Median ja yleisön odottama kohtaaminen näiden kahden joukkueen välillä toteutui sopivasti joulun ja uuden vuoden jälkeisinä välipäivinä. Yleisö käytti tilaisuutta hyväkseen ja täytti Nordiksen noin 70:ä paikkaa vaille täyteen. Mielenkiintoa kohtaamiseen toi edellisen kohtaamisen joukkotappelun lisäksi myös se, että IFK lähti otteluun todella varamiehisellä kokoonpanolla. Kotijoukkueen riveistä puuttui erinäisistä syistä peräti 16 pelaajaa. Vastuuta sai näin ollen monet omat juniorit.
Liigadebyyttiään pelanneilla junioreilla kiekko poltteli lavassa pelin alussa mutta alkujännityksen häivyttyä esiintyminen oli todella ennakkoluulotonta. Tämä ennakkoluulottomuus levisi koko IFK:n ryhmään ja joukkue otti pelin edetessä kuskin paikan itselleen. Tästä parhaimpana esimerkkinä oli Janne Pesonen, joka saalisti tehot 1+2. Pesosen heräämistä on odotettu, kuin lunta jouluksi ja nyt tuntuu että merkkejä viime kevään kaltaiseen vireeseen pääsemisestä on vihdoin olemassa. Pelin toinen sankari oli vahvaa kautta pelaava Eero Somervuori, joka paukautti kaksi häkkiä Pelicans-vahti Niko Hovisen selän taakse.
Pelicans oli yllättävän vaisu läpi pelin. Maalintekopaikkoja toki siunaantui kohtuullinen määrä mutta kokonaisuutena lahtelaiset eivät päässeet pelin ytimeen missään vaiheessa. Paikat, joita vieraat saivat tyrehtyivät vakuuttavan illan pelanneeseen Dennis Endrasiin, joka on osottautumassa erittäin hyväksi vahvistukseksi stadilaisten maalille. Hänelle hyvää taustatukea antaa Mika Norja, joka osoitti potentiaalinsa tuuratessaan Juuso Riksmania muutamassa ottelussa ennen Endrasin saapumista Nordiksen valoihin.
Lahden Isku-Areenan syövereissä riittää pohdittavaa, mikäli Kai Suikkasen joukot haluavat itselleen pitkän kevään. Suikkasen tyyliseen hyvään fiilikseen perustuva jääkiekko vaatii toimiakseen koko joukkueen vahvaan flow-tilaan pääsemistä. Tuohon virtaan Pelicans ei Nordiksella päässyt missään vaiheessa ja myös ennen joulua joukkue lensi läpi vaikeampaa jaksoa. Suikkasen tuntien joukkue tulee kuitenkin olemaan vahvimmillaan kevään ratkaisupelien koittaessa. Samaa voi myös sanoa IFK:n käskijästä Petri Matikaisesta.
