Jortikan kuuluisat ihmissuhdetaidot

Maailma muuttuu ja johtaminen sen mukana. Vielä sotien jälkeen hyvän johtajan tunnisti siitä, että hän oli vähintään aliupseerikoulun käynyt ja omasi riitäävän kovan äänen. Johtajan tehtävä oli kertoa alaiselle tehtävä, jonka tämä sitten toteutti - ilman kyselyjä. Enää tuolla metodilla ei työelämässä pitkälle pääse. Johtajan on yhä enemmän osattava kommunikoida, motivoida, luoda rakentava ja avoin työilmapiiri jne. Hannu Jortikka on kuuluisa varsin piiskaavasta johtamistyylistään. Hyvä esimerkki on edesmenneen Arto Javanaisen tilanne TPS:n mestaruusjuhlista 1989. Arto oli mestaruuden ratkettua saunaillassa haaveillut uran jatkamisesta Turussa. Olipa hän maininnut talon rakentamisestakin kaupunkiin hallin lähelle. Silloinen Tepsin päävalmentaja H. Jortikka oli tokaissut innostuneelle "Javalle", että "rakenna vaan talo, mutta älä Turkuun" (HS.27.11). Saattoivat vähän mestaruusjuhlat latistua. Ja niin huippukauden pelannut Javanainen pelasikin seuraavalla kaudella Ässissä.
Entisen I.F.K:n manageri Pentti Matikaisen johtamistaidoista liikkuu uskomattomia huhuja. Jos puoletkaan on totta, niin ne taidot eivät kestä päivänvaloa. Vuonna 2006 Kim Hirschovits loikkasi yllättäen Jokereihin. Kaikkien ällistykseksi siirrosta liikkui vahva huhu, että Pentti olisi vain ilmestynyt treeneissä kaukalon laidalle ja ilmoittanut suorasukaiseen tyyliin: "Meillä ei ole sulle käyttöä". Fanien pettymykseksi Hirson putki kulki Jokereissa aina maajoukkueeeseen saakka.
Onneksi ajat ovat muuttuneet. Nordiksen toimistollakin on selvästi eri meininki kuin Breznevin aikoina. Sama kehityn on nähtävissä Ilmalassakin. Kekäläinen on ammattimies - myös ihmissuhdetaidoissa.

Fläppitaulu ottaa osaa iloon ja suruun

Fläppitaulun toimitus ottaa osaa legendaarisen Arto Javanaisen läheisten suruun. Ässien numero 4 menehtyi eilen Turussa pitkäaikaisen sairauden murtamana. Javanainen kiekkoili SM-liigassa vuosina 1975-1994. "Java" on todellinen SM-liigan legenda, sillä hän on edelleen ykkösenä kaikkien aikojen maalintekijätilastossa huimalla 464 häkillään. Hattutemppuja hän latoi uransa aikana peräti 39 kappaletta. Kaikkien aikojen pistepörssissä hän on toisena Tappara-ikoni Janne Ojasen jälkeen tehoilla 464+329=793! Hänen numeronsa on jäädytetty Ässien joukkueessa ja muistutuksena tästä hänen paitansa roikkuu Isonmäen jäähallin katossa. Hänet on myös aateloitu Suomen jääkiekkoleijonaksi numero 121. Vaikka jääaikaa Javanaisen elämälle annettiin vain 51 vuotta, niin tuona aikana hänen tekemänsä suuret teot tullaan aina muistamaan jääkiekkopiireissä. Kiitos "Java" panoksestasi suomalaisen jääkiekon hyväksi ja vielä kerran osan ottomme legendan läheisille!

Fläppitaulu myös onnittelee Wayne "The one and only" Grtezkyä hänen täyttäessään tänään 50 vuotta. Puolimatka on jo taitettu matkalla 99-vuotis synttäreihin.

Matsiraportti HIFK-Kalpa 1-2 RL

IFK:n ja Kalpankohtaamiset ovat tällä kaudella olleet tiukkoja ja paikoin melko tunteikkaita pelejä. Tasaisuus toteutui tälläkin kertaa mutta tunne sen sijaan loisti poissa olollaan.

Kalpan otteista tosin paistoi päättäväisyys läpi pelin. Vieraat tulivat peliin paljon paremmalla liikkeellä, kuin isännät. Vaikka alkulämmittelyistä ei useinkaan voi paljoa

päätellä, niin tällä kertaa jopa siinä punapaitojen olemus oli tavallista veltomman näköinen. Oliko joukkueen ajatukset jo lauantain kärkikamppailussa, jossa IFK:n vieraaksi hiipii sarjakärki Jyp? Kalpa pääsi läpi pelin myllyttämään pitkiä syöttöketjuja IFK:n päädyssä. Suurimman osan ajasta vieraat tosin hiihtelivät kulmissa ja poissa maalintekosektoreilta. Siitä huolimatta pitkät painostusjaksot näyttivät, että liike savolaisilla oli parempaa, kuin isännillä. Pekka Virran suosima v

oimakkaaseen kiekkokontrolliin perustuva jääkiekko pääsi näyttäytymään Nordiksella niin hyvässä, kuin pahassakin. Omalla kenttäpuoliskolla tapahtuneet jatkuvat kiekon palautukset ärsyttivät yleisöä ja myös olivat kostautua vieraille muutaman kerran IFK:n takakarvatessa kiekon savolaisten "naatiskeltua" uhkarohkeastikin omalla- ja keskialueella. Toisaalta parhaimmillaan Kalpa sai pidettyä kotijoukkueen jopa pari minuuttia irti kiekosta pitkillä syöttöketjuilla.

Virta perusteli taktiikkaansa pelin jälkeen: "Tiesimme tasan tarkkaan, mihin tulemme. Meidän nuori puolustuksemme ei olisi kestänyt jatkuvien pommien ottamista kolmea erää. Siksi painotimme ennen peliä, että meidän on puolustettava kiekolla." Virta otti taktisella puolella selkävoiton kollegastaan Kari Jalosesta. IFK veti jostain syystä karvauksen todella alas. Asemasotaan jumittuneiden stadilaisten kärkikarvaaja pudotti monesti itsensä jopa hyökkäys sinisen alle. Virta pelkäsi juuri sitä asetta, jota Jalonen ei käyttänyt. Raivokas ja taklauks

ia painottava yhden tai kahden miehen karvaus syvältä tilanteesta riippuen olisi ollut myrkkyä savolaisille. Nyt IFK jätti suosiolla parhaat kutinsa piippuun. Peli kokonaisuutena oli puuduttava ja jopa tylsä. Molemmat varsinaisen peliajan maalit syntyivät jo avaus erässä. Tämän jälkeen molemmat kaivautuivat poteroihinsa ja se sopi ehdottomasti paremmin vieraille. IFK:n olisi pitänyt pystyä muuttamaan pelin rytmiä ja taktiikkaa viimeistään silloin, kun oli selvää, että vieraat pelasivat voimakkaasti IFK:n lisäksi myös kelloa vastaan. Kotijoukkueen tähtipelaajista Jeff Hamilton on vaipunut varjojen maille huikean tulonsa jälkeen. Hamilton hiihtelee suurimman osan ajasta täysin pelin ulkopuolella, eikä edistä pelaamisellaan peliä mitenkään. Hurjaa laukaustaankaan hän ei pääse enää kovin usein käyttämään, kun vastustajat osaavat blokata häneltä tilan pois. Kevättä varten Hamilton olisi tärkeää saada taas "flowhun", koska silloin hänen kylmäpäisiä ratkaisujaan todella tarvitaankin.

Organisaatioiden ammattimaistuminen Suomi-kiekon suurin kysymys

Viime vuosina on puhuttu paljon Suomi-kiekossa muhivasta kriisistä. Monien asiantuntijoiden mielestä Suomen pelaajatuotanto huipputasolle on tyrehtynyt ja tämä tullee muutaman vuoden viiveellä näkymään rajusti myös A-maajoukkueen tuloksissa. Tähän asti suuri yleisö on pidetty tyytyväisenä "kultaisen sukupolven" tuomilla arvokisamitaleilla. Viimeistään 2014 Sotshin olympialaisissa Leijonat joutuvat selkeämpään altavastaajan asemaan, kuin kertaakaan viimeisen 20 vuoden aikana. Jere Lehtinen ilmoitti joulun kynnyksellä uransa päättymisestä. Teemu Selänne, 40, pelaa vielä huipputasolla NHL:ssä mutta uran päättyminen on sinettiä vaille valmis. Ville Peltonen dominoi huikealla johtajuudellaan SM-liigassa mutta on epärealistista olettaa hänen jatkavan Sotshiin asti - puhumattakaan että hän kantaisi siellä Leijonia. Saku Koivu myös miettii (Leijona)uransa jatkoa. Sen sijaan, että spekuloisin sillä, ketkä voisivat yrittää täyttää edellä mainittujen herrojen suuria luistimia, haluaisin pohtia ongelmaa syvemmältä.

Suomalaisen jääkiekkoilun ongelma huipputasolla kiteytyy yhteen asiaan: SM-liigan ja seurojen puuhasteluun. Junioritoiminta monella paikkakunnalla on laadukasta mutta Suomi-kiekko ei koskaan pääse terottamaan luistimiaan huippuunsa, ellei ammattimaisuus näy seurojen lippulaivojen (edustusjoukkueiden) toimistoilla. Tällä hetkellä SM-liigassa on kolme seuraa, joissa tehdään töitä ammattimaisella otteella ja joiden tekemisessä näkyy pidempiaikainen päämäärä. Nuo joukkueet ovat Jyp, IFK ja Jokerit. Ironista kyllä, molemmat helsinkiläiset joukkueet olivat vuosikaudet pahimpia esimerkkejä amatöörien puuhastelusta. IFK aloitti puuhastelunsa vuoden 1983 mestaruuden jälkeen, jolloin seura vajosi Suomi-kiekon huipulta ikuiseksi alisuorittajaksi. Lyhyen menestyspiikin (-98 kulta ja -99 hopea) jälkeen IFK vajosi entistä syvempään suohon Pentti Matikaisen käsittämättömän seurajohtamisen seurauksena. IFK:ssa on nyt tehty tosissaan töitä vajaat kolme vuotta suunnan muuttamista varten. Johto vaihtui ja uusi hallitus ilmoitti ainoaksi tavoitteekseen palauttaa IFK siihen asemaan, jossa se on aikaisemmin ollut; suomalaiseksi menestyväksi suurseuraksi. Hallitus kaivoi haudasta IFKlaisen identiteetin, joka tiivistyi sanoihin "punainen, stadilainen, taisteleva, kaksikielinen". Lisäksi julkisuudelta tarkemmin piilossa pidetyssä strategiassa on mietitty konkreettisia keinoja siihen, kuinka IFK:n asema muutetaan pysyvästi. Pitkäkestoisesta muutoksesta puhuttaessa kolme vuotta on lyhyt aika mutta jo nyt uusi operatiivinen johto on onnistunut näyttämään faneille muutoksen olevan käynnissä. Pelaajapolitiikkaan on palannut järki "Penan" käsittämättömän rahan haaskauksen jälkeen. Nykyään IFK:ssa mietitään, kuinka paljon rahaa mihinkin pelaajaan sijoitetaan. Vielä Matikaisen aikana IFK oli pelaaja-agenttien unelmaseura; keskivertopelaajat tekivät lähes huippupelaajien tiliä. Myös perinteisen vaakunalogon palautus suurena paitojen rinnuksiin sulatti monen kannattajan kovettuneen sydämen.

Myös Jokerit oli pitkään karmea esimerkki suomalaisesta seurajohtamisesta. Identiteettiään joka vuosi uudestaan etsinyt seura poltti valtavan määrän rahaa huippupelaajiin ja valmentajiin vailla minkäänlaista pitkäksestoista suunnitelmaa, strategiaa. IFK:ssa kohelsi Matikainen, narreissa Matti Virmanen. Tosin vielä suurempi koheltaja Ilmalassa oli Hjallis Harkimo, jolla kesti lähes 15 vuotta tajuta, että mestaruuksia ei voiteta enää pelkästään isolla hallilla ja rahalla. Niitä pitää osata myös käyttää. Vuosien pelleilyn jälkeen Harkimo vihdoin teki sen, mitä hänen olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten; hän etsi jääkiekon ammattilaisen, jonka palkkasi johtamaan Jokereita. Elokuussa 2010 työnsä Jokereiden toimitusjohtajana aloittanut Jarmo Kekäläinen on jo muutamassa kuukaudessa puuttunut Ilmalassa pitkään pielessä olleisiin rakenteisiin ja vahvistanut niitä kohtia, joissa muutos ei näy heti mutta on pitkällä tähtäimellä pysyvämpää. Siinä missä Virmanen olisi jatkanut brembergien, pirneksien, hentusten ja nylanderien haalimista, Kekäläinen palkkasi junioreiden valmennuspäälliköksi Jokeri-legenda Kari Martikaisen, sekä toi myös Juha Jokiharjun junioreiden valmennuksen johtoryhmään. Edustusmiehistöön ei ensimmäiseksi etsittykään taas uutta tähteä kentälle, vaan panostettiin ammattimaisuuteen; Ben Eaves palkattiin tuomaan valmennukseen viimeisintä tietoa fysiikkavalmennuksesta. Lopulta Eaves päätti myös palata kentälle. Loppusyksystä Kekäläinen uudisti koko Narrilauman valmennuksen, koska näki, että Hannu Jortikka ei tule seitsemättä mestaruutta päävalmentajana enää saavuttamaan. Tilalle tuli Erkka Westerlund, jonka tietotaito, käsitys ja analyysit pelin joka osa-alueesta ovat varmasti parhaimmat, mitä Suomessa on käytettävissä.

Jyväskylässä puolestaan Jukka Seppäsen johdolla on aukaistu rahahanoja. Varainhankintaa on monipuolistettu, jonka myötä Jypin resurssit on nostettu kilpailemaan Suomen mestaruudesta vuosi toisensa jälkeen. Kun myös organisaatiossa löytyy jääkiekko-osaamista, osataan varoja käyttää järkevästi.

Milloinkohan edellä kuvatun kaltaista ammattimaista ajattelua alettaisiin nähdä esimerkiksi Raumalla, Tampereella, Lahdessa, Lappeenrannassa tai Turussa? Näistä kaupungeista löytyy SM-liigan suurimmat puuhastelijat tällä hetkellä, vaikka kehumista ei ole dynastian jälkeen sekoiluihin vajonneella Kärpilläkään. Varsinkin Lukon näyttämä esimerkki on suorastaan järkyttävää. Resursseja RTK:n miljoonien myötä on vaikka kuinka paljon mutta seurajohto tekee vuodesta toiseen käsittämättömiä päätöksiä henkilövalintojen ja pelaajasopimusten suhteen. Myös muutaman vuoden takainen logonvaihdos kuvaa karusti seurajohdon puuhastelua. Perinteinen Lukko-logo vaihtui teennäisesti kettuun. Miksi? Miten kettu kuvaa paremmin Lukon perinteitä, historiaa ja identiteettiä, kuin perinteinen Lukko? No ehkä seurajohto on kaivanut ideansa nykyisten kannattajien kommenteista - heitähän vuosi toisensa jälkeen vain ketuttaa.

Paikallispelistä (11.1) junioritoimintaan

Tänään jäähallissa kohtaavat rakkaat viholliset IFK ja Jokerit. Sakari Lindfors ilmoitti ehkä yllättäen, että kotijoukkueen maalilla pelaa Juuso Riksman. Voi tietysti miettiä onko illan kohtaaminen paras paikka palata, mutta on siinä puolensakin. Lundelin johdolla Ifki tahkosi kuusi viikkoa ja Lundellista homma ei jäänyt kiinni kertaakaan. On hyvä antaa miehelle hieman lepoaikaa. Lisäksi moni jokeripelaaja muistaa Juuson otteet Ilmalassa. Vuonna 2009 hänet palkittiin mm. liigan runkosarjan parhaana pelaajana! Lisäksi Juuso kahmi silla kaudella kaikki lusikat, tähdet, lahjakortit yms. mitä vain Ilmalassa jaettiin omaan kaappiinsa ja saattaa olla sopiva pelote illan peliin.

Jokaisen SM-liiga seuran haaste on saada paitsi talous pyörimään, niin sitouttaa fanit toimintaan. FC Barcelona tietää, miten homma kannattaa tehdä. Eilen valittiin vuoden kotimainen urheilija ja valinta osui Minna Kauppiin. Vuoden maailman paras jalkapalloilija oli oikeutetusti Barcelonan Lionel Messi. Tarkkaavainen uutisten seuraaja huomaa, että sijoilla 2. ja 3. tässä äänestyksessä tulivat Iniesta ja Xavi. Myös mainitut pelaajat pelaavat Messin seurana Barcelonan joukkueessa. Mutta jäätävintä hommassa on se, että kaikki ovat myös Barcelonan junioriakatemian kasvatteja!! Voi vain arvailla kuinka monta sataa miljoonaa seura on säästänyt rahaa jos vaihtoehtona olisi "Hjalliksena" ostaa koko joukkue eri puolilta maailmaa... Entä sitten fanit-ovatko he sitoutuneet seuraan? Tähän kysymykseen ei liene olevan tarvetta edes vastata.

Matsiraportti HIFK-Ässät 1-2 RL

IFK käy läpi vaikeaa jaksoa; joukkue kyntää tällä hetkellä neljän ottelun tappioputkessa ja peli on levällään toisin, kuin vahvasti menneellä syyskaudella. Kausi on pitkä ja siihen kuuluu tappioputket. Oleellista on, minkälaisten esitysten jälkeen tappiot tulevat. IFK:n peli ei näytä tällä hetkellä hyvältä. Syksyllä joukkue liiti voitosta voittoon ja pelissä oli selvät raamit - kaikki kentällä tiesivät, mitä pitää tehdä. Nyt vauhti on poissa ja peli on levinnyt käsiin. Hyökkäyssinisenylittäminen on todella tuskaista ja usein ratkaisut ovat luokkaa "toivotaan, toivotaan". Vastustajat ovat oppineet IFK:n tavan hyökätä ja nyt tuntuu siltä, että vaakunapaidoilla ei ole heittää uusia toimivia kuvioita peliin. Koko alkusyksyn IFK vyörytti hyökkäyksiä samalla kaavalla; kiekollinen pakki alimpana hakee avauspaikkaa samaan aikaan, kun toinen pakki ja kaksi hyökkääjää tarjoavat syöttöpaikkaa toiselta kenttäpuoliskolta. Vastustaja lähti aina blokkaamaan sitä puolta, jossa oli eniten miehiä, mutta usein pakki avasi painottomalle puolelle jääneelle hyökkääjälle, joka pääsi vapaata kaistaa myöten tuomaan kiekon sisään. Ässiä vastaan IFK onnistui vain kerran tuomaan kiekon näin Ässien alueelle. Se tapahtui pelin viimeisillä minuuteilla ja siitä olikin lähellä syntyä ratkaisumaali. Vastustajat ovat oppineet IFK:n tavan, mutta stadilaiset eivät ole pystyneet tarjoamaan kentällä muita toimivia vaihtoehtoja.

IFK:n illan ainoa maali syntyi 5 vs 3-tilanteesta, jossa kokoonpanoon palannut Jeff Hamilton pääsi pyssyttämään hurjan lämärinsä vapaalta tontilta. Vaikka päävalmentaja Kari Jalosen mukaan maalipaikat menivät ottelussa tasan 14-14, oli IFK:n hyökkäyspeli ja myös huippupaikkojen rakentelu paljon tuskaisempaa, kuin syyskaudella.

Ässille ja päävalmentaja Pekka Rautakalliolle täytyy nostaa lätsää - ja korkealle. Ässien itseluottamus on tällä hetkellä tapissa ja joukkue ei pelkää mitään. Porilaiset tulivat todella ennakkoluulottomasti Stadiin kuittaamaan lokakuun 11-3 nöyryytystä. Patalauma puolusti nöyrästi silloin, kun piti puolustaa mutta myös rakenteli pitkiä hyökkäyksiä läpi pelin kotijoukkueen päätyyn. Ässät haki ahnaasti ja rohkeasti avausmaalia pelin ollessa pitkään 0-0:ssa. Välillä pakit nousivat tukemaan hyökkäyksiä jopa riskilläkin, mikä oli avata muutaman kerran IFK:lle läpiajopaikkoja. Tämä kertoo siitä, että joukkueessa on kova usko omaan tekemiseen. Koko kiekkoileva Suomi on odottanut liigan alusta lähtien sitä, milloin Ässät putoaa. Porilaiset ovat huimassa lennossa vielä, kun lähestytään jo tammikuun puoliväliä. Ässien putoamista runkosarjassa ei ole näköpiirissä. Rautakallio on saanut valmennettua joukkueen sellaiseen iskuun, että sille on vain taivas rajana. Joukkue näyttää kaukalossa ennen kaikkea henkisesti erittäin vahvalta, mikä tekee siitä vaarallisen kevättä varten. Henkiseen vahvuuteen kun lisätään kuuluisan Isonmäen yleisön hurmos, on Ässiä helppo povata kevään väriläiskäksi. Alpo Suhosenkin aikaan Ässät oli kevään väriläiskä - tosin aivan toisessa päässä taulukkoa.

Välikatsaus fläppitaulun ennakointeihin

Vuosi 2011 on saatu alkamaan ja myös tämän uoden ensimmäinen jääkiekkokierros on jo tahkottu. Joukkueet ovat pelanneet 35-36 ottelua. Ennen kauden alkua laitoimme tiskiin rohkeasti veikkauksen runkosarjan järjestyksestä kevään päätteeksi. Nyt kun runkosarjassa ollaan menty yli puolen välin on aika vilkaista, kuinka oikeassa veikkauksemme näyttäisivät olevan.

Tällä hetkellä kolme joukkuetta (Jyp 1., Lukko 5. ja Ilves 11.) ovat täsmälleen niillä sijoilla, joilla ennakoimme heidän olevan runkosarjan päätyttyä. Jos tarkastelua laajennetaan niin tulos on seuraava: suoraan pudotuspelipaikkaan (sijat 1-6) ennakoimistamme joukkueista noilla sijoilla on tällä hetkellä neljä (Jyp, IFK, Lukko ja Jokerit). Kärppien sukellus syksyllä oli paljon rajumpi, kuin mitä rohkenimme veikata. Myös Blues on tällä hetkellä TOP kuuden ulkopuolella, mutta vain viiden pisteen päässä kuudennesta sijasta, jolle sitä ennakoimme. Syksyn ehdottomat positiiviset yllättäjät olivat Ässät ja HPK. Porissa pakka vaikutti kauden alla olleen pahasti sekaisin mutta Pekka Rautakallio on tehnyt loistavaa työtä nuoren joukkueen peräsimessä. Kun vielä viime hetken hankinnat osuivat nappiin ja vanha kunnon porilainen hulluus on päässyt pukukopissa irti, on Ässien sijoitus vuoden alussa sensaatiomaisesti toinen. Ennen kautta allekirjoittanut rohkeni väittää, että Harri Rindell ei ole SM-liigatason valmentaja tänä päivänä - ei ainakaan sopiva mies HPK:oon. Rindell on loistavalla työllään osoittanut väitteeni vääräksi. Kiltin ja mukavan miehen maineessa oleva Rindell on onnistunut luomaan joukkueeseen erinomaisen ilmapiirin, joka on ainakin tähän asti kantanut pitkälle. Kerho on tukevasti kiinni suorassa play off-paikassa. Tästä huolimatta en millään jaksa uskoa, että Rindellin opit kantaisivat Kerhoa menestykseen keväällä. Todistaako Rindell tämänkin väitteen vääräksi? Se nähdään kolmen kuukauden sisällä.

Säälipleijarijoukkueiksi ennakoimme Kalpaa, TPS:aa, HPK:ta ja Pelicansia. Näistä vain Kalpa on tällä hetkellä tuossa kategoriassa (sijat 7-10, Kalpa tällä hetkellä 8.). HPK on ylisuorittanut, TPS ja Pelicans sen sijaan kontanneet pahemman kerran. Lahdessa ja Turussa ollaan vietetty katastrofikautta, eikä kevät ole tuomassa suurtakaan valoa kumpaankaan kaupunkiin. Ero säälipleijaripaikkaan on venynyt jo yli kymmeneen pisteeseen. Molemmissa leireissä saadaan tällä hetkellä enemmänkin jännittää sitä, onnistuuko Saipa nousemaan ohi ja sysäämään jomman kumman konttaajan karsintakurimukseen.

Liigan pohjakastiin (sijat 11-14) ennakoimme Ilvestä, Saipaa, Ässiä ja Tapparaa. Ilves ja Saipa kuuluvat tällä hetkellä tuohon kategoriaan mutta Ässät ei tule sinne enää putoamaan. Tapparalle kausi ei ole ollut helppo mutta se on kuitenkin onnistunut rimpuilemaan mukavasti synkkiin ennakkoveikkauksiin nähden. Fläppitaulu ennakoi kirvesrintoja liigakarsintaan mutta sinne he eivät enää tule putoamaan, ilman käsittämätöntä romahdusta. Karsija tulee löytymään mitä ilmeisimmin kolmikosta Saipa, TPS, Pelicans.

Tammikuu on pitkä ja pelejä on jokaisella joukkueella paljon. Tämä on viimeinen kuukausi, jolloin voi vielä hankkia lisävahvistuksia kevättä varten. Tammikuun lopussa olemme jo hyvin lähellä totuutta siinä, mikä kenenkin lopullinen sijoitus tulee olemaan. Arkistoistamme voit kaivaa fläppitaulun syyskuussa esittämät veikkaukset. Uskomme, että ennakoimillamme sijoilla tulee maaliskuussa olemaan enemmän, kuin vain nykyiset kolme joukkuetta.