Pikku G

Tämän hetken kuumin parivaljakko on Stadin kingien kaksi Granlundia. Mikael Granlund on jo kohta käsite jääkiekkopiireissä, mutta kaikkien hämmästykseksi pikkuveli on ehkä vieläkin lahjakkaampi! Jatko näyttää, mihin pikku G:n taidot riittävät, mutta aika huikealta vaikuttaa. Edellisissä peleissä veljekset ovat olleet samassa ketjussa ja jälki on ollut kieltämättä tehokasta. Fläppitaulu on kuitenkin odottanut Matikaisen laittavan Ville Peltosen poikien ketjuun ja kasaavan "syömähampaan" ratkaisemaan erityisesti tiukkoja pelejä. Toisaalta kaikkien todella "tulessa" olevien pelaajien kasaaminen samaan voi olla ketjuun voi olla vastustajalle liian helppo keino yrittää tappaa I.F.K:n peliä. Seuraavaa peliin ia ainakin Saipaa vastaan Matikainen lupasi (IS 22.11) laittaa Villen ja Miken samaa ketjuun ja toiseen yhdistelmän Markus Granlund - Eero Somervuori. Toivottavasti ketjut alkavat löytyä ja voitoissa päästäisiin jonkinlaiseen "putkeen" yksittäisten voittojen sijaan.

Vauhdikasta kiekkosyksyä toivotellen
Silkkitakki alias Juha Marin

ps. Julkisuus tuntee myös toisen henkilön nimimerkillä Pikku G. Kyseessä on nuorten parissa suosittu räppääjä Henri Vähäkainu, joka puhuu avoimesti paitsi musiikista, niin myös hengellisistä asioista. Syksyn aikana on pääkaupunkiseudulla ollut näyttävästi esillä yhteiskristillinen Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Kampanjalle ovat antaneet kasvonsa useat tunnetut henkilöt. Eräs heistä on myös räppääjä ja räpin kaksinkertainen suomenmestari Ruudolf, jonka tarina on todella pysäyttävä ja huipentuu kohtaan, missä hän löytää pelastuksen ja henkilökohtaisen uskon. Kampanjan sivuilta: www.mahdollisuusmuutokseen.fi voit lukea mm. olympiaurheilija Mika Poutalan tai kolminkertaisen murhamiehen Lauri "Late" Johansonin tarinan siitä, miten he löysivät Jeesuksen omaan elämäänsä.

Matsiraportti HIFK-TPS 3-4

Sama laulu taas kerran: IFK luo riittävän määrän maalipaikkoja mutta häviää pelin. Tämän kauden valitettavan tuttu juttu on myös se, että IFK häviää fyysisyydessä vastustajalle. Tämä on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon IFKlaisen identiteetin ja sen, että päävalmentajana on Petri Matikainen, joka on tullut tutuksi fyysisen ja taistelevan kiekon ystävänä. Tällä hetkellä kovuutta IFK:hon tuo vain Ilari Melart.Stadilaiset tulivat otteluun TPS:aa vastaan samalla sykkeellä, kuin tiistaina Lukon vieraillessa Nordiksella. IFK panosti ottelun alkuun vahvasti ja vyörytti valtavalla voimalla pitkiä hyökkäyksiä vastustajan päätyyn. Molemmissa otteluissa IFK sai myös hakemansa nopean avausmaalin, tällä kertaa sen iski ylivoimalla hienon kuvion pää

tteeksi Janne Pesonen. Tiistai

na Lukko oli surkeutensa vuoksi täysi vastaantulija läpi pelin, mutta TPS tuli väkisin rinnalle ja ohi. Toisen erän alussa vieraat karkasivat jo 1-3-johtoon mutta punapaidat kirivät vielä rinnalle Mikael Granlundin ja Mikko Jokelan osumilla. Tämän jälkeen ottelun tuomaripari Henriksson-Kaukokari otti ratkaisevan isoa roolia kaukalossa ja puhalsi IFK:lle kolme kakkosta päällekkäin. TPS pääsi jauhamaan pitkään kahden miehen ylivoimaa ja sai sen aikana 3-4-johto-osuman. IFK:n pelaajista paistoi vilpitön halu puskea ottelu tasoihin, yritystä viimeisessä erässä riitti. Mutta kun ei niin ei.. IFK:n pelaajien itseluottamus on tällä hetkellä sen verran matalalla, että tiukat pelit tuntuvat järjestään kääntyvän tappioiksi. Peruspelaaminen ei ole tällä hetkellä sellaisella tasolla, jolla sen pitäisi tuolla kokoonpanolla olla. Liian usein IFK:n hyökkäykset päättyvät vastust

ajan sinisellä rännikiekon heittoon. Rosterissa on käsiä niin paljon, että muitakin variaatioita pitäisi löytyä riittämiin. Myös puolustuspelaamisessa on pahoja puut

teita. Puolustajat tekevät ottelusta toiseen muutamia kardinaalimunauksia, joita ei pitäisi liigatasolla enää nähdä. IFK:n peleissä nuo virheet ovat kuitenkin tällä kaudella olleet arkipäivää. Tämä kertoo sekä itseluottamuksen horjumisesta, että pelisuunnitelman epäselvyydestä. Positiivinen asia oli se, että nyt IFK lähti muutaman kerran myös nopeasti ylöspäin alkukaudesta tutuksi tulleiden tolkuttoman hitaiden lähtöjen sijaan.

Ongelmia Nordiksella kuitenkin riittää ja yksi iso sellainen tuli tällä viikolla lisää. Maalivahti Juuso Riksman loukkaantui tiistain Lukko-ottelussa raumalaispelaajan ajettua hänen päälleen. Diagnoosin johtopäätös oli passitus lonkkaleikkaukseen, josta toipuminen kestää koko loppukauden. Jan Lundell on tämän syksyn aikana näyttänyt, että hänen varaansa IFK ei voi laskea mitään edes runkosarjassa. Hän ei ole pystynyt kan

nattelemaan joukkuetta. IFK on jo suunnannut katseensa maalivahtimarkkinoille mutta huippumaalivahdin löytäminen tähän aikaan kaudesta ei todellakaan ole helppo tehtävä.

Petri Matikaisen asema ei todellakaan ole helppo. Kausi on kohta jo puolivälissä ja voittoputkia ei vieläkään saada aikaiseksi. Fanien kärsivällisyys a

lkaa kohta olla jo lopussa. Toimistolla ja valmentajien kopissa suurin kysymys tällä hetkellä kuuluukin: kuinka saada huippunimekäs joukkue pelaamaan taitojensa edellyttämällä tasolla. Löytääkö P

etri Matikainen vastauksen tähän kysymykseen riittävän nopeasti?

Matsiraportti HIFK-Lukko 4-1

Maajoukkuetauko on ohi ja SM-liiga on palannut arkeen. Huonon alkusyksyn pelanneet HIFK ja Lukko iskivät yhteen Helsingissä heti tauon päätteeksi. Ottelusta muodostui lopulta todella yksipuolinen näytös lähinnä Lukon surkeuden myötä. Kettupaitojen pelissä ei ollut kertakaikkiaan mitään järkeä. Raumalaisten pyöriminen oli sen näköistä, että hyökkäyspelikirjaa ei ole nähtykään tällä kaudella Äijänsuon pukukopissa. Hyökkäykset olivat täysin sattuman varaisia yhden miehen kuljetuksia tai karkeista IFK:n pelaajien virheistä syntyneitä vastaiskuja. Lukon pelaajien luistelulinjat ja ajoitukset olivat niin sekaisin, että niistä ei olisi vainukoirakaan löytänyt tolkkua.

IFK:lle peli oli henkisesti vähintään kuuden bojon matsi. Voitto tuli lopulta helposti ja numerot olisivat voineet olla paljon suuremmatkin, jos maalinteossa oltaisiin keskitytty tehokkuuteen, eikä näyttävyyteen. Lukko ei ollut IFK:lle mikään todellinen mittari mutta siitä huolimatta voitto oli vaakunapaidoille äärimmäisen tärkeä. Henkiset lukot Nordiksella aukeavat vain voittojen myötä ja sarjataulukossa ei tunnetusti lasketa tyylipisteitä erikseen. Siitä huolimatta IFK pelasi hyvin ja käytti Lukon aneemisuuden hyödykseen. Illan sankareiksi nousivat Granlundin veljekset Mikke ja Makke. Markus Granlund iski veljensä loistopasseista kaksi häkkiä ja pääsi juhlimaan uransa ensimmäisiä kotikaukalossa tehtyjä maaleja. Mikke Granlund oli sanalla sanoen huikea läpi pelin. Lähes joka vaihdossa hän suorastaan nöyryytti Lukko-puolustusta lukemattomalla kikkarepertoaarillaan. Miken itseluottamus on tällä hetkellä niin korkealla, että hän suorastaan dominoi kenttä

ä. Tämä aiheutti myös vieraille monta jäähyä.

IFK tarvitsisi myös Kim Hirschovitsin nousemista huipputasolleen. Kimi sai nyt mahdollisuuden Ville Peltosen ja Eero Somervuoren välissä mutta ketju ei onnistunut nousemaan täysin potentiaalinsa edellyttämälle tasolle yhdestä Somervuoren maalista huolimatta. Tuntuu myös siltä, että Peltosen pelikin kärsii tällä

hetkellä jonkun verran Hirson aneemisuudesta. Katsomossa ei voinut välttyä ajatukselta, että mitä kaukalossa tapahtuisi, jos Mikke ja Ville iskettäisiin taas yhteen.

Ilari Melart pelasi kauden ensimmäisen pelinsä. Melart toi puolustukseen jämäkkyyttä ja äijämäisyyttä, joka on loistanut poissaolollaan koko joukkueesta alkusyksyn ajan. Melartia tarvitaan jatkossakin. IFK:n viikko jatkuu torstaina Espoossa,

kun Petri Matikainen palaa vanhaan kotiluolaansa nyt IFK:n käskijänä. Matikaisella on hallista monia hyviä muistoja - ja niin on IFK:ssa viime kaudella pelanneilla pelaajillakin.

Ketjut kuntoon Sparta!

Hallitsevan Suomen mestarin HIFK:n alkukausi on ollut varsinaista tervan juontia. Tulokset ovat olleet huonoja ja peliesityksen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta todella vaisuja. HIFK on kasannut jo kansainväliselläkin mittapuulla todella nimekkään nipun. Tuolla kokoonpanolla ei yksinkertaisesti voi epäonnistua. Tai niin ainakin moni ajatteli.

Uusi valmennusjohto on tiukan paikan edessä. Karrikoidusti voidaan sanoa, että Petri "Sparta" Matikaisella ei ole muuta kuin hävittävää. Paine kattilassa alkaa kasvaa kohta sietämättömäksi jos tulokset ja ennen kaikkea peli eivät parane heti maaottelutauon jälkeen. Fläppitaulun lääke on yksinkertainen: ketjut kuntoon! Vaikeuksiin paras lääke on aina se, että asioita yksinkertaistetaan. Matikainen on ymmärrettävästi yrittänyt hakea koko alkusyksyn sellaisia ketjuja, jotka kaikki pystyisivät ratkaisemaan pelejä ja jotka olisivat mahdollisimman tasaisia. Tästä sinänsä hienosta päämäärästä olisi nyt tingittävä. Viime- ja alkukauden tutkapari Ville Peltonen-Mikael Granlund olisi ehdottomasti laitettava yhteen. Tähän kolmanneksi lenkiksi voisi heittää vaikka Kimmo Kuhdan. Vaikeuksien hetkellä suurempaa painetta hellittävät vain voitot. Ville-Mikke-kaksikko pystyy ratkomaan pelejä ja vaikka voittaminen ei saisi olla yhden ketjun varassa, niin nyt valmennusjohdolla pitää olla sen verran nöyryyttä, että voittoja haetaan vaikka se tarkottaisi asetetuista ihanteista tinkimistä. Voitot ruokkivat positiivista ilmapiiriä ja sitä totisesti tarvitaan tällä hetkellä punapaitojen pukukopissa.

Sarja jatkuu tiistaina, kun HIFK saa vieraakseen Lukon. Mitkä ovat IFK:n ketjut tiistaina, P. Matikainen?

Apeat tilastot

Alpo Suhonen väistyi tai joutui väistymään Slovakian liigan Banska Bystrizan päävalmentajan paikalta. Viime kauden pronssimitalijoukkue oli vajonnut 11 joukkueen sarjassa sijalle 9 voitettuaan vain kolme peliä varsinaisella peliajalla 18:sta. Tämä oli kaikkea muuta kuin yllätys fläppitaululle. Mitä muuta olisi voinut odottaakaan?

Apen tilastot kolmen viime vuosikymmenen ajalta ovat suorastaan murhaavat.

1990-luku: potkut Chicagosta joukkueen jäätyä play offien ulkopuolelle, potkut Jokereista umpisurkean syksyn jälkeen (tilalle tullut Hannu Aravirta valmensi vielä samalla kaudella Jokerit mestariksi), epäonnistuminen HPK:ssa (joukkue jäi play offien ulkopuolelle)

2000-luku: sopimus HIFK:ssa purettiin kesken sopimuskauden joukkueen jäätyä 10:ksi, valmensi puolitoista kautta Ässiä, jonka aikana lähes upotti perinteikkään porilaisseuran Mestikseen. Putoaminen oli yhden tolppalaukauksen päässä karsinnoissa Vaasan Sportia vastaan.

2010-luku: joutui väistymään Banska Bystrizan päävalmentajan paikalta joukkueen surkeiden esitysten jälkeen.

Koomista on se, että joka kerta Suhosen omien lausuntojen mukaan syy epäonnistumisiin on ollut jossain muualla, kuin hänessä. Vieläkö löytyy joku seura, joka kaipaa Suhosen palveluksia? Tilastot ovat Apeat.

Mansen masennus

Fläppitaulukin on jo useaan otteeseen päivitellyt Suomen kenties perinteikkäimmän kiekkokaupungin Tampereen SM-liigaseurojen vuosi toisensa jälkeen kestävää alennustilaa. Kaupunki, jossa on juhlittu enemmän Suomen mestaruuksia, kuin missään muualla on tätä nykyä enää kuin masentunut, aneeminen, vanhaan kävelykeppiinsä nojaileva vanhus, jolla ei ole enää mitään näkyä tulevaisuudesta. Pääasia on, että tästä päivästä selvittäisiin taas jotenkin hengissä.

Tapparan toiminta on ollut toimitusjohtaja Mikko Leinosen johdolla jo vuosia pelkkää vanhan keiton lämmittämistä. Uusia makuja ja sekoituksia, jotka kutkuttelisivat makuhermoja, ei olla kokeiltu enää vuosiin. Joka syksy vanha keitto on tuotu hellalle kuumennettavaksi. Yleisö on toiminut makutuomarina jaloillaan - ei uppoa. Tapparan toiminnassa ei ole ollut minkäänlaista punaista lankaa havaittavissa. Niin valmentaja- kuin pelaajasopimuksetkin ovat olleet yhtä päämäärätöntä poukkoilua. Risto Dufva oli nimekäs kaappaus tamperelaisten penkin taakse, mutta valitettavasti kyse on vain laastarin laittamisesta kirveen kokoiseen avohaavaan. Vajaan kauden aikana Dufvalta on turha odottaa pysyviä temppuja. Leinonen pyrkii todennäköisesti jälleen ensi kaudeksi löytämään valmentajan Sulo Vilenin strategialla: mahdollisimman halvalla. Yllätys ei olisi, vaikka Sami Hirvonen nimitettäisiin kesällä uudestaan seuran päävalmentajaksi "hänen kasvettuaan Dufvan vierellä".

Ilveksen toiminnassa oli ennen kauden alkua pitkästä aikaa havaittavissa pieni ja hentoinen myötätuuli. Viime kaudella löytynyt peli-identiteetti, legenda Raimo Helmisen auktoriteetti kopissa ja penkin takana, sekä muutama huippukova pelaajahankinta kesän aikana nostivat odotuksia paremmasta. Valitettavasti Ilveksen hyökkäys on ollut tällä kaudella paperia ja valmennusjohtokin joutui jopa muuttamaan sisään ajettua pelitapaa ymmärrettyään hyökkäysmateriaalin rajallisuuden. Päävalmentaja Juha Pajuoja joutui väistymään roikuttuaan aikansa löysässä hirressä. Tässä kohtaa Ilves kuitenkin astui kohtalokkaaseen suuntaan. Päävalmentajaksi nimitettiin seuran urheilujohtaja Seppo Hiitelä, joka on viimeksi valmentanut SM-liigatasolla 1990-luvulla. Vanhemmat Ilves-fanit muistavat Hiitelän mestarivalmentajana keväältä 1985. Kyllä, silloin Ilves on viimeksi nostellut Kanada-maljaa. Hiitelän nimittäminen kertoo valitettavan karua kieltä siitä, mitä molempien tamperelaisten seurojen johdossa ajatellaan: menneisyyden saavutuksia. Tähän päivään ei olla edelleenkään havahduttu. Fanit ovat masentuneet ja turhautuneet saamattomuuteen mutta Ilveksen toimistolla todennäköisesti tälläkin viikolla on pyörinyt VHS, jonka raidoilta on fiilistelty kevättä 1985 ja viidettä finaalia Kupittaalla. Mihin Ilves astuu Hiitelän nimityksen johdosta? Takaisin vuoteen 1985.