Sama laulu taas kerran: IFK luo riittävän määrän maalipaikkoja mutta häviää pelin. Tämän kauden valitettavan tuttu juttu on myös se, että IFK häviää fyysisyydessä vastustajalle. Tämä on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon IFKlaisen identiteetin ja sen, että päävalmentajana on Petri Matikainen, joka on tullut tutuksi fyysisen ja taistelevan kiekon ystävänä. Tällä hetkellä kovuutta IFK:hon tuo vain Ilari Melart.Stadilaiset tulivat otteluun TPS:aa vastaan samalla sykkeellä, kuin tiistaina Lukon vieraillessa Nordiksella. IFK panosti ottelun alkuun vahvasti ja vyörytti valtavalla voimalla pitkiä hyökkäyksiä vastustajan päätyyn. Molemmissa otteluissa IFK sai myös hakemansa nopean avausmaalin, tällä kertaa sen iski ylivoimalla hienon kuvion pää
tteeksi Janne Pesonen. Tiistai
na Lukko oli surkeutensa vuoksi täysi vastaantulija läpi pelin, mutta TPS tuli väkisin rinnalle ja ohi. Toisen erän alussa vieraat karkasivat jo 1-3-johtoon mutta punapaidat kirivät vielä rinnalle Mikael Granlundin ja Mikko Jokelan osumilla. Tämän jälkeen ottelun tuomaripari Henriksson-Kaukokari otti ratkaisevan isoa roolia kaukalossa ja puhalsi IFK:lle kolme kakkosta päällekkäin. TPS pääsi jauhamaan pitkään kahden miehen ylivoimaa ja sai sen aikana 3-4-johto-osuman. IFK:n pelaajista paistoi vilpitön halu puskea ottelu tasoihin, yritystä viimeisessä erässä riitti. Mutta kun ei niin ei.. IFK:n pelaajien itseluottamus on tällä hetkellä sen verran matalalla, että tiukat pelit tuntuvat järjestään kääntyvän tappioiksi. Peruspelaaminen ei ole tällä hetkellä sellaisella tasolla, jolla sen pitäisi tuolla kokoonpanolla olla. Liian usein IFK:n hyökkäykset päättyvät vastust
ajan sinisellä rännikiekon heittoon. Rosterissa on käsiä niin paljon, että muitakin variaatioita pitäisi löytyä riittämiin. Myös puolustuspelaamisessa on pahoja puut
teita. Puolustajat tekevät ottelusta toiseen muutamia kardinaalimunauksia, joita ei pitäisi liigatasolla enää nähdä. IFK:n peleissä nuo virheet ovat kuitenkin tällä kaudella olleet arkipäivää. Tämä kertoo sekä itseluottamuksen horjumisesta, että pelisuunnitelman epäselvyydestä. Positiivinen asia oli se, että nyt IFK lähti muutaman kerran myös nopeasti ylöspäin alkukaudesta tutuksi tulleiden tolkuttoman hitaiden lähtöjen sijaan.
Ongelmia Nordiksella kuitenkin riittää ja yksi iso sellainen tuli tällä viikolla lisää. Maalivahti Juuso Riksman loukkaantui tiistain Lukko-ottelussa raumalaispelaajan ajettua hänen päälleen. Diagnoosin johtopäätös oli passitus lonkkaleikkaukseen, josta toipuminen kestää koko loppukauden. Jan Lundell on tämän syksyn aikana näyttänyt, että hänen varaansa IFK ei voi laskea mitään edes runkosarjassa. Hän ei ole pystynyt kan
nattelemaan joukkuetta. IFK on jo suunnannut katseensa maalivahtimarkkinoille mutta huippumaalivahdin löytäminen tähän aikaan kaudesta ei todellakaan ole helppo tehtävä.
Petri Matikaisen asema ei todellakaan ole helppo. Kausi on kohta jo puolivälissä ja voittoputkia ei vieläkään saada aikaiseksi. Fanien kärsivällisyys a
lkaa kohta olla jo lopussa. Toimistolla ja valmentajien kopissa suurin kysymys tällä hetkellä kuuluukin: kuinka saada huippunimekäs joukkue pelaamaan taitojensa edellyttämällä tasolla. Löytääkö P
etri Matikainen vastauksen tähän kysymykseen riittävän nopeasti?
