perjantai 11. marraskuuta 2011

Mansen masennus

Fläppitaulukin on jo useaan otteeseen päivitellyt Suomen kenties perinteikkäimmän kiekkokaupungin Tampereen SM-liigaseurojen vuosi toisensa jälkeen kestävää alennustilaa. Kaupunki, jossa on juhlittu enemmän Suomen mestaruuksia, kuin missään muualla on tätä nykyä enää kuin masentunut, aneeminen, vanhaan kävelykeppiinsä nojaileva vanhus, jolla ei ole enää mitään näkyä tulevaisuudesta. Pääasia on, että tästä päivästä selvittäisiin taas jotenkin hengissä.

Tapparan toiminta on ollut toimitusjohtaja Mikko Leinosen johdolla jo vuosia pelkkää vanhan keiton lämmittämistä. Uusia makuja ja sekoituksia, jotka kutkuttelisivat makuhermoja, ei olla kokeiltu enää vuosiin. Joka syksy vanha keitto on tuotu hellalle kuumennettavaksi. Yleisö on toiminut makutuomarina jaloillaan - ei uppoa. Tapparan toiminnassa ei ole ollut minkäänlaista punaista lankaa havaittavissa. Niin valmentaja- kuin pelaajasopimuksetkin ovat olleet yhtä päämäärätöntä poukkoilua. Risto Dufva oli nimekäs kaappaus tamperelaisten penkin taakse, mutta valitettavasti kyse on vain laastarin laittamisesta kirveen kokoiseen avohaavaan. Vajaan kauden aikana Dufvalta on turha odottaa pysyviä temppuja. Leinonen pyrkii todennäköisesti jälleen ensi kaudeksi löytämään valmentajan Sulo Vilenin strategialla: mahdollisimman halvalla. Yllätys ei olisi, vaikka Sami Hirvonen nimitettäisiin kesällä uudestaan seuran päävalmentajaksi "hänen kasvettuaan Dufvan vierellä".

Ilveksen toiminnassa oli ennen kauden alkua pitkästä aikaa havaittavissa pieni ja hentoinen myötätuuli. Viime kaudella löytynyt peli-identiteetti, legenda Raimo Helmisen auktoriteetti kopissa ja penkin takana, sekä muutama huippukova pelaajahankinta kesän aikana nostivat odotuksia paremmasta. Valitettavasti Ilveksen hyökkäys on ollut tällä kaudella paperia ja valmennusjohtokin joutui jopa muuttamaan sisään ajettua pelitapaa ymmärrettyään hyökkäysmateriaalin rajallisuuden. Päävalmentaja Juha Pajuoja joutui väistymään roikuttuaan aikansa löysässä hirressä. Tässä kohtaa Ilves kuitenkin astui kohtalokkaaseen suuntaan. Päävalmentajaksi nimitettiin seuran urheilujohtaja Seppo Hiitelä, joka on viimeksi valmentanut SM-liigatasolla 1990-luvulla. Vanhemmat Ilves-fanit muistavat Hiitelän mestarivalmentajana keväältä 1985. Kyllä, silloin Ilves on viimeksi nostellut Kanada-maljaa. Hiitelän nimittäminen kertoo valitettavan karua kieltä siitä, mitä molempien tamperelaisten seurojen johdossa ajatellaan: menneisyyden saavutuksia. Tähän päivään ei olla edelleenkään havahduttu. Fanit ovat masentuneet ja turhautuneet saamattomuuteen mutta Ilveksen toimistolla todennäköisesti tälläkin viikolla on pyörinyt VHS, jonka raidoilta on fiilistelty kevättä 1985 ja viidettä finaalia Kupittaalla. Mihin Ilves astuu Hiitelän nimityksen johdosta? Takaisin vuoteen 1985.