Jääkiekon SM-liigakausi 2008-2009 on paketissa. Seuraavassa lyhyt kooste plussista ja miinuksista.
+ Jyp: Kovilla satsauksilla ja riskeillä mutta ammattitaitoisella organisaatiolla kauteen lähteneet keskisuomalaiset tyhjensivät ensimmäistä kertaa historiassaa koko pankin. Kiekkohurmos valtasi Jyväskylän ja kaikki huipentui Kanada-malja-juhliin. On hienoa katsella ammattitaitoista toimintaa!
+ Kalpa: Hurmosta oli myös Kuopiossa. Pitkästä aikaa Kalpa esiintyi vakavasti otettavana jääkiekkojoukkueena ja tekikin sen tyylillä. Kausi meni yli odotusten ja huipentui pronssimitalijuhliin. Kaksi nimeä on nostettava esiin Kalpasta: Sami Kapanen ja Pekka Virta. Kapanen näytti koko kauden omalla tekemisellään, kuinka suuri sydän hänellä on. Kapanen hääri kaukalossa ja toimistolla suurella ammattitaidolla ja oli isoin syy Kuopiossa syntyneeseen kiekkobuumiin. Toinen loistavaa työtä tehnyt oli päävelmentaja Pekka Virta. Hän sai materiaalistaan kaiken irti. Kaiken järjen mukaan hänet tullaan valitsemaan vuoden valmentajaksi.
+ Karsintojen palauttaminen: Huikea kiekkokevät sai kunnon kermakuorrutuksen kakkuunsa karsinnoista. Vihdoinkin liigasta voi tippua ja sinne voi nousta. Toivottavasti liiga pysyy auki ja yleisö saa nauttia tästä herkusta myös jatkossa. Myös TV-kanavien tulisi olla hereillä ja näyttää kaikki karsintaottelut myös suurelle yleisölle.
+ Tasaisuus: Tämä oli valttikortti, joka kantoi SM-liigaa läpi kauden. Tasaisuus ja arvaamattomuus kiehtovat kansaa.
- Säälipleijarit: Milloin tämä typerä osio poistetaan? Play off-paikan ansaitsee 8 parasta pitkän runkosarjan perusteella ja ne ottelut tulee pelata paras seitsemästä-systeemillä. On täysin keinotekoista tunkea lähes kaikki joukkueet mukaan "pleijareihin" vain siksi, että tällä halutaan estää urheilullisesti epäonnistuneiden seurojen halu myydä parhaita pelaajiaan kesken kauden.
- Play outit: Karsintojen palauttaminen oli hieno asia mutta play outit eivät toimi - ainakaan nykymuodossaan. Yleisöä oli näissä peleissä paikalla vain muutamia satoja (vaikka ilmoitetut määrät olivatkin isompia), eikä pelejä nähty televisiosta. Karsintoihin tulee jatkossa osallistua vain liigan viimeinen tai korkeintaan kaksi huonointa.
- HIFK & Jokerit: Pääkaupungin joukkueet esittivät täysin ala-arvoisia otteita läpi kauden. Jokerit oli tuloksellisesti runkosarjassa vielä hyvin mukana mutta peli oli läpi kauden aivan uskomatonta kuraa. IFK:lla ei edes tulokset olleet hyviä. Jokerit pysyi hengissä vain ja ainoastaan Juuso Riksmanin maagisten otteiden ansiosta. Milloin stadin joukkueissa aletaan käyttää valtavia resursseja hyödyksi ammattitaitoisesti? Tällä hetkellä molempien organisaatioiden otteista paistaa vain uskomaton amatöörimäinen puuhastelu.
-Ässät & Alpo Suhonen: Alpon itkuja piti kuunnella koko kausi. SM-liigan tasosta kertoo paljon, jos läpi pitkän runkosarjan suurimmat puheenaiheet liittyvät yhden valmentajan kitinöihin. Suhonen näkee aina muiden tekemisissä valtavasti vikaa ja epäoikeudenmukaisuutta mutta omassa toiminnassa ei koskaan ole mitään vikaa. Koska Suhosen on kuultu ottavan vastuuta vaikka yksittäisestäkin tappiosta? Myös koko ässäorganisaation toiminta on täyttä farssia. Puheenjohtaja Pentti Ahola ei ole osoittanut vielä mitään ymmärrystä nykypäivän jääkiekosta. Tätä alleviivasi Aholan halu jatkaa päävalmentaja Suhosen sopimusta, vaikka tämä oli muutamaa päivää aikaisemmin johdattanut Ässät yhden maalin päähän Mestiksestä. Porilaisten organisaatio on tällä hetkellä SM-liigan epäammattimaisin.
- Lukko: Toinen Länsirannikon joukkue kyntää myös syvällä. Organisaatiossa panostetaan joka vuosi valtavia euromääriä menestyksen eteen mutta myös Raumalla rahojen käytöstä puuttuu ammattiosaaminen. Tämän vuoden tuloksena oli 13. sija, takana vain vielä surkeampi Ässät. Milloin Äijänsuolle astelee joku, joka osasi käyttää resursseja viisaasti hyödyksi?
- Otteluohjelma: SM-liigan otteluohjelmassa olisi parantamisen varaa. Keinotekoisesti ottelumäärien lisäämisen vuoksi ohjelmaan keksityt välisarjat pitäisi poistaa. Urheilullisinta ja tasapuolisinta olisi, että kaikki joukkueet pelaisivat toisiaan vastaan yhtä monta kertaa. 14 joukkueen sarjassa tulisi pelata nelinkertainen sarja, jolloin jokaiselle tulisi 52 ottelua runkosarjassa nykyisen 58:n sijaan. Joukkuemäärä on tosin tällä hetkellä liian suuri. Oikea määrä laadukkaampaan liigaan olisi 10 tai 12 joukkuetta. 10 joukkueen sarjassa tulisi pelata kuusinkertainen sarja, jolloin ottelumäärä jokaisella olisi 54. 12 joukkueen sarjassa ehkä tomivin systeemi olisi viisinkertainen sarja, jolloin jokaiselle tulisi 55 peliä.
perjantai 17. huhtikuuta 2009
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Fläppitaulu onnittelee
SM-liigan kausi 2008-2009 on ohi. Suomen paras jääkiekkojoukkue ja Kanada-maljan omistaja on Jyp Jyväskylästä. Hopeaa sai Kärpät ja pronssit matkasivat jo aiemmin Kalpan mukana Kuopioon. Kausi oli ennätystasainen ja jännittävä. Väriä kauden aikana toi myös valmentajien avautumiset, joita oli harvinaisen paljon, lähinnä kahden koutsin toimesta. Myös liigakarsintojen palauttaminen oli mahtava asia. Fläppitaulun toimitus tulee tekemään lähiaikoina tarkemman koosteen kauden tapahtumista ja vähän muustakin mutta tällä erää riittää se oleellinen: FLÄPPITAULUN TOIMITUS TOIVOTTAA ONNEA KAUDEN SELVÄSTI PARHAIMMALLE JOUKKUEELLE, SUOMEN MESTARILLE 2009 , JYPILLE!!!
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Tami ja hallittu mediapeli
Huimaa kiekkokautta ja -kevättä on SM-liigan osalta jäljellä enää loppusuora. Finaalisarja on alkanut, pronssit ratkaistaan tänään ja samoin mahdollisesti ensi kauden liigapaikka. Kevään suurimman shown on varastanut Sportin käskyttäjä Juhani Tamminen omalla meuhkaamisellaan liigakarsinnan aikana. Mistä moinen?
Eri medioissa on viimeisen kahden viikon aikana ollut valtavasti asiaa Tammisen tempauksista. Salaliittoteoriat, tuomarien haukkumiset, toimittajien kanssa riitelyt jne. Palstatilaa on tullut huima määrä. Tamminen on kokenut kehäkettu, joka on keitetty monissa liemissä. Hän on erittäin laskelmoiva ja analyyttinen persoona, joka ei jätä ainuttakaan kiveä kääntämättä oman menestyksensä eteen. Toisten suorituksia analysoidessaan hän muistaa usein kiinnittää huomiota mediapeliin, joka on yleensä kokeneiden valmentajien etu verrattaessa kokemattomiin. On vaikea uskoa, että nyt päällä oleva mediamylläkkä olisi sattuman seurausta. Tamminen on päättänyt nostaa Sportin liigaan hinnalla, millä hyvänsä. Otteluiden aikana hän laittaa itsensä likoon viimeistä ihokarvaa myöten. Tammisen toiminta vaihtoaitiossa ja erätauoilla pukukopissa vastaa urheilusuoritusta. Hän pitää koko joukkueen tiukasti näpeissään. Mutta Tami ei jätä tätä edes tähän. Pelien jälkeen lehdistön eteen astuu selvästi väsynyt mies, joka on kuitenkin täynnä voitontahtoa. Hän kaivaa itsestään vielä viimeiset voimanrippeet ja ottaa toimittajatkin näppeihinsä. Seuraavat päivät lehtien palstoilla kirjoitetaan Tammisesta, analysoidaan Tammista, katsellaan Tammisen kuvia ja mietitään Tammisen seuraavia liikkeitä. Mutta eikös liigaan ole nousemassa Sport, eikä Tamminen. Aivan.
Tammisen mediapeli on tarkkaan laskelmoitua. Joidenkin mielestä se saattaa näytää hölmöltä meuhkaamiselta mutta on itse asiassa erittäin järkevää. Tamminen vetää kaiken huomion itseensä. Kukaan ei kirjoita Sportin pelaajista mitään. Pelaajien otteita ei analysoida, eikä nuoret sporttilaiset joudu lukemaan omista virheistään lehdistä. He saavat olla ikään kuin huomiolta piilossa ja hoitaa homman kotiin. Tami on kuin kanaemo, joka levittää siipensä poikasiensa ylle ja suojelee heitä.
Entäs toisessa aitiossa? Alpo Suhonen on ollut Ässissä noin puolitoista vuotta ja on ajanut legendaarisen seuran yhden tappion päähän mestispaikasta. Fläppitaulun toimituksessa, kuten ei suurimmassa osassa kiekkoilevaa Suomeakaan voitu alun alkaenkaan ymmärtää ässäjohdon käsittämätöntä päätöstä palkata Ape vetämään pitkäkestoista projektia. Mitä annettavaa Apella odotettiin olevan Ässille? Mieshän on epäonnistunut Suomessa 90- ja 2000-luvuilla jokaisessa pestissään ja hakenut niihin syylliset aina jostain muualta, kuin itsestään. Oliko entisen NHL-valmentajan status niin kova, että sillä verukkeella hänet oli syytä palkata? Allekirjoittanut tapasi viime kesänä erään legendaarisen entisen NHL-maalivahdin, joka sanoi Suhosen aikaisten Chicagon pelaajien jutelleen valmentajansa selän takana, että "tuo mies ei tiedä, mitä tekee". Tuo havainto on näkynyt Apen otteista jo pitkään. Apen olisi syytä siirtyä toisiin hommiin, vaikka teatterin puolelle. Mutta Juhani Tamminenhan hallitsee senkin paremmin..
Eri medioissa on viimeisen kahden viikon aikana ollut valtavasti asiaa Tammisen tempauksista. Salaliittoteoriat, tuomarien haukkumiset, toimittajien kanssa riitelyt jne. Palstatilaa on tullut huima määrä. Tamminen on kokenut kehäkettu, joka on keitetty monissa liemissä. Hän on erittäin laskelmoiva ja analyyttinen persoona, joka ei jätä ainuttakaan kiveä kääntämättä oman menestyksensä eteen. Toisten suorituksia analysoidessaan hän muistaa usein kiinnittää huomiota mediapeliin, joka on yleensä kokeneiden valmentajien etu verrattaessa kokemattomiin. On vaikea uskoa, että nyt päällä oleva mediamylläkkä olisi sattuman seurausta. Tamminen on päättänyt nostaa Sportin liigaan hinnalla, millä hyvänsä. Otteluiden aikana hän laittaa itsensä likoon viimeistä ihokarvaa myöten. Tammisen toiminta vaihtoaitiossa ja erätauoilla pukukopissa vastaa urheilusuoritusta. Hän pitää koko joukkueen tiukasti näpeissään. Mutta Tami ei jätä tätä edes tähän. Pelien jälkeen lehdistön eteen astuu selvästi väsynyt mies, joka on kuitenkin täynnä voitontahtoa. Hän kaivaa itsestään vielä viimeiset voimanrippeet ja ottaa toimittajatkin näppeihinsä. Seuraavat päivät lehtien palstoilla kirjoitetaan Tammisesta, analysoidaan Tammista, katsellaan Tammisen kuvia ja mietitään Tammisen seuraavia liikkeitä. Mutta eikös liigaan ole nousemassa Sport, eikä Tamminen. Aivan.
Tammisen mediapeli on tarkkaan laskelmoitua. Joidenkin mielestä se saattaa näytää hölmöltä meuhkaamiselta mutta on itse asiassa erittäin järkevää. Tamminen vetää kaiken huomion itseensä. Kukaan ei kirjoita Sportin pelaajista mitään. Pelaajien otteita ei analysoida, eikä nuoret sporttilaiset joudu lukemaan omista virheistään lehdistä. He saavat olla ikään kuin huomiolta piilossa ja hoitaa homman kotiin. Tami on kuin kanaemo, joka levittää siipensä poikasiensa ylle ja suojelee heitä.
Entäs toisessa aitiossa? Alpo Suhonen on ollut Ässissä noin puolitoista vuotta ja on ajanut legendaarisen seuran yhden tappion päähän mestispaikasta. Fläppitaulun toimituksessa, kuten ei suurimmassa osassa kiekkoilevaa Suomeakaan voitu alun alkaenkaan ymmärtää ässäjohdon käsittämätöntä päätöstä palkata Ape vetämään pitkäkestoista projektia. Mitä annettavaa Apella odotettiin olevan Ässille? Mieshän on epäonnistunut Suomessa 90- ja 2000-luvuilla jokaisessa pestissään ja hakenut niihin syylliset aina jostain muualta, kuin itsestään. Oliko entisen NHL-valmentajan status niin kova, että sillä verukkeella hänet oli syytä palkata? Allekirjoittanut tapasi viime kesänä erään legendaarisen entisen NHL-maalivahdin, joka sanoi Suhosen aikaisten Chicagon pelaajien jutelleen valmentajansa selän takana, että "tuo mies ei tiedä, mitä tekee". Tuo havainto on näkynyt Apen otteista jo pitkään. Apen olisi syytä siirtyä toisiin hommiin, vaikka teatterin puolelle. Mutta Juhani Tamminenhan hallitsee senkin paremmin..
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Näin mitalit jaetaan
Playoff keväässä on edetty jo huhtikuun puolelle, joten kautta jatkavat enää parhaat ja huonoin joukkue. Mitalit ratkova neljän kärki, Mestiksen mestari, sekä SM-liigan huonoin, Ässät. Fläppitaulun toimitus on ennakkoveikkauksissaan osunut hyvin oikeaan veikatessaan ottelusarjojen lopputuloksia. Koko kevään aikana vain kahden sarjan jatkajat on veikattu väärin. HPK-Kalpa-sarjassa uskoimme Kerhon niukkaan jatkopaikkaan, väärin meni. Toinen huti tuli välieräsarjaa Blues-Kärpät veikatessa. Ennakoimme sarjaa espoolaisille seitsemännen pelin turvin ja oli erittäin lähellä, että noin pitkälle olisi myös menty. Raksilan kuudennen pelin viimeiset kymmenen minuuttia ja sitä seurannut jatkoerä käänsivät paletin kuitenkin näätälauman hyväksi. Vastaavasti oikein on jatkaja veikattu kaikissa muissa sarjoissa, joissakin otteluvoittoja myöten. Käynnissä olevan liigakarsinnan ennakoikmme menevän Sportille 4-3. Saa nähdä, kuinka käy, nyt ollaan 2-2 tasatilanteessa. Jäljellä on kaksi otteluparia, joiden järjestys pitäisi vielä ratkaista. Fläppitaulu kertoo, mitä lähiviikkoina tulee tapahtumaan.
Finaali Jyp-Kärpät: Kollegani Silkkitakki ennakoi edellisessä jutussaan Kärppien nousevan mestariksi huiman voittamisen kulttuurin ja itseluottamuksen ansiosta. Tässä onkin oululaisten suurimmat vahvuudet. Vastaavanlaista voittamisen kulttuuria ei löydy mistään toisesta suomalaisesta jääkiekko-organisaatiosta. Tästä kertoo sekin, että Kärppien valmentaja Matti Alatalo sanoi organisaation tekemisen olevan sitä luokkaa, että on aivan sama, kuka ryhmää valmentaisi, hän vain seuraa ammattimiesten tekemistä sivusta. Huhhuh! Jyp on noviisi näissä karkeloissa. Jyväskylässä on viimeksi koettu finaalihurmosta keväällä 1992, jolloin Jokerit teemuseläntineen pyyhki Jypillä jäätä. Voittamisen taito ja kulttuuri siis ehdottomasti Kärpille. Valmennus puolestaan tasoittaa tilannetta Jypin hyväksi. Ammattimiesten toimintaa sivusta omien sanojensa mukaan seuraava Matti Alatalo häviää vertailun koko kauden vahvasti Jypin peräsimessä suorittaneelle Risto Dufvalle. Dufvalla on vyöllään Mestiksen mestaruuksia Jukureiden peräsimestä, sekä kokemusta myös olympiafinaalijoukkueen valmennustiimistä. Onko Dufvalla pokkaa ja röyhkeyttä ottaa kaikki keinot käyttöön, jotta näätälauma saataisiin epätasapainoon ja keskittymään vääriin asioihin? Kuinka Tuomas Tarkkia häiritään? Oman mausteensa sarjaan tuo Alatalon pitkä Jyp tausta. Maalivahtien taisto on erittäin tasainen. On sanomattakin selvää, että finaalijoukkueilla täytyy olla hyvät kassarit, muuten seuroissa oltaisiin jo lomatunnelmissa. Kärppien Tarkki on jälleen keväällä ollut itse varmuus. Lievän edun Jyp voi saada siitä, että heillä on kopissa "kaksi ykkösmaalivahtia". Tuokkola-Wallinheimo kaksikosta kumman tahansa voi heittää kehiin. Kenttäpelaajien joukosta ratkaisijoita haettaessa vaaka kallistuu jälleen pohjoisen suuntaan. Kärpillä on laajempi joukko pelaajia, jotka voivat ratkaista ja ovat tottuneet naulaamaan isoja pelejä. Corso, Andersson, Aaltonen, Paakkolanvaara jne.. Tuttuja nimiä otsikoista keväisin. Finaalisarjasta tulee pitkä ja erittäin tasainen. Hyvin pienet marginaalit ratkaisevat, toivottavasti tuomarit eivät mahdu noihin marginaaliehin. Kotiyleisö on molemmilla hurmoksellista, joten se vertailu menee tasan. Viime vuosien aikana kuitenkin Kärpät on tainnut viihtyä paremmin Hippoksella, kuin Jyp Raksilassa. Tämä saattaa tuoda pienen edun oululaisille, sillä Jyp ei voi laskea kaikkea vain kotiotteluiden varaan, vaikka kotietua pitääkin. Kärpät tulee voittamaan myös Hippoksella, joten Jypin täytyy saada saalista kotipihaa kauempaakin. Niin siinä vain käy, että Jypillä menee yksi tai kaksi ensimmäistä peliä uuden tunnelman haistelussa ja Kärpät ottaa niskalenkin heti alusta, eikä luovu siitä. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Kärpät tullaan kruunaamaan jälleen kerran Suomen mestariksi, tällä kertaa otteluvoitoin 4-2. Ratkaisumaalin iskee kuudennen pelin jatkoaikahurmoksessa Daniel Corso.
Pronssiottelu Blues-Kalpa: Milloin nämä säälimitalipelit loppuvat? Suomeen olisi aika juurruttaa todellista voittamisen kulttuuria ja tahtoa ja yksi askel siihen olisi pronssiotteluiden lopettaminen. Keväällä pelataan vain ja ainoastaan kannusta, kaikki muut ovat ynnä muuta sijoja. Pronssit tulisi jakaa sille välierien häviäjälle, joka on sijoittunut runkosarjassa paremmin. Näin pitkän runkosarjankin arvostusta nostettaisiin. Tämän pelin tulee voittamaan se, ketä se jaksaa enemmän kiinnostaa. Ei kauhean houkutteleva lähtötilanne jääkiekkopelille. Kotijoukkue on yleensä aina ennakkosuosikki näissä peleissä, sillä homma ratkaistaan kerrasta poikki-menetelmällä. Sensaatio-Kalpa voi kuitenkin napata himmeimmät mitalit kotiin, koska heillä pitäisi nälkää riittää tämän saavutuksen eteen. Molemmat haluavat tietenkin päättää kautensa voittoon, mutta kumpi haluaa sitä enemmän? Molemmilla joukkueilla on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät ole saavuttaneet vielä paljoakaan. Heidät pitää motivoida tappelemaan SM-mitalista. Kokeneita pelaajia tämä ei välttämättä niin paljon nappaa. Poikkeus tähän on Sami Kapanen, jolla on pelissä myös talousasiat ja seuran ensi kauden suunnitelmat. Kapanen haluaa varmasti markkinoida ensi kauden Kalpaa mitalistina. Kapanen pystyy ehkä motivoimaan pelikaverinsa paremmin, kuin Bluesin johtavat pelaajat. Kalpa tulee viemään pronssit Kuopioon maalein 3-4.
Finaali Jyp-Kärpät: Kollegani Silkkitakki ennakoi edellisessä jutussaan Kärppien nousevan mestariksi huiman voittamisen kulttuurin ja itseluottamuksen ansiosta. Tässä onkin oululaisten suurimmat vahvuudet. Vastaavanlaista voittamisen kulttuuria ei löydy mistään toisesta suomalaisesta jääkiekko-organisaatiosta. Tästä kertoo sekin, että Kärppien valmentaja Matti Alatalo sanoi organisaation tekemisen olevan sitä luokkaa, että on aivan sama, kuka ryhmää valmentaisi, hän vain seuraa ammattimiesten tekemistä sivusta. Huhhuh! Jyp on noviisi näissä karkeloissa. Jyväskylässä on viimeksi koettu finaalihurmosta keväällä 1992, jolloin Jokerit teemuseläntineen pyyhki Jypillä jäätä. Voittamisen taito ja kulttuuri siis ehdottomasti Kärpille. Valmennus puolestaan tasoittaa tilannetta Jypin hyväksi. Ammattimiesten toimintaa sivusta omien sanojensa mukaan seuraava Matti Alatalo häviää vertailun koko kauden vahvasti Jypin peräsimessä suorittaneelle Risto Dufvalle. Dufvalla on vyöllään Mestiksen mestaruuksia Jukureiden peräsimestä, sekä kokemusta myös olympiafinaalijoukkueen valmennustiimistä. Onko Dufvalla pokkaa ja röyhkeyttä ottaa kaikki keinot käyttöön, jotta näätälauma saataisiin epätasapainoon ja keskittymään vääriin asioihin? Kuinka Tuomas Tarkkia häiritään? Oman mausteensa sarjaan tuo Alatalon pitkä Jyp tausta. Maalivahtien taisto on erittäin tasainen. On sanomattakin selvää, että finaalijoukkueilla täytyy olla hyvät kassarit, muuten seuroissa oltaisiin jo lomatunnelmissa. Kärppien Tarkki on jälleen keväällä ollut itse varmuus. Lievän edun Jyp voi saada siitä, että heillä on kopissa "kaksi ykkösmaalivahtia". Tuokkola-Wallinheimo kaksikosta kumman tahansa voi heittää kehiin. Kenttäpelaajien joukosta ratkaisijoita haettaessa vaaka kallistuu jälleen pohjoisen suuntaan. Kärpillä on laajempi joukko pelaajia, jotka voivat ratkaista ja ovat tottuneet naulaamaan isoja pelejä. Corso, Andersson, Aaltonen, Paakkolanvaara jne.. Tuttuja nimiä otsikoista keväisin. Finaalisarjasta tulee pitkä ja erittäin tasainen. Hyvin pienet marginaalit ratkaisevat, toivottavasti tuomarit eivät mahdu noihin marginaaliehin. Kotiyleisö on molemmilla hurmoksellista, joten se vertailu menee tasan. Viime vuosien aikana kuitenkin Kärpät on tainnut viihtyä paremmin Hippoksella, kuin Jyp Raksilassa. Tämä saattaa tuoda pienen edun oululaisille, sillä Jyp ei voi laskea kaikkea vain kotiotteluiden varaan, vaikka kotietua pitääkin. Kärpät tulee voittamaan myös Hippoksella, joten Jypin täytyy saada saalista kotipihaa kauempaakin. Niin siinä vain käy, että Jypillä menee yksi tai kaksi ensimmäistä peliä uuden tunnelman haistelussa ja Kärpät ottaa niskalenkin heti alusta, eikä luovu siitä. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Kärpät tullaan kruunaamaan jälleen kerran Suomen mestariksi, tällä kertaa otteluvoitoin 4-2. Ratkaisumaalin iskee kuudennen pelin jatkoaikahurmoksessa Daniel Corso.
Pronssiottelu Blues-Kalpa: Milloin nämä säälimitalipelit loppuvat? Suomeen olisi aika juurruttaa todellista voittamisen kulttuuria ja tahtoa ja yksi askel siihen olisi pronssiotteluiden lopettaminen. Keväällä pelataan vain ja ainoastaan kannusta, kaikki muut ovat ynnä muuta sijoja. Pronssit tulisi jakaa sille välierien häviäjälle, joka on sijoittunut runkosarjassa paremmin. Näin pitkän runkosarjankin arvostusta nostettaisiin. Tämän pelin tulee voittamaan se, ketä se jaksaa enemmän kiinnostaa. Ei kauhean houkutteleva lähtötilanne jääkiekkopelille. Kotijoukkue on yleensä aina ennakkosuosikki näissä peleissä, sillä homma ratkaistaan kerrasta poikki-menetelmällä. Sensaatio-Kalpa voi kuitenkin napata himmeimmät mitalit kotiin, koska heillä pitäisi nälkää riittää tämän saavutuksen eteen. Molemmat haluavat tietenkin päättää kautensa voittoon, mutta kumpi haluaa sitä enemmän? Molemmilla joukkueilla on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät ole saavuttaneet vielä paljoakaan. Heidät pitää motivoida tappelemaan SM-mitalista. Kokeneita pelaajia tämä ei välttämättä niin paljon nappaa. Poikkeus tähän on Sami Kapanen, jolla on pelissä myös talousasiat ja seuran ensi kauden suunnitelmat. Kapanen haluaa varmasti markkinoida ensi kauden Kalpaa mitalistina. Kapanen pystyy ehkä motivoimaan pelikaverinsa paremmin, kuin Bluesin johtavat pelaajat. Kalpa tulee viemään pronssit Kuopioon maalein 3-4.
Kingit Kanarialla
Jos olet joskus kadehtinut opettajien kesälomia, niin Nordiksella on jo pitkään etuihin kuulunut lähes puolen vuoden huili työpaikalta. Heikkinen ja kumppanit todennäköisesti seuraavat kauden edistymistä tälläkin hetkellä altaanreunalta jossain päin Las Palmasia.
Fläppitaulun toimitus on rohkeasti jo kauden alussa arvioinut tulevia menestyjiä ja floppaajia. Ennustukset ovat valtaosin osuneet hämmästyttävän hyvin oikeaan vaikka kausi on vielä kesken ja parhaat pelit ovat jäljellä. Tätä juttua kirjoitettaessa sm-liigan finaalissa pelaavat Kärpät ja Jyp. Itse uskon Kärpien vievän sarjan etuinaan voittamisen kulttuuri sekä tällä hetkellä katossa oleva itseluottamus. Bluesin kaataminen oli kova suoritus. Kärppien pelin viimeinen lukko alkaa A:lla, mutta se ei ole suinkaan Alatalo vaan Anderson. Alatalon näytöt ja kokemus tästä tilanteesta ovat olemattomat kun taas Anderson nauttii niin suurta arvostusta, että voisi varmaa halutessaan siirtää toisen A:n täyttämään juomapulloja Kärppähallille.
Liigan finaalilta huomion on kuitenkin viemässä Ässien ja Sportin kamppailu ensikauden liigapaikasta. Tamminen käy kuumana kuin hellankoukku eikä Suhonen jää yhtään huonommaksi. ilmassa on epäilyjä salaliittoteorioista, varastetuista harjoitusvideoista, virnuilevista toimittajista jne. Toivottavasti kumpikin valmentaja saa suunnattua energiansa itse peliin kauden tärkeimmässä vaiheessa. Kun Ässät palkkasivat Alpon kauden alussa, niin tämä lupasi jättää Poriin kaiken jääkiekosta oppimansa. Uhkaus on toteutunut ja siinä mielessä Albo on pitänyt sanansa. Ässäjohto tosin varmasti odotti sen tarkoittavan jotain aivan muuta...
Jännittävää loppukautta toivottaen
Kenttien silkkitakki
Fläppitaulun toimitus on rohkeasti jo kauden alussa arvioinut tulevia menestyjiä ja floppaajia. Ennustukset ovat valtaosin osuneet hämmästyttävän hyvin oikeaan vaikka kausi on vielä kesken ja parhaat pelit ovat jäljellä. Tätä juttua kirjoitettaessa sm-liigan finaalissa pelaavat Kärpät ja Jyp. Itse uskon Kärpien vievän sarjan etuinaan voittamisen kulttuuri sekä tällä hetkellä katossa oleva itseluottamus. Bluesin kaataminen oli kova suoritus. Kärppien pelin viimeinen lukko alkaa A:lla, mutta se ei ole suinkaan Alatalo vaan Anderson. Alatalon näytöt ja kokemus tästä tilanteesta ovat olemattomat kun taas Anderson nauttii niin suurta arvostusta, että voisi varmaa halutessaan siirtää toisen A:n täyttämään juomapulloja Kärppähallille.
Liigan finaalilta huomion on kuitenkin viemässä Ässien ja Sportin kamppailu ensikauden liigapaikasta. Tamminen käy kuumana kuin hellankoukku eikä Suhonen jää yhtään huonommaksi. ilmassa on epäilyjä salaliittoteorioista, varastetuista harjoitusvideoista, virnuilevista toimittajista jne. Toivottavasti kumpikin valmentaja saa suunnattua energiansa itse peliin kauden tärkeimmässä vaiheessa. Kun Ässät palkkasivat Alpon kauden alussa, niin tämä lupasi jättää Poriin kaiken jääkiekosta oppimansa. Uhkaus on toteutunut ja siinä mielessä Albo on pitänyt sanansa. Ässäjohto tosin varmasti odotti sen tarkoittavan jotain aivan muuta...
Jännittävää loppukautta toivottaen
Kenttien silkkitakki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
