Stadin IFK". Lisäksi rinnassa komeili Helsingin kaupungin vaakuna. Synttäreiden kunniaksi ottelun aloituskiekon tuli jäälle pudottamaan IFK-legenda Matti Hagman. Keskiympyrään kyyristyi mielenkiintoinen kolmikko, kun Hagmanin kiekon pudotusta tuli vastaanottamaan IFK:lta Mikael Granlund ja Bluesilta Jere Karalahti.

Illan toinen mielenkiinnon aihe oli IFK-ikonien Karalahden ja Arttu Luttisen paluu Nordikselle vierailijoiden paidassa. Karalahti oli taklannut joukkueiden ensimmäisessä ottelussa Espoossa Turo Järvistä suihkukomennuksen arvoisesti. Tätä ei oltu IFK:n leirissä unohdettu, vaan kokoonpanoon oli nostettu Ilari "Tuukan kouluttaja" Melart. Ensimmäinen kymppi ei edes ehtinyt täyttyä, kun Melart haastoi Karalahden "tanssiin", joka tosin jäi torsoksi molempien kaaduttua nopeasti jäähän. SM-liigan yliampuvan sääntötulkinnan mukaan molemmat lensivät suihkuun pienestä nyhjäämisestä. 2+10 minuuttia olisi vastaavista tapauksista aivan tarpeeksi. Tätä episodia ennen Blues oli ehtinyt siirtyä johtoon Tomi Sallisen sudittua kiekon maalinedustan ruuhkasta häkkiin. Syöttöpisteet merkattiin kuinkas muutenkaan, kuin Karalahdelle ja Luttiselle. IFK:n fanikatsomo taputti aina kun Karalahden nimi kuulutettiin - myös maalin yhteydessä. Lisäksi Jere otti hyvin entisen kotiyleisönsä taputtelemalla IFK:n faneille tappelun jälkeen. Jere kiersi kaukaloa ja nautti Nordiksen yleisöstä vilkaisemattakaan Bluesin faneja. Myös IFK-fanien osoittama suosio varmasti laittoi kotijoukkueen johtoporrasta miettimään, olisiko Jere syytä hankkia vielä kerran takaisin punaiseen paitaan.

IFK onnistui tasoittamaan pelin vielä ensimmäisessä erässä, kun Max Wärn huitoi takapleksistä maalin eteen kimmonneen kiekon tyhjästä kulmasta rysään. Ensimmäisen erän ensimmäinen kymppi kokonaisuudessaan mentiin Bluesin komennossa mutta erän loppua kohden ote siirtyi synttärisankareille. Toinen erä mentiin IFK:n hallinnassa mutta peli kokonaisuutena oli sekavaa. Blues puolusti nöyrästi ja tukki varsinkin oman siniviivan todella huolellisesti. IFK:n ylivoima pyöri paikoin erittäin mallikkaasti mutta se oli tehotonta. Vastuuta siirreltiin liikaa, jonka seurauksena Iiro Tarkkia Bluesin maalilla ei päästy montaakaan kertaa testaamaan huippupaikoilta. Viimeinen erä oli melko samanlainen, kuin toinenkin paitsi, että nyt hallitsevana osapuolena oli Blues. Pelin kokonaiskuva säilyi edelleen sekavana puolin ja toisin.

Jatkoajalla IFK haki ahneemmin ratkaisua ja olikin lähellä onnistua. Aivan jatkoajan lopussa Ville Peltonen järjesti Markus Kankaanperälle loistopaikan maalin eteen, mutta "Kanki" ei onnistunut veivaamaan laattaa reppuun. Värikäs kiekkoilta sai vielä yhden käänteen, kun rankkareiden ensimmäisessä parissa IFK:n maalilla loistavasti pelannut ja ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi valittu Juuso Riksman loukkaantui torjuttuaan Roope Rannan yrityksen. Ranta ajautui päin Riksmanin vasenta jalkaa, jonka seurauksena IFK joutui vaihtamaan kesken rankkareiden maalin Jan Lundellin. Lundell torjui kaiken ja viidennessä parissa Mikael Granlund sytytti synttärikakun kynttilät täyteen liekkiin upottamalla limpun ohi Tarkin.

IFK on edelleen voittamaton kotihallissaan tällä kaudella. Bluesin ilme on taisteleva ja puolustussuuntaan joukkue pelaa hyvin ja kurinalaisesti. Hyökkäyspelissä sen sijaan on paljon toivomisen varaa. Ylöspäin pelattaessa joukkue ehkä tarvitsisi hiukan suunnitelmallisempaa koseptia. Nyt vapauksia on ehkä vähän liikaakin, mikä luo sekavuutta joukkueen peliin.

Matsiraportti HIFK-Jyp 2-0

IFK-faneilla on tällä hetkellä mukavat oltavat; peli kulkee, tulosta tulee, vastustajan maaliverkot heiluvat tiuhaan, kingit patsastelevat sarjan kärjessä ja Nordiksen tunnelmakin on paranemaan päin. Lauantai-ilta tarjosi vaakunapaitojen kannattajille parastaan, kun IFK nollasi tehokkaasti sarjakärkenä kaupunkiin saapuneen Jypin. Isännät riisuivat keski-suomalaiset täysin aseista ennen kaikkea tiiviillä viisikkopelaamisella. Punapaidat olivat kuskin paikalla läpi pelin. IFK:n viisikot liikkuivat todella tiiviinä molempiin suuntiin ja etäisyydet säilyivät hyvinä. Stadilaiset tukkivat todella tehokkaasti varsinkin oman päädyn "sota-alueen", oman maalinedustan ja b-pisteiden välin. Isännät myös blokkasivat kiitettävästi Jypin laukauksia. Viimeisenä lukkona oli maalissa loisto-ottelun pelannut Juuso Riksman.

Kaksi ensimmäistä erää mentiin IFK:n selvässä komennuksessa. Stadin kingit määräsivät pelin tahdin ja Jyp joutui roikkumaan kiltisti perässä. Voittomaali nähtiin ensimmäisessä erässä vain reilun minuutin pelin jälkeen, kun hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeen Max Wärn taisteli kiekon maalin eteen Petteri Wirtaselle, joka kauhoi laatan reppuun. IFK teki myös toisen osumansa vieraiden maalin edestä, kun yksin luukulle unohtunut Jerry Ahtola napautti Wirtasen syötön ylivoimalla börsään. Jyp yritti selvästi lisätä luistelua toiseen erään, mutta pelin hallinta ja kiekkokontrolli pysyivät koko ajan isännillä.

IFK on vihdoin tuntunut ottaneen opikseen kahden viime kauden virheistään; johtoasemassa passivoitumisesta. Vaakunapaidat pelasivat kolmannen erän viisaasti; yrittivät säilyttää kiekkokontrollin ja tehdä pitkiä syöttöketjuja mutta välttivät turhia riskejä. Silloin, kun hyökkäykseenlähtö oli riski, kiekko pelattiin mieluummin varmasti pois omista. Tämä luonnollisesti käänsi pelin painopisteen viimeisen kympin aikana vahvasti isäntien päätyyn mutta peli säilyi hyvin hallussa. IFK:n johtoasemassa pelaaminen oli paljon viisaampaa, kuin aikaisemmin. Nyt kiekkoa pidettiin ja hyökkäyksiä luotiin aina, kun se oli mahdollista ja järkevää.

Kokonaisuutena IFK pelasi todella vahvan pelin nimenomaan joukkueena. Jyp tuli peliin aavistuksen raskaammalla jalalla ja tämä tarjosi isännille otteen voitosta, josta se ei päästänyt irti. Isäntien taisteluilme oli kiitettävää läpi pelin. IFK ansaitsi voittonsa ja sen myötä sarjan kärkipaikan.

Kriisi muhii Pelicansissa?

Fläppitaulun saamien tietojen mukaan Pelicansin päävalmentaja Mika Toivola ei nauti joukkueensa täyttä luottamusta. Monet pelaajat kyseenalaistavat Toivolan valmennusmetodeja. Huutamisen lisäksi päävalmentajalta ei tunnu löytyvän mitään työkaluja, joka rakentaisi joukkuetta. Toivola ei ole pystynyt koko uransa aikana luomaan selkeää pelitapaa millekään valmentamistaan joukkueistaan. Vain 2005-2006 kauden Ässät-sensaatio vei miehen aina SM-liigafinaaleihin asti, mutta muuten tulokset ovat olleet laihoja. Fläppitaulun saamien tietojen mukaan Pelicansin vanhemmat pelaajat ovat pitäneet mölyt mahassaan, mutta varsinkin joukkueen nuoremmat pelaajat naureskelevat päävalmentajalleen - myös tämän ulkoiselle habitukselle tämän selän takana. Pelaajia turhauttaa se, että jatkuvan huutamisen lisäksi he eivät saa juuri minkäänlaisia rakentavia ohjeita.

Arvioimme ennen kautta juuri Toivolan olevan tämän kauden ensimmäinen potkut saava päävalmentaja. Tämä olisi Pelicansille vain positiivinen asia, mikäli Toivolan paikka korvattaisiin viisaasti. Joukkueen nykyisen valmennusjohdon kaksi muuta henkilöä voisivat olla juuri oikeita miehiä viemään tämän kauden projektin loppuun. Tiettävästi Toivolan potkut eivät kuitenkaan nyt ole lähellä mutta auktoriteettiongelman vuoksi tilanne saattaa kärjistyä syksyn aikana. Kysymys kuuluukin, heilahtaako mono ensiksi Turussa vai Lahdessa?

Matsiraportti HIFK-Pelicans 7-3

Torstai-ilta Nordenskjöldinkadulla ei tarjonnut mitään suuria elämyksiä kiekkojännäreille, mutta kotijoukkueen kannattajat saivat nauttia jälleen IFK:n runsaasta maali-iloittelusta. Pelin kuva oli ensimmäisiä vaihtoja lukuun ottamatta selvä; IFK hallitsi ja Pelicans sekoili. Lahtelaiset yrittivät sitkeästi läpi pelin päästä kuskin paikalle, mutta pakka on tällä hetkellä sen verran sekaisin, että toivoa pelin hallinnan saamisesta ei ollut. Lintulauman selkäranka napsahti todella helposti poikki jo ensimmäisessä erässä. Ville Peltosen ensimmäisen maalin jälkeen Pelicans joutui kummalliseen paniikkiin ja sen oman alueen sekoilujen seurauksena Max Wärn pääsi sutimaan maaliviivalta nopeasti taululle jo 2-0. Pelicansin viisikkopeli on tällä hetkellä todella pahasti sekaisin. Pakit eivät kiekon saatuaan tiedä, mitä sillä pitäisi tehdä. Lahtelaisten peli ei todellakaan tule tällä hetkellä selkärangasta. Kukaan ei tunnu tietävän, missä kaveri on tai missä tämän pitäisi olla. Tämän takia pakkien avaussyötöt viipyvät todella pitkään ja tämä aiheuttikin lukuisia oman pään sähläyksiä ja vaarallisia kiekon menetyksiä pitkin iltaa. Varsinkin Pelsun pakkien itseluottamus on tällä hetkellä todella alhaalla oman joukkueen epäselvän pelitavan takia. Pelicansin katsomovalmentajan roolissa tässä ottelussa toiminut Pasi Nurminen viestittikin kesken toisen erän pakkien peluutuksesta huolehtineelle Pasi Räsäselle, että "55 (Jani Forsström) on ihan pihalla, ota se sivuun vähäksi aikaa". Lahtelaiset eivät uskalla paineistaa tai painaa kaveria väkisin ulos tilanteista, vaan mieluummin perääntyvät muutaman askeleen. Tämä loi IFK:n laajalle hyökkäysarsenaalille tilaa iskeä illan aikana peräti seitsemän häkkiä.

IFK:n esitys oli kokonaisuutena vakuuttava. Paketti pysyi kohtuullisen hyvin kasassa täydet 60 minuuttia. Kysymysmerkkejä ovat tällä hetkellä oman pään vuotaminen (Rauman vierailua lukuunottamatta IFK on joka pelissä viime aikoina päästänyt helpohkosti 2-3 maalia omiin per ottelu) ja tähtipakki Ari Vallinin täydellinen koomailu. IFK tarjosi Pelicansille pariin kertaan mahdollisuutta tulla peliin mukaan, kun oma pää aukesi turhan helposti. Onneksi nyt ei kuitenkaan nähty Jalosen aikana surullisen kuuluisaksi tullutta kolmannen erän peruuttelua, vaan IFK oli riittävän aktiivinen loppuun asti. Vallinin itseluottamus on tällä hetkellä täysin kateissa ja hän aiheuttaa lähes joka kerta jonkin sortin läheltä piti-tilanteita kentällä ollessaan. Vallin on tällä hetkellä IFK-puolustuksen selvästi heikoin lenkki.

Pelissä nähtiin myös yksi suihkukomennus, kun vieraiden Henrik Blomqvist ajettiin kentältä ensimmäisessä erässä tämän ajettua rumasti Martti Järventien selästä laitaan. "Kyllä se vitosen paikka oli, ei siinä mitään. Se mua vaan ärsyttää, että kaveri makaa maassa sen aikaa, että toinen ajetaan ulos ja nousee sitten ite ylös haastamaan tappelua", kommentoi Pelicansin valmennustiimin jäsen Pasi Nurminen.

IFK saa seuraavaksi vieraita jo lauantaina, kun sarjakärki Jyp saapuu Nordikselle. Viime aikoina tutuksi tullutta maali-iloittelua on silloin tuskin odotettavissa. Pelicans puolestaan isännöi lauantaina Bluesia. Paljon pitää lahtelaisten pelissä tapahtua, ennen kuin se pystyy tosissaan haastamaan sarjan kärkijoukkueita. Tietääkö edes päävalmentaja Mika Toivola, mitä pitäisi tehdä?

Tunteella järjen kimppuun

Liigaa on tahkottu kohta ensimmäinen kuudennes ja spekulointi eri puolilla Suomea käy kuumana epäonnistumisten tai onnistumisten syistä. Jyp on aloittanut vahvasti, niin kuin ennen kautta ennakoimmekin. Niin ikään ennakointimme mukaisesti Kärpät on kohdannut vaikeuksia alkukaudella ja TPS on sukeltanut täysin pohjamutiin. Myös Jokereiden nihkeä alkukausi on aiheuttanut parran pärinää. Missä syyt? Puuttuuko epäonnistumisia kohdanneista joukkueista oikeanlainen tunne maksimisuorituksen tekemiseen vai onko valmennusjohdot epäonnistuneet toimivan pelitavan luomisessa? Monesti kohtaa ihmisiä, jotka valitsevat mustavalkoisesti vain toisen näistä vaihtoehdoista meriselitykseksi. Esimerkiksi Urheilulehden Petteri Sihvonen näkee kaiken vain "pelikirjan" kautta. Tämä kuuluu hänen julkisuushakuiseen imagoonsa, jonka Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä on hänelle luonut. Tästä huolimatta Sihvonen on oikeassa siinä, että toimiva pelitapa on äärimmäisen tärkeä ja välttämätön elementti menestyksen eteen. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kaikkein toimivampaakaan pelitapaa ei ole toteuttamassa robotit, vaan ihmiset. Siksi paidan alta täytyy löytyä oikeanlainen tappamisen raivo, joka ei luovuta missään tilanteessa. Suussa täytyy maistua veri, jonka rautainen aromi saa kantajansa menemään vaikka läpi päätypleksin.

Joskus kuulee sanottavan, että ammattilaisurheilijoita ei tarvitse muistuttaa tunteen tärkeydestä; he osaavat ladata itsensä taisteluun. Kuitenkin jo tämän kauden aikana käynti muutamassa SM-liigaottelussa todistaa helposti tämän väittämän vääräksi. Monesti jäällä näkyy vain kliinistä suorittamista, jossa haetaan oikeita syöttölinjoja, sovittuja kaistanylityksiä tai valmentajan taululle piirtämää träppiä. Esimerkiksi junioripeleissä lähes poikkeuksetta esillä oleva tunne ja aito voittamisen halu loistaa liian usein poissaolollaan. Esimerkkinä tästä käy kahden edellisen kauden IFK. Kari Jalosella on ollut oma "pelikirja", jota hän on ajanut sisään Stadin kingeihin. Joukkue on tätä pelitapaa suorittanut, mutta ei ole ollut valmis "kuolemaan sen puolesta". Tulos on ollut kaikkien nähtävissä. Toisenlaisesta esimerkistä käy toissa kevään mestari Jyp. Risto Dufvalla on hyvin selkeä, vaativa ja tiivis puolustusajattelun kautta lähtevä pelitapa. Tämän lisäksi Dufva on kuitenkin saanut pumpattua pelaajien paitojen alle oikeanlaisen tunteen pelaamiseen. Dufvan motto on, että "jos pelin jälkeen ei tarvita jääpusseja, on joku mennyt pahasti pieleen".

Tarvitaan siis molempia - toimivaa ja pelaajamateriaaliin sopivaa pelitapaa, mutta myös alkukantaista raivoa voittamiseen. Miksi TPS on tällä hetkellä liigan viimeisenä? Siksi, että sillä on nämä molemmat täysin kateissa. Pelinrakentelussa ei ole järjen häivääkään ja pelaajat ovat alistuneita jo bussiin noustessaan. Miksi Jyp johtaa liigaa? Siellä pelaajat tietävät, kuinka heidän tulee pelata ja huoltajat joutuvat varaamaan suuren säkillisen jääpusseja mukaan jokaiseen otteluun.

Matsiraportti HIFK-TPS 5-2

Lähtökohdat: Stadin punapaidoilla oli takanaan alavireisesti sujunut viikko Saipan, Ilveksen ja Tapparan kanssa. Noista peleistä oli pistepussiin kertynyt vain kolme paunaa. Hallitseva mestari TPS puolestaan kyntää sarjataulukon pohjilla, joten turkulaisten kopissa tunnelmat ovat olleet vieläkin synkemmät.

Näin kävi: Pelin aikana ei varmasti kenellekään hallissa jäänyt epäselväksi, kumpi näistä joukkueista oli parempi. IFK oli alusta loppuun potkun tai jopa kaksi turkulaisia edellä. Vaakunapaidat olivat aktiivisempia, tekivät kaikki aloitteet, halusivat irtokiekkoja enemmän ja määräsivät pelin temmon. Fyysisyyttä IFK tosin olisi voinut hyödyntää vielä paremmin. Aktiivinen taklauspeli on tosin loistanut poissaolollaan koko Kari Jalosen valmennuskauden ajan. Tällä kerralla IFK ei sortunut samaan virheeseen, kuin niin monesti aikaisemmin parin viime kauden aikana; johtoasemassa pakitteluun. IFK piti viimeisessäkin erässä pelin tyylikkäästi hallussaan, vaikka turkulaiset yrittivät vielä hieman lisätä kierroksia koneeseen. TPS:n kavennusmaali 4-2:een viimeisessä erässä ei aiheuttanut jäätymistä punapaitojen leirissä, vaan IFK piti itsensä kuskin paikalla loppuun asti. Ottelun hahmo oli tehot 2+1 nakuttanut kapteeni Ville Peltonen. Ville on tuonut Nordikselle valtavan määrän johtajuutta ja se näkyi kaukalossa tässäkin matsissa. Toinen ilonaihe kingeille oli se, että uudet ketjukoostumukset toivat positiivisia tuloksia. Ykkösketjussa Peltosen ja Mikael Granlundin vierellä viiletti nyt 300:nen SM-liigamatsinsa tahkonnut Lennart Petrell. Petrell tuo ketjuun tarvittavaa fyysisyyttä ja luo siten tilaa tehokaksikolle. Lisäksi Petrell on erittäin hyvä maalineduspelaaja. Aikaisemmin ykkösen toisella laidalla kirmannut Juha-Pekka Haataja oli siirretty Teemu Ramstedtin laidalle, jossa toisella puolella polkee Jerry Ahtola. Tämä ketju oli vaarallinen läpi pelin ja loi tukun vaarallisia tilanteita turkulaisten päätyyn.

TPS oli luvalla sanoen todella surkea läpi pelin. Viime kevään hurmoksesta ja peli-ilmeestä ei ole tietoakaan. Tepsin pelistä paistoi epävarmuus ja itseluottamuksen puute. Hyökkäyspelin rakentaminen oli sattumanvaraista poukkoilua, josta ei löytynyt mitään punaista lankaa. Turkulaiset tulivat Stadiin jo henkisesti hävinneinä ainoastaan puolustamaan, rikkomaan ja roiskimaan - mutta tekivät senkin alistuneesti. Povasimme mestareille vaikeaa syksyä mutta silti uskoimme, että TPS tulee kurimuksesta nousemaan säälipleijareihin asti. Tämä on edelleen täysin mahdollista, mutta Heikki Leimeen pitää nopeasti löytää juju koko joukkueen tekemiseen. Pakka on tällä hetkellä aivan sekaisin. Alistuneet pelaajat eivät uskalla haastaa esimerkiksi 1 vs. 1-tilanteissa kaveria lainkaan. Itseluottamus pitäisi saada palautettua pelaajien paitojen sisään pian, sillä muuten turkulaiset valuvat liian syvään ja synkkään kuiluun turhan aikaisessa vaiheessa kautta.

Erikoista: SM-liigan tuomaritoiminta sai jälleen kerran ihmettelyn aihetta. Päätuomarikaksikko Jyri Rönn-Antti Hämäläinen vihelteli läpi pelin täysin kummallisia tuomioita. Toisessa erässä esimerkiksi yksi tuloillaan ollut TPS:n jäähy jostain syystä jätettiin viheltämättä tilannetta seuranneen pienen hanskauksen jäljiltä. Minkäänlaista linjaa ei esimerkiksi kahvausten suhteen tuntunut löytyvän. Viikko sitten Nordiksella myös hämmästeltiin silloisten raitapaitojen otteita. Liigan pitäisi saada jonkinlainen taso tuomaritoimintaan, koska nykyisestä tasosta kärsii tärkein; peli. On kumma, jos SM-liiga pystyy kouluttamaan ainoastaan keskinkertaisia Mestis-tason viheltäjiä.

Mitä alku kertoo?

Sm-liiga on polkaistu käyntiin ja joukkueet ovat pelanneet 4-5 peliä. Sarjataulukkoa ei kannaittaisi kovin pitkäksi aikaa jäädä tuijottamaan vielä pariin viikkoon, mutta fanit luonnollisesti mittaavat fiiliksiään paljon sen pohjalta, missä oma joukkue majailee. Kärppien ja TPS:n startti on ollut huono. Sarjataulukon loppupäätä vilkaistessa voi todeta, että Oulussa ja Turussa on jääty telineisiin muiden jo kiihdyttäessä matkaan. Tämä ei ollut fläppitaulun toimitukselle yllätys. Kausiennakossamme kerroimme, että juuri näin tulee tapahtumaan. Raksilassa Kärppälaumaa komentaa uusi kokematon päävalmentaja Mikko Haapakoski. Kokemattomien päävalmentajien joukkueet menettävät yleensä alkukaudesta pisteitä enemmän, kuin olisi odotettavaa. Tämä johtuu siitä, että vaativassa tehtävässä operoiva päävalmentaja ei omaa rutiinia kyseisestä tehtävästä ja monet asiat ovat hakemista. Kärpät tulee edelleen kohtaamaan vaikeuksia syksyn aikana mutta paniikkinappulaa ei kannattaisi fanienkaan vielä painaa. Joukkue on laadukas ja Haapakoski osaava valmentaja. Sen hän on todistanut aikaisempina vuosina olemalla osa menestyneitä valmennustiimejä. Kärpät tulee kauden edetessä saamaan rytmistä kiinni ja nousemaan taulukossa kohisten ylöspäin. Huonon ja vaikean alkukauden takia kenenkään ei siis kannata Oulussa hypätä (Haapa)koskeen.

Myös TPS:lle ennakoimme erityisen vaikeaa syksyä. Alkutahdit näyttävät juuri tältä. Hallitsevan mestarin päänahka on haluttu varsinkin syyskaudella. Lisäksi pitää muistaa, että joukkue ei ole materiaaliltaan liigan kärkipäätä. Tähän päälle kun lisätään vielä uuden päävalmentajan Heikki Leimeen mukaan tulo, on helppo odottaa pimeää syksyä Aurajoen rannoille. Kuten kausiennakossamme sanoimme, TPS:n tämän kauden kohtalon tulee määrittämään se, kuinka nopeasti se pystyy löytämään reitin ulos pimeästä tunnelista. Uskomme turkulaisten selviävän tästä kohtuullisesti ja kipuavan lopulta säälipleijareihin asti. Päävalmentajan hirttosilmukkaa on siis turha rasvailla vielä Turussakaan.

Nordiksella sen sijaan alkukausi on näyttänyt pelottavia merkkejä menneisyydestä. Vaikka IFK on tällä hetkellä taulukossa salonkikelpoisesti viidentenä, puolustusvoittoinen ja passiivinen peli-ilme ei ole poistunut viime kevään flopista huolimatta. IFK:n materiaali on SM-liigan mittapuulla laadukas, joten kingien pistelaari tulee ropisemaan tasaisesti pitkin kautta. Tuolla pelitavalla IFK-juna kuitenkin tulee päätymään keväällä väärään osoitteeseen, niin kuin Hakametsän Lassen avaus syöttö.

Matsiraportti HIFK-Saipa 3-2 RL

Lähtökohdat: IFK lähti matsiin puhtaalla pelillä otettuaan kauden kahdesta ensimmäisestä paikallisväännöstä täydet bojot. Saipa puolestaan oli avauskierroksella käynyt kuittaamassa yllätyspisteet Oulun Raksilasta mutta hävinnyt sitten kotiavauksessaa Lukolle. Lappeenrantalaiset ovat aina olleet ikävä vastustaja IFK:lle. Maali-iloitteluja ei ole Stadissa näiden kahden kohtaamisessa yleensä nähty, vaan väännöt ovat olleet tasaisia. Silti IFK lähti otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Maalilla vaakunapaidoilla jatkoi Espoossa nollapelin torjunut Jan Lundell.

Näin kävi: Kingit sai matsiin sähäkän alun, kun kapteeni Ville Peltonen ohjasi luukulta Ari "Dzväng" Vallinin siniviivakudin hieman onnekkaastikin yli Saipa-veskari Jere Myllyniemen jo reilun minuutin jälkeen. Tämä oli samalla Villen kauden ensimmäinen byyri. Avauserän ekalla kympillä vierailijat olivat selvästi tukkoisemmalla jalalla liikkeellä, kuin isännät. Erityisesti IFK:n aktiivinen takakarvaus katkoi tehokkaasti Saipan hyökkäyksiä keskialueella. Pari kotijoukkueen jäähyä tasoitti kuitenkin pelin kulkua. IFK:lla oli lukuisia maalintekopaikkoja pitkin ensimmäistä erää. Hieman tarkemmalla viimeistelyllä ja paremmalla onnella peli ekalle tauolle olisi voitu lähteä jopa 4-0-tilanteesta. Nyt kuitenkin taululla paistoi ekan parinkympin jälkeen 1-0. Toisessa erässä ilmassa oli jo ratkaisun makua, kun Jerry Ahtola ohjasi varmasti läpi pelin pelanneen Toni Söderholmin viivaohjurin häkkiin. Käsittämättömiä tuomioita läpi pelin vihellellyt tuomarikaksikko Lars Brüggemann-Tatu Savolainen hylkäsi Markus Kankaanperän selvän maalin, koska punapaita oli maalivahdin alueella. Saksalaiselta Brüggemannilta jäi kuitenkin näkemättä, että kiekko oli ehtinyt alueelle jo paljon pelaajia ennen. Koko tuomarinelikon työskentely herätti suurta ihmettelyä Nordiksella pitkin iltaa. Päätuomareilta oli linja täysin kateissa ja jatkuvasti tuli ihmeellisiä vihellyksiä tai viheltämättä jättämisiä. Myös linjurit olivat kummallisen epävarmoja. Läpi pelin heille tuli paljon selviä paitsio- ja pitkäkiekko virheitä. Tuomareiden lisäksi myös IFK alkoi toimimaan epävarmasti toisessa erässä. Se draivi, jolla pelin olisi voinut tappaa, puuttui. Eikö Nordiksella olla vieläkään päästy eroon "Nokka" Jalosen passiivisesta pelitavasta. Vaakunapaitojen passivoituminen toi Saipalle viimeisessä erässä vielä yhden mahdollisuuden taistella pisteistä ja sen vieraat myös käyttivät. Ensin Scott Barney iski maalin edessä pomppineen kiekon ohi Jan Lundellin ja vajaa seitsemän minuuttia ennen täyttä aikaa entinen IFK-laituri Carlo Grünn päätti vieraiden vastahyökkäyksen täydelliseen lopputulokseen. Kotijoukkueen viisikko nukahti vieraiden vastahyökkäyksessä ja jätti Grünnin merkkamatta huonoin seurauksin. Stadin ylpeys menetti turhaan pisteen passivoitumisensa takia. Jatkoajalla ei ratkaisua syntynyt, vaikka IFK painoi kovasti päälle. Tuomareiden käsittämätön sekoilu vain jatkui, kun edes Saipan pelaajien selvään maalin siirtämiseen ei reagoitu mitenkään. Rankkareissa Mikael Granlund nousi ratkaisijaksi upotettuaan kaksi tyylikästä häkkiä, joista jälkimmäinen jäi voitto-osumaksi.

Tästä eteenpäin: IFK jatkaa voittojen tiellä, vaikka kokikin ensimmäisen piste menetyksensä. IFK:n pitää uskaltaa pelata rohkeammin - muuten materiaalin laadukkuus jää hyödyntämättä. Tämä on valmennuksen vastuulla. Noin passivisella ja anti-fyysisellä pelitavalla IFK tulee kokemaan tappioita laadukkaampien joukkueiden tullessa vastaan. Saipa pelasi omilla vahvuuksillaan; repi, rikkoi ja raastoi - ja teki sen kurinalaisesti. Pauli "puukäsi" Levokari hiillosti koko ottelun Mikael Granlundia ja tätä työtä hän tulee tekemään jatkossakin. Saipan ongelma on, että joukkue ei ole laadukas ja esimerkiksi pakkien avaukset olivat aikamoista kuraa läpi pelin.

Näin käy runkosarjassa

Huomenna alkaa maraton. Pitkä 60:n ottelun runkosarja on edessä jokaisella liigajoukkueella. Edellä olemme jo kertoneet, mihin joukkueisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota näin kauden alussa ja mistä syistä. Tässä jutussa lyömme pöytään runkosarjan kunniataulukon siinä muodossaan, kuin se tulee olemaan keväällä ennen play offien alkua. Jos haluat säilyttää jännityksen kevääseen, älä jatka lukemista pidemmälle.

1. JYP: Jypiä ennakoidaan yleisesti ottaen liigan kärkipäähän, mutta harvat nostavat sitä runkosarjan voittajaksi. Me teemme näin. Risto Dufva on viime vuosien aikana iskostanut joukkueeseen selkeän pelitavan, jonka toteuttamista tiukka valmentaja vaatii jokaiselta. Lipsumista ja fuskaamista ei hyväksytä. Lisäksi Pekka Tuokkola takaa sen, että helppoja kiekkoja ei Jypin verkkoon tule monta kauden aikana menemään. Jypin vahvaa puolustuspakettia ei ole helppo murtaa tälläkään kaudella. Perinteisesti erityisesti kotona vahvat keski-suomalaiset tulevat viemään runkosarjan nimiinsä.

2. Kärpät: Oululaisilla on tälle kaudelle erittäin vahva nippu kasassa. Materiaali on liigan kovin. Erityisesti ulkomaalaisilta odotetaan murhaavaa tulosta. Ainoa kysymysmerkki on päävalmentajana vielä melko kokematon Mikko Haapakoski. Haapakoski tulee syyskauden aikana hakemaan otetta joukkueeseensa ja hitsaamaan sitä yhteen. Kokemattomalta valmentajalta voidaan odottaa myös pieniä virheitä, jotka tulevat viemään Kärpiltä runkosarjan voiton. Jos Kärpät valahtaa neljän parhaan ulkopuolelle, voidaan Haapakosken todeta epäonnistuneen täydellisesti tai sitten joukkueessa on ilmennyt muita skismoja.

3. Jokerit: Jarmo Kekäläisen tulo on nostanut tekemisen tasoa ja uskottavuutta Areenassa huikeasti. Hän tulee vuoren varmasti reagoimaan kauden aikana ongelmakohtiin. Kekäläisen hommaamat pelaajat kauden aikana tulevat olemaan laadukkaita hankintoja. Huteja "Keklulta" tulee vähemmän, kuin muilta. Jos Virmanen tyhjensi koko lippaan saadakseen yhden kudin tauluun, tarvitsee Kekäläinen todennäköisesti vain yhden luodin. Kekäläisen kommunikointi päävalmentaja Hannu Jortikan kanssa on tärkeässä roolissa kulisseissa. Jos Jortikka pystyy luomaan positiivisen ilmapiirin pukukoppiin, tulee narrilauma olemaan vahva läpi kauden.

4. IFK: Myös Nordiksella on kerätty laadukas nippu kasaan. Ville Peltonen tuo valtavan määrän johtajuutta petoluolaan. Juuso Riksman tulee olemaan paljon vartiana kingien luukulla. Jos Juuso pysyy terveenä ja koppi tarttuu, tulee pistelaari ropisemaan mukavasti jo kauden alusta lähtien. Epäilyksen varjon ainaisen alisuorittajan kauteen heittää päävalmentaja Jalosen täydelliset epäonnistumiset kahtena viime keväänä. Uskaltaako Jalonen vihdoinkin komentaa joukkonsa hyökkäämään vai puolustellaanko kausi jälleen kerran turhan aikaiseen päätökseen?

5. Lukko: Raumalla on kesän aikana poltettu paikallisen siivousfirman euroja huolella. Viime syksyn dominointi tuhrittiin kauden aikana Vehasen myyntiin ja täydelliseen jäätymiseen puolivälierissä. Lukossa on tällä kaudella todella paljon syvyyttä eri pelipaikoille. Tässä piilee sudenkuoppa, johon raumalaisilla on iso vaara astua kauden aikana; kuinka päävalmentaja Rauli Urama pystyy pitämään kaikki pelaajat tyytyväisinä? Kaikki tietävät, että tuittuilevat pelaajat muuttavat ilmapiirin joukkueessa huonoksi. Sen myötä myös suuri kasa taistelupisteitä valuu vastustajille. Lukon kohtalon ratkaiseekin, kuinka paljon näitä pisteitä se saa.

6. Blues: Nostamme espoolaiset viimeiselle suoralle pudotuspelipaikalle. Joukkue on jälleen kerran pääosin nuori ja kokematon, mutta sieltä löytyy myös kokemusta mm. Jere Karalahden ja Arttu Luttisen muodossa. Valmentaja Petri Matikainen on jo monena vuonna onnistunut kehittämään raakileista todellisia pelureita. "Sparta" haluaa ladata viimeiseen Blues-kauteensa kaiken mahdollisen. Taisteleva joukkue tulee pelaamaan kykyjensä ylärajoilla ja etenemään suoraan pleijareihin.

7. Kalpa: Kuopiolaiset joutuvat ottamaan hieman takapakkia muutaman viime kauden menestyksen jälkeen. Keväällä on aina kaikki mahdollista mutta runkosarja ei tällä kertaa tule olemaan niin lennokas, kuin aikaisemmin. Joukkueesta on poistunut kokemusta ja johtajuutta Sami Kapasen ja Mika Strömbergin uran päättymisten vuoksi. Kuopiolaiset pyrkivät Pekka Virran johdolla edelleenkin voimakkaasti kiekolliseen peliin, mutta laatu ei tule olemaan yhtä hyvää, kuin ennen. Siksi vauhtia on nyt haettava säälipleijareista.

8. TPS: Viime kauden mestari joutuu vaikeuksiin. Kaikki haluavat etenkin syksyllä viedä hallitsevan mestarin päänahan, jolloin nuori joukkue uuden valmentajansa kanssa todelliseen myllytykseen. Turussa tiedetään, että haaste tälle kaudelle muiden joukkueiden taholta on kova. Onko tuo haasteiden tunneli liian pitkä ja synkkä, vai löytyykö valoa tarpeeksi ennen kevättä?

9. HPK: Myös viime kauden toinen finalisti joutuu hankalista lähtökohdista uuteen urakkaan. Joukkue ei ole erityisen laadukas. Vain maalivahti Teemu Lassila on materiaalin todellinen helmi. Lisäksi seura astui miinaan palkatessaan Harri Rindellin valmentajakseen. Rindell ei tule menestymään nykypäivän SM-liigassa ja lisäksi hänen valmennustyylinsä on kaukana Jukka Rautakorven tavoista. Rindell ei ole HPK:lle sopiva valmentaja. Yksivuotinen sopimus luo mahdollisuudet sille, että Rinkelinmäellä nähdään uusi koutsi kauden aikana. Kuitenkin Rinkelinmäen taika ja Teemu Lassila takaavat Kerholle sen verran pisteitä, että säälipleijareihin panos riittää.

10: Pelicans: Veikkaamme, että Lahdessa nähdään kauden ensimmäiset valmentajan potkut. Kauden alun huonot esitykset kertovat viimeisillekin Pelicans-johdon henkilöille, että Mika Toivola ei ole SM-liigatason valmentaja. Yhden Ässien menestyskauden tuloksilla vieläkin liitävä Toivola ei ole saanut Lahdessa mitään hyvää aikaan. Jos Lahdessa vaihdetaan Toivola tarpeeksi ajoissa edes hiemankin laadukkaampaan valmentajaan, on Isku-Areenalla mahdollista nähdä säälipleijareita keväällä. Joukkueesta löytyy sen verran potentiaalia, että mahdollisuudet sääleihin on olemassa. Säälipaikka ei kuitenkaan irtoa toivomalla, eikä Toivolalla.

11. Ilves: Hakametsässä on pakka täysin sekaisin - molemmissa pukukopeissa. Ilves on kulisseissa yrittänyt laittaa toimistopuolen asioita kuntoon siinä toivossa, että tulokset jossain vaiheessa alkaisivat näkymään myös kaukalossa. Vielä niin ei käy. "Raipe" Helmisen henkisen tuen saattelemana kissalauma kuitenkin petraa viime kauden jumbosijoitusta muutamalla pykälällä. Ilves tarvitsisi selvän strategian kurssin kääntämiselle. Tämän kauden jälkeen tämä perinteikäs seura tarvitsisi myös todellisen ammattilaisen penkin taakse; Juha Pajuoja ei kissapetoja tämän pidemmälle vie.

12. Saipa: Värittömästi, hajuttomasti ja mauttomasti viime vuosina esiintyneet Idän ihmeet ovat liigan pohjasakkaa tälläkin kaudella. Pisteitä irtoaa sieltä täältä - lähinnä kotiotteluista. Jos ylemmän kategorian joukkueista pari-kolme epäonnistuu oletettua pahemmin, on lappeenrantalaisilla mahdollisuudet jopa säälipleijaripaikkaan. Sitä voisi jo sanoa Saipan mittareilla menestykseksi. Siihen emme kuitenkaan usko.

13. Ässät: Joukkueen kasaus Porissa on ollut todellinen farssi. Jengi on kerätty lähinnä muille kelpaamattomista ylijäämäpelaajista ja kaiken lisäksi aikataulu on ollut ihan käsittämätön: joukkueen tärkeimpiä palasia haalittiin pitkin maailmaa vasta elokuussa! Kuulostaa ihan erään takatukkaisen kalamiehen tekosilta. Lisäksi valmentaja Pekka Rautakallio ilmoitti juuri kauden alla, että on väsynyt reissaamaan Porin ja Helsingin väliä. Tämä kausi jää hänen viimeisekseen pataluotsina. Päävalmentajan väsymisen mainostaminen ei rohkaise muutoinkin kokematonta joukkuetta lainkaan kauden aattona. Isomäessä voidaan olla tyytyväisiä, jos kesäloma alkaa aikaisin. Muussa tapauksessa Ässä-fanit joutuvat jännittämään aivan niin kuin pari vuotta sitten erään viininmaistajan alaisuudessa pitkälle kevääseen.

14. Tappara: Kesä on ollut todellista farssia Hakametsässä. Kaksi päävalmentajaa erosi kesätauon aikana oma-aloitteisesti. Tapparaa valmentaa Sami Hirvonen - tällä hetkellä. Asia kannattaa tarkastaa ennen jokaisen ottelun alkua. Pakka on sekaisin ja joukkue on ollut jo kriisissä ennen kuin kausi on edes alkanut. Kaikki viittaa siihen, että Tappara joutuu taistelemaan keväällä liigapaikkansa puolesta. Mutta kenen komennuksessa?

Nokka porossa

Sm-liigakausi 2010-2011 alkaa tällä viikolla. Fläppitaulumme oli niin sanotusti telakalla koko viime kauden allekirjoittaneen ulkomaan komennuksen myötä. Palaamme innolla tällä kaudella analyyseihin, ennakkoveikkailuihin ja matsiraportteihin. Takaamme, että kauttamme tulet saamaan sellaisia näkökulmia, mitä et mistään muualta saa. Seuraavassa suurimpia mielenkiinnon kohteita näin kauden alla.

Seuraa näitä

- Jarmo Kekäläisen Jokerit: Ilmalassa on vuosikausia sählätty, kohellettu, etsitty "jokerikiekkoa", haalittu jengiin yksittäisiä tähtiä ja "menty näillä". Nyt vihdoin Matti Virmanen sai väistyä organisaatiosta, jossa hän vuosien aikana ehti toimia niin toimitusjohtajana, urheilutoimenjohtajana, auton kuljettajana, roudarina, kotiapulaisena, kuin valmentajanakin. Uskomattoman vuosien sähellyksen jälkeen on todellinen tekemisen meininki ja uskottavuus palautunut narrien korttitaloon. Uskottavuuden on palauttanut uusi toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen. Kekäläinen on tällä hetkellä ehkä Suomen kovin kiekkoammattilainen kaukaloiden ulkopuolella. Toivottavasti Jääkiekkoliitossa ollaan hereillä ja Kekäläistä osattaisiin vihdoin hyödyntää myös lippulaivamme - maajoukkueen - kohdalla. Kekäläisen tulo on tuonut ryhdin koko organisaation toimintaan. Narripakan suurimmat kysymysmerkit leijuvat kauden alla oman maalin ja vaihtopenkin takana. Nuori Mika Järvinen joutuu kovaan paikkaan Ilmalan miesten maalia vartioidessaan. Kauden alku ratkaisee paljon. Jos alku on huono, nuoren miehen itseluottamus saa kovan kolauksen ja voi olla, että silloin Kekäläinen marssittaa ulkomailta uuden kassarin sisään. Myös päävalmentaja Hannu Jortikan uudistumiskyky on koetuksella. Pelkällä räyhäämisellä ja pelaajien julkisella haukkumisella ei enää mestaruuksia voiteta - vaikka niitä plakkarissa onkin "kuus, hei". Pystyykö Jortikka luomaan toimivan pelitavan ja ennen kaikkea rakentavan ilmapiirin narrien pukukoppiin? Jos ei, niin myös penkin takana voi vaihto tapahtua jo ennen kauden loppua.

- Heikki Leimeen TPS: Hallitseva mestari lähtee selvänä haastajana uuteen kauteen. Viime kevään sensaatiomainen jättipotti on taakse jäänyttä elämää ja se on jo nyt pitänyt pystyä unohtamaan. Suurin muutos Palloseurassa tapahtui penkin takana. TPS-fanien puolijumala Kai Suikkanen lähti Venäjälle ja seuran entinen puolustaja Heikki Leime otti ohjat. Leimeen valmentajakyvyistä on vain niukasti todellista näyttöä vaikka mies onkin valmentanut jo 15 vuotta ulkomailla. Leime joutuu kovaan paikkaan ja tiedostaa itse tilanteen erittäin hyvin. Odotettavissa on, että TPS joutuu jo alkusyksystä jonkinlaiseen tappioputkeen kaikkien halutessa mestarin päänahan itselleen. Kuinka Leime ja viime keväänä taitojensa ylärajoilla pelanneet (nuoret)pelaajat tulevat tuosta tunnelista läpi?

- Ei kenenkään Tappara: Tapparassa on sekoiltu viime kauden jälkeenkin oikein urakalla. Jo kaksi valmentajaa (Mikko Saarinen ja Petri Mattila) ovat lähteneet oma-alotteisesti seurasta kesän aikana. Seuraa lähtee erittäin sekavissa tunnelmissa luotsaamaan melko kokematon Sami Hirvonen. Suuria ei voi Tampereelle luvata tätä kautta varten. Kaukalostakin on poistunut johtajuutta ja pisteitä; Jori Lehterää ja Jonas Enlundia on vaikeaa korvata. Viime hetkillä Tapparaan haalittu Shayne Toporowski auttaa asiaa hieman mutta ei ole vielä ratkaisu Tapparan todellisiin ongelmiin, jotka löytyvät konttorin puolelta.

- Kari Jalosen IFK: Kovin odotuksin - jälleen kerran - kauteen lähtevä stadilaisryhmä on kovan paikan edessä. Vuosien fiaskojen jälkeen toimistolla on selvästi alettu tehdä oikeita asioita mutta fanien harmiksi ne eivät ole realisoituneet kaukalossa vielä millään tavalla. Faneja ihmetyttää ennen kaikkea korkean profiilin päävalmentajan Kari Jalosen täydellinen jäätyminen peluutuksessa kahtena viime keväänä - siis kauden tärkeimmällä hetkellä. Jos Juuso Riksman pysyy terveenä, pitäisi maalilla olla liigan TOP 3-kassari. Ville Peltosen tulo on nostanut joukkueen uskottavuutta monta pykälää ylöspäin. Myös vuoden kokeneempi Mikael Granlund tullee taistelemaan jopa pistepörssin voitosta. Katseet myös Nordiksella kääntyvät penkin taakse. Mitä tekee KJ? Lähdetäänkö jälleen peruuttelemaan ultra puolustussumpulla toivoen, että vastustaja ei tee maaleja ja peläten häviötä? IFK:n faneille on jo pitkään ollut selvää, että IFK on aina parhaimmillaan ollessaan aktiivinen, kova ja hyökkäävä. Jos tämä ei mene perille Kari Jaloselle tälläkään kaudella, niin "Nokka" on porossa jälleen kauden päätteeksi. "Nokka" toimi Poroissa - siis Oulussa - mutta kingien nokan ei soisi olevan porossa jälleen uuden kevään koittaessa.

Liiga on aina liigaa! Kausi 2010-2011

Kausi 2010-2011 on pian käsillä. Jännitys kasvaa ja ennakkoveikkailut lentelevät eri medioissa. Pastoreiden fläppitaulukin herää lähes vuoden kestäneestä unesta. Lupaamme jälleen raikkaita tunnelmia ja analyysejä pitkin kautta. H.I.F.K lähtee kauteen jälleen kovin odotuksin, mutta tällä kaudella odotuksille näyttäisi olevan enemmän katetta kuin vuosiin. Ville Peltonen on nimittäin jo nyt tuonut uskottavuutta koko organisaatiolle ja miksei koko liigalle. Kun vielä Juuso on palannut tolppien väliin homman pitäisi näyttää hyvältä. Pakettia varjostaa vain yksi iso "kysymysmerkki" ja se on valmentaja Kari Jalosen kadonnut menestysvainu. Kaksi kautta nyt on surffailtu keskinkertaisilla tai vaihtoehtoisesti luokattomilla suorituksilla ja vaikealta tuntuu uskoa, että homma kolmannella kaudellakaan kääntyisi sen verran jäässä on klyyvari ollut. Fanien mitta alkaa olla täysi. Onko tosiaan niin, että takatukkainen astronautti sai kingit niin kaukaiselle radalle, että sieltä ei olla löydetty takaisin vieläkään? Milloin kelkka oikein kääntyy? Kestääkö seura vielä lisää hukattuja kausia? Liika on liikaa. Nyt kaikki peliin ja ryminää kaukaloon!!!