Matsiraportti HIFK-TPS 5-2

Lähtökohdat: Stadin punapaidoilla oli takanaan alavireisesti sujunut viikko Saipan, Ilveksen ja Tapparan kanssa. Noista peleistä oli pistepussiin kertynyt vain kolme paunaa. Hallitseva mestari TPS puolestaan kyntää sarjataulukon pohjilla, joten turkulaisten kopissa tunnelmat ovat olleet vieläkin synkemmät.

Näin kävi: Pelin aikana ei varmasti kenellekään hallissa jäänyt epäselväksi, kumpi näistä joukkueista oli parempi. IFK oli alusta loppuun potkun tai jopa kaksi turkulaisia edellä. Vaakunapaidat olivat aktiivisempia, tekivät kaikki aloitteet, halusivat irtokiekkoja enemmän ja määräsivät pelin temmon. Fyysisyyttä IFK tosin olisi voinut hyödyntää vielä paremmin. Aktiivinen taklauspeli on tosin loistanut poissaolollaan koko Kari Jalosen valmennuskauden ajan. Tällä kerralla IFK ei sortunut samaan virheeseen, kuin niin monesti aikaisemmin parin viime kauden aikana; johtoasemassa pakitteluun. IFK piti viimeisessäkin erässä pelin tyylikkäästi hallussaan, vaikka turkulaiset yrittivät vielä hieman lisätä kierroksia koneeseen. TPS:n kavennusmaali 4-2:een viimeisessä erässä ei aiheuttanut jäätymistä punapaitojen leirissä, vaan IFK piti itsensä kuskin paikalla loppuun asti. Ottelun hahmo oli tehot 2+1 nakuttanut kapteeni Ville Peltonen. Ville on tuonut Nordikselle valtavan määrän johtajuutta ja se näkyi kaukalossa tässäkin matsissa. Toinen ilonaihe kingeille oli se, että uudet ketjukoostumukset toivat positiivisia tuloksia. Ykkösketjussa Peltosen ja Mikael Granlundin vierellä viiletti nyt 300:nen SM-liigamatsinsa tahkonnut Lennart Petrell. Petrell tuo ketjuun tarvittavaa fyysisyyttä ja luo siten tilaa tehokaksikolle. Lisäksi Petrell on erittäin hyvä maalineduspelaaja. Aikaisemmin ykkösen toisella laidalla kirmannut Juha-Pekka Haataja oli siirretty Teemu Ramstedtin laidalle, jossa toisella puolella polkee Jerry Ahtola. Tämä ketju oli vaarallinen läpi pelin ja loi tukun vaarallisia tilanteita turkulaisten päätyyn.

TPS oli luvalla sanoen todella surkea läpi pelin. Viime kevään hurmoksesta ja peli-ilmeestä ei ole tietoakaan. Tepsin pelistä paistoi epävarmuus ja itseluottamuksen puute. Hyökkäyspelin rakentaminen oli sattumanvaraista poukkoilua, josta ei löytynyt mitään punaista lankaa. Turkulaiset tulivat Stadiin jo henkisesti hävinneinä ainoastaan puolustamaan, rikkomaan ja roiskimaan - mutta tekivät senkin alistuneesti. Povasimme mestareille vaikeaa syksyä mutta silti uskoimme, että TPS tulee kurimuksesta nousemaan säälipleijareihin asti. Tämä on edelleen täysin mahdollista, mutta Heikki Leimeen pitää nopeasti löytää juju koko joukkueen tekemiseen. Pakka on tällä hetkellä aivan sekaisin. Alistuneet pelaajat eivät uskalla haastaa esimerkiksi 1 vs. 1-tilanteissa kaveria lainkaan. Itseluottamus pitäisi saada palautettua pelaajien paitojen sisään pian, sillä muuten turkulaiset valuvat liian syvään ja synkkään kuiluun turhan aikaisessa vaiheessa kautta.

Erikoista: SM-liigan tuomaritoiminta sai jälleen kerran ihmettelyn aihetta. Päätuomarikaksikko Jyri Rönn-Antti Hämäläinen vihelteli läpi pelin täysin kummallisia tuomioita. Toisessa erässä esimerkiksi yksi tuloillaan ollut TPS:n jäähy jostain syystä jätettiin viheltämättä tilannetta seuranneen pienen hanskauksen jäljiltä. Minkäänlaista linjaa ei esimerkiksi kahvausten suhteen tuntunut löytyvän. Viikko sitten Nordiksella myös hämmästeltiin silloisten raitapaitojen otteita. Liigan pitäisi saada jonkinlainen taso tuomaritoimintaan, koska nykyisestä tasosta kärsii tärkein; peli. On kumma, jos SM-liiga pystyy kouluttamaan ainoastaan keskinkertaisia Mestis-tason viheltäjiä.

Mitä alku kertoo?

Sm-liiga on polkaistu käyntiin ja joukkueet ovat pelanneet 4-5 peliä. Sarjataulukkoa ei kannaittaisi kovin pitkäksi aikaa jäädä tuijottamaan vielä pariin viikkoon, mutta fanit luonnollisesti mittaavat fiiliksiään paljon sen pohjalta, missä oma joukkue majailee. Kärppien ja TPS:n startti on ollut huono. Sarjataulukon loppupäätä vilkaistessa voi todeta, että Oulussa ja Turussa on jääty telineisiin muiden jo kiihdyttäessä matkaan. Tämä ei ollut fläppitaulun toimitukselle yllätys. Kausiennakossamme kerroimme, että juuri näin tulee tapahtumaan. Raksilassa Kärppälaumaa komentaa uusi kokematon päävalmentaja Mikko Haapakoski. Kokemattomien päävalmentajien joukkueet menettävät yleensä alkukaudesta pisteitä enemmän, kuin olisi odotettavaa. Tämä johtuu siitä, että vaativassa tehtävässä operoiva päävalmentaja ei omaa rutiinia kyseisestä tehtävästä ja monet asiat ovat hakemista. Kärpät tulee edelleen kohtaamaan vaikeuksia syksyn aikana mutta paniikkinappulaa ei kannattaisi fanienkaan vielä painaa. Joukkue on laadukas ja Haapakoski osaava valmentaja. Sen hän on todistanut aikaisempina vuosina olemalla osa menestyneitä valmennustiimejä. Kärpät tulee kauden edetessä saamaan rytmistä kiinni ja nousemaan taulukossa kohisten ylöspäin. Huonon ja vaikean alkukauden takia kenenkään ei siis kannata Oulussa hypätä (Haapa)koskeen.

Myös TPS:lle ennakoimme erityisen vaikeaa syksyä. Alkutahdit näyttävät juuri tältä. Hallitsevan mestarin päänahka on haluttu varsinkin syyskaudella. Lisäksi pitää muistaa, että joukkue ei ole materiaaliltaan liigan kärkipäätä. Tähän päälle kun lisätään vielä uuden päävalmentajan Heikki Leimeen mukaan tulo, on helppo odottaa pimeää syksyä Aurajoen rannoille. Kuten kausiennakossamme sanoimme, TPS:n tämän kauden kohtalon tulee määrittämään se, kuinka nopeasti se pystyy löytämään reitin ulos pimeästä tunnelista. Uskomme turkulaisten selviävän tästä kohtuullisesti ja kipuavan lopulta säälipleijareihin asti. Päävalmentajan hirttosilmukkaa on siis turha rasvailla vielä Turussakaan.

Nordiksella sen sijaan alkukausi on näyttänyt pelottavia merkkejä menneisyydestä. Vaikka IFK on tällä hetkellä taulukossa salonkikelpoisesti viidentenä, puolustusvoittoinen ja passiivinen peli-ilme ei ole poistunut viime kevään flopista huolimatta. IFK:n materiaali on SM-liigan mittapuulla laadukas, joten kingien pistelaari tulee ropisemaan tasaisesti pitkin kautta. Tuolla pelitavalla IFK-juna kuitenkin tulee päätymään keväällä väärään osoitteeseen, niin kuin Hakametsän Lassen avaus syöttö.

Matsiraportti HIFK-Saipa 3-2 RL

Lähtökohdat: IFK lähti matsiin puhtaalla pelillä otettuaan kauden kahdesta ensimmäisestä paikallisväännöstä täydet bojot. Saipa puolestaan oli avauskierroksella käynyt kuittaamassa yllätyspisteet Oulun Raksilasta mutta hävinnyt sitten kotiavauksessaa Lukolle. Lappeenrantalaiset ovat aina olleet ikävä vastustaja IFK:lle. Maali-iloitteluja ei ole Stadissa näiden kahden kohtaamisessa yleensä nähty, vaan väännöt ovat olleet tasaisia. Silti IFK lähti otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Maalilla vaakunapaidoilla jatkoi Espoossa nollapelin torjunut Jan Lundell.

Näin kävi: Kingit sai matsiin sähäkän alun, kun kapteeni Ville Peltonen ohjasi luukulta Ari "Dzväng" Vallinin siniviivakudin hieman onnekkaastikin yli Saipa-veskari Jere Myllyniemen jo reilun minuutin jälkeen. Tämä oli samalla Villen kauden ensimmäinen byyri. Avauserän ekalla kympillä vierailijat olivat selvästi tukkoisemmalla jalalla liikkeellä, kuin isännät. Erityisesti IFK:n aktiivinen takakarvaus katkoi tehokkaasti Saipan hyökkäyksiä keskialueella. Pari kotijoukkueen jäähyä tasoitti kuitenkin pelin kulkua. IFK:lla oli lukuisia maalintekopaikkoja pitkin ensimmäistä erää. Hieman tarkemmalla viimeistelyllä ja paremmalla onnella peli ekalle tauolle olisi voitu lähteä jopa 4-0-tilanteesta. Nyt kuitenkin taululla paistoi ekan parinkympin jälkeen 1-0. Toisessa erässä ilmassa oli jo ratkaisun makua, kun Jerry Ahtola ohjasi varmasti läpi pelin pelanneen Toni Söderholmin viivaohjurin häkkiin. Käsittämättömiä tuomioita läpi pelin vihellellyt tuomarikaksikko Lars Brüggemann-Tatu Savolainen hylkäsi Markus Kankaanperän selvän maalin, koska punapaita oli maalivahdin alueella. Saksalaiselta Brüggemannilta jäi kuitenkin näkemättä, että kiekko oli ehtinyt alueelle jo paljon pelaajia ennen. Koko tuomarinelikon työskentely herätti suurta ihmettelyä Nordiksella pitkin iltaa. Päätuomareilta oli linja täysin kateissa ja jatkuvasti tuli ihmeellisiä vihellyksiä tai viheltämättä jättämisiä. Myös linjurit olivat kummallisen epävarmoja. Läpi pelin heille tuli paljon selviä paitsio- ja pitkäkiekko virheitä. Tuomareiden lisäksi myös IFK alkoi toimimaan epävarmasti toisessa erässä. Se draivi, jolla pelin olisi voinut tappaa, puuttui. Eikö Nordiksella olla vieläkään päästy eroon "Nokka" Jalosen passiivisesta pelitavasta. Vaakunapaitojen passivoituminen toi Saipalle viimeisessä erässä vielä yhden mahdollisuuden taistella pisteistä ja sen vieraat myös käyttivät. Ensin Scott Barney iski maalin edessä pomppineen kiekon ohi Jan Lundellin ja vajaa seitsemän minuuttia ennen täyttä aikaa entinen IFK-laituri Carlo Grünn päätti vieraiden vastahyökkäyksen täydelliseen lopputulokseen. Kotijoukkueen viisikko nukahti vieraiden vastahyökkäyksessä ja jätti Grünnin merkkamatta huonoin seurauksin. Stadin ylpeys menetti turhaan pisteen passivoitumisensa takia. Jatkoajalla ei ratkaisua syntynyt, vaikka IFK painoi kovasti päälle. Tuomareiden käsittämätön sekoilu vain jatkui, kun edes Saipan pelaajien selvään maalin siirtämiseen ei reagoitu mitenkään. Rankkareissa Mikael Granlund nousi ratkaisijaksi upotettuaan kaksi tyylikästä häkkiä, joista jälkimmäinen jäi voitto-osumaksi.

Tästä eteenpäin: IFK jatkaa voittojen tiellä, vaikka kokikin ensimmäisen piste menetyksensä. IFK:n pitää uskaltaa pelata rohkeammin - muuten materiaalin laadukkuus jää hyödyntämättä. Tämä on valmennuksen vastuulla. Noin passivisella ja anti-fyysisellä pelitavalla IFK tulee kokemaan tappioita laadukkaampien joukkueiden tullessa vastaan. Saipa pelasi omilla vahvuuksillaan; repi, rikkoi ja raastoi - ja teki sen kurinalaisesti. Pauli "puukäsi" Levokari hiillosti koko ottelun Mikael Granlundia ja tätä työtä hän tulee tekemään jatkossakin. Saipan ongelma on, että joukkue ei ole laadukas ja esimerkiksi pakkien avaukset olivat aikamoista kuraa läpi pelin.

Näin käy runkosarjassa

Huomenna alkaa maraton. Pitkä 60:n ottelun runkosarja on edessä jokaisella liigajoukkueella. Edellä olemme jo kertoneet, mihin joukkueisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota näin kauden alussa ja mistä syistä. Tässä jutussa lyömme pöytään runkosarjan kunniataulukon siinä muodossaan, kuin se tulee olemaan keväällä ennen play offien alkua. Jos haluat säilyttää jännityksen kevääseen, älä jatka lukemista pidemmälle.

1. JYP: Jypiä ennakoidaan yleisesti ottaen liigan kärkipäähän, mutta harvat nostavat sitä runkosarjan voittajaksi. Me teemme näin. Risto Dufva on viime vuosien aikana iskostanut joukkueeseen selkeän pelitavan, jonka toteuttamista tiukka valmentaja vaatii jokaiselta. Lipsumista ja fuskaamista ei hyväksytä. Lisäksi Pekka Tuokkola takaa sen, että helppoja kiekkoja ei Jypin verkkoon tule monta kauden aikana menemään. Jypin vahvaa puolustuspakettia ei ole helppo murtaa tälläkään kaudella. Perinteisesti erityisesti kotona vahvat keski-suomalaiset tulevat viemään runkosarjan nimiinsä.

2. Kärpät: Oululaisilla on tälle kaudelle erittäin vahva nippu kasassa. Materiaali on liigan kovin. Erityisesti ulkomaalaisilta odotetaan murhaavaa tulosta. Ainoa kysymysmerkki on päävalmentajana vielä melko kokematon Mikko Haapakoski. Haapakoski tulee syyskauden aikana hakemaan otetta joukkueeseensa ja hitsaamaan sitä yhteen. Kokemattomalta valmentajalta voidaan odottaa myös pieniä virheitä, jotka tulevat viemään Kärpiltä runkosarjan voiton. Jos Kärpät valahtaa neljän parhaan ulkopuolelle, voidaan Haapakosken todeta epäonnistuneen täydellisesti tai sitten joukkueessa on ilmennyt muita skismoja.

3. Jokerit: Jarmo Kekäläisen tulo on nostanut tekemisen tasoa ja uskottavuutta Areenassa huikeasti. Hän tulee vuoren varmasti reagoimaan kauden aikana ongelmakohtiin. Kekäläisen hommaamat pelaajat kauden aikana tulevat olemaan laadukkaita hankintoja. Huteja "Keklulta" tulee vähemmän, kuin muilta. Jos Virmanen tyhjensi koko lippaan saadakseen yhden kudin tauluun, tarvitsee Kekäläinen todennäköisesti vain yhden luodin. Kekäläisen kommunikointi päävalmentaja Hannu Jortikan kanssa on tärkeässä roolissa kulisseissa. Jos Jortikka pystyy luomaan positiivisen ilmapiirin pukukoppiin, tulee narrilauma olemaan vahva läpi kauden.

4. IFK: Myös Nordiksella on kerätty laadukas nippu kasaan. Ville Peltonen tuo valtavan määrän johtajuutta petoluolaan. Juuso Riksman tulee olemaan paljon vartiana kingien luukulla. Jos Juuso pysyy terveenä ja koppi tarttuu, tulee pistelaari ropisemaan mukavasti jo kauden alusta lähtien. Epäilyksen varjon ainaisen alisuorittajan kauteen heittää päävalmentaja Jalosen täydelliset epäonnistumiset kahtena viime keväänä. Uskaltaako Jalonen vihdoinkin komentaa joukkonsa hyökkäämään vai puolustellaanko kausi jälleen kerran turhan aikaiseen päätökseen?

5. Lukko: Raumalla on kesän aikana poltettu paikallisen siivousfirman euroja huolella. Viime syksyn dominointi tuhrittiin kauden aikana Vehasen myyntiin ja täydelliseen jäätymiseen puolivälierissä. Lukossa on tällä kaudella todella paljon syvyyttä eri pelipaikoille. Tässä piilee sudenkuoppa, johon raumalaisilla on iso vaara astua kauden aikana; kuinka päävalmentaja Rauli Urama pystyy pitämään kaikki pelaajat tyytyväisinä? Kaikki tietävät, että tuittuilevat pelaajat muuttavat ilmapiirin joukkueessa huonoksi. Sen myötä myös suuri kasa taistelupisteitä valuu vastustajille. Lukon kohtalon ratkaiseekin, kuinka paljon näitä pisteitä se saa.

6. Blues: Nostamme espoolaiset viimeiselle suoralle pudotuspelipaikalle. Joukkue on jälleen kerran pääosin nuori ja kokematon, mutta sieltä löytyy myös kokemusta mm. Jere Karalahden ja Arttu Luttisen muodossa. Valmentaja Petri Matikainen on jo monena vuonna onnistunut kehittämään raakileista todellisia pelureita. "Sparta" haluaa ladata viimeiseen Blues-kauteensa kaiken mahdollisen. Taisteleva joukkue tulee pelaamaan kykyjensä ylärajoilla ja etenemään suoraan pleijareihin.

7. Kalpa: Kuopiolaiset joutuvat ottamaan hieman takapakkia muutaman viime kauden menestyksen jälkeen. Keväällä on aina kaikki mahdollista mutta runkosarja ei tällä kertaa tule olemaan niin lennokas, kuin aikaisemmin. Joukkueesta on poistunut kokemusta ja johtajuutta Sami Kapasen ja Mika Strömbergin uran päättymisten vuoksi. Kuopiolaiset pyrkivät Pekka Virran johdolla edelleenkin voimakkaasti kiekolliseen peliin, mutta laatu ei tule olemaan yhtä hyvää, kuin ennen. Siksi vauhtia on nyt haettava säälipleijareista.

8. TPS: Viime kauden mestari joutuu vaikeuksiin. Kaikki haluavat etenkin syksyllä viedä hallitsevan mestarin päänahan, jolloin nuori joukkue uuden valmentajansa kanssa todelliseen myllytykseen. Turussa tiedetään, että haaste tälle kaudelle muiden joukkueiden taholta on kova. Onko tuo haasteiden tunneli liian pitkä ja synkkä, vai löytyykö valoa tarpeeksi ennen kevättä?

9. HPK: Myös viime kauden toinen finalisti joutuu hankalista lähtökohdista uuteen urakkaan. Joukkue ei ole erityisen laadukas. Vain maalivahti Teemu Lassila on materiaalin todellinen helmi. Lisäksi seura astui miinaan palkatessaan Harri Rindellin valmentajakseen. Rindell ei tule menestymään nykypäivän SM-liigassa ja lisäksi hänen valmennustyylinsä on kaukana Jukka Rautakorven tavoista. Rindell ei ole HPK:lle sopiva valmentaja. Yksivuotinen sopimus luo mahdollisuudet sille, että Rinkelinmäellä nähdään uusi koutsi kauden aikana. Kuitenkin Rinkelinmäen taika ja Teemu Lassila takaavat Kerholle sen verran pisteitä, että säälipleijareihin panos riittää.

10: Pelicans: Veikkaamme, että Lahdessa nähdään kauden ensimmäiset valmentajan potkut. Kauden alun huonot esitykset kertovat viimeisillekin Pelicans-johdon henkilöille, että Mika Toivola ei ole SM-liigatason valmentaja. Yhden Ässien menestyskauden tuloksilla vieläkin liitävä Toivola ei ole saanut Lahdessa mitään hyvää aikaan. Jos Lahdessa vaihdetaan Toivola tarpeeksi ajoissa edes hiemankin laadukkaampaan valmentajaan, on Isku-Areenalla mahdollista nähdä säälipleijareita keväällä. Joukkueesta löytyy sen verran potentiaalia, että mahdollisuudet sääleihin on olemassa. Säälipaikka ei kuitenkaan irtoa toivomalla, eikä Toivolalla.

11. Ilves: Hakametsässä on pakka täysin sekaisin - molemmissa pukukopeissa. Ilves on kulisseissa yrittänyt laittaa toimistopuolen asioita kuntoon siinä toivossa, että tulokset jossain vaiheessa alkaisivat näkymään myös kaukalossa. Vielä niin ei käy. "Raipe" Helmisen henkisen tuen saattelemana kissalauma kuitenkin petraa viime kauden jumbosijoitusta muutamalla pykälällä. Ilves tarvitsisi selvän strategian kurssin kääntämiselle. Tämän kauden jälkeen tämä perinteikäs seura tarvitsisi myös todellisen ammattilaisen penkin taakse; Juha Pajuoja ei kissapetoja tämän pidemmälle vie.

12. Saipa: Värittömästi, hajuttomasti ja mauttomasti viime vuosina esiintyneet Idän ihmeet ovat liigan pohjasakkaa tälläkin kaudella. Pisteitä irtoaa sieltä täältä - lähinnä kotiotteluista. Jos ylemmän kategorian joukkueista pari-kolme epäonnistuu oletettua pahemmin, on lappeenrantalaisilla mahdollisuudet jopa säälipleijaripaikkaan. Sitä voisi jo sanoa Saipan mittareilla menestykseksi. Siihen emme kuitenkaan usko.

13. Ässät: Joukkueen kasaus Porissa on ollut todellinen farssi. Jengi on kerätty lähinnä muille kelpaamattomista ylijäämäpelaajista ja kaiken lisäksi aikataulu on ollut ihan käsittämätön: joukkueen tärkeimpiä palasia haalittiin pitkin maailmaa vasta elokuussa! Kuulostaa ihan erään takatukkaisen kalamiehen tekosilta. Lisäksi valmentaja Pekka Rautakallio ilmoitti juuri kauden alla, että on väsynyt reissaamaan Porin ja Helsingin väliä. Tämä kausi jää hänen viimeisekseen pataluotsina. Päävalmentajan väsymisen mainostaminen ei rohkaise muutoinkin kokematonta joukkuetta lainkaan kauden aattona. Isomäessä voidaan olla tyytyväisiä, jos kesäloma alkaa aikaisin. Muussa tapauksessa Ässä-fanit joutuvat jännittämään aivan niin kuin pari vuotta sitten erään viininmaistajan alaisuudessa pitkälle kevääseen.

14. Tappara: Kesä on ollut todellista farssia Hakametsässä. Kaksi päävalmentajaa erosi kesätauon aikana oma-aloitteisesti. Tapparaa valmentaa Sami Hirvonen - tällä hetkellä. Asia kannattaa tarkastaa ennen jokaisen ottelun alkua. Pakka on sekaisin ja joukkue on ollut jo kriisissä ennen kuin kausi on edes alkanut. Kaikki viittaa siihen, että Tappara joutuu taistelemaan keväällä liigapaikkansa puolesta. Mutta kenen komennuksessa?

Nokka porossa

Sm-liigakausi 2010-2011 alkaa tällä viikolla. Fläppitaulumme oli niin sanotusti telakalla koko viime kauden allekirjoittaneen ulkomaan komennuksen myötä. Palaamme innolla tällä kaudella analyyseihin, ennakkoveikkailuihin ja matsiraportteihin. Takaamme, että kauttamme tulet saamaan sellaisia näkökulmia, mitä et mistään muualta saa. Seuraavassa suurimpia mielenkiinnon kohteita näin kauden alla.

Seuraa näitä

- Jarmo Kekäläisen Jokerit: Ilmalassa on vuosikausia sählätty, kohellettu, etsitty "jokerikiekkoa", haalittu jengiin yksittäisiä tähtiä ja "menty näillä". Nyt vihdoin Matti Virmanen sai väistyä organisaatiosta, jossa hän vuosien aikana ehti toimia niin toimitusjohtajana, urheilutoimenjohtajana, auton kuljettajana, roudarina, kotiapulaisena, kuin valmentajanakin. Uskomattoman vuosien sähellyksen jälkeen on todellinen tekemisen meininki ja uskottavuus palautunut narrien korttitaloon. Uskottavuuden on palauttanut uusi toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen. Kekäläinen on tällä hetkellä ehkä Suomen kovin kiekkoammattilainen kaukaloiden ulkopuolella. Toivottavasti Jääkiekkoliitossa ollaan hereillä ja Kekäläistä osattaisiin vihdoin hyödyntää myös lippulaivamme - maajoukkueen - kohdalla. Kekäläisen tulo on tuonut ryhdin koko organisaation toimintaan. Narripakan suurimmat kysymysmerkit leijuvat kauden alla oman maalin ja vaihtopenkin takana. Nuori Mika Järvinen joutuu kovaan paikkaan Ilmalan miesten maalia vartioidessaan. Kauden alku ratkaisee paljon. Jos alku on huono, nuoren miehen itseluottamus saa kovan kolauksen ja voi olla, että silloin Kekäläinen marssittaa ulkomailta uuden kassarin sisään. Myös päävalmentaja Hannu Jortikan uudistumiskyky on koetuksella. Pelkällä räyhäämisellä ja pelaajien julkisella haukkumisella ei enää mestaruuksia voiteta - vaikka niitä plakkarissa onkin "kuus, hei". Pystyykö Jortikka luomaan toimivan pelitavan ja ennen kaikkea rakentavan ilmapiirin narrien pukukoppiin? Jos ei, niin myös penkin takana voi vaihto tapahtua jo ennen kauden loppua.

- Heikki Leimeen TPS: Hallitseva mestari lähtee selvänä haastajana uuteen kauteen. Viime kevään sensaatiomainen jättipotti on taakse jäänyttä elämää ja se on jo nyt pitänyt pystyä unohtamaan. Suurin muutos Palloseurassa tapahtui penkin takana. TPS-fanien puolijumala Kai Suikkanen lähti Venäjälle ja seuran entinen puolustaja Heikki Leime otti ohjat. Leimeen valmentajakyvyistä on vain niukasti todellista näyttöä vaikka mies onkin valmentanut jo 15 vuotta ulkomailla. Leime joutuu kovaan paikkaan ja tiedostaa itse tilanteen erittäin hyvin. Odotettavissa on, että TPS joutuu jo alkusyksystä jonkinlaiseen tappioputkeen kaikkien halutessa mestarin päänahan itselleen. Kuinka Leime ja viime keväänä taitojensa ylärajoilla pelanneet (nuoret)pelaajat tulevat tuosta tunnelista läpi?

- Ei kenenkään Tappara: Tapparassa on sekoiltu viime kauden jälkeenkin oikein urakalla. Jo kaksi valmentajaa (Mikko Saarinen ja Petri Mattila) ovat lähteneet oma-alotteisesti seurasta kesän aikana. Seuraa lähtee erittäin sekavissa tunnelmissa luotsaamaan melko kokematon Sami Hirvonen. Suuria ei voi Tampereelle luvata tätä kautta varten. Kaukalostakin on poistunut johtajuutta ja pisteitä; Jori Lehterää ja Jonas Enlundia on vaikeaa korvata. Viime hetkillä Tapparaan haalittu Shayne Toporowski auttaa asiaa hieman mutta ei ole vielä ratkaisu Tapparan todellisiin ongelmiin, jotka löytyvät konttorin puolelta.

- Kari Jalosen IFK: Kovin odotuksin - jälleen kerran - kauteen lähtevä stadilaisryhmä on kovan paikan edessä. Vuosien fiaskojen jälkeen toimistolla on selvästi alettu tehdä oikeita asioita mutta fanien harmiksi ne eivät ole realisoituneet kaukalossa vielä millään tavalla. Faneja ihmetyttää ennen kaikkea korkean profiilin päävalmentajan Kari Jalosen täydellinen jäätyminen peluutuksessa kahtena viime keväänä - siis kauden tärkeimmällä hetkellä. Jos Juuso Riksman pysyy terveenä, pitäisi maalilla olla liigan TOP 3-kassari. Ville Peltosen tulo on nostanut joukkueen uskottavuutta monta pykälää ylöspäin. Myös vuoden kokeneempi Mikael Granlund tullee taistelemaan jopa pistepörssin voitosta. Katseet myös Nordiksella kääntyvät penkin taakse. Mitä tekee KJ? Lähdetäänkö jälleen peruuttelemaan ultra puolustussumpulla toivoen, että vastustaja ei tee maaleja ja peläten häviötä? IFK:n faneille on jo pitkään ollut selvää, että IFK on aina parhaimmillaan ollessaan aktiivinen, kova ja hyökkäävä. Jos tämä ei mene perille Kari Jaloselle tälläkään kaudella, niin "Nokka" on porossa jälleen kauden päätteeksi. "Nokka" toimi Poroissa - siis Oulussa - mutta kingien nokan ei soisi olevan porossa jälleen uuden kevään koittaessa.

Liiga on aina liigaa! Kausi 2010-2011

Kausi 2010-2011 on pian käsillä. Jännitys kasvaa ja ennakkoveikkailut lentelevät eri medioissa. Pastoreiden fläppitaulukin herää lähes vuoden kestäneestä unesta. Lupaamme jälleen raikkaita tunnelmia ja analyysejä pitkin kautta. H.I.F.K lähtee kauteen jälleen kovin odotuksin, mutta tällä kaudella odotuksille näyttäisi olevan enemmän katetta kuin vuosiin. Ville Peltonen on nimittäin jo nyt tuonut uskottavuutta koko organisaatiolle ja miksei koko liigalle. Kun vielä Juuso on palannut tolppien väliin homman pitäisi näyttää hyvältä. Pakettia varjostaa vain yksi iso "kysymysmerkki" ja se on valmentaja Kari Jalosen kadonnut menestysvainu. Kaksi kautta nyt on surffailtu keskinkertaisilla tai vaihtoehtoisesti luokattomilla suorituksilla ja vaikealta tuntuu uskoa, että homma kolmannella kaudellakaan kääntyisi sen verran jäässä on klyyvari ollut. Fanien mitta alkaa olla täysi. Onko tosiaan niin, että takatukkainen astronautti sai kingit niin kaukaiselle radalle, että sieltä ei olla löydetty takaisin vieläkään? Milloin kelkka oikein kääntyy? Kestääkö seura vielä lisää hukattuja kausia? Liika on liikaa. Nyt kaikki peliin ja ryminää kaukaloon!!!