4.12.2008 Rauman Äijänsuolla - vai mikä se nykyään on - tehtiin suomalaista jääkiekkohistoriaa. SM-liigassa ei ennen tuota päivää kukaan maalivahti ole onnistunut tekemään maalia. Kyseisiä temppuja on nähty muun muassa NHL:ssa, Elitserienissä ja Slovakian liigassa mutta ei Suomen jäillä. Tempussa ensimmäisenä SM-liigavahtina onnistui Kalpan Mika Järvinen. Järvinen sinetöi ottelun ratkaisun tyhjään maalin ja kirjasi taululle loppulukemiksi Kalpan 2-4-voiton.
Moni miettii, miltä maalivahdista tuntuu tehdä maali. Järvinen kommentoi pelin jälkeen, että ei oikein vieläkään ymmärrä tehneensä maalia. Hän sanoi yrittäneensä ensisijaisesti vain purkaa kiekon pois omalta alueelta ja siinä ohessa hieman tähdänneensä kohti maalia. Lopputulos oli se, että kiekko liukui aivan keskelle tyhjää Lukko-maalia.
On myös monia, jotka miettivät edeltävää kysymystä hieman pelkistetymmin: miltä tuntuu tehdä maali SM-liigassa? Tämän kysymyksen äärellä koko syksyn ovat pyörineet muun muassa IFK:n ulkomaalais"vahvistukset" Tom Walsh, Dan Hacker ja Kip Brennan. Kukaan herroista ei ole vielä saanut maistaa maalinteon herkkua IFK:n paidassa. Hackerillä on sentään tästä kokemusta Saipasta ja Ilveksestä. Mutta Walsh ja Brennan. No, Brennania ei pisterohmuksi IFK:hon hankittukaan mutta ei niiden tekemistä ole sopimuksessa kielletykään. Walsh sen sijaan hankittiin "kiekolliseksi yleispakiksi ja ylivoiman viivamieheksi". Kuinka tämän nyt voisi ilmaista? Walsh ei ole oikein onnistunut... Walsh ei ole saanut maalitiliään auki.. No, ehkä on vain parempi sanoa, että Walsh on ollut täysi turisti.
Mitä tämä juttu kertoo IFK:n ulkomaalaishankintojen laadusta? Tämän syksyn pelien tilastot osoittavat, että Kalpan maalivahti on tehnyt enemmän maaleja, kuin stadin kingien kolme ulkomaalaishankintaa yhteensä. Noh, onneksi meillä on Shawn Bates.
maanantai 8. joulukuuta 2008
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Matsiraportti: HPK-HIFK 4-0
Vanhan IFK-legendan Tony Ariman mukainen nimimerkki Red Tiger # 12 suuntasi 2.12.2008 Toyotansa kohti Hämeenlinnan Rinkelinmäkeä. Tavoitteena oli todistaa logistiikkaa, jossa kolme sarjapistettä siirrettäisiin Ventoniemen bussia avuksi käyttäen Helsinkiin. Toisin kuitenkin kävi...
1. erä: IFK aloitti ottelun lupaavasti. Heti ensimmäisellä minuutilla HPK:n viisikko revittiin hajalle ja Kim Hirschovits pääsi yksin läpi. Hirson yritys ohittaa sittemmin varmasti koko illan pelannut Teemu Lassila oli melko köykäinen. Lassilalla ei ollut suuria vaikeuksia peittää Hirson maalintekoaikeet. Muutaman minuutin päästä tästä IFK:lle avautui toinen hyvä paikka avata illan maalihanat, kun Ilkka Pikkaraiselle pelattiin hyvä vetopaikka takatolpalle. Myös Pikun ratkaisusta puuttui viimeinen päättäväisyys iskeä kiekko häkkiin. Lassila selviytyi jälleen helpohkosti. Kun et itse tee, niin kaveri tekee. Näin kävi jälleen. Pikun yrityksestä vain muutaman hetken päästä toisessa päässä kolahti. HPK survoi maalinedustaruuhkasta väkisin illan avausosuman. IFK:n yksi vahvuus kautta vuosien on ollut molempien maalien edustalla pelaaminen. Tänään tässä hävittiin heti alussa..
2. erä: HPK ei esittänyt tässäkään erässä mitään ihmeellistä. IFK piti enemmän kiekkoa hallussaan, pääsi pelaamaan ylivoimaa ja suurimman osan ajasta kiekko pyöri Kerhon alueella. Tämän lisäksi HPK:n pakkien työskentelyä leimasi läpi pelin lukuisat syöttövirheet ja epävarmuus. IFK:n esitystä kuitenkin kuvaa se, että se ei pystynyt hyödyntämään mitään edellä mainittua. Ylivoiman aikana kiekko saatiin kohtuullisen hyvin hyökkäysalueelle mutta sen jälkeen meni sormi suuhun. Krediittiä on annettava myös Kerhon av-pelaamiselle, se oli erittäin hyvää. IFK sai yv:lla erittäin vähän laukauksia aikaiseksi. Kiekko pysyi kulmassa ja miehet vaihtoivat paikkaa mutta tekopaikkoja ei enää pystytty luomaan. Kun et tee, niin kaveri tekee. Näin se meni tässäkin erässä. Vaakunapaidat eivät hyödyntäneet ylivoimaansa ja niinpä seuraava yv tulikin isännille. IFK:n av-nelikon karmea virhe johti ritareiden toiseen maaliin. Kolme stadilaista ryntäsi yhtä aikaa samaan kulmaan kiekon perään ja toinen puoli kenttää jäi täysin tyhjäksi. Syöttö kulmasta kentän painottomalle puolelle ja PUM - 2-0.
3. erä: IFK:lta koko pelin surkein erä ja vastaavasti HPK:lta järkevää ja kurinalaista pelaamista. IFK ei pystynyt kehittämään kunnollista takaa-ajoa missään vaiheessa. HPK:n kolmas maali ratkaisi pelin ja loppunumerot kotijoukkue viimeisteli tylysti alivoimalla IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäen suosiollisella avustuksella. Nöyryytys oli valmis. Viimeisessä erässä suurin osa ajasta vain pelailtiin pois, kaikki tiesivät jo kuka on tämän illan voittaja.
Yhteenveto: IFK:n pelaamisesta puuttuu edelleen se jokin. Tunne, kiima, raivo, päättäväisyys.. Sitä ei näy kaukalossa, eikä penkin takana. Klyyvari-Rautio-Sakke osasto ei ole osoittanut mitään jippoja, millä se pystyisi herättämään kesken pelin kaukalossa surffailevat punaiset. Kaukalossa on ammattimiehet, joten muutos lähtee tietysti ensisijaisesti jokaisen pelipaidan alta. Valmennuksella on kuitenkin merkittävä vastuu. Mitä he tekevät? Toinen allekirjoittanutta jälleen ihmetyttänyt asia on, kuinka herra nimeltä Tom Walsh voi saada peliaikaa IFK:n pakistossa? Walsh on yksi huonoimmista ulkomaalaisista, kuka ikinä on pukenut stadin punaisen paidan päälleen. Ja niitä muita huonojakin on varsinkin viime vuosilta aika paljon. Syyksi tähän ei kelpaa edes pakiston ohut materiaali. Walsh ei esitä mitään, mihin IFK:n omat junnut eivät pystyisi. Kip Brennanillakin on paljon enemmän lisäarvoa kaukalossa IFK:n pelille, kuin Walshilla. Miten IFK:n suunta muutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät? Vastuullisia on paljon. Ketkä ovat valmiita myös kantamaan sen?
1. erä: IFK aloitti ottelun lupaavasti. Heti ensimmäisellä minuutilla HPK:n viisikko revittiin hajalle ja Kim Hirschovits pääsi yksin läpi. Hirson yritys ohittaa sittemmin varmasti koko illan pelannut Teemu Lassila oli melko köykäinen. Lassilalla ei ollut suuria vaikeuksia peittää Hirson maalintekoaikeet. Muutaman minuutin päästä tästä IFK:lle avautui toinen hyvä paikka avata illan maalihanat, kun Ilkka Pikkaraiselle pelattiin hyvä vetopaikka takatolpalle. Myös Pikun ratkaisusta puuttui viimeinen päättäväisyys iskeä kiekko häkkiin. Lassila selviytyi jälleen helpohkosti. Kun et itse tee, niin kaveri tekee. Näin kävi jälleen. Pikun yrityksestä vain muutaman hetken päästä toisessa päässä kolahti. HPK survoi maalinedustaruuhkasta väkisin illan avausosuman. IFK:n yksi vahvuus kautta vuosien on ollut molempien maalien edustalla pelaaminen. Tänään tässä hävittiin heti alussa..
2. erä: HPK ei esittänyt tässäkään erässä mitään ihmeellistä. IFK piti enemmän kiekkoa hallussaan, pääsi pelaamaan ylivoimaa ja suurimman osan ajasta kiekko pyöri Kerhon alueella. Tämän lisäksi HPK:n pakkien työskentelyä leimasi läpi pelin lukuisat syöttövirheet ja epävarmuus. IFK:n esitystä kuitenkin kuvaa se, että se ei pystynyt hyödyntämään mitään edellä mainittua. Ylivoiman aikana kiekko saatiin kohtuullisen hyvin hyökkäysalueelle mutta sen jälkeen meni sormi suuhun. Krediittiä on annettava myös Kerhon av-pelaamiselle, se oli erittäin hyvää. IFK sai yv:lla erittäin vähän laukauksia aikaiseksi. Kiekko pysyi kulmassa ja miehet vaihtoivat paikkaa mutta tekopaikkoja ei enää pystytty luomaan. Kun et tee, niin kaveri tekee. Näin se meni tässäkin erässä. Vaakunapaidat eivät hyödyntäneet ylivoimaansa ja niinpä seuraava yv tulikin isännille. IFK:n av-nelikon karmea virhe johti ritareiden toiseen maaliin. Kolme stadilaista ryntäsi yhtä aikaa samaan kulmaan kiekon perään ja toinen puoli kenttää jäi täysin tyhjäksi. Syöttö kulmasta kentän painottomalle puolelle ja PUM - 2-0.
3. erä: IFK:lta koko pelin surkein erä ja vastaavasti HPK:lta järkevää ja kurinalaista pelaamista. IFK ei pystynyt kehittämään kunnollista takaa-ajoa missään vaiheessa. HPK:n kolmas maali ratkaisi pelin ja loppunumerot kotijoukkue viimeisteli tylysti alivoimalla IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäen suosiollisella avustuksella. Nöyryytys oli valmis. Viimeisessä erässä suurin osa ajasta vain pelailtiin pois, kaikki tiesivät jo kuka on tämän illan voittaja.
Yhteenveto: IFK:n pelaamisesta puuttuu edelleen se jokin. Tunne, kiima, raivo, päättäväisyys.. Sitä ei näy kaukalossa, eikä penkin takana. Klyyvari-Rautio-Sakke osasto ei ole osoittanut mitään jippoja, millä se pystyisi herättämään kesken pelin kaukalossa surffailevat punaiset. Kaukalossa on ammattimiehet, joten muutos lähtee tietysti ensisijaisesti jokaisen pelipaidan alta. Valmennuksella on kuitenkin merkittävä vastuu. Mitä he tekevät? Toinen allekirjoittanutta jälleen ihmetyttänyt asia on, kuinka herra nimeltä Tom Walsh voi saada peliaikaa IFK:n pakistossa? Walsh on yksi huonoimmista ulkomaalaisista, kuka ikinä on pukenut stadin punaisen paidan päälleen. Ja niitä muita huonojakin on varsinkin viime vuosilta aika paljon. Syyksi tähän ei kelpaa edes pakiston ohut materiaali. Walsh ei esitä mitään, mihin IFK:n omat junnut eivät pystyisi. Kip Brennanillakin on paljon enemmän lisäarvoa kaukalossa IFK:n pelille, kuin Walshilla. Miten IFK:n suunta muutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät? Vastuullisia on paljon. Ketkä ovat valmiita myös kantamaan sen?
tiistai 2. joulukuuta 2008
Rautakorvessa kulkevi HPK:n tie
Tänä iltana otellaan Hämeenlinnan Rinkelinmäellä tulisesti kolmesta liigapisteestä, kun yhteen iskevät HPK ja IFK. Red Tiger #12 nostaa illansuussa kytkintä ja polkaisee Stadista kolmen pisteen saalistukseen kohti Patria-areenaa.
HPK lähti kauteen kovin odotuksin, kuten tämän illan vierailijansakin. Halliremontti, juhlavuosi ja kovat kaappaukset valmennus- ja pelaajapuolella nostattivat Hämeessä muistoja reilun parin vuoden takaa. Kausi aloitettiin uhkarohkeasti kymmenellä vieraspelillä, koska ritareiden pistepaja piti remontoida. Kiertue onnistui erinomaisesti ja näin joulukuun alussa HPK keikkuu sarjassa mukavasti viidentenä. Kaikki ei silti sikakatsomon harmiksi ole sikahyvin. HPK on aina tunnettu huikeana kotijoukkueena. Kenenkään ei ole vuosien varrella ollut helppoa lähteä pisteet mukanaan Rinkelinmäeltä. Nyt kuitenkin HPK on viimeisistä kuudesta kotiottelustaan hävinnyt neljä (IFK 0-3, Saipa 1-5, TPS 1-2 ja Tappara 3-5). Niukat voitot se on napannut Jokereista (4-3) ja Kärpistä (5-4). HPK:n pistetahti on ollut mukavaa mutta kotiotteluissa konttaaminen nostaa kysymyksiä. Jos tahti ei kotiluolassa muutu, niin HPK:n (Rauta)korpivaellus voi muuttua yhä synkemmäksi kevään lähestyessä. HPK kaipaa ihanaa enkeliä, joka johdattaisi porukan onnistuneesti myös Patria-areenalle. Tänä iltana IFK toivoo, että Rinkelinmäki olisi jälleen kotijoukkuelle pimeä korpi ja kivinen tie, jonka käytävätkin olisivat liukkaat.
HPK lähti kauteen kovin odotuksin, kuten tämän illan vierailijansakin. Halliremontti, juhlavuosi ja kovat kaappaukset valmennus- ja pelaajapuolella nostattivat Hämeessä muistoja reilun parin vuoden takaa. Kausi aloitettiin uhkarohkeasti kymmenellä vieraspelillä, koska ritareiden pistepaja piti remontoida. Kiertue onnistui erinomaisesti ja näin joulukuun alussa HPK keikkuu sarjassa mukavasti viidentenä. Kaikki ei silti sikakatsomon harmiksi ole sikahyvin. HPK on aina tunnettu huikeana kotijoukkueena. Kenenkään ei ole vuosien varrella ollut helppoa lähteä pisteet mukanaan Rinkelinmäeltä. Nyt kuitenkin HPK on viimeisistä kuudesta kotiottelustaan hävinnyt neljä (IFK 0-3, Saipa 1-5, TPS 1-2 ja Tappara 3-5). Niukat voitot se on napannut Jokereista (4-3) ja Kärpistä (5-4). HPK:n pistetahti on ollut mukavaa mutta kotiotteluissa konttaaminen nostaa kysymyksiä. Jos tahti ei kotiluolassa muutu, niin HPK:n (Rauta)korpivaellus voi muuttua yhä synkemmäksi kevään lähestyessä. HPK kaipaa ihanaa enkeliä, joka johdattaisi porukan onnistuneesti myös Patria-areenalle. Tänä iltana IFK toivoo, että Rinkelinmäki olisi jälleen kotijoukkuelle pimeä korpi ja kivinen tie, jonka käytävätkin olisivat liukkaat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
