Kokoonpanot uusiksi

SM-liigan ajankohtaisimmat puheenaiheet voidaan laittaa tämän jutun otsikon alle. Seuraavassa katsaus niihin:

1. SM-liigajoukkueiden ensi kauden kokoonpanot tullaan rakentamaan täysin eri periaatteilla, kuin tähän asti. Liiga julkaisi tällä viikolla päätöksen, jonka mukaan ensi kaudesta eteenpäin joukkueissa saa olla rajaton määrä EU-kansalaisia ja näiden lisäksi kolme EU:n ulkopuolista pelaajaa. Teoriassa on siis mahdollista, että jossakin joukkueessa ei pelaa yhtään suomalaista pelaajaa. Päätös oli odotettu. Nykyiset "herrasmiessopimukset" (joista tosin kaikki eivät ole ollenkaan yksimielisiä) sotivat EU-maiden yhteistä työntekijöiden perusoikeutta vastaan. Lisäksi liiga on kriisissä, kun huippupelaajia on entistä vaikeampaa saada suomalaisten joukkueiden haaviin. Ennen peikkona oli vain NHL, nykyisin myös Venäjä, Ruotsi ja Sveitsi. Ovien avaamisella markkinat laajentuvat räjähdysmäisesti. Avautumisen hyödyntäminen onkin sitten jo toinen juttu. Monen urheilutoimen- ja toimitusjohtajan on helppo rynnätä Euroopan laajoille markkinoille, kuin lapsen kaupan karkkihyllylle. Ennen sopimuksen tekoa jokaisen tulisi scoutata (Pena, Nybari, Virmanen ja muut: opetelkaa tämän sanan merkitys), onko ulkomaalainen pelaaja oikeasti selvästi parempi, kuin omista junioreista nouseva lahjakkuus. Jos Charlie Cookin, Tom Walshin, Vince Bellissimon ja Peter Whiten kaltaisia turisteja alkaa pyörimään jokaisessa joukkueessa nykyistäkin enemmän, niin on helppo ennakoida Suomen pelaajatuotannon olevan nykyistäkin suuremmissa vaikeuksissa muutaman vuoden päästä. Ammattitaitoisella seuratoiminnalla tämä uudistus voi kuitenkin hyödyntää SM-liigaa, sekä nostaa sen tasoa ja mielenkiintoa.

2. Edellämainitun uudistuksen yhteydessä SM-liiga ilmoitti myös toisesta ensi kautta koskevasta tärkeästä asiasta. Jatkossa nimittäin ottelupöytäkirjaan joukkue voi nimetä ainoastaan 18 pelaajaa nykyisen 20:nen sijasta. Maalivahteja ilmoitetaan kaksi, joten kenttäpelaajia jää jäljelle vain 16. Ilmoitettuaan seitsemän puolustajaa joukkueelle jää jäljelle vain yhdeksän hyökkääjää, eli kolme ketjua. Joukueen on siis valittava kolmen kentällisen lisäksi yksi pelaaja joko hyökkäykseen tai puolustukseen. Pelin aikana tapahtuvat loukkaantumiset, ottelurangaistukset ja jäähyt nousevat suurempaan rooliin. Enää vaihtopenkillä ei olekaan niin paljon varamiehiä paikkaamassa. Yleispelaajat (esim. Patrik Lostedt), jotka pystyvät tarvittaessa sekä hyökkääjän, että puolustajan paikalle, nousevat tärkeämpään rooliin. Uudistus on mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen mutta sen perustelut epämääräiset. Liiga ilmoitti uudistuksen syyksi kulujen karsimisen. Kuinka moni kuitenkaan luulee, että pelaajabudjetit tämän ansiosta pienenevät kahden pelaajan verran? Huippupelaajille maksetaan entistä enemmän ja joukkueiden pelaajarinki pysyy yhtä suurena, koska ydinpelaajien peliajan lisääntyessä myös loukkaantumisriskit kasvavat. Anyways, hyvä kokeilu, joka voi parhaimmillaan tuoda good old time-fiilistä takaisin matseihin.

3. Myös Lukon kokoonpano elää. Mark Ardelan sai lähtöpassit (virallisesti lähti itse seurajohdon vakavan puhuttelun jälkeen) pikkujoulukohelluksen jälkeen. Tarjoiluista nauttinut puolustaja antoi risteilyllä seurajohdon ja joidenkin sponsoreiden edustajien kuulla kunniansa. Pelaaja on omien sanojensa mukaan suuntaamassa seuraavaksi Saksaan. Hyvä niin, sillä fläppitaulun toimitus ehti jo säikähtää tässä olevan IFK:n ratkaisu yrittää paikata pakkiongelmaansa. Ardelanin kaukalon ulkopuoliset otteet kun kovasti muistuttavat erästä entistä kymppiä..

4. Tampereella kiehuu. Molemmat manselaiset valmentajat ovat tulilinjalla. Tämän illan paikallispelin häviäjän asema alkaa olla jo liian tukala. Mikko Saarisen ongelmat ennakoimme näillä sivuilla jo kauden ennakkoveikkailuissa. Syy ei ole yksin Saarisen mutta usein seurajohto ei tällaisissa tilanteissa muutakaan keksi. Tapparan toimitusjohtaja Kimmo Leinosen kommentti kertoo paljon: "Jos pakki kompuroi, ei valmentaja sille mitään mahda" (IS-Veikkaaja 11.11.2008). Nuo ongelmat olivat fläppitaulun toimituksella tiedossa jo kesästä asti ja niistä voi lukea tarkemmin blogiarkistostamme.

5. Kokoonpanouudistuksiin olisi välitöntä tarvetta myös Nordiksella. "Byysa" Pitkämäki on osoittautunut kauheaksi flopiksi. Edes skeptisimmät fanit eivät odottaneet tällaista rimanalitusta. Liigan huonoimman torjuntaprosentin omaava maalivahti pitäisi saada vaikka väkisin pois käsistä ja uusi kassari jostain tilalle. Huonommaksi maalivahtipeli ei enää kingeillä voi mennä. Kari "Klyyvari" Jalosen veskaripeluutusta täytyy ihmetellä. IFK:n paras veskari tällä kaudella on ollut Jani Nieminen. Hänen otteistaan paistaa itsevarmuus ja rauhallisuus. Siitä huolimatta "Hattu" ei pääse pelaamaan. Löydetäänkö tämäkin huippulupaus kohta Ilmalasta torjumasta liigafinaaleja pellen kuva rinnassaan?

Jere Karalahti ja kuukauden putki

Kiekkouutisia on leimannut viime aikoina kaksi uutista, jotka molemmat ovat ylittäneet uutis- ja kiinnostuskynnyksen myös urheilupiirien ulkopuolella. Valitettavasti kumpikaan ei juuri kingejä mairittele. Ensimmäisenä on otsikoissa pyörinyt Jere Karalahti, joka on käynyt suomessa ja jälleen oikeuden kuultavana mahdollisesta kokaiinin käytöstä ja levityksestä. Ei näytä hyvältä edelleenkään Jeren kannalta. Ympäristönvaihdos ei näytä auttavan asiaa vaan sotkut seuraavat perässä joka paikkaan. Toinen uutinen liittyy ifkin kotiotteluiden surulliseen tilastoon. Kingit ovat nimittäin voittaneet viimeksi yli kuukausi sitten kotihallissa!! Ei mikään kunniakas tilasto yhdellekkään urheiluseuralle, mutta kaikkein vähiten kovan kotijoukkueen maineessa olevalle ifkille. Jos kotona ei pärjää, niin se vaikuttaa yleisökeskiarvoihin, sponsoreihin, fanituotemyyntiin jne. Kierre syvenee ja pahenee tätä kautta hurjaa vauhtia koko ajan. Viimeisin kotiottelu oli Porin Ässiä vastaan 18.11 eikä voittoa irronnut vieläkään. On todella surullista hävitä Albo Sohoselle kotona. Peräänkuulutamme kingeiltä herätysliikettä ja raivoa kotiotteluihin.

Nähdäänkö Nordiksella aikaistettu vappu?

IFK tarpoo suossa. IFK:n maalivahtipeli on katastrofaalista. IFK:n ulkomaalaishankintoja ei edes hyvänä päivänä voi kutsua vahvistuksiksi. Niin tutun kuuloista tekstiä viime vuosilta. Tilanne on jälleen kerran akuutti. Punanutut ovat sarjassa ennen tämän päivän kierrosta (13.11.) toiseksi viimeisiä. Uusi ulkomaalaishankinta Shawn Bates tosin esitti mukiinmeneviä otteita liiga-avauksessaan mutta nyky-IFK:ssa ei ole vaikeaa päästä "vahvistusten" joukkoon. Enemmän kuin sarjasijoituksesta, fläppitaulun toimitus on huolestunut tavasta, jolla IFK häviää. Suurin osa vaakunapaidoista näyttää kaukalossa niin löysiltä, että mikäli pelisukassa on reikä, he valuvat siitä läpi. Alkukaudesta voi edes jollain tavalla puhtaita papereita antaa vain neljälle IFK-pelurille: Kibelle, Siimille, Lennulle ja Pikulle. Kaikki muut ovat rankasti alisuorittaneet. Ärsyttävintä on katsoa löysää vaakunapaitaa kaukalossa! IFK-fanit eivät koskaan ole siihen tottuneet. Allekirjoittanut ei takuulla olisi rakastunut 3-vuotiaana nyky-IFK:n kaltaiseen löysäilijäporukkaan. Heikkinen, Hirso, Pessi, Hank ja muut eivät totisesti herätä nykyisillä otteillaan suuria intohimoja katsomossa. Lehtereillä on ihmetelty kuluvan kauden aikana moneen kertaan, miksi tällaisesta esityksestä pitäisi maksaa nykyisen kaltaisia lipunhintoja. Fläppitaulun läheiset tietolähteet kertovat, että moni firmojen ilmaislipuilla kulkevatkaan eivät enää halua tulla hallille. Näkeehän Nukku-Matin kotisohvalta telkkaristakin. IFK:ssa on potentiaalia. Paikka paikoin joukkue on osoittanut pystyvänsä hyvään peliin ja ennenkaikkea aidosti taistelevaan ilmeeseen. Miksi hyvää peliä seuraa täydellinen löysäily, vieläpä monesti kotikaukalossa? Katse kääntyy penkin taakse. Mestarivalmentaja Jalonen saa nyt käyttää kaikki mahdolliset temput herättääkseen laumansa. Desibelejä saa pukukopissa olla kuinka paljon tahansa, juomapullot saa lentää seinille ja vapaapäiviä saadaan peruuttaa. Mitä tahansa saa tehdä, mutta ärsyttävän flegmaattista IFK:ta ei tällä kaudella saa näkyä enää yhdessäkään ottelussa. Mikäli tämä ei toteudu, voidaan Nordiksella nähdä aikaistettu vappu fanien toimesta, nenineen.

Tänään muuten vieraspeli Hakametsässä Tapparaa vastaan. Vaikea peli tiedossa. IFK:n toivo lepää tällä hetkellä siinä, että kirvesrintojen Lasse Korhonen pelaa juuri sellaista peliä, kuin mitä häneltä nähtiin kahden kauden ajan Nordiksella. Käykö näin, katsotaan illalla Nelosen maalikooste.

Yksi Cokki liikaa

SM-liiga on maaottelutauolla mutta seurojen toimistoissa lomasta voidaan vain haaveilla. Tai eipä siitä juuri haaveilla, vaan sitä halutaan siirtää mahdollisimman kauas. Kaikki toivovat pitkää kevättä. Toive tosin muuttuu maaliskuussa niillä joukkueilla, jotka jämähtävät playouteihin karsimaan seuraavan kauden liigapaikastaan. Joka tapauksessa töitä tehdään ja tämän viikon tuloksista kuultiin uutisia Raumalta Lukon uusien pelaajahankintojen muodossa. Lukko "vahvisti" puolustustaan muun muassa Tapparasta tulevalla Charlie Cookilla. Kauden ennakkoveikkailuissa otimme esiin Tapparan tulevat ongelmat puolustuspäässä. Johtopäätökseen oli helppo tulla katsoessaan kirvesrintojen kesän pakkihankintoja: Lasse Korhonen ja Charlie Cook. Nyt Tapparassa herättiin siihen, että Cookia ei yksinkertaisesti millään voi kutsua vahvistukseksi SM-liigajoukkueelle. Cookin epäonnistumiset joukkueesta toiseen saavat nyt jatkoa Raumalla. Ei ole vaikeaa ennakoida, että Cook saa olla tyytyväinen, mikäli paikka Lukon pelaavassa kokoonpanossa säilyy kauden loppuun asti. Ensi kaudeksi hänen kannattaa alkaa jo kartoittamaan muita vaihtoehtoja. Suomessa ainoa kuviteltavissa oleva paikkavaihtoehto hänelle on Pori, mikäli Pentti Matikainen kerää patalauman kasaan ensi kaudeksi.

Fläppitaulun toimitus on myös surullisena seurannut Jere Karalahden uusia käänteitä. Keskiviikkona julkistettu uusi huumesyyte saattaa olla se viimeisistä viimeisin kuolinisku Karalahden kiekkouralle. Karalahtikin on päästänyt omaan soppaansa aivan liian monta hämmentäjää. Toivottavasti mies saisi elämäänsä tasapainon, eikä joutuisi kokemaan monen entisen kiekkosankarin kohtaloa. Allekirjoittaneen sydäntä riipaisee vanhojen kiekkotallenteiden katselu, kun kuvissa vilahtaa esimerkiksi IFK:n punapaitainen numero 12, Tony "Tiikeri" Arima. Kaukalon suuri taistelija ei jaksanut taistella kaikkein tärkeimmällä areenalla. Jerellä olisi ollut mahdollisuuksia nousta jopa kaikkien aikojen suomalaispelaajaksi. Se ei koskaan toteutunut ja sen Jere saa ottaa täysin omaan piikkiinsä - valitettavan kirjaimellisesti.

SM-liigan palkkakuningas 2007

On jälleen se aika vuodesta kun mediassa pyörivät valtakunnan suurituloisten tienestit, mätkyt ja osingot. Fläppitaulun toimistus osallistuu tähän arvioimalla kotimaan suosituimman urheilulajin palkkatasoja. Paras pelaaja ei aina saa kovinta palkkaa, mutta varmaa on, että kova palkkka kertoo ainakin niistä odotuksista, joita pelaajaan kohdistuu. Ja on toisaalta kohtuullista esimerkiksi seurajohdon näkökulmasta arvioida taloudellisten satsausten "tuottoa" ja kannattavuutta organisaatiolle. Tämän takia on perusteltua, että myös fläppitaulun toimitus osallistuu äyrivertailuun SM-liigan osalta.

EUROKUNINKAAT:
Vuoden 2007 kovapalkkaisin pelaaja 2007 oli TPS:n Aki-petteri Berg hulppealla hieman yli
300 000 € palkalla. Nopeasti ajateltuna aika kova satsaus jengiltä, jonka kassa ammottaa tyhjyyttään. Toisena eurotaulukossa oli Ifkin Stephen Guolla. Guollan palkka oli n. 280 000 €. Molempien merkitystä seuralle voi vapaasti spekuloida. Mutta jos edellisten arvo seuralle oli vähintään kyseenalainen, niin samaa voi sanoa myös Kai "kultaranne" Nurmisesta. Tehojen suhde palkkaan merkitsi Nurmisen kohdalla sitä, että HPK maksoi jokaisesta kaverin maalista
11 000 €. Vain Kai ja verottaja kiittävät!