4.12.2008 Rauman Äijänsuolla - vai mikä se nykyään on - tehtiin suomalaista jääkiekkohistoriaa. SM-liigassa ei ennen tuota päivää kukaan maalivahti ole onnistunut tekemään maalia. Kyseisiä temppuja on nähty muun muassa NHL:ssa, Elitserienissä ja Slovakian liigassa mutta ei Suomen jäillä. Tempussa ensimmäisenä SM-liigavahtina onnistui Kalpan Mika Järvinen. Järvinen sinetöi ottelun ratkaisun tyhjään maalin ja kirjasi taululle loppulukemiksi Kalpan 2-4-voiton.
Moni miettii, miltä maalivahdista tuntuu tehdä maali. Järvinen kommentoi pelin jälkeen, että ei oikein vieläkään ymmärrä tehneensä maalia. Hän sanoi yrittäneensä ensisijaisesti vain purkaa kiekon pois omalta alueelta ja siinä ohessa hieman tähdänneensä kohti maalia. Lopputulos oli se, että kiekko liukui aivan keskelle tyhjää Lukko-maalia.
On myös monia, jotka miettivät edeltävää kysymystä hieman pelkistetymmin: miltä tuntuu tehdä maali SM-liigassa? Tämän kysymyksen äärellä koko syksyn ovat pyörineet muun muassa IFK:n ulkomaalais"vahvistukset" Tom Walsh, Dan Hacker ja Kip Brennan. Kukaan herroista ei ole vielä saanut maistaa maalinteon herkkua IFK:n paidassa. Hackerillä on sentään tästä kokemusta Saipasta ja Ilveksestä. Mutta Walsh ja Brennan. No, Brennania ei pisterohmuksi IFK:hon hankittukaan mutta ei niiden tekemistä ole sopimuksessa kielletykään. Walsh sen sijaan hankittiin "kiekolliseksi yleispakiksi ja ylivoiman viivamieheksi". Kuinka tämän nyt voisi ilmaista? Walsh ei ole oikein onnistunut... Walsh ei ole saanut maalitiliään auki.. No, ehkä on vain parempi sanoa, että Walsh on ollut täysi turisti.
Mitä tämä juttu kertoo IFK:n ulkomaalaishankintojen laadusta? Tämän syksyn pelien tilastot osoittavat, että Kalpan maalivahti on tehnyt enemmän maaleja, kuin stadin kingien kolme ulkomaalaishankintaa yhteensä. Noh, onneksi meillä on Shawn Bates.
maanantai 8. joulukuuta 2008
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Matsiraportti: HPK-HIFK 4-0
Vanhan IFK-legendan Tony Ariman mukainen nimimerkki Red Tiger # 12 suuntasi 2.12.2008 Toyotansa kohti Hämeenlinnan Rinkelinmäkeä. Tavoitteena oli todistaa logistiikkaa, jossa kolme sarjapistettä siirrettäisiin Ventoniemen bussia avuksi käyttäen Helsinkiin. Toisin kuitenkin kävi...
1. erä: IFK aloitti ottelun lupaavasti. Heti ensimmäisellä minuutilla HPK:n viisikko revittiin hajalle ja Kim Hirschovits pääsi yksin läpi. Hirson yritys ohittaa sittemmin varmasti koko illan pelannut Teemu Lassila oli melko köykäinen. Lassilalla ei ollut suuria vaikeuksia peittää Hirson maalintekoaikeet. Muutaman minuutin päästä tästä IFK:lle avautui toinen hyvä paikka avata illan maalihanat, kun Ilkka Pikkaraiselle pelattiin hyvä vetopaikka takatolpalle. Myös Pikun ratkaisusta puuttui viimeinen päättäväisyys iskeä kiekko häkkiin. Lassila selviytyi jälleen helpohkosti. Kun et itse tee, niin kaveri tekee. Näin kävi jälleen. Pikun yrityksestä vain muutaman hetken päästä toisessa päässä kolahti. HPK survoi maalinedustaruuhkasta väkisin illan avausosuman. IFK:n yksi vahvuus kautta vuosien on ollut molempien maalien edustalla pelaaminen. Tänään tässä hävittiin heti alussa..
2. erä: HPK ei esittänyt tässäkään erässä mitään ihmeellistä. IFK piti enemmän kiekkoa hallussaan, pääsi pelaamaan ylivoimaa ja suurimman osan ajasta kiekko pyöri Kerhon alueella. Tämän lisäksi HPK:n pakkien työskentelyä leimasi läpi pelin lukuisat syöttövirheet ja epävarmuus. IFK:n esitystä kuitenkin kuvaa se, että se ei pystynyt hyödyntämään mitään edellä mainittua. Ylivoiman aikana kiekko saatiin kohtuullisen hyvin hyökkäysalueelle mutta sen jälkeen meni sormi suuhun. Krediittiä on annettava myös Kerhon av-pelaamiselle, se oli erittäin hyvää. IFK sai yv:lla erittäin vähän laukauksia aikaiseksi. Kiekko pysyi kulmassa ja miehet vaihtoivat paikkaa mutta tekopaikkoja ei enää pystytty luomaan. Kun et tee, niin kaveri tekee. Näin se meni tässäkin erässä. Vaakunapaidat eivät hyödyntäneet ylivoimaansa ja niinpä seuraava yv tulikin isännille. IFK:n av-nelikon karmea virhe johti ritareiden toiseen maaliin. Kolme stadilaista ryntäsi yhtä aikaa samaan kulmaan kiekon perään ja toinen puoli kenttää jäi täysin tyhjäksi. Syöttö kulmasta kentän painottomalle puolelle ja PUM - 2-0.
3. erä: IFK:lta koko pelin surkein erä ja vastaavasti HPK:lta järkevää ja kurinalaista pelaamista. IFK ei pystynyt kehittämään kunnollista takaa-ajoa missään vaiheessa. HPK:n kolmas maali ratkaisi pelin ja loppunumerot kotijoukkue viimeisteli tylysti alivoimalla IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäen suosiollisella avustuksella. Nöyryytys oli valmis. Viimeisessä erässä suurin osa ajasta vain pelailtiin pois, kaikki tiesivät jo kuka on tämän illan voittaja.
Yhteenveto: IFK:n pelaamisesta puuttuu edelleen se jokin. Tunne, kiima, raivo, päättäväisyys.. Sitä ei näy kaukalossa, eikä penkin takana. Klyyvari-Rautio-Sakke osasto ei ole osoittanut mitään jippoja, millä se pystyisi herättämään kesken pelin kaukalossa surffailevat punaiset. Kaukalossa on ammattimiehet, joten muutos lähtee tietysti ensisijaisesti jokaisen pelipaidan alta. Valmennuksella on kuitenkin merkittävä vastuu. Mitä he tekevät? Toinen allekirjoittanutta jälleen ihmetyttänyt asia on, kuinka herra nimeltä Tom Walsh voi saada peliaikaa IFK:n pakistossa? Walsh on yksi huonoimmista ulkomaalaisista, kuka ikinä on pukenut stadin punaisen paidan päälleen. Ja niitä muita huonojakin on varsinkin viime vuosilta aika paljon. Syyksi tähän ei kelpaa edes pakiston ohut materiaali. Walsh ei esitä mitään, mihin IFK:n omat junnut eivät pystyisi. Kip Brennanillakin on paljon enemmän lisäarvoa kaukalossa IFK:n pelille, kuin Walshilla. Miten IFK:n suunta muutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät? Vastuullisia on paljon. Ketkä ovat valmiita myös kantamaan sen?
1. erä: IFK aloitti ottelun lupaavasti. Heti ensimmäisellä minuutilla HPK:n viisikko revittiin hajalle ja Kim Hirschovits pääsi yksin läpi. Hirson yritys ohittaa sittemmin varmasti koko illan pelannut Teemu Lassila oli melko köykäinen. Lassilalla ei ollut suuria vaikeuksia peittää Hirson maalintekoaikeet. Muutaman minuutin päästä tästä IFK:lle avautui toinen hyvä paikka avata illan maalihanat, kun Ilkka Pikkaraiselle pelattiin hyvä vetopaikka takatolpalle. Myös Pikun ratkaisusta puuttui viimeinen päättäväisyys iskeä kiekko häkkiin. Lassila selviytyi jälleen helpohkosti. Kun et itse tee, niin kaveri tekee. Näin kävi jälleen. Pikun yrityksestä vain muutaman hetken päästä toisessa päässä kolahti. HPK survoi maalinedustaruuhkasta väkisin illan avausosuman. IFK:n yksi vahvuus kautta vuosien on ollut molempien maalien edustalla pelaaminen. Tänään tässä hävittiin heti alussa..
2. erä: HPK ei esittänyt tässäkään erässä mitään ihmeellistä. IFK piti enemmän kiekkoa hallussaan, pääsi pelaamaan ylivoimaa ja suurimman osan ajasta kiekko pyöri Kerhon alueella. Tämän lisäksi HPK:n pakkien työskentelyä leimasi läpi pelin lukuisat syöttövirheet ja epävarmuus. IFK:n esitystä kuitenkin kuvaa se, että se ei pystynyt hyödyntämään mitään edellä mainittua. Ylivoiman aikana kiekko saatiin kohtuullisen hyvin hyökkäysalueelle mutta sen jälkeen meni sormi suuhun. Krediittiä on annettava myös Kerhon av-pelaamiselle, se oli erittäin hyvää. IFK sai yv:lla erittäin vähän laukauksia aikaiseksi. Kiekko pysyi kulmassa ja miehet vaihtoivat paikkaa mutta tekopaikkoja ei enää pystytty luomaan. Kun et tee, niin kaveri tekee. Näin se meni tässäkin erässä. Vaakunapaidat eivät hyödyntäneet ylivoimaansa ja niinpä seuraava yv tulikin isännille. IFK:n av-nelikon karmea virhe johti ritareiden toiseen maaliin. Kolme stadilaista ryntäsi yhtä aikaa samaan kulmaan kiekon perään ja toinen puoli kenttää jäi täysin tyhjäksi. Syöttö kulmasta kentän painottomalle puolelle ja PUM - 2-0.
3. erä: IFK:lta koko pelin surkein erä ja vastaavasti HPK:lta järkevää ja kurinalaista pelaamista. IFK ei pystynyt kehittämään kunnollista takaa-ajoa missään vaiheessa. HPK:n kolmas maali ratkaisi pelin ja loppunumerot kotijoukkue viimeisteli tylysti alivoimalla IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäen suosiollisella avustuksella. Nöyryytys oli valmis. Viimeisessä erässä suurin osa ajasta vain pelailtiin pois, kaikki tiesivät jo kuka on tämän illan voittaja.
Yhteenveto: IFK:n pelaamisesta puuttuu edelleen se jokin. Tunne, kiima, raivo, päättäväisyys.. Sitä ei näy kaukalossa, eikä penkin takana. Klyyvari-Rautio-Sakke osasto ei ole osoittanut mitään jippoja, millä se pystyisi herättämään kesken pelin kaukalossa surffailevat punaiset. Kaukalossa on ammattimiehet, joten muutos lähtee tietysti ensisijaisesti jokaisen pelipaidan alta. Valmennuksella on kuitenkin merkittävä vastuu. Mitä he tekevät? Toinen allekirjoittanutta jälleen ihmetyttänyt asia on, kuinka herra nimeltä Tom Walsh voi saada peliaikaa IFK:n pakistossa? Walsh on yksi huonoimmista ulkomaalaisista, kuka ikinä on pukenut stadin punaisen paidan päälleen. Ja niitä muita huonojakin on varsinkin viime vuosilta aika paljon. Syyksi tähän ei kelpaa edes pakiston ohut materiaali. Walsh ei esitä mitään, mihin IFK:n omat junnut eivät pystyisi. Kip Brennanillakin on paljon enemmän lisäarvoa kaukalossa IFK:n pelille, kuin Walshilla. Miten IFK:n suunta muutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät? Vastuullisia on paljon. Ketkä ovat valmiita myös kantamaan sen?
tiistai 2. joulukuuta 2008
Rautakorvessa kulkevi HPK:n tie
Tänä iltana otellaan Hämeenlinnan Rinkelinmäellä tulisesti kolmesta liigapisteestä, kun yhteen iskevät HPK ja IFK. Red Tiger #12 nostaa illansuussa kytkintä ja polkaisee Stadista kolmen pisteen saalistukseen kohti Patria-areenaa.
HPK lähti kauteen kovin odotuksin, kuten tämän illan vierailijansakin. Halliremontti, juhlavuosi ja kovat kaappaukset valmennus- ja pelaajapuolella nostattivat Hämeessä muistoja reilun parin vuoden takaa. Kausi aloitettiin uhkarohkeasti kymmenellä vieraspelillä, koska ritareiden pistepaja piti remontoida. Kiertue onnistui erinomaisesti ja näin joulukuun alussa HPK keikkuu sarjassa mukavasti viidentenä. Kaikki ei silti sikakatsomon harmiksi ole sikahyvin. HPK on aina tunnettu huikeana kotijoukkueena. Kenenkään ei ole vuosien varrella ollut helppoa lähteä pisteet mukanaan Rinkelinmäeltä. Nyt kuitenkin HPK on viimeisistä kuudesta kotiottelustaan hävinnyt neljä (IFK 0-3, Saipa 1-5, TPS 1-2 ja Tappara 3-5). Niukat voitot se on napannut Jokereista (4-3) ja Kärpistä (5-4). HPK:n pistetahti on ollut mukavaa mutta kotiotteluissa konttaaminen nostaa kysymyksiä. Jos tahti ei kotiluolassa muutu, niin HPK:n (Rauta)korpivaellus voi muuttua yhä synkemmäksi kevään lähestyessä. HPK kaipaa ihanaa enkeliä, joka johdattaisi porukan onnistuneesti myös Patria-areenalle. Tänä iltana IFK toivoo, että Rinkelinmäki olisi jälleen kotijoukkuelle pimeä korpi ja kivinen tie, jonka käytävätkin olisivat liukkaat.
HPK lähti kauteen kovin odotuksin, kuten tämän illan vierailijansakin. Halliremontti, juhlavuosi ja kovat kaappaukset valmennus- ja pelaajapuolella nostattivat Hämeessä muistoja reilun parin vuoden takaa. Kausi aloitettiin uhkarohkeasti kymmenellä vieraspelillä, koska ritareiden pistepaja piti remontoida. Kiertue onnistui erinomaisesti ja näin joulukuun alussa HPK keikkuu sarjassa mukavasti viidentenä. Kaikki ei silti sikakatsomon harmiksi ole sikahyvin. HPK on aina tunnettu huikeana kotijoukkueena. Kenenkään ei ole vuosien varrella ollut helppoa lähteä pisteet mukanaan Rinkelinmäeltä. Nyt kuitenkin HPK on viimeisistä kuudesta kotiottelustaan hävinnyt neljä (IFK 0-3, Saipa 1-5, TPS 1-2 ja Tappara 3-5). Niukat voitot se on napannut Jokereista (4-3) ja Kärpistä (5-4). HPK:n pistetahti on ollut mukavaa mutta kotiotteluissa konttaaminen nostaa kysymyksiä. Jos tahti ei kotiluolassa muutu, niin HPK:n (Rauta)korpivaellus voi muuttua yhä synkemmäksi kevään lähestyessä. HPK kaipaa ihanaa enkeliä, joka johdattaisi porukan onnistuneesti myös Patria-areenalle. Tänä iltana IFK toivoo, että Rinkelinmäki olisi jälleen kotijoukkuelle pimeä korpi ja kivinen tie, jonka käytävätkin olisivat liukkaat.
torstai 20. marraskuuta 2008
Kokoonpanot uusiksi
SM-liigan ajankohtaisimmat puheenaiheet voidaan laittaa tämän jutun otsikon alle. Seuraavassa katsaus niihin:
1. SM-liigajoukkueiden ensi kauden kokoonpanot tullaan rakentamaan täysin eri periaatteilla, kuin tähän asti. Liiga julkaisi tällä viikolla päätöksen, jonka mukaan ensi kaudesta eteenpäin joukkueissa saa olla rajaton määrä EU-kansalaisia ja näiden lisäksi kolme EU:n ulkopuolista pelaajaa. Teoriassa on siis mahdollista, että jossakin joukkueessa ei pelaa yhtään suomalaista pelaajaa. Päätös oli odotettu. Nykyiset "herrasmiessopimukset" (joista tosin kaikki eivät ole ollenkaan yksimielisiä) sotivat EU-maiden yhteistä työntekijöiden perusoikeutta vastaan. Lisäksi liiga on kriisissä, kun huippupelaajia on entistä vaikeampaa saada suomalaisten joukkueiden haaviin. Ennen peikkona oli vain NHL, nykyisin myös Venäjä, Ruotsi ja Sveitsi. Ovien avaamisella markkinat laajentuvat räjähdysmäisesti. Avautumisen hyödyntäminen onkin sitten jo toinen juttu. Monen urheilutoimen- ja toimitusjohtajan on helppo rynnätä Euroopan laajoille markkinoille, kuin lapsen kaupan karkkihyllylle. Ennen sopimuksen tekoa jokaisen tulisi scoutata (Pena, Nybari, Virmanen ja muut: opetelkaa tämän sanan merkitys), onko ulkomaalainen pelaaja oikeasti selvästi parempi, kuin omista junioreista nouseva lahjakkuus. Jos Charlie Cookin, Tom Walshin, Vince Bellissimon ja Peter Whiten kaltaisia turisteja alkaa pyörimään jokaisessa joukkueessa nykyistäkin enemmän, niin on helppo ennakoida Suomen pelaajatuotannon olevan nykyistäkin suuremmissa vaikeuksissa muutaman vuoden päästä. Ammattitaitoisella seuratoiminnalla tämä uudistus voi kuitenkin hyödyntää SM-liigaa, sekä nostaa sen tasoa ja mielenkiintoa.
2. Edellämainitun uudistuksen yhteydessä SM-liiga ilmoitti myös toisesta ensi kautta koskevasta tärkeästä asiasta. Jatkossa nimittäin ottelupöytäkirjaan joukkue voi nimetä ainoastaan 18 pelaajaa nykyisen 20:nen sijasta. Maalivahteja ilmoitetaan kaksi, joten kenttäpelaajia jää jäljelle vain 16. Ilmoitettuaan seitsemän puolustajaa joukkueelle jää jäljelle vain yhdeksän hyökkääjää, eli kolme ketjua. Joukueen on siis valittava kolmen kentällisen lisäksi yksi pelaaja joko hyökkäykseen tai puolustukseen. Pelin aikana tapahtuvat loukkaantumiset, ottelurangaistukset ja jäähyt nousevat suurempaan rooliin. Enää vaihtopenkillä ei olekaan niin paljon varamiehiä paikkaamassa. Yleispelaajat (esim. Patrik Lostedt), jotka pystyvät tarvittaessa sekä hyökkääjän, että puolustajan paikalle, nousevat tärkeämpään rooliin. Uudistus on mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen mutta sen perustelut epämääräiset. Liiga ilmoitti uudistuksen syyksi kulujen karsimisen. Kuinka moni kuitenkaan luulee, että pelaajabudjetit tämän ansiosta pienenevät kahden pelaajan verran? Huippupelaajille maksetaan entistä enemmän ja joukkueiden pelaajarinki pysyy yhtä suurena, koska ydinpelaajien peliajan lisääntyessä myös loukkaantumisriskit kasvavat. Anyways, hyvä kokeilu, joka voi parhaimmillaan tuoda good old time-fiilistä takaisin matseihin.
3. Myös Lukon kokoonpano elää. Mark Ardelan sai lähtöpassit (virallisesti lähti itse seurajohdon vakavan puhuttelun jälkeen) pikkujoulukohelluksen jälkeen. Tarjoiluista nauttinut puolustaja antoi risteilyllä seurajohdon ja joidenkin sponsoreiden edustajien kuulla kunniansa. Pelaaja on omien sanojensa mukaan suuntaamassa seuraavaksi Saksaan. Hyvä niin, sillä fläppitaulun toimitus ehti jo säikähtää tässä olevan IFK:n ratkaisu yrittää paikata pakkiongelmaansa. Ardelanin kaukalon ulkopuoliset otteet kun kovasti muistuttavat erästä entistä kymppiä..
4. Tampereella kiehuu. Molemmat manselaiset valmentajat ovat tulilinjalla. Tämän illan paikallispelin häviäjän asema alkaa olla jo liian tukala. Mikko Saarisen ongelmat ennakoimme näillä sivuilla jo kauden ennakkoveikkailuissa. Syy ei ole yksin Saarisen mutta usein seurajohto ei tällaisissa tilanteissa muutakaan keksi. Tapparan toimitusjohtaja Kimmo Leinosen kommentti kertoo paljon: "Jos pakki kompuroi, ei valmentaja sille mitään mahda" (IS-Veikkaaja 11.11.2008). Nuo ongelmat olivat fläppitaulun toimituksella tiedossa jo kesästä asti ja niistä voi lukea tarkemmin blogiarkistostamme.
5. Kokoonpanouudistuksiin olisi välitöntä tarvetta myös Nordiksella. "Byysa" Pitkämäki on osoittautunut kauheaksi flopiksi. Edes skeptisimmät fanit eivät odottaneet tällaista rimanalitusta. Liigan huonoimman torjuntaprosentin omaava maalivahti pitäisi saada vaikka väkisin pois käsistä ja uusi kassari jostain tilalle. Huonommaksi maalivahtipeli ei enää kingeillä voi mennä. Kari "Klyyvari" Jalosen veskaripeluutusta täytyy ihmetellä. IFK:n paras veskari tällä kaudella on ollut Jani Nieminen. Hänen otteistaan paistaa itsevarmuus ja rauhallisuus. Siitä huolimatta "Hattu" ei pääse pelaamaan. Löydetäänkö tämäkin huippulupaus kohta Ilmalasta torjumasta liigafinaaleja pellen kuva rinnassaan?
1. SM-liigajoukkueiden ensi kauden kokoonpanot tullaan rakentamaan täysin eri periaatteilla, kuin tähän asti. Liiga julkaisi tällä viikolla päätöksen, jonka mukaan ensi kaudesta eteenpäin joukkueissa saa olla rajaton määrä EU-kansalaisia ja näiden lisäksi kolme EU:n ulkopuolista pelaajaa. Teoriassa on siis mahdollista, että jossakin joukkueessa ei pelaa yhtään suomalaista pelaajaa. Päätös oli odotettu. Nykyiset "herrasmiessopimukset" (joista tosin kaikki eivät ole ollenkaan yksimielisiä) sotivat EU-maiden yhteistä työntekijöiden perusoikeutta vastaan. Lisäksi liiga on kriisissä, kun huippupelaajia on entistä vaikeampaa saada suomalaisten joukkueiden haaviin. Ennen peikkona oli vain NHL, nykyisin myös Venäjä, Ruotsi ja Sveitsi. Ovien avaamisella markkinat laajentuvat räjähdysmäisesti. Avautumisen hyödyntäminen onkin sitten jo toinen juttu. Monen urheilutoimen- ja toimitusjohtajan on helppo rynnätä Euroopan laajoille markkinoille, kuin lapsen kaupan karkkihyllylle. Ennen sopimuksen tekoa jokaisen tulisi scoutata (Pena, Nybari, Virmanen ja muut: opetelkaa tämän sanan merkitys), onko ulkomaalainen pelaaja oikeasti selvästi parempi, kuin omista junioreista nouseva lahjakkuus. Jos Charlie Cookin, Tom Walshin, Vince Bellissimon ja Peter Whiten kaltaisia turisteja alkaa pyörimään jokaisessa joukkueessa nykyistäkin enemmän, niin on helppo ennakoida Suomen pelaajatuotannon olevan nykyistäkin suuremmissa vaikeuksissa muutaman vuoden päästä. Ammattitaitoisella seuratoiminnalla tämä uudistus voi kuitenkin hyödyntää SM-liigaa, sekä nostaa sen tasoa ja mielenkiintoa.
2. Edellämainitun uudistuksen yhteydessä SM-liiga ilmoitti myös toisesta ensi kautta koskevasta tärkeästä asiasta. Jatkossa nimittäin ottelupöytäkirjaan joukkue voi nimetä ainoastaan 18 pelaajaa nykyisen 20:nen sijasta. Maalivahteja ilmoitetaan kaksi, joten kenttäpelaajia jää jäljelle vain 16. Ilmoitettuaan seitsemän puolustajaa joukkueelle jää jäljelle vain yhdeksän hyökkääjää, eli kolme ketjua. Joukueen on siis valittava kolmen kentällisen lisäksi yksi pelaaja joko hyökkäykseen tai puolustukseen. Pelin aikana tapahtuvat loukkaantumiset, ottelurangaistukset ja jäähyt nousevat suurempaan rooliin. Enää vaihtopenkillä ei olekaan niin paljon varamiehiä paikkaamassa. Yleispelaajat (esim. Patrik Lostedt), jotka pystyvät tarvittaessa sekä hyökkääjän, että puolustajan paikalle, nousevat tärkeämpään rooliin. Uudistus on mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen mutta sen perustelut epämääräiset. Liiga ilmoitti uudistuksen syyksi kulujen karsimisen. Kuinka moni kuitenkaan luulee, että pelaajabudjetit tämän ansiosta pienenevät kahden pelaajan verran? Huippupelaajille maksetaan entistä enemmän ja joukkueiden pelaajarinki pysyy yhtä suurena, koska ydinpelaajien peliajan lisääntyessä myös loukkaantumisriskit kasvavat. Anyways, hyvä kokeilu, joka voi parhaimmillaan tuoda good old time-fiilistä takaisin matseihin.
3. Myös Lukon kokoonpano elää. Mark Ardelan sai lähtöpassit (virallisesti lähti itse seurajohdon vakavan puhuttelun jälkeen) pikkujoulukohelluksen jälkeen. Tarjoiluista nauttinut puolustaja antoi risteilyllä seurajohdon ja joidenkin sponsoreiden edustajien kuulla kunniansa. Pelaaja on omien sanojensa mukaan suuntaamassa seuraavaksi Saksaan. Hyvä niin, sillä fläppitaulun toimitus ehti jo säikähtää tässä olevan IFK:n ratkaisu yrittää paikata pakkiongelmaansa. Ardelanin kaukalon ulkopuoliset otteet kun kovasti muistuttavat erästä entistä kymppiä..
4. Tampereella kiehuu. Molemmat manselaiset valmentajat ovat tulilinjalla. Tämän illan paikallispelin häviäjän asema alkaa olla jo liian tukala. Mikko Saarisen ongelmat ennakoimme näillä sivuilla jo kauden ennakkoveikkailuissa. Syy ei ole yksin Saarisen mutta usein seurajohto ei tällaisissa tilanteissa muutakaan keksi. Tapparan toimitusjohtaja Kimmo Leinosen kommentti kertoo paljon: "Jos pakki kompuroi, ei valmentaja sille mitään mahda" (IS-Veikkaaja 11.11.2008). Nuo ongelmat olivat fläppitaulun toimituksella tiedossa jo kesästä asti ja niistä voi lukea tarkemmin blogiarkistostamme.
5. Kokoonpanouudistuksiin olisi välitöntä tarvetta myös Nordiksella. "Byysa" Pitkämäki on osoittautunut kauheaksi flopiksi. Edes skeptisimmät fanit eivät odottaneet tällaista rimanalitusta. Liigan huonoimman torjuntaprosentin omaava maalivahti pitäisi saada vaikka väkisin pois käsistä ja uusi kassari jostain tilalle. Huonommaksi maalivahtipeli ei enää kingeillä voi mennä. Kari "Klyyvari" Jalosen veskaripeluutusta täytyy ihmetellä. IFK:n paras veskari tällä kaudella on ollut Jani Nieminen. Hänen otteistaan paistaa itsevarmuus ja rauhallisuus. Siitä huolimatta "Hattu" ei pääse pelaamaan. Löydetäänkö tämäkin huippulupaus kohta Ilmalasta torjumasta liigafinaaleja pellen kuva rinnassaan?
Jere Karalahti ja kuukauden putki
Kiekkouutisia on leimannut viime aikoina kaksi uutista, jotka molemmat ovat ylittäneet uutis- ja kiinnostuskynnyksen myös urheilupiirien ulkopuolella. Valitettavasti kumpikaan ei juuri kingejä mairittele. Ensimmäisenä on otsikoissa pyörinyt Jere Karalahti, joka on käynyt suomessa ja jälleen oikeuden kuultavana mahdollisesta kokaiinin käytöstä ja levityksestä. Ei näytä hyvältä edelleenkään Jeren kannalta. Ympäristönvaihdos ei näytä auttavan asiaa vaan sotkut seuraavat perässä joka paikkaan. Toinen uutinen liittyy ifkin kotiotteluiden surulliseen tilastoon. Kingit ovat nimittäin voittaneet viimeksi yli kuukausi sitten kotihallissa!! Ei mikään kunniakas tilasto yhdellekkään urheiluseuralle, mutta kaikkein vähiten kovan kotijoukkueen maineessa olevalle ifkille. Jos kotona ei pärjää, niin se vaikuttaa yleisökeskiarvoihin, sponsoreihin, fanituotemyyntiin jne. Kierre syvenee ja pahenee tätä kautta hurjaa vauhtia koko ajan. Viimeisin kotiottelu oli Porin Ässiä vastaan 18.11 eikä voittoa irronnut vieläkään. On todella surullista hävitä Albo Sohoselle kotona. Peräänkuulutamme kingeiltä herätysliikettä ja raivoa kotiotteluihin.
torstai 13. marraskuuta 2008
Nähdäänkö Nordiksella aikaistettu vappu?
IFK tarpoo suossa. IFK:n maalivahtipeli on katastrofaalista. IFK:n ulkomaalaishankintoja ei edes hyvänä päivänä voi kutsua vahvistuksiksi. Niin tutun kuuloista tekstiä viime vuosilta. Tilanne on jälleen kerran akuutti. Punanutut ovat sarjassa ennen tämän päivän kierrosta (13.11.) toiseksi viimeisiä. Uusi ulkomaalaishankinta Shawn Bates tosin esitti mukiinmeneviä otteita liiga-avauksessaan mutta nyky-IFK:ssa ei ole vaikeaa päästä "vahvistusten" joukkoon. Enemmän kuin sarjasijoituksesta, fläppitaulun toimitus on huolestunut tavasta, jolla IFK häviää. Suurin osa vaakunapaidoista näyttää kaukalossa niin löysiltä, että mikäli pelisukassa on reikä, he valuvat siitä läpi. Alkukaudesta voi edes jollain tavalla puhtaita papereita antaa vain neljälle IFK-pelurille: Kibelle, Siimille, Lennulle ja Pikulle. Kaikki muut ovat rankasti alisuorittaneet. Ärsyttävintä on katsoa löysää vaakunapaitaa kaukalossa! IFK-fanit eivät koskaan ole siihen tottuneet. Allekirjoittanut ei takuulla olisi rakastunut 3-vuotiaana nyky-IFK:n kaltaiseen löysäilijäporukkaan. Heikkinen, Hirso, Pessi, Hank ja muut eivät totisesti herätä nykyisillä otteillaan suuria intohimoja katsomossa. Lehtereillä on ihmetelty kuluvan kauden aikana moneen kertaan, miksi tällaisesta esityksestä pitäisi maksaa nykyisen kaltaisia lipunhintoja. Fläppitaulun läheiset tietolähteet kertovat, että moni firmojen ilmaislipuilla kulkevatkaan eivät enää halua tulla hallille. Näkeehän Nukku-Matin kotisohvalta telkkaristakin. IFK:ssa on potentiaalia. Paikka paikoin joukkue on osoittanut pystyvänsä hyvään peliin ja ennenkaikkea aidosti taistelevaan ilmeeseen. Miksi hyvää peliä seuraa täydellinen löysäily, vieläpä monesti kotikaukalossa? Katse kääntyy penkin taakse. Mestarivalmentaja Jalonen saa nyt käyttää kaikki mahdolliset temput herättääkseen laumansa. Desibelejä saa pukukopissa olla kuinka paljon tahansa, juomapullot saa lentää seinille ja vapaapäiviä saadaan peruuttaa. Mitä tahansa saa tehdä, mutta ärsyttävän flegmaattista IFK:ta ei tällä kaudella saa näkyä enää yhdessäkään ottelussa. Mikäli tämä ei toteudu, voidaan Nordiksella nähdä aikaistettu vappu fanien toimesta, nenineen.
Tänään muuten vieraspeli Hakametsässä Tapparaa vastaan. Vaikea peli tiedossa. IFK:n toivo lepää tällä hetkellä siinä, että kirvesrintojen Lasse Korhonen pelaa juuri sellaista peliä, kuin mitä häneltä nähtiin kahden kauden ajan Nordiksella. Käykö näin, katsotaan illalla Nelosen maalikooste.
Tänään muuten vieraspeli Hakametsässä Tapparaa vastaan. Vaikea peli tiedossa. IFK:n toivo lepää tällä hetkellä siinä, että kirvesrintojen Lasse Korhonen pelaa juuri sellaista peliä, kuin mitä häneltä nähtiin kahden kauden ajan Nordiksella. Käykö näin, katsotaan illalla Nelosen maalikooste.
torstai 6. marraskuuta 2008
Yksi Cokki liikaa
SM-liiga on maaottelutauolla mutta seurojen toimistoissa lomasta voidaan vain haaveilla. Tai eipä siitä juuri haaveilla, vaan sitä halutaan siirtää mahdollisimman kauas. Kaikki toivovat pitkää kevättä. Toive tosin muuttuu maaliskuussa niillä joukkueilla, jotka jämähtävät playouteihin karsimaan seuraavan kauden liigapaikastaan. Joka tapauksessa töitä tehdään ja tämän viikon tuloksista kuultiin uutisia Raumalta Lukon uusien pelaajahankintojen muodossa. Lukko "vahvisti" puolustustaan muun muassa Tapparasta tulevalla Charlie Cookilla. Kauden ennakkoveikkailuissa otimme esiin Tapparan tulevat ongelmat puolustuspäässä. Johtopäätökseen oli helppo tulla katsoessaan kirvesrintojen kesän pakkihankintoja: Lasse Korhonen ja Charlie Cook. Nyt Tapparassa herättiin siihen, että Cookia ei yksinkertaisesti millään voi kutsua vahvistukseksi SM-liigajoukkueelle. Cookin epäonnistumiset joukkueesta toiseen saavat nyt jatkoa Raumalla. Ei ole vaikeaa ennakoida, että Cook saa olla tyytyväinen, mikäli paikka Lukon pelaavassa kokoonpanossa säilyy kauden loppuun asti. Ensi kaudeksi hänen kannattaa alkaa jo kartoittamaan muita vaihtoehtoja. Suomessa ainoa kuviteltavissa oleva paikkavaihtoehto hänelle on Pori, mikäli Pentti Matikainen kerää patalauman kasaan ensi kaudeksi.
Fläppitaulun toimitus on myös surullisena seurannut Jere Karalahden uusia käänteitä. Keskiviikkona julkistettu uusi huumesyyte saattaa olla se viimeisistä viimeisin kuolinisku Karalahden kiekkouralle. Karalahtikin on päästänyt omaan soppaansa aivan liian monta hämmentäjää. Toivottavasti mies saisi elämäänsä tasapainon, eikä joutuisi kokemaan monen entisen kiekkosankarin kohtaloa. Allekirjoittaneen sydäntä riipaisee vanhojen kiekkotallenteiden katselu, kun kuvissa vilahtaa esimerkiksi IFK:n punapaitainen numero 12, Tony "Tiikeri" Arima. Kaukalon suuri taistelija ei jaksanut taistella kaikkein tärkeimmällä areenalla. Jerellä olisi ollut mahdollisuuksia nousta jopa kaikkien aikojen suomalaispelaajaksi. Se ei koskaan toteutunut ja sen Jere saa ottaa täysin omaan piikkiinsä - valitettavan kirjaimellisesti.
Fläppitaulun toimitus on myös surullisena seurannut Jere Karalahden uusia käänteitä. Keskiviikkona julkistettu uusi huumesyyte saattaa olla se viimeisistä viimeisin kuolinisku Karalahden kiekkouralle. Karalahtikin on päästänyt omaan soppaansa aivan liian monta hämmentäjää. Toivottavasti mies saisi elämäänsä tasapainon, eikä joutuisi kokemaan monen entisen kiekkosankarin kohtaloa. Allekirjoittaneen sydäntä riipaisee vanhojen kiekkotallenteiden katselu, kun kuvissa vilahtaa esimerkiksi IFK:n punapaitainen numero 12, Tony "Tiikeri" Arima. Kaukalon suuri taistelija ei jaksanut taistella kaikkein tärkeimmällä areenalla. Jerellä olisi ollut mahdollisuuksia nousta jopa kaikkien aikojen suomalaispelaajaksi. Se ei koskaan toteutunut ja sen Jere saa ottaa täysin omaan piikkiinsä - valitettavan kirjaimellisesti.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
SM-liigan palkkakuningas 2007
On jälleen se aika vuodesta kun mediassa pyörivät valtakunnan suurituloisten tienestit, mätkyt ja osingot. Fläppitaulun toimistus osallistuu tähän arvioimalla kotimaan suosituimman urheilulajin palkkatasoja. Paras pelaaja ei aina saa kovinta palkkaa, mutta varmaa on, että kova palkkka kertoo ainakin niistä odotuksista, joita pelaajaan kohdistuu. Ja on toisaalta kohtuullista esimerkiksi seurajohdon näkökulmasta arvioida taloudellisten satsausten "tuottoa" ja kannattavuutta organisaatiolle. Tämän takia on perusteltua, että myös fläppitaulun toimitus osallistuu äyrivertailuun SM-liigan osalta.
EUROKUNINKAAT:
Vuoden 2007 kovapalkkaisin pelaaja 2007 oli TPS:n Aki-petteri Berg hulppealla hieman yli
300 000 € palkalla. Nopeasti ajateltuna aika kova satsaus jengiltä, jonka kassa ammottaa tyhjyyttään. Toisena eurotaulukossa oli Ifkin Stephen Guolla. Guollan palkka oli n. 280 000 €. Molempien merkitystä seuralle voi vapaasti spekuloida. Mutta jos edellisten arvo seuralle oli vähintään kyseenalainen, niin samaa voi sanoa myös Kai "kultaranne" Nurmisesta. Tehojen suhde palkkaan merkitsi Nurmisen kohdalla sitä, että HPK maksoi jokaisesta kaverin maalista
11 000 €. Vain Kai ja verottaja kiittävät!
EUROKUNINKAAT:
Vuoden 2007 kovapalkkaisin pelaaja 2007 oli TPS:n Aki-petteri Berg hulppealla hieman yli
300 000 € palkalla. Nopeasti ajateltuna aika kova satsaus jengiltä, jonka kassa ammottaa tyhjyyttään. Toisena eurotaulukossa oli Ifkin Stephen Guolla. Guollan palkka oli n. 280 000 €. Molempien merkitystä seuralle voi vapaasti spekuloida. Mutta jos edellisten arvo seuralle oli vähintään kyseenalainen, niin samaa voi sanoa myös Kai "kultaranne" Nurmisesta. Tehojen suhde palkkaan merkitsi Nurmisen kohdalla sitä, että HPK maksoi jokaisesta kaverin maalista
11 000 €. Vain Kai ja verottaja kiittävät!
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Vain viiden laukauksen tähden
Vanhoissa lännenelokuvissa revolverissa oli tilaa kuudelle luodille. Sheriffille riitti viisi laukausta hyvin roistojen nitistämiseen jos ampuja tiesi, mitä teki. Ikävä kyllä jääkiekko-ottelua ei voi voittaa viidellä eikä edes kuudella laukauksella. Tätä Ifki kuitenkin yritti Kalpaa vastaan tiistai-illan mittelössä 28.10. Peli ei kulkenut viikonlopun vieraspelissä Ilvestä vastaan yhtään eikä tahti totisesti muuttunut parissä yössä vaan Kalpa käveli kingien yli kalakukko kainalossa. Illan isäntien surkeaa suoritusta kuvaa laukaisutilastot. Kahdessa ensimmäisessä erässä kingit saivat aikaan vain 5 laukausta Kalpan maalia kohti! Illan sheriffi ei totisesti ollut valmentaja Jalonen vaan Sami Kapanen, joka upotti isännät tarkka-ampujan otteilla. Illan saldo Samille oli kaksi komeaa maalia. Onnea!
maanantai 27. lokakuuta 2008
Matsiraportti Ilves-HIFK 5-1
Lauantaina 25.10.2008 Red Tiger#12 suuntasi auton keulan toiveikkaana kohti Hämettä ja Hakametsän legendaarista jäähallia. Illalla iskisivät yhteen kaksi perinteitä huokuvaa lätkäseuraa, Ilves ja HIFK. Red Tiger#12 kaappasi tutun punaisen fanipaidan mukaan ja lähti reissuun oletuksena kolmen pisteen arvoinen paluumatka Stadiin.
Reissu oli lopulta hirvittävä pettymys ja nöyryytys. Kotijoukkue murisi vihaisena haluten päättää tappioputkensa IFK:n juostessa tupsukorvien perässä koko 60 minuuttisen. Pelin ensimmäinen vaihto näytti vielä hyvältä, IFK painoi pelin Ilveksen päätyyn mutta siihen se sitten jäikin. Koko loppupelin ajan Ilves oli yksinkertaisesti kaikessa, siis KAIKESSA, IFK:ta parempi. Ilves kaatoi IFK:n tämän omilla aseilla, fyysisyydellä ja kovalla liikkeellä. Tupsukorvat taklasivat, liikkuivat, röyhivät ja panivat kiekkoa liikkeelle siten, että IFK:n pakit vain joutuivat roiskimaan kiekkoa keskialueelle peläten seuraavaa pommia. Vielä ensimmäisen erän jälkeen Red Tiger#12 jaksoi uskoa pelin kääntyvän. Ilves kuitenkin jatkoi kaikkea yllämainittua koko pelin ajan. Jatkuvasti näytti siltä, kuin Ilveksellä olisi ollut yksi pelaaja enemmän kentällä. Kun vielä IFK:n maalivahtipelikin oli jälleen kerran täyttä kuraa, jäi 3 pistettä täysin ansaitusti hakametsään tupsukorvien iltapalaksi.
Lauantain kaltasia esityksiä ei IFK:lta kaivattaisi. Ennenkaikkea kaksinkamppailujen häviäminen ja fyysisen pelin selkäsauna hävettivät. Melkein teki mieli ottaa punainen paita pois katsomossa. IFK:n tulisi pikimmiten laittaa myös maalivahtipelinsä kuntoon. "Byysa" Pitkämäki on flopannut alkukaudella täysin. Hakametsässä pelannut "Aake" Ahlqvist oli surkea. Neljännen maalin jälkeen luukulle vaihdettu Jani Nieminen teki paluun vaakunapaitoihin viime kevään pleijareiden jälkeen. Nieminen pelasi loppupelin perusvarmasti, tosin päästäen yhden helpon kudin sisään. Allekirjoittanut heittäisi tiistain Kalpa-matsissa luukulle Niemisen. Ratkaisu on kuitenkin löydyttävä jostain muualta. "Byysa" on flopannut niin pahasti, että hänet pitäisi saada kaupaksi jonnekin muualle. Olisiko Porissa tarvetta? Nybari voisi käyttää Penan faksia ja tiedustella asiaa.. Uuden laatuveskarin löytäminen tässä vaiheessa kautta on tosin todella haastava tehtävä. Ari Ahonen, Andy Chiodo, Pekka Rinne..? Kaikki ovat kiinni eri tahoilla mutta onnistuisiko Tom Nybondas avaamaan jollekin tietä IFK:hon. Nykyisillä veskareilla ainakin Kanada-maljasta on turha nähdä edes päiväunia...
Reissu oli lopulta hirvittävä pettymys ja nöyryytys. Kotijoukkue murisi vihaisena haluten päättää tappioputkensa IFK:n juostessa tupsukorvien perässä koko 60 minuuttisen. Pelin ensimmäinen vaihto näytti vielä hyvältä, IFK painoi pelin Ilveksen päätyyn mutta siihen se sitten jäikin. Koko loppupelin ajan Ilves oli yksinkertaisesti kaikessa, siis KAIKESSA, IFK:ta parempi. Ilves kaatoi IFK:n tämän omilla aseilla, fyysisyydellä ja kovalla liikkeellä. Tupsukorvat taklasivat, liikkuivat, röyhivät ja panivat kiekkoa liikkeelle siten, että IFK:n pakit vain joutuivat roiskimaan kiekkoa keskialueelle peläten seuraavaa pommia. Vielä ensimmäisen erän jälkeen Red Tiger#12 jaksoi uskoa pelin kääntyvän. Ilves kuitenkin jatkoi kaikkea yllämainittua koko pelin ajan. Jatkuvasti näytti siltä, kuin Ilveksellä olisi ollut yksi pelaaja enemmän kentällä. Kun vielä IFK:n maalivahtipelikin oli jälleen kerran täyttä kuraa, jäi 3 pistettä täysin ansaitusti hakametsään tupsukorvien iltapalaksi.
Lauantain kaltasia esityksiä ei IFK:lta kaivattaisi. Ennenkaikkea kaksinkamppailujen häviäminen ja fyysisen pelin selkäsauna hävettivät. Melkein teki mieli ottaa punainen paita pois katsomossa. IFK:n tulisi pikimmiten laittaa myös maalivahtipelinsä kuntoon. "Byysa" Pitkämäki on flopannut alkukaudella täysin. Hakametsässä pelannut "Aake" Ahlqvist oli surkea. Neljännen maalin jälkeen luukulle vaihdettu Jani Nieminen teki paluun vaakunapaitoihin viime kevään pleijareiden jälkeen. Nieminen pelasi loppupelin perusvarmasti, tosin päästäen yhden helpon kudin sisään. Allekirjoittanut heittäisi tiistain Kalpa-matsissa luukulle Niemisen. Ratkaisu on kuitenkin löydyttävä jostain muualta. "Byysa" on flopannut niin pahasti, että hänet pitäisi saada kaupaksi jonnekin muualle. Olisiko Porissa tarvetta? Nybari voisi käyttää Penan faksia ja tiedustella asiaa.. Uuden laatuveskarin löytäminen tässä vaiheessa kautta on tosin todella haastava tehtävä. Ari Ahonen, Andy Chiodo, Pekka Rinne..? Kaikki ovat kiinni eri tahoilla mutta onnistuisiko Tom Nybondas avaamaan jollekin tietä IFK:hon. Nykyisillä veskareilla ainakin Kanada-maljasta on turha nähdä edes päiväunia...
maanantai 20. lokakuuta 2008
Matikainen heitti Suhosen ulos pelaajien pukukopista?
Muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu Espoon Bluesin vieraspelistä Poriin. Pelin jälkeen oli bluesvalmentaja Petri Matikainen joutunut poistamaan pukukopista jonkun asiattoman henkilön. Ilmeisesti häiriköitsijällä oli jäänyt illan pelistä hampaankoloon jotain, jota hän kävi tilittämässä vielä pelin jälkeenkin. Jutussa ei mainittu kuka kopista poistettu henkilö oli, mutta fläppitaulun toimitus epäili vahvasti, että kyseessä saattoi hyvinkin olla Alpo Suhonen. Viime aikoina Alpolla kun on ollut jokaisen hävityn pelin jälkeen tapana syytellä tuomareita, faneja, lehdistöä jne. Ehkä tosiaan leuat olivat käyneet liian tiuhaan väärässä paikassa.
Muuten liiga on ollut ilahduttavan tasainen ja samalla mielenkiintoinen. Kalpan lento jatkuu ja kukaan ei ole vielä tipahtanut lopullisesti kelkasta. Jo varmaksi häviäjäksi leimattu TPS:kin on osoittanut piristymisen merkkejä ja voittoja on alkanut tipahdella. Ilmeisesti Hantta Virran potkuspekulaatiot herättivät pelaajat. Hantta on osoittanut miehekästä luonnetta tappioputken keskelläkin. Syytä ei ole haettu muista vaan vastuuta on kannettu huonoinakin hetkinä. Fläppitaulun toimitus antaa tästä pisteet ja papukaijamerkin.
Muuten liiga on ollut ilahduttavan tasainen ja samalla mielenkiintoinen. Kalpan lento jatkuu ja kukaan ei ole vielä tipahtanut lopullisesti kelkasta. Jo varmaksi häviäjäksi leimattu TPS:kin on osoittanut piristymisen merkkejä ja voittoja on alkanut tipahdella. Ilmeisesti Hantta Virran potkuspekulaatiot herättivät pelaajat. Hantta on osoittanut miehekästä luonnetta tappioputken keskelläkin. Syytä ei ole haettu muista vaan vastuuta on kannettu huonoinakin hetkinä. Fläppitaulun toimitus antaa tästä pisteet ja papukaijamerkin.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Arvotaan "oikeat" valmentajat
Tälläkään kaudella ei tulla SM-liigassa säästymään valmentajan vaihdoksilta kesken kauden. Mielenkiintoista on, ketkä joutuvat lähtemään ja ketkä tulevat tilalle. Ennen kautta ennakoimme ensimmäisten potkujen heilahtavan joko Ässien Suhoselle, Kärppien Alatalolle tai Tapparan Saariselle. Seuraavassa analyysi tämän päivän tilanteesta ja ennakointi tulevista valmentajaehdokkaista.
Kaikki riskiryhmään ennakoimamme valmentajat ovat tällä hetkellä turvassa välittömältä potku-uhalta. Ässät ovat pelanneet täysin yläkanttiin ja Porissa ollaankin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen surkeiden ennakkoveikkailujen tähden. Ässät tulee kuitenkin putoamaan vielä rajusti kauden kuluessa. Kärpät on aloittanut ailahtelevasti ja paineet ovat tuntuneet myös penkin takana: Matti Alatalo on tuntunut monesti keskittyvän pelin jälkeen täysin muihin asioihin, kuin puhtaaseen pelin analysoimiseen. Alatalon asema voi muuttua nopeasti jos nykyiset ailahtelevat otteet vielä synkistyvät. Tappara on myös pelannut kohtuullisesti mutta peruspeli ei silti ole kovinkaan kummoista. Tämän analyysin olemme tehneet tarkkaillessamme Tapparaa katsomosta. Tällä hetkellä suurimpaan riskiryhmään potkuehdokkaista kuuluvatkin TPS:n Virta ja Jokereiden Hanlon. Virran potkut tuntuvat olevan vain ajan kysymys. Hanlon sen sijaan ei ole välittömässä vaarassa mutta hänen asemaansa on jo nyt kyseenalaistettu voimakkaasti eri tahoilta - ei vähiten narrilauman fanien toimesta.
Ketkä sitten olisivat paikkaajaehdokkaita? Kotimaisista nimistä enemmän tai vähemmän vapaana olisivat Mika Toivola, Hannu Jortikka, Raimo Summanen ja Erkka Westerlund. Näistä kaksi viimeksi mainittua eivät tosin lähde pienellä rahalla ja lyhyellä sopimuksella minnekään. Pienien seurojen on turha edes kuvitella heidän kaappaamisestaan. Pienemmille seuroille jäävätkin siis vaihtoehdoiksi kotimaisista nimistä Toivola ja Jortikka. Toivolalla on vyöllään sensaatiomainen hopea Ässien luotsina keväältä 2006. Muuten hänen tuloksensa ovat todella laihoja. Kaksi viimeisintä vuotta hän konttasi Lukon joukkueen kanssa surkeasti suurista satsauksista huolimatta. Jortikalla sen sijaan kultamitaleja riittää mutta olisiko aika jo ajanut "Jortsun" ohi? Sillat TPS:aan on poltettu aika pahasti. Hjallis "Areena" Harkimoon Jortikalla on hyvät suhteet mutta Hanlonin potkujen tullessa kuitenkin todennäköisempää on, että narrilaumassa nostettaisiin kakkoskoutsi Ismo Lehkonen ykköseksi. Ulkomaille tuskin kukaan kääntää katseitaan. Viime vuosien saldo osoittaa, että suomalainen valmennus on hyvällä tasolla. Liigaan tulleet ulkomaalaisvalmentajat ovat järjestäen epäonnistuneet.
Tässä päivitetty veikkauksemme: ensimmäisenä potkut saa Hannu Virta TPS:sta ja tilalle palkataan Mika Toivola
-Red Tiger #12
Kaikki riskiryhmään ennakoimamme valmentajat ovat tällä hetkellä turvassa välittömältä potku-uhalta. Ässät ovat pelanneet täysin yläkanttiin ja Porissa ollaankin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen surkeiden ennakkoveikkailujen tähden. Ässät tulee kuitenkin putoamaan vielä rajusti kauden kuluessa. Kärpät on aloittanut ailahtelevasti ja paineet ovat tuntuneet myös penkin takana: Matti Alatalo on tuntunut monesti keskittyvän pelin jälkeen täysin muihin asioihin, kuin puhtaaseen pelin analysoimiseen. Alatalon asema voi muuttua nopeasti jos nykyiset ailahtelevat otteet vielä synkistyvät. Tappara on myös pelannut kohtuullisesti mutta peruspeli ei silti ole kovinkaan kummoista. Tämän analyysin olemme tehneet tarkkaillessamme Tapparaa katsomosta. Tällä hetkellä suurimpaan riskiryhmään potkuehdokkaista kuuluvatkin TPS:n Virta ja Jokereiden Hanlon. Virran potkut tuntuvat olevan vain ajan kysymys. Hanlon sen sijaan ei ole välittömässä vaarassa mutta hänen asemaansa on jo nyt kyseenalaistettu voimakkaasti eri tahoilta - ei vähiten narrilauman fanien toimesta.
Ketkä sitten olisivat paikkaajaehdokkaita? Kotimaisista nimistä enemmän tai vähemmän vapaana olisivat Mika Toivola, Hannu Jortikka, Raimo Summanen ja Erkka Westerlund. Näistä kaksi viimeksi mainittua eivät tosin lähde pienellä rahalla ja lyhyellä sopimuksella minnekään. Pienien seurojen on turha edes kuvitella heidän kaappaamisestaan. Pienemmille seuroille jäävätkin siis vaihtoehdoiksi kotimaisista nimistä Toivola ja Jortikka. Toivolalla on vyöllään sensaatiomainen hopea Ässien luotsina keväältä 2006. Muuten hänen tuloksensa ovat todella laihoja. Kaksi viimeisintä vuotta hän konttasi Lukon joukkueen kanssa surkeasti suurista satsauksista huolimatta. Jortikalla sen sijaan kultamitaleja riittää mutta olisiko aika jo ajanut "Jortsun" ohi? Sillat TPS:aan on poltettu aika pahasti. Hjallis "Areena" Harkimoon Jortikalla on hyvät suhteet mutta Hanlonin potkujen tullessa kuitenkin todennäköisempää on, että narrilaumassa nostettaisiin kakkoskoutsi Ismo Lehkonen ykköseksi. Ulkomaille tuskin kukaan kääntää katseitaan. Viime vuosien saldo osoittaa, että suomalainen valmennus on hyvällä tasolla. Liigaan tulleet ulkomaalaisvalmentajat ovat järjestäen epäonnistuneet.
Tässä päivitetty veikkauksemme: ensimmäisenä potkut saa Hannu Virta TPS:sta ja tilalle palkataan Mika Toivola
-Red Tiger #12
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Virran mukana
Alkava viikko on SM-liigassa jälleen mielenkiintoinen. Tasainen liiga takaa sen, että jokaisessa ottelussa riittää jännitettävää. Alkukausi on osoittanut, että kuka vaan voi voittaa kenet tahansa. Yli- ja alisuorittajia löytyy joukosta paljon mutta yksi on varmaa - liiga on tasaisempi kuin Red Tiger #12 jaksaa lähihistoriaan muistaa.
Alkavalla viikolla suuri huomio keskittyy liigan häntäpäähän. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan TPS:n seurajohto antoi mielestään "munattomia otteita" esittäneen joukkueensa päävalmentajalle Hannu Virralle kaksi ottelua aikaa saada radikaali muutos hunajatassujen otteisiin. Ensimmäisen eräpallon käyttämisessä Virta epäonnistui joukkoineen täysin. Joukkueen vehkeily - kuten sitä ehkä Turussa näinä päivinä nimitettäisiin - jatkui Jyväskylässä, jossa aneeminen palloseura kävi kuittaamassa 0-3 tappion. Tiistaina on kohtalon päivä, kun Porissa iskevät yhteen TPS ja Porin ylisuorittaja Ässät. Jos TPS häviää, voi Virta viedä poispäin Turusta. "Hantan" työhistoria valmennusosastolla ei lupaa hyvää joukkueelle, jolla on ollut kautta historian ärsyttävin maalilaulu käytössään. Virta sai kenkää Bluesista, epäonnistui viime kaudella TPS:ssä hienosti alkaneella kaudella ja aneemiset otteet ovat synkistyneet entisestään kuluvalla kaudella. Näiden pestien lisäksi Virta on ollut myös maajoukkueen valmennusjohdossa, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.
Kävi Turussa tiistaina miten kävi, niin yksi on varmaa: Joku TPS:n pelaaja tai valmennusjohto saavat syytteitä väkivallasta tai muuten likaisesta pelistä. Ai miksikö? No, ketkä ovat lehdistötilaisuudessa analysoimassa peliä (!!) taiston tauottua?
-Red Tiger #12
Alkavalla viikolla suuri huomio keskittyy liigan häntäpäähän. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan TPS:n seurajohto antoi mielestään "munattomia otteita" esittäneen joukkueensa päävalmentajalle Hannu Virralle kaksi ottelua aikaa saada radikaali muutos hunajatassujen otteisiin. Ensimmäisen eräpallon käyttämisessä Virta epäonnistui joukkoineen täysin. Joukkueen vehkeily - kuten sitä ehkä Turussa näinä päivinä nimitettäisiin - jatkui Jyväskylässä, jossa aneeminen palloseura kävi kuittaamassa 0-3 tappion. Tiistaina on kohtalon päivä, kun Porissa iskevät yhteen TPS ja Porin ylisuorittaja Ässät. Jos TPS häviää, voi Virta viedä poispäin Turusta. "Hantan" työhistoria valmennusosastolla ei lupaa hyvää joukkueelle, jolla on ollut kautta historian ärsyttävin maalilaulu käytössään. Virta sai kenkää Bluesista, epäonnistui viime kaudella TPS:ssä hienosti alkaneella kaudella ja aneemiset otteet ovat synkistyneet entisestään kuluvalla kaudella. Näiden pestien lisäksi Virta on ollut myös maajoukkueen valmennusjohdossa, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.
Kävi Turussa tiistaina miten kävi, niin yksi on varmaa: Joku TPS:n pelaaja tai valmennusjohto saavat syytteitä väkivallasta tai muuten likaisesta pelistä. Ai miksikö? No, ketkä ovat lehdistötilaisuudessa analysoimassa peliä (!!) taiston tauottua?
-Red Tiger #12
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Kip Brennan ja pehmeät kädet
Tiistain (7.10) liigakierros ei tarjonnut suuria yllätyksiä ellei sellaiseksi lasketa Tapparan voittoa Turun palloseurasta. Helsingin herruuskin pysyi kingeillä vaikka ottelu pelattiin narriareenalla Ilmalassa. Ifkin komean 3-6 voiton takaa löytyy kuitenkin muutama huomionarvoinen seikka lisää. Ensimmäiseksi Nurmijärveltä kotoisin oleva Janne Keränen osui jälleen ja teki kaksi komeaa maalia. Toiseksi paljon kritisoitu Kip Brennan napautti tehot 0+2 ja hän syötti molemmat Jannen maalit. Kip todisti olevansa oikeasti monipuolinen pelimies. Janne itse sanoi pelin jälkeen, että Kip heitti niin loistavan lätyn luukulle, että oli suorastaan aikaa katsella maisemat ennen kiekon laittamista häkkiin. Niin sitä pitää. Mutta johan sen Heleniuskin tietää, että tarvittaessa Kipin kädet käyvät nopeasti...
Silkkitakki
Silkkitakki
perjantai 3. lokakuuta 2008
Matsiraportti HIFK-Kärpät 4-2
IFK:n alkukausi on ollut erittäin vaikea. Pelit eivät ole sujuneet odotusten mukaisesti ja pisteitä onkin tullut odotettua vähemmän. Maalivahtiosastolla on ollut paljon epävarmuutta, mikä onkin nostanut punapaitojen fanien huulille spekulointia joukkueen maalivahtivalmennuksen tasosta - "miksi tuo osasto pettää meillä tavalla tai toisella joka vuosi..?". Näiden lisäksi yleisömäärät kauden avausottelun jälkeen ovat olleet rankasti jäljessä IFK:n tavoitteesta. Tähän kun vielä lisätään muistutuksena peto-organisaation 700000 euron tappiot edelliseltä kaudelta, niin tekemistä Nordiksella riittää - niin kaukalossa, kuin konttorinkin puolella.
Helsingin urheiluelämän supertorstai toi IFK:lle piristystä ja uskoa kaukaloon mutta myös harmaita hiuksia toimiston puolelle. Hallitseva Suomen mestari kaatui vakuuttavan esityksen jälkeen 4-2 mutta peliä oli seuraamassa vain vajaat 5500 katsojaa. Jokereiden ja Pittsburgin välinen näytösottelu, sekä Hongan taistelu UEFA-cupin lohkovaiheen paikasta espanjalaista Santanderia vastaan aiheuttivat sen, että Nordis jäi täyttymättä.
Onnistumisia ja sekoiluja
Kokonaisuutena IFK oli joukkueista kiistatta parempi ja ansaitsi voittonsa. Koko 60-minuuttisen ajan petolauman paketti oli melko hyvin kasassa, eikä kärppälauma pystynyt uhkaamaan täyden pistepotin jäämistä Stadiin. Yleisömäärän niukkuudesta huolimatta kiekkoilta oli värikäs ja tunteikas. Nordiksen kaukalossa nähtiin niin onnistumisia, kuin sekoilujakin. Seuraavassa näistä tarkemmin:
Onnistumiset: Ilkka Pikkarainen. Allekirjoittanut ei ole koskaan nähnyt "Pikua" niin liekeissä, kuin tässä matsissa. "Pikulla" ei ainoastaan luistin kulkenut, vaan näytti, että mies on saanut jostain aivan uudet kädet! Toisen erän alussa Pikkaraisen shokkihoito sekoitti näätälauman perusteellisesti. Ensin "Piku" veivasi Tarkin edessä kiekkoa niin kauan, että tämä ei tiennyt minne katsoa - lopulta kiekko yläbörsään. Hetkeä myöhemmin Pikkarainen tuuletti Tarkin verkon toista yläkulmaa ja muutti tulostaululle lukemiksi 3-1. Ykkösketjuksi koottu Piku-Hirso-Kibe toimi hyvin. Paikkoja herroilla olisi ollut useampaankin lisäosumaan. Toinen valopilkku oli IFK:n nuori Siim Liivik. Tulokaskauttaan pelaava virolaissyntyinen hyökkääjä viimeisteli maalin jo toisessa ottelussa peräkkäin ja katkaisi sillä kärppäpyristelyn lopullisesti - 4-1. Molemmat edellämainitut herrat myös käyttivät fyysisyyttään järkevästi hyväkseen läpi pelin. IFK oli fyysisyydessä Kärppiä selvästi edellä ja voitti näin monta kaksinkamppailua.
Sekoilut: Ensimmäisen erän viimeisellä sekunnilla tuli maali, jollaista en ole koskaan paikanpäällä nähnyt. IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäki katseli tulostaululle, kun kärppäpakki Ossi-Petteri Grönholm latasi kiekon omasta päädystä läpi kentän. Kaikkien hämmästykseksi pikkumusta livahti "Byysan" hanskan kautta verkkoon. Pitkämäki oli läpi pelin epävarman oloinen vaikka pelasikin kokonaisuutena kohtuullisen hyvän pelin. Varsinaisen torjuntatyöskentelyn lisäksi mailapelissä on vielä rutkasti parannettavaa.
Sekoiluja kaukalossa aiheuttivat myös illan tuomarit. Ringbom-Lindroos kaksikko oli liian monta kertaa aivan ulapalla pelistä. Katsomossa ennakoimme vaikeuksia jo ottelun alla kuuluttajan kerrottua illan raitapaitojen nimet. IFK:n ensimmäinen maali syntyi, kun punapaitojen selvä rike hyökkäyspäässä jäi viheltämättä. Tästä Kärppäleirissä protestoitiin aiheellisesti. Toisessa erässä homma lähti pahemmin lapasesta, kun punapaitojen Teemu Ramstedtia taklattiin törkeästi selästä laitaan. Toinen päätuomareista (Lindroos) seisoi aivan vieressä katsellen Ramstedtin lentoa laitaa päin. Seurauksena ei kuitenkaan mitään!! Samassa vaihdossa vain joitakin sekunteja myöhemmin Jussi Pesonen kävi hakkaamassa oman mailansa kappaleiksi kärppäpakki Grönholmin olkapäähän. Pesonen lenti tästä suihkuun mutta oululaisten rankaisematta jättäminen oli vaikeaa sulattaa Nordiksella niin kentällä, kuin katsomossakin.
Kaikenkaikkiaan viihdyttävä ja värikäs kiekkoilta Nordiksella päättyi mukavasti - tärkeät kolme pistettä jäivät Stadiin.
Helsingin urheiluelämän supertorstai toi IFK:lle piristystä ja uskoa kaukaloon mutta myös harmaita hiuksia toimiston puolelle. Hallitseva Suomen mestari kaatui vakuuttavan esityksen jälkeen 4-2 mutta peliä oli seuraamassa vain vajaat 5500 katsojaa. Jokereiden ja Pittsburgin välinen näytösottelu, sekä Hongan taistelu UEFA-cupin lohkovaiheen paikasta espanjalaista Santanderia vastaan aiheuttivat sen, että Nordis jäi täyttymättä.
Onnistumisia ja sekoiluja
Kokonaisuutena IFK oli joukkueista kiistatta parempi ja ansaitsi voittonsa. Koko 60-minuuttisen ajan petolauman paketti oli melko hyvin kasassa, eikä kärppälauma pystynyt uhkaamaan täyden pistepotin jäämistä Stadiin. Yleisömäärän niukkuudesta huolimatta kiekkoilta oli värikäs ja tunteikas. Nordiksen kaukalossa nähtiin niin onnistumisia, kuin sekoilujakin. Seuraavassa näistä tarkemmin:
Onnistumiset: Ilkka Pikkarainen. Allekirjoittanut ei ole koskaan nähnyt "Pikua" niin liekeissä, kuin tässä matsissa. "Pikulla" ei ainoastaan luistin kulkenut, vaan näytti, että mies on saanut jostain aivan uudet kädet! Toisen erän alussa Pikkaraisen shokkihoito sekoitti näätälauman perusteellisesti. Ensin "Piku" veivasi Tarkin edessä kiekkoa niin kauan, että tämä ei tiennyt minne katsoa - lopulta kiekko yläbörsään. Hetkeä myöhemmin Pikkarainen tuuletti Tarkin verkon toista yläkulmaa ja muutti tulostaululle lukemiksi 3-1. Ykkösketjuksi koottu Piku-Hirso-Kibe toimi hyvin. Paikkoja herroilla olisi ollut useampaankin lisäosumaan. Toinen valopilkku oli IFK:n nuori Siim Liivik. Tulokaskauttaan pelaava virolaissyntyinen hyökkääjä viimeisteli maalin jo toisessa ottelussa peräkkäin ja katkaisi sillä kärppäpyristelyn lopullisesti - 4-1. Molemmat edellämainitut herrat myös käyttivät fyysisyyttään järkevästi hyväkseen läpi pelin. IFK oli fyysisyydessä Kärppiä selvästi edellä ja voitti näin monta kaksinkamppailua.
Sekoilut: Ensimmäisen erän viimeisellä sekunnilla tuli maali, jollaista en ole koskaan paikanpäällä nähnyt. IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäki katseli tulostaululle, kun kärppäpakki Ossi-Petteri Grönholm latasi kiekon omasta päädystä läpi kentän. Kaikkien hämmästykseksi pikkumusta livahti "Byysan" hanskan kautta verkkoon. Pitkämäki oli läpi pelin epävarman oloinen vaikka pelasikin kokonaisuutena kohtuullisen hyvän pelin. Varsinaisen torjuntatyöskentelyn lisäksi mailapelissä on vielä rutkasti parannettavaa.
Sekoiluja kaukalossa aiheuttivat myös illan tuomarit. Ringbom-Lindroos kaksikko oli liian monta kertaa aivan ulapalla pelistä. Katsomossa ennakoimme vaikeuksia jo ottelun alla kuuluttajan kerrottua illan raitapaitojen nimet. IFK:n ensimmäinen maali syntyi, kun punapaitojen selvä rike hyökkäyspäässä jäi viheltämättä. Tästä Kärppäleirissä protestoitiin aiheellisesti. Toisessa erässä homma lähti pahemmin lapasesta, kun punapaitojen Teemu Ramstedtia taklattiin törkeästi selästä laitaan. Toinen päätuomareista (Lindroos) seisoi aivan vieressä katsellen Ramstedtin lentoa laitaa päin. Seurauksena ei kuitenkaan mitään!! Samassa vaihdossa vain joitakin sekunteja myöhemmin Jussi Pesonen kävi hakkaamassa oman mailansa kappaleiksi kärppäpakki Grönholmin olkapäähän. Pesonen lenti tästä suihkuun mutta oululaisten rankaisematta jättäminen oli vaikeaa sulattaa Nordiksella niin kentällä, kuin katsomossakin.
Kaikenkaikkiaan viihdyttävä ja värikäs kiekkoilta Nordiksella päättyi mukavasti - tärkeät kolme pistettä jäivät Stadiin.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Näin sattuu ja tapahtuu
Blogimme avattiin muutama kierros SM-liigakauden 2008-2009 jälkeen. Ennen kauden alkua kuitenkin analysoimme ja ennakoimme jo tulevaa. Suurin osa ennakkoveikkailuista on vielä edessä päin, joten tässä lista fläppitaulultamme.
1. Jos Pentti Matikainen palaa vielä jääkiekon pariin, sen täytyy tapahtua Ässien leirissä. Helsingin vuodet olivat Penalle vaikeita ja epäonnistuneita. Resurssit olivat Suomen mittakaavassa valtavat mutta tuloksena seitsemän vuoden ajalta oli vain yksi pronssimitali. Lisäksi seikkailut valmentaja- ja pelaajarintamalla aiheuttivat hämmennystä niin Nordiksella, kuin muuallakin. Lähihistorian tuloksilla näyttäisi siltä, että ainoa paikka Penalle voisi avautua Porista vanhan ystävänsä Apen avustuksella. Näinhän siinä sitten kävikin. Tämän veikkauksen kohdalleen napsahtaminen oli myös meille viimeinen innoke blogin perustamiseen.
2. Kuka valmentaja saa ekana kenkää- veikkauksessa nostimme esiin kolme ehdokasta: Ässien Suhonen, Kärppien Alatalo, sekä Tapparan Saarinen. Näistä kaksi ensiksi mainittua olivat vahvimmat veikkauksemme mutta kirves saattaa karsia omaakin leiriä Tampereella. Ässien organisaatio näyttää potevan vieläkin hopeakrapulaa. Suunta on sensaatiomaisen kevään 2006 jälkeen ollut pahasti hukassa. Epäonnistumisen kierre voi syventyä tälläkin kaudella nopeasti, sillä Suhonen ei tunnu nauttivan pelaajien ja fanien täyttä luottamusta. Vaikeuksien tullessa fanit saattavat painostaa seurajohdon nopeisiin suunnanmuutoksiin. Viime kauden loppu oli katastrofaalinen ja voi olla, että sama suunta säilyy. Nähtäisiinkö Pena tällä kaudella patalauman vaihtoaitiossa?
Matti Alatalolla oli viime kauden aikana käydyissä kärppäneuvotteluissa vaikea tilanne: toisaalta loistava tilaisuus kääntää oma ura nousuun Kerho-flopin jälkeen mutta myös suuri riski jämähtää Mestis-valmentajan tasolle suuren yleisön silmissä. Lisäksi kieltäytymällä tästä haasteesta hän olisi menettänyt kasvonsa kiekkopiireissä: "eihän se uskaltanut mennä edellisen kauden mestariehin epäonnistumaan...". Alatalo vastasi haasteeseen mutta yhden vuoden sopimus kyseenalaistaa seurajohdon luottamuksen ja sitoutumishalun. Tekeekö kärppäjohto Alatalosta syyllisen siihen, että mestaruutta ei tänä vuonna voiteta? Kenen kuuppa pettää tappioputkessa?
Viime kauden pronssijoukkue Tappara on heikentynyt huomattavasti niin kaukalossa, kuin penkin takanakin. Monivuotinen kakkoskoutsi Mikko Saarinen nostettiin ykköseksi kovaan paikkaan. Suurimmat menetykset ovat tapahtuneet kirvesrintaisten puolustuksessa. Helsingissä hieraistiin silmiä epäuskoisina loppukesästä, kun uutisista luettiin Tapparan hankkineen riveihinsä Lasse Korhosen ja Charlie Cookin, IFK:n viime kauden flopit. Korhonen joutui stadissa pahasti fanien hampaisiin. Pienikokoiselle pelaajalle hyppääminen Mestiksestä Nordikselle oli liian kova paikka. Kaksi vuotta meni surffaillessa. Kaikkien yllätykseksi Tappara kiinnitti Korhosen kolmen vuoden pahvilla! Lassen, Charlien ja muiden tapparapakkien täytyy nousta aivan uudelle tasolle tai oma pää vuotaa kauden aikana pahasti ja hyökkäyssinisellä päästetään kavereita karkuun joka pelissä. Tällaisissa tilanteissa kuitenkin usein seurajohdon mielestä helpoin ratkaisu on kääntää katseet penkin taakse..
3. IFK menee tänä vuonna vähintään välieriin. Konttoripuolella on iso luuta lakaissut ja seurajohtoa on uudistettu. Kauden aikana tullaan reagoimaan joukkueen tarpeisiin paremmin, kuin aikaisempina vuosina.
4. Ässät jää viimeiseksi. Ylempänä oleviin perusteluihin lisäyksenä vielä heikko pelaajamateriaali. Mikäli Ässät välttää viimeisen sijan, se vaatii joukkueelta ja valmennusjohdolta huimaa ylisuorittamista, sekä jonkun toisen joukkueen täydellistä katastrofia. Keväällä Porissa saadaan jännittää tosissaan liigapaikan puolesta.
5. Good old time-fiilistä SM-liigalle toisi huimasti kauden aikana pelattava ulkoilmaottelu! HIFK-Jokerit olisi paras otteluvalinta tähän mutta ehditäänkö Lahdessa ensin? Toteutuessaan tämä olisi kauden suurin uutisarvoa tuova asia SM-liigassa.
Reagoimme pukukopissamme viikoittain uusiin asioihin, joita liigaympyröissä tapahtuu. Päivitämme fläppitaulumme veikkauksia ja analyysejamme sen mukaisesti.
-Red Tiger #12
1. Jos Pentti Matikainen palaa vielä jääkiekon pariin, sen täytyy tapahtua Ässien leirissä. Helsingin vuodet olivat Penalle vaikeita ja epäonnistuneita. Resurssit olivat Suomen mittakaavassa valtavat mutta tuloksena seitsemän vuoden ajalta oli vain yksi pronssimitali. Lisäksi seikkailut valmentaja- ja pelaajarintamalla aiheuttivat hämmennystä niin Nordiksella, kuin muuallakin. Lähihistorian tuloksilla näyttäisi siltä, että ainoa paikka Penalle voisi avautua Porista vanhan ystävänsä Apen avustuksella. Näinhän siinä sitten kävikin. Tämän veikkauksen kohdalleen napsahtaminen oli myös meille viimeinen innoke blogin perustamiseen.
2. Kuka valmentaja saa ekana kenkää- veikkauksessa nostimme esiin kolme ehdokasta: Ässien Suhonen, Kärppien Alatalo, sekä Tapparan Saarinen. Näistä kaksi ensiksi mainittua olivat vahvimmat veikkauksemme mutta kirves saattaa karsia omaakin leiriä Tampereella. Ässien organisaatio näyttää potevan vieläkin hopeakrapulaa. Suunta on sensaatiomaisen kevään 2006 jälkeen ollut pahasti hukassa. Epäonnistumisen kierre voi syventyä tälläkin kaudella nopeasti, sillä Suhonen ei tunnu nauttivan pelaajien ja fanien täyttä luottamusta. Vaikeuksien tullessa fanit saattavat painostaa seurajohdon nopeisiin suunnanmuutoksiin. Viime kauden loppu oli katastrofaalinen ja voi olla, että sama suunta säilyy. Nähtäisiinkö Pena tällä kaudella patalauman vaihtoaitiossa?
Matti Alatalolla oli viime kauden aikana käydyissä kärppäneuvotteluissa vaikea tilanne: toisaalta loistava tilaisuus kääntää oma ura nousuun Kerho-flopin jälkeen mutta myös suuri riski jämähtää Mestis-valmentajan tasolle suuren yleisön silmissä. Lisäksi kieltäytymällä tästä haasteesta hän olisi menettänyt kasvonsa kiekkopiireissä: "eihän se uskaltanut mennä edellisen kauden mestariehin epäonnistumaan...". Alatalo vastasi haasteeseen mutta yhden vuoden sopimus kyseenalaistaa seurajohdon luottamuksen ja sitoutumishalun. Tekeekö kärppäjohto Alatalosta syyllisen siihen, että mestaruutta ei tänä vuonna voiteta? Kenen kuuppa pettää tappioputkessa?
Viime kauden pronssijoukkue Tappara on heikentynyt huomattavasti niin kaukalossa, kuin penkin takanakin. Monivuotinen kakkoskoutsi Mikko Saarinen nostettiin ykköseksi kovaan paikkaan. Suurimmat menetykset ovat tapahtuneet kirvesrintaisten puolustuksessa. Helsingissä hieraistiin silmiä epäuskoisina loppukesästä, kun uutisista luettiin Tapparan hankkineen riveihinsä Lasse Korhosen ja Charlie Cookin, IFK:n viime kauden flopit. Korhonen joutui stadissa pahasti fanien hampaisiin. Pienikokoiselle pelaajalle hyppääminen Mestiksestä Nordikselle oli liian kova paikka. Kaksi vuotta meni surffaillessa. Kaikkien yllätykseksi Tappara kiinnitti Korhosen kolmen vuoden pahvilla! Lassen, Charlien ja muiden tapparapakkien täytyy nousta aivan uudelle tasolle tai oma pää vuotaa kauden aikana pahasti ja hyökkäyssinisellä päästetään kavereita karkuun joka pelissä. Tällaisissa tilanteissa kuitenkin usein seurajohdon mielestä helpoin ratkaisu on kääntää katseet penkin taakse..
3. IFK menee tänä vuonna vähintään välieriin. Konttoripuolella on iso luuta lakaissut ja seurajohtoa on uudistettu. Kauden aikana tullaan reagoimaan joukkueen tarpeisiin paremmin, kuin aikaisempina vuosina.
4. Ässät jää viimeiseksi. Ylempänä oleviin perusteluihin lisäyksenä vielä heikko pelaajamateriaali. Mikäli Ässät välttää viimeisen sijan, se vaatii joukkueelta ja valmennusjohdolta huimaa ylisuorittamista, sekä jonkun toisen joukkueen täydellistä katastrofia. Keväällä Porissa saadaan jännittää tosissaan liigapaikan puolesta.
5. Good old time-fiilistä SM-liigalle toisi huimasti kauden aikana pelattava ulkoilmaottelu! HIFK-Jokerit olisi paras otteluvalinta tähän mutta ehditäänkö Lahdessa ensin? Toteutuessaan tämä olisi kauden suurin uutisarvoa tuova asia SM-liigassa.
Reagoimme pukukopissamme viikoittain uusiin asioihin, joita liigaympyröissä tapahtuu. Päivitämme fläppitaulumme veikkauksia ja analyysejamme sen mukaisesti.
-Red Tiger #12
torstai 25. syyskuuta 2008
Aina IFK
Monet lapsuudessa koetut asiat vaikuttavat paljonkin ihmisen loppuelämään. Ikävät kokemukset vaikkapa hammaslääkärissä aiheuttavat pysyviä muistoja aikuisiälle. Voimakkaat ilon ja onnen kokemukset tulevat mieleen tiettyjen asioiden äärellä vanhuudessakin. Itselläni 10.2.1985 oli pävä, jolloin tapahtui jotain sellaista, mikä piirtyi pienen pojan verkkokalvoon pysyvästi. Silloin olin ensimmäistä kertaa lyhyen elämäni aikana tekemisissä noiden punaisten kirjainten kanssa. Kirjaimet olivat.. IFK!
Eräänä keväisenä päivänä vuonna 2008 muistelin tuttua kuvaa, joka oli mielessäni lapsuudesta. Seisoin Nordiksen - sen ainoan oikean Stadin jäähallin - silloisessa seisomakatsomossa, nykyisessä E9:ssä. Muistan selvästi, kuinka kentällä mittaa toisistaan ottivat IFK ja Kärpät. Muistan ottelusta muutamia klippejä: IFK oli jossain vaiheessa häviöllä 1-4 mutta nousi viimeisessä erässä taistelemaan vielä voitosta jääden kuitenkin 3-4 tappioon. Pelin aikana eräässä vaihdossa yksi kärppäpelaaja luisteli oman maalinsa editse, jolloin kiekko hänen lavastaan jäi yllättäen maalin eteen. Yleisö kohahti mutta IFK:n punapaidat eivät ehtineet paikalle ajoissa. IFK:n maalatessa yleisö Nordiksella villiintyi täysin. Pienen pojan korvissa huuto kuulosti vieläkin huikeammalta. Ottelusta tuli tappio mutta pellavapäisen pojan sydän tuohon Nordiksella taistelleeseen punapaitaiseen joukkueeseen kiintyi. Aina IFK...
Kun tämän vuoden keväällä tätä muistelin, päätin etsiä arkistoista muistikuvieni perusteella, milloin kyseinen peli on pelattu. Löysin ainoan oikean vaihtoehdon, joka on 10.2.1985. Itse olin tuolloin vain 3 vuoden ja 2 kuukauden ikäinen. Tämä vaikuttava kokemus Nordiksen tunnelmassa sai minut rakastumaan joukkueeseen nimeltä Helsingin IFK!
Todellinen fani ei koskaan voi edes harkita joukkueen vaihtamista. Itselläni se ei ole käynyt mielessäkään. En voisi koskaan kannattaa mitään muuta jääkiekkojoukkuetta, kuin IFK:ta. Jääkiekko on olemattoman pieni osa elämää. Elämässä on miljoona tärkeämpää asiaa, eikä jääkiekkoa voi laittaa niiden kanssa edes samaan lauseeseen. Kuitenkin lapsuudessa koettu voimakas myötätunto lajiin ja tuohon todelliseen stadilaiseen joukkueeseen palaa mieleen aina uudelleen ja uudelleen. Popcornin tuoksu ja kiekkojen räiske kaukalon laitaa vasten alkulämmittelyssä herättää mieleen jotain tuttua lapsuudesta: taistelevan, vaakunapaitaisen, stadilaisen IFK:n, jonka mukana koko Nordis pauhaa. Toteutuisiko vuosien sekoilujen jälkeen tuo muistikuva uudelleen kokonaisuudessaan sillä lisäyksellä, että tilille tulisi myös voittoja? Vaakuna on jo, missä taistelu ja yleisön pauhu?
-Red Tiger #12
Eräänä keväisenä päivänä vuonna 2008 muistelin tuttua kuvaa, joka oli mielessäni lapsuudesta. Seisoin Nordiksen - sen ainoan oikean Stadin jäähallin - silloisessa seisomakatsomossa, nykyisessä E9:ssä. Muistan selvästi, kuinka kentällä mittaa toisistaan ottivat IFK ja Kärpät. Muistan ottelusta muutamia klippejä: IFK oli jossain vaiheessa häviöllä 1-4 mutta nousi viimeisessä erässä taistelemaan vielä voitosta jääden kuitenkin 3-4 tappioon. Pelin aikana eräässä vaihdossa yksi kärppäpelaaja luisteli oman maalinsa editse, jolloin kiekko hänen lavastaan jäi yllättäen maalin eteen. Yleisö kohahti mutta IFK:n punapaidat eivät ehtineet paikalle ajoissa. IFK:n maalatessa yleisö Nordiksella villiintyi täysin. Pienen pojan korvissa huuto kuulosti vieläkin huikeammalta. Ottelusta tuli tappio mutta pellavapäisen pojan sydän tuohon Nordiksella taistelleeseen punapaitaiseen joukkueeseen kiintyi. Aina IFK...
Kun tämän vuoden keväällä tätä muistelin, päätin etsiä arkistoista muistikuvieni perusteella, milloin kyseinen peli on pelattu. Löysin ainoan oikean vaihtoehdon, joka on 10.2.1985. Itse olin tuolloin vain 3 vuoden ja 2 kuukauden ikäinen. Tämä vaikuttava kokemus Nordiksen tunnelmassa sai minut rakastumaan joukkueeseen nimeltä Helsingin IFK!
Todellinen fani ei koskaan voi edes harkita joukkueen vaihtamista. Itselläni se ei ole käynyt mielessäkään. En voisi koskaan kannattaa mitään muuta jääkiekkojoukkuetta, kuin IFK:ta. Jääkiekko on olemattoman pieni osa elämää. Elämässä on miljoona tärkeämpää asiaa, eikä jääkiekkoa voi laittaa niiden kanssa edes samaan lauseeseen. Kuitenkin lapsuudessa koettu voimakas myötätunto lajiin ja tuohon todelliseen stadilaiseen joukkueeseen palaa mieleen aina uudelleen ja uudelleen. Popcornin tuoksu ja kiekkojen räiske kaukalon laitaa vasten alkulämmittelyssä herättää mieleen jotain tuttua lapsuudesta: taistelevan, vaakunapaitaisen, stadilaisen IFK:n, jonka mukana koko Nordis pauhaa. Toteutuisiko vuosien sekoilujen jälkeen tuo muistikuva uudelleen kokonaisuudessaan sillä lisäyksellä, että tilille tulisi myös voittoja? Vaakuna on jo, missä taistelu ja yleisön pauhu?
-Red Tiger #12
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Kauden 2008-2009 ennakkotunnelmia
Liigakausi on alkanut värikkäästi. Blues on ollut ennakoidun kova, mutta muuten pakka on ollut yllättävän sekaisin. Valmennusosastolla ennakkoveikkailuissa arvelimme suurimmat vaikeudet Kärppien Alatalolle, sekä Ässien riskisijoitus- Suhoselle. Kärppien voitto Lukosta tosin taisi pelastaa Alatalon työpaikan tai ainakin työrauhan Oulussa. Siellä kun ei varmaan edes muisteta milloin Kärpät on ollut näin alhaalla sarjataulukossa. Porin tilanne ei myöskään ole kovin kaksinen vaikka pisteitä on viiden kierroksen jälkeen enemmän kuin kukaaan uskalsi Porissa edes unelmoida. Ässien vauhtia tulee kuitenkin taatusti hidastamaan Pentti Matikainen, joka jostain syystä otettiin häärimään ässätoimistolle. Kaverin näytöt helsingissä ovat todella heppoiset ja aika lähellä absoluuttista nollapistettä. Kingeiltä odotamme taatusti parempaa. Kausi alkoin loistavasti narrilaumaa vastaan kauden ensimmäisessä pelissä, mutta sitten suunta on ollut hukassa. Saa nähdä milloin ensimmäiset vappunenät ilmestyvät katsomoihin...?
t. Silkkitakki
t. Silkkitakki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
