Alpon takatukka vihertää jo

Alpo Suhonen ei ole pitkään aikaan ollut otsikoissa kovinkaan positiivissa yhteyksissä. Lieneekö parannusta luvassa nyt kun entinen valmentaja ja teatterimies käänsi takkinsa ja loikkasi demareista vihreiden listoille. Alpon kunnianhimoinen tavoite on päästä eduskuntaan Hämeen vaalipiiristä. Suhonen ja kaksi muuta ehdokasta esiteltiin muutama päivä sitten vihreiden valtuuskunnan kokouksessa Espoossa.
Viimeiset näyttönsä Suhonen antoi Porin Ässien peräsimessä 2009 liigakarsinnassa Vaasan Sportia vastaan. Silloin yksi liigan perinteisimmistä seuroista oli yhden tolppalaukauksen päässä putoamisesta sarjaporrasta alemmaksi. Silloin sarjapaikan ratkaisi Ässien todellinen onnenkantamoinen seitsemännessä pelissä kesken Sportin hurjan myllytyksen. Maali oli sellainen lahja, että Porissa sitä voitaisiin melkein kutsua Alpon "joulupadaksi." Tosin Pelastusarmeijalla saattaisi olla asiaan jotakin kommentoitavaa.
Näistä lähtökohdista nähtäväksi jää kuinka paljon kannattajia Suhonen saa. Isomäen jäähallin parkkipaikalle vaalitelttaa tuskin kannattaa pystyttää - ei edes jouluna.

Tikin sormukset Nordikselle?

Vaikka kuluvaa SM-liigakautta on vielä tukevasti yli puolet pelaamatta, ensi kauden valmentajaruletti on hyrrännyt jo hyvän aikaa. Lokakuun alussa Suomi TV julkaisi ensimmäisenä mediana virallisen uutisen siitä, että Bluesin päävalmentaja Petri "Sparta" Matikainen siirtyisi ensi kaudeksi IFK:n puikkoihin. Huhuissa Matikaista ehdittiin viedä myös Jokereihin ja ulkomaille. Tällä hetkellä Matikaisen siirtoa IFK:hon pidetään enemmänkin julkisena salaisuutena, jota kumpikaan osapuoli ei ymmärrettävistä syistä voi vahvistaa. Kalpan Pekka Virtaa on kahvipöytäkeskusteluissa liikuteltu milloin TPS:aan, milloin Jokereihin. IFK:n Kari Jalosta on soviteltu samoihin halleihin. Valmentajamarkkinat pisti uusiksi Kai Suikkasen yllätyspotkut Venäjällä. Viime kevään mestariluotsi on kaikkein kuumin nimi ensi kauden markkinoilla. Monien muiden valmentajien lopullisiin ratkaisuihin liittyy juuri se, mitä Suikkanen päättää tehdä.

Tällä hetkellä varmaa näyttää olevan vain Matikaisen saapuminen Nordikselle. "Spartan" halu peluuttaa joukkuettaan taistelevalla, periksiantamattomalla ja kovalla ilmeellä sopii erinomaisesti IFK:lle. Onkin erittäin mielenkiintoista nähdä, kenet Matikainen haluaa itselleen apuvalmentajaksi. Nykyjääkiekossa valmennukseen halutaan nimenomaan huippu tiimi, jossa valmentajilla voi olla erilaisia vahvuuksia, jotka täydentävät toisiaan. Yksi vahva vaihtoehto "Spartan" apuriksi on IFK:n A-junioreita tällä hetkellä luotsaava Pasi Sormunen. "Soppa" on jo useampana vuonna tehnyt hyvää työtä IFK:n junioreiden parissa. Nyt voisi olla aika ottaa askel eteenpäin valmentajan uralla. IFK:lla on myös muita vaihtoehtoja, joista ehkä mielenkiintoisin on pelaajaurallaan peräti viisi Stanley Cup-sormusta voittanut Esa "Tiki" Tikkanen. Tikkanen on tällä hetkellä Jääkiekkoliiton hommissa kehittämässä juniorikiekkoilua. "Tiki" on jo aiemmin ilmaissut halunsa kehittyä tulevaisuudessa myös valmentajarintamalla. Tässä voisi erilaiset palaset loksahtaa hyvin paikalleen; Tikkasen vankka IFK-tausta (naurettavasta Jokeripaidan jäädytyksestä huolimatta), "Tikin" mahdollisuus ensimmäiseen apuvalmentajan paikkaan tutussa organisaatiossa, sekä saman tyyppinen ajattelu jääkiekosta Matikaisen kanssa. Jos Tikkanen todella päätyisi IFK:n penkin taakse "Spartan" kanssa, olisi Nordiksella takuulla SM-liigan kiinnostavin valmentajakaksikko. Tikkanen takaisi sen, että puhe ei tulisi loppumaan sen enempää käytäviltä, kahvipöydistä, kuin IFK:n pukukopistakaan.

Matsiraportti HIFK-Lukko 3-4 RL

Lukko sai kunnian olla se joukkue, joka katkaisi IFK:n huiman kotiotteluiden voittoputken. IFK ja Jyp pelasivat molemmat peräti 19 runkosarjan kotiottelua peräkkäin voittaen ne kaikki. Tässä on mukana viime kevään runkosarjan loppu. IFK katkaisi Jypin putken tiistaina Jyväskylässä ja sai nyt itse kokea saman kohtalon, kun raumalaisten maalivahti Antti Raanta tilkitsi oman pään lähes takalukkoon asti.

IFK:lla oli iso määrä poissaoloja Lukko-pelistä. Ykköskorin kavereista olivat poissa Mikael Granlund, Jeff Hamilton, Toni Söderholm, Juuso Riksman ja Max Wärn. Lisäksi Lennart Petrell loukkaantui ensimmäisessä erässä ja jätti taiston kesken. Poissaolot näkyivät etenkin hyökkäysalueella, jossa hyökkäyksiä ei kyetty päättämään niin tehokkaasti, kuin aikaisemmin tällä kaudella. Petrellin jäätyä sivuun hyökkäysalueelta lähti lisäksi pois paljon kovuutta. IFK:n peruspeli on kuitenkin hyvässä kuosissa. Valmennusjohto on todennäköisesti Ville Peltosen ison avun saattelemana saanut vietyä työtä hienosti eteenpäin. Poissaoloista huolimatta pelitapa on selvä ja pelaajat tietävät, mitä heidän pitää tehdä. Ratkaisuvoima puuttui Lukko-pelistä poissaolojen myötä, mutta paikkoja IFK pystyi luomaan riittävän määrän. Ville Peltosen johtajuutta ei voi edelleenkään liikaa korostaa. Ville kellotti peliaikaa käsittämättömät 31.22 minuuttia. Tämä johtui siitä, että Petrellin jäätyä sivuun Ville alkoi urakoida kahdessa ketjussa. Johtajuus on aina ollut suomikiekossa akilleen kantapää. Nyt meillä on SM-liigassa sellainen suomalainen pelaaja, jolla tämä osa-alue on kunnossa. Toivottavasti nuoremmat pelaajat imevät kaiken mahdollisen opin Villen tekemisestä.

Lukko tuli Stadiin puolustamaan. Keskialue ja oma siniviiva miehitettiin todella tiukasti. IFK ei päässyt ylittämään sinistä laitojen kautta kahdessa ensimmäisessä erässä toivotulla tavalla, vaan joutui turvautumaan liian usein päätykiekkoihin. Lukko ei pystynyt luomaan pelissä kovin montaa huippupaikkaa, mutta ne riittivät tällä kertaa. Perttu Lindgren osoitti, miksi hän on pistepörssin kärkinimi. Hän oli kentällä ollessaan alati vaarallisen oloinen. Lisäksi Lukon maalivahti Antti Raanta pelasi huippuottelun. IFK pystyi nousemaan hienosti viimeisessä erässä kahden maalin takaa hetkessä tasoihin ja vielä tämän jälkeen 2-3:sta 3-3:een. Heti viimeisen tasoituksen jälkeen IFK teki maalin mutta päätuomari Jyri Rönn hylkäsi sen käsittämättömästi maalivahdin häirintänä. Tuomio oli aivan uskomaton ja jopa Lukon päävalmentaja Rauli Urama myönsi pelin jälkeen, että maali olisi pitänyt hyväksyä. Nordiksen yleisö vihelsi ja buuasi monta minuuttia tämän jälkeen osoittaen mieltään Rönnin päätökselle.

SM-liiga on ammattilaissarja ja se todellakin tarvitsisi ammattituomarit. Virheitä sattuu jokaiselle, mutta tällaiset käsittämättömät tuomiot, jotka ratkaisevat pisteitä, ovat sekä pelaajien, maksavan yleisön, että koko liigan aliarviointia. Lisäksi ihmetyttää se, että SM-liiga ei ole koskaan myöntänyt yhtään tuomarivirhettä tapahtuneeksi. Epäselviä tai selvästi virheellisiä tuomioita ei kommentoida millään tavalla. Rönnin tuomion kaltaisista virheistä liigan pitäisi antaa suoraselkäisesti hetkellinen hyllytys kyseiselle tuomarille. Tämä ei olisi tuomarin mustamaalaamista, vaan se olisi liigalta selvä pahoittelu ja myöntö siitä, että virhe on tapahtunut. Tämän jälkeen myös kärsineen osapuolen olisi paljon helpompi antaa asia anteeksi.

IFK:n päävalmentaja Kari Jalonen oli myös harmissaan Rönnin päätöksestä, mutta käänsi katseen silti jo eteenpäin: "Teemana oli, että jätämme kaiken jäälle, mitä kropasta löytyy ja sen jätkät teki. Meillä on kova työ edessä. Ei ole montaa tuntia aikaa, kun meillä on jo seuraava taistelu edessä Lahdessa", Jalonen viittasi tämän päiväiseen Pelicans-otteluun.

Onko euro liigaa?

Tasaisin väliajoin kiekkopiireissä ponnahtaa keskusteluun mahdollisuus Euroopan omasta "NHL:stä" eli yhteisestä superliigasta. Venäjä teki omat ratkaisunsa muutama vuosi sitten, kun se perusti KHL:n, joka on suuren kaasuyhtiö Gazpromin rahojen turvin noussut maailman toiseksi kovimmaksi kiekkoliigaksi. Olisiko Euroopassa ja vielä tarkemmin ottaen Suomessa Euroliigalla mahdollisuus menestyä?

Euroliigaan on ehditty ehdottelemaan erilaisia toteutusmalleja. Fläppitaulun näkemys on se, että jos Euroliigan takia romutettaisiin kansallisen mestaruuden voittamisen mahdollisuus, liigan mielenkiinto ei tulisi kantamaan alkuinnostusta pidemmälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ei olisi mitään järkeä kerätä esimerkiksi Suomesta neljä joukkuetta, Ruotsista neljä, Saksasta kolme jne. Euroopan kiekkokartalla kansallisten mestaruuksien voittaminen on aina ollut fanien mielenkiinnon kohde numero yksi. Tätä ei missään nimessä saa romuttaa. Ei olisi mitään järkeä päästää vaikkapa neljää suurta SM-liigajoukkuetta Euroliigaan ja jättää muut taistelemaan ns. "Suomen mestaruudesta".

Sen sijaan malli, jossa Euroliiga pitäisi sisällään mahdollisuuden sekä kansallisen -, että Euroopan mestaruuden voittamiseen voisi toimia. Tällöin sarjan pitäisi olla todella iso, jotta joka maasta saataisiin riittävän suuri edustus mukaan. Fläppitaulu ehdottaa seuraavaa: Euroliigaan tulisi mukaan yhteensä 60 joukkuetta. Joukkueet jaettaisiin maittain kuuteen eri divisioonaan. Divisioonat olisivat Suomen, Ruotsin, Tshekin, Slovakian, Sveitsin ja Saksan dividioonat. Jokaisen divisioonan sisällä pelattaisiin kauden aikana nelinkertainen sarja, jolloin oman maan joukkueita vastaan tulisi 36 peliä runkosarjassa. Tämän lisäksi naapuridivisioonan joukkueiden kanssa (Suomi vs. Ruotsi, Tshekki vs. Slovakia ja Sveitsi vs. Saksa) pelattaisiin yksi kierros. Tästä tulisi kymmenen peliä lisää, joista tietenkin viisi kotona ja viisi vieraskentällä. Tämän lisäksi kahden muun divisioonan joukkueita vastaan tulisi vielä kymmenen peliä (esim. viittä tshekkiläistä ja viittä saksalaista joukkuetta vastaan). Jälleen näistä puolet kotona ja puolet vieraissa. Suomalaiset kohtaisivat siis ruotsalaisjoukkueet joka vuosi ja saisivat isännöidä tiettyä joukkuetta kahden vuoden välein. Muiden divisioonien tiettyjä joukkueita kohdattaisiin neljän vuoden välein, joista kotiottelu tiettyä joukkuetta vastaan osuisi kahdeksan vuoden välein. Yhteensä runkosarjaan tulisi siis 56 ottelua jokaiselle joukkueelle. Jokaisessa dividioonassa pelattaisiin play offit alkaen puolivälieristä, eli kahdeksan parasta pääsisi jatkoon. Play offit pelattaisiin luonnollisesti ainoalla oikealla mallilla, eli paras seitsemästä. Tällöin jokaisessa divisioonassa voitaisiin juhlia oman maan mestaria play offien jälkeen. Tämän jälkeen kausi jatkuisi vielä Euroopan mestaruuden tavoittelulla. Naapuridivisioonien mestarit pelaisivat keskenään paras seitsemästä sarjan, joka olisi ns. Euroliigan puolivälierä. Näiden jälkeen jäljelle jäisi kolme parasta joukkuetta ympäri Eurooppaa. Tässä vaiheessa mukaan voisi astua KHL:n tuore mestari. Euroopan välieräparit arvottaisiin. Parit pelaisivat keskenään paras seitsemästä sarjan, joka voittajat etenisivät Euroopan finaaliin. Euroopan finaali voisi olla yksittäinen ottelu puolueettomalla kentällä. Kirsikaksi kakun päälle voitaisiin tuoda mukaan vielä seurajoukkueiden maailmanmestaruuden tavoittelun mahdollisuus. Euroopan mestari voisi kohdata syksyllä maailman finaalissa NHL:n kesän mestarin. Myös tuo voisi olla yksittäinen ottelu puolueettomalla kentällä.

Näin ollen jokaisella Euroliigan joukkueella olisi mahdollisuus voittaa jopa kolme pystiä samana vuonna; kansallinen-, Euroopan- ja maailman mestaruus. Tällainen superliiga vaatisi huimasti ulkopuolista rahoitusta. Jo pelkästään matkakustannukset tulisivat nousemaan valtavasti nykyisestä. Suurien sponsorointi- ja televisiosopimusten tekeminen voisi kuitenkin olla hyvin mahdollista, koska näkyvyys yltäisi Euroopan lisäksi myös laajemmalle maailman kiekkoperheeseen. Kysymys kuuluukin, haluammeko tosissaan lähteä kasvattamaan Euroopan kiekkosarjojen tasoa vai tyydymmekö nykyiseen malliin, joka on tuttu ja turvallinen?

Fläppitaululle menestystä managerointipelissä

Fläppitaulun kynäniekat ovat koetelleet tietämystänsä StarGM:n järjestämässä managerointipelissä, joka on joukkuekohtainen. SM-liigan joukkueista mukana kyseisessä konseptissa on toistaiseksi Blues, IFK, Ilves ja Kalpa. Pelissä valitaan jokaiseen joukkueen peliin yksi hyökkääjä ja yksi puolustaja. Jokaisella pelaajalla on omat kertoimet. Pisteitä saa sen mukaan, kuinka pelaajat esiintyvät todellisissa peleissä. Pluspisteitä tulee pelaajan tehdyistä maaleista, syötöistä ja +/- -tilaston plussista. Miinusta tulee puolestaan jäähyistä ja miinuksista. Kausi on jaettu neljään eri jaksoon, joista jokaisessa palkitaan kolme parasta pelaajaa. Ensimmäinen pelijakso päättyi maaottelutaukoon ja pelaajia oli alkusyksystä IFK-osiossa, jonne itse osallistuin, noin 1300. Allekirjoittanut oli muutama peli ennen ensimmäisen jakson päättymistä jopa palkinnoissa kiinni kolmannella sijalla. Viimeisten pelien valinnat eivät kuitenkaan onnistuneet täydellisesti, joten loppusijoitukseni oli 8. Top 10-joukkoon pääsyä voi kuitenkin nimittää menestykseksi noin isossa osallistujakaartissa. Pelin toinen jakso kestää joulutaukoon saakka. Allekirjoittaneen selkeä tavoite on parantaa sijoitusta ja yltää aina palkinnoille saakka. Jos et ole vielä tässä maksuttomassa pelissä mukana, niin käy rekisteröitymässä mukaan osoitteessa stargm.com ja luo lisää mielenkiintoa pelien seuraamiseen.

Jokaisen joukkueen kannattaisi lähteä kyseiseen pelikonseptiin mukaan. Se luo kannattajille helposti lisää mielenkiintoa jokaiseen arki-illan "ei niin isnpiroivaan matsiin". Olisi hienoa, jos kaikki SM-liigajoukkueet tulisivat peliin mukaan. IFK voisi tosin panostaa hieman enemmän palkintoihin. Esimerkiksi Blues tarjoaa parhaille pelaajille Expertin arvokkaita lahjakortteja. Nordiksella jaetaan reppu ja ilmaislippuja. Kunnon panostus tähänkin peliin toimiston puolelta lisäisi sekä fanien mielenkiintoa, että arvostusta joukkueen johtoa kohtaan.

"VILLE, DO SOMETHING!"

Stadin ylpeys on vihdoin kotikentällään niin kova kuin sen pitääkin olla. Vastustajan tulee jo bussimatkalla tietää, että Nordikselta ei ilmaiseksi saa yhtään pistettä. Jos kahteen edelliseen kauteen vertaa, niin peli on parantunut selvästi. Pelin parantuminen ajoittuu hämmästyttävän tarkasti samaan hetkeen kun Ville Peltonen asteli jäähallin ovista sisään. Fläppitaulu onkin jo pitkään epäillyt Villen ottaneen ohjat käsiinsä Jalosen jäädessä apuvalmentajan tehtäviin. Villen asenne ja esimerkki on niin kovaa luokkaa, että kukaan ei näytä voivan tyytyä vähempään. Jos Peltosen kaltainen pelaaja noilla meriiteillä ja vuosilla painaa täysillä joka treenissä ja "saipapelissä" on kaikkien nostettava tasoaan. Fläppitaulu veikkaakin, että kevään edetessä kohti ratkaisupelejä Kari Jalosen pelikirjasta löytyy yhä useammin yksi komento: "Ville, do something".

Matsiraportti HIFK-Tappara 3-0

IFK:n voittokulku kotikaukalossa sen kuin jatkuu. Tällä kertaa Stadin ylpeys kolasi Nordiksella nurin kriisiseura Tapparan. Terävästi kautensa aloittanut tamperelaisryhmä on vajonnut suunnilleen sille tasolle, jolle sitä ennen kauden alkua veikkailtiinkin. Aivan kauden kynnyksellä Tappara tosin onnistui hankkimaan muutaman tärkeän vahvistuksen (muun muassa kultakypärä Shayne Toporowskin) mutta isossa kuvassa manselaisten asiat ovat sekaisin. Nordiksella nähtiin etenkin hyökkäyssuuntaan todella vaisusti pelannut Tappara. Täytyy toki muistaa, että IFK on onnistunut rakentamaan pakettinsa erittäin tiiviiksi. Vierasotteluissa IFK ei ole onnistunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta kotikentällä punapaidat tukkivat etenkin oman pään sota-alueen todella tiiviiksi. Kun vielä maalilla Juuso Riksman on päässyt loistavaan syysvireeseen, ei ole ihme, että kahdessa viime kotiottelussa IFK:lle ei ole tehty maalin maalia. Myös vastustajan todelliset huippupaikat ovat olleet todella vähissä. Tapparan todelliset maalintekopaikat jäivät vähiin Nordiksen illassa. Harvat paikat tulivat lähinnä käsittämättömän heikolla tasolla pelaavan Ari Vallinin hölmöilyistä ja ylivoimalla, jolloin IFK:n maalin tolppa kilahti kertaalleen. Tapparan hyökkäyskirves on kuitenkin pahasti tylsä. Vierailla ei ollut mitään eväitä haastaa kotijoukkueen puolustusta tai maalivahtia.

Tappara oli tullut Stadiin puolustamaan, niin kuin moni muukin joukkue tällä kaudella. Pelkkä puolustustaistelu IFK:n nykyistä hyökkäykalustoa vastaan ei kuitenkaan voi kestää täyttä 60 minuuttia. Tapparan pyristelyn käytännössä lopetti IFK:n tuore vahvistus Jeff Hamilton, joka on onnistunut maalinteossa kaikissa pelaamissaan kolmessa ottelussa. Avausmaalin jälkeen Tapparan selkäranka niksahti yllättävän helposti. Ottelun puolen välin jälkeen Martti Järventie pääsi vielä rokottamaan siniviivalta 2-0:aan. Illan viimeisen osuman iski päätöserässä puolittaisesta läpiajosta Ville Peltonen.

IFK hoiti ottelun himaan rutiini suorituksella. Tappara oli selvästi skoutannut IFK:n avauspelaamista, jossa sentteri hakeutuu oikealle laidalle laiturin viereen tarjoten avaavalle pakille syöttöpaikkaa. Tällöin usein vasen kaista jää tyhjäksi, jolloin pakin avaus vapauttaa vasemman laiturin mukavasti liikkeelle viemään kiekon hyökkäysalueelle. Alkukaudesta tällä tyylillä IFK vyöryi kerta toisensa jälkeen vastustajan alueelle. Nyt vastustajat alkavat kuitenkin oppia IFK:n kuviot, joten päävalmentaja Kari Jalosen työkalupakista pitäisi löytyä variaatioita ja yllätyksellisyyttä. Uusia kuvioita on aikaa hioa maaottelutauolla. Tätä ennen kuitenkin IFK yrittää säilyttää kotisaldonsa puhtaana lauantaina isännöidessään HPK:ta.