Matsiraportti HIFK-Kärpät 6-3

IFK on esittänyt ristiriitaisia otteita kaukalossa pitkin kautta mutta varsinkin joulun jälkeen; usein peliesitykset ovat olleet täyttä kuraa mutta siitä huolimatta pisteitä on tullut kohtuulliseen tahtiin. Tällä viikolla tuo sama kaava sai jatkoa. Tiistaina IFK oli vaikeuksissa kotona Saipaa vastaan esittäen surkeaa peliä. Stadin kingit taistelivat kuitenkin pelistä jatkoaikavoiton. Perjantai-iltana vaakunapaidat hakivat tärkeät vieraspisteet Raumalta.

Lauantai-illan huumaa koettiin Nordiksella jo avauserässä. Ensimmäinen periodi tarjosi peräti kuusi maalia erän päättyessä tasan 3-3. IFK tasoitti pelin vain neljä sekuntia ennen erän loppua. Kummankin joukkueen oman alueen peli oli sekavaa ja tilaa löytyi molemmista päistä yllättävän paljon. Myös ottelun tuomarikaksikko otti isoa roolia tarjoten Kärpille kyseenalaisesti kahden miehen ylivoimamahdollisuuden puolentoista minuutin ajaksi. Tämän mahdollisuuden vieraat käyttivät, kun viime keväänä Suomen mestaruutta IFK:ssa juhlinut Juha-Pekka Haataja napautti laatan takatolpalta häkkiin. Nordiksella mestarit muistetaan. Tästä oli osoituksena se, että IFK:n fanikatsomo taputti Haatajalle tämän luistellessa avausviisikkoon jäälle, sekä myös kun hänen tekemänsä maali kuulutettiin. Pelin alussa Haatajakin huikkasi terveiset viime kaudesta tutulle faniporukalle.

Toiseen ja kolmanteen erään IFK sai tiivistettyä oman alueen peliä ja kitkettyä henkilökohtaiset virheet pois. Kun vielä Erkki Rajamäki ja Kimmo Kuhta onnistuivat napauttamaan kiekon erän ensimmäisen kympin aika

na vieraiden verkkoon, alkoi kotivoitto näyttää todennäköiseltä. Illan IFK-sankariksi nousi kanadalaissentteri Tyler Redenbach, joka on ol

lut hurja pettymys joukkueeseen saavuttuaan. Ennen tätä iltaa hän oli IFK-paidassa onnistunut keräämään vain yhden syöttöpisteen. Kärppiä vastaan mies oli kuitenkin oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin ja keräsi illasta tehot 2+1. Hän teki itse kotijoukkueen kaksi ensimmäistä maalia ja syötti Rajamäen voittomaaliksi jääneen börsän.

Viimeisessä erässä IFK varmisteli johtoas

emaansa, eikä ottanut turhia riskejä. Kärpät sai näennäisesti painettua peliä kotijoukkueen päätyyn mutta IFK hallitsi silti kenttää ja piti pohjoisen vieraat pois tekopaikoilta. Kun vielä Dennis Endras hoiti tuttuun tyyliin punapaitojen luukulla loput, jäivät pisteet Stadiin. Loppunumerot 6-3 sivalsi tyhjään Kärppä-häkkiin oululaislegenda Janne Peson

en.

IFK:lla on hieno viikko edessä. Torstaina hallitsevat mestarit lähtevät hakemaan pisteitä Espoosta ja lauantaina on edessä odotettu talviklassikko Jokereita vastaan. Lauantaina on edessä hieno iltapäivä Stadikalla!

Matsiraportti HIFK-Tappara 2-3

HIFK:n peli ei ole joulutauon jälkeen ollut kaunista katsottavaa mutta pisteitä on kuitenkin ropissut laariin kohtuullinen määrä - eikä vähiten huippumaalivahti Dennis Endrasin ansiosta. Tapparalla puolestaan on jälleen kerran menossa niin sanottu välikausi (osa XX), jota seura suorittaa pois alta.

Tiistain kiekkoilta Nordiksella oli todella väsynyt näytös. Uninen tunnelma vallitsi niin kentällä, kuin katsomossakin. Peli oli molemmilta joukkueilta alusta loppuun sekavaa koheltamista. Kotijoukkue pääsi kuitenkin johtoon ensimmäisessä erässä, kun pitkästä aikaa IFK:n kokoonpanoon palannut Markus Granlund iski päädystä kimmonneen kiekon Tapparan maalin kulmalta sisään. Ensimmäisen erän hienoin suoritus nähtiin kuitenkin jälleen kerran IFK-vahti Endrasilta tämän napattua todella näyttävän hanskatorjunnan.

Toinen erä ei juuri tuonut muutosta ensimmäiseen. IFK lisäsi johtoaan, kun oman alueen kiekonriiston jälkeen Janne Pesonen ja Siim Liivik pääsivät 2 vs. 1-hyökkäykseen. Pesonen pamautti suoran kudin aivan yläpeltiin, jolle Tapparan maalivahti Juha Metsola ei voinut mitään. Kakkossyötön tähän maalin kirjautti Endras. Vaikka peli itsessään oli edelleen karmeaa tuubaa, niin ainakin tulos näytti tässä vaiheessa stadilaisten kannalta hyvältä. Näin ei kuitenkaan ollut loppuun saakka.

Pelin puolivälissä kirvesrintojen Jussi Halmeen napakka siniviivalaukaus yllätti vihdoin Endrasin ja näin vieraat nousivat uudelleen peliin mukaan. Viimeisessä erässä IFK:n peli oli vielä jopa astetta huonompaa, kuin kahdessa ensimmäisessä ja näin tamperelaiset saivat mahdollisuuden kunnon takaa-ajoon. IFK:lta on viime aikoina kummallisesti levinnyt paketti käsiin juuri viimeisessä erässä. Näin kävi myös edellisissä otteluissa Bluesia ja Jypiä vastaan. Tiedä sitten kertooko tämä kovasta treenijaksosta vai jostain aivan muusta. Oli miten oli mutta Tappara käytti tällä kertaa IFK:n sekoilun tehokkaasti hyväkseen. Ensin iski IFK:n kasvatti Teemu Tallberg ja hetki tämän jälkeen uudelleen Jussi Halme. Viimeisellä minuutilla IFK sai vielä pariin kertaan kiekon lähes Tapparan maaliviivalle mutta ei sen pidemmälle. Näin pisteet matkasivat yllättäen Hakametsään.

Loppuviikosta on vuorossa niin sanotut tammikuun tasaukset. Tappara taistelee Tampereen herruudesta verivihollisensa Ilveksen kanssa ja IFK kohtaa jälleen Jypin. Paljon pitää vaakunapaitojen leirissä tapahtua, mikäli se meinaa kaivaa pisteitä vielä tällä viikolla.

Matsiraportti HIFK-Blues 2-0

Espoolaiset eivät ole ikinä viihtyneet Stadin jäähallissa vuonna 1992 alkaneella liigataipaleellaan. Vuosien saatossa Nordenskjöldinkadun hallista Blues (ja sen edeltäjä Kiekko-Espoo) on onnistunut nappaamaan vain muutaman hassun voiton IFK:n vieraana. Tämä tammikuinen kohtaaminen ei tehnyt tuohon espoolaisittain murheelliseen tilastoon poikkeusta, vaikka oikeudenmukaista se ehkä olisi ollutkin.

Ottelun ensimmäinen erä oli pelin tasaisin. Ensimmäisen vitosen Blues avasi vahvasti ja kotijoukkueesta oli aistittavissa, että kaikki pelaajat eivät olleet täysillä ajatuksineen pelissä. IFK pääsi kuitenkin alun jälkeen peliin mukaan ja onnistui kääntämään peliä Bluesin päätyyn. Ensimmäisessä erässä roolia otti IFK-ikoni Kimmo "Kibe" Kuhta joka napautti nopeaan tahtiin laatan kahdesti ohi Blues-veskari Lars Voldenin. Ensimmäisessä maalissa Kuhta reagoi nopeasti hyökkäyssinisellä pomppukiekkoon. Hän otti kiekon haltuun, kääntyi ja antoi kuuluisan ranteensa puhua - kiekko tolpan kautta komeasti häkkiin. Vain hetkeä myöhemmin Kibe iski uudelleen, tällä kertaa hienon kuvion päätteeksi. Toni Söderholm toi kiekon näyttävästi ylös lähes Bluesin päätyyn asti. Hienon nousun jälkeen Söde pudotti kiekon toiseen aaltoon Mikke Granlundille, joka jatkoi ykkösellä Kibelle. Kuhta vei kiekon rystylle ja teki pitkän kaarron Bluesin maalin edessä ja nosti pienestä kulmasta verkot kireälle. Tässä vaiheessa tuskin kukaan hallissa olisi uskonut, että lisämaaleja ei tultaisi näkemään. Niin kuitenkin kävi.

Toinen erä vahvasti Bluesin ja IFK:lla oli vaikeuksia vyöryttää pitkiä hyökkäyksiä vieraiden päätyyn. Joitakin paikkoja IFK sai silti luotua. Paras niistä tuli Petteri Wirtaselle, joka pääsi täysin vapaana ohjaamaan Voldenin edestä kiekkoa maaliin, mutta ohi meni. Blues otti selvästi kentän haltuun ja tästä kertovat toisen erän maalivahtien torjunnat: Endras 16, Volden 4.

Jos toinen erä mentiin vieraiden hallinnassa, niin kolmas oli täydellistä vyörytystä. Nordiksella ei ole vuosikausiin nähty näin suvereenia vierasjoukkueen hallintaa, joka olisi kestänyt kokonaisen erän verran. IFK ei saanut viimeisessä erässä todellakaan yhtään kontrolloitua hyökkäystä vieraiden päätyyn. Pitkin erää punapaidoilla oli useita kertoja vaikeuksia saada edes purkukiekkoa keskialueelle. Vaakunapaitojen saksalaismaalivahti Dennis Endras heilui kumiukkona maalilla ja pelasti kotijoukkueen minuutti toisensa jälkeen. Minuutit toisensa jälkeen kuluivat ja niin täydellistä kuin Bluesin hallinta olikin, niin he eivät onnistuneet tekemään maalin maalia. Tämä oli kenttätapahtumiin nähden täysin käsittämätöntä. Maalivahtien torjunnat olivat pelin jälkeen karut: Endras 42, Volden 12. Silti maalit kotijoukkueelle 2-0. Bluesin hyökkäykset ajautuivat liikaa kulmiin ja näin ollen IFK ehti sumputtamaan oman alueen keskustan tehokkaasti. Kaunista katsottavaa IFK:n peli ei siis todellakaan ollut mutta kuluneen kliseen mukaan vain pisteet lasketaan. Pelin parhaana palkittu Endras todisti jälleen kerran, miten huippumaalivahti voi kauden aikana pelastaa joukkueen pisteille näiden surkeasta esityksestä huolimatta. Vuosien jälkeen IFK:ssakin tämä asia on vihdoin opittu.

Hirson vitsi vai vitsin Hirso

Kauden 2007-2008 päätteeksi HIFK:n fanien ainoa ilon aihe oli Kim Hirschovitsin huikeat otteet ja pistepörssin voitto. Se oli pitkään aikaan ensimmäinen kerta, kun vaakunapaitojen pelaaja nappasi nimiinsä runkosarjan pistekuninkaan tittelin. Tämä oli loppupeleissä laiha lohtu rankkaan pettymykseen päättyneellä kaudella mutta jonkinlainen ilon aihe se kuitenkin oli. Kyseessä oli Hirson vitsi - ja hyvä sellainen.

Tällä kaudella kyseinen sanapari on kääntynyt HIFK:n fanien huulilla toisin päin. Numero 44 on ollut kauden alusta alkaen täysin pihalla ja peli ei ole lähtenyt toimimaan missään ketjussa. Hirsolle on tarjottu milloin ketäkin vierelle, mutta kun homma ei toimi, niin se ei toimi. Fläppitaulu tosin olisi tarjonnut Hirsolle näyttöpaikkaa myös yv:n viivamiehenä, sillä siltä tontilta hän on menneinä vuosina paukutellut mukavasti tehopisteitä. Tämän kokeilun puuttuminen on kuitenkin marginaalinen asia, eikä vaikuta isoon kuvaan mitenkään. Erikoisen käänteen tähän Hirson aneemiseen kauteen toi eilinen tieto siitä, että Hirson loppukauden joukkue löytyy KHL:stä Kari Jalosen luotsaamasta Novorsibirskistä. KHL on tähän asti kalastanut nimenomaan SM-liigan parhaat pelaajat omille vesilleen, nyt joukkoon liittyi todellinen alisuorittaja mutta huiman potentiaalin omaava sentteri.

Fläppitaulu tiedostaa Hirson huiman kapasiteetin ja taituruuden. Sen takia toivommekin, että HIFK pitää kiinni sopimuksestaan Hirson kanssa ensi kaudesta. Joskus homma natsaa ja joskus ei. Mielenkiintoista on nähdä miten päin sanapari Hirson kohdalla kääntyy Novorsibirskin fanien keskuudessa. Hirson vitsi vai vitsin Hirso.