Hässäkkää siellä ja täällä

SM-liigan kausi 2011-2012 on pyörähtänyt värikkäästi liikkeelle. Urheilun pitää tarjota ihmisille suuria tunteita pysyäkseen hengissä. Draamaa on tarjottu neljän ensimmäisen kierroksen aikana jo loukkaantumisten (esim. Granlund, Leimu), potkujen (Dufva), tappeluiden (Kalpa-HIFK) ja seurojen sekoilujen (Tappara) muodossa. Dufvan yllättävät potkut Jyväskylästä oli karu esimerkki uudesta johtajuuskulttuurista suomalaisessa joukkueurheilussa. Dufvan johtamistyyli on hyvin breshneviläinen, joka menestyksestä huolimatta kulutti nopeasti uuden sukupolven pelaajat henkisesti loppuun. Nykypäivän valmennukselta tarvitaan enemmän ja enemmän vuorovaikutustaitoja. Enää pelkästään lahjakkaat tai hyvät valmentajat eivät pärjää, pitää myös aidosti välittää ihmisistä ja kyetä kommunikoimaan järkevästi, kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla. Dufvan lisäksi tästä varoittavana esimerkkinä toimii toisen huippuvalmentajan Raimo Summasen työhistoria.

Uuden ajan haasteisiin pitäisi pyrkiä vastaamaan myös seurajohdoissa. Suomalainen seurajohtajuus on liian monella paikkakunnalla vielä täysin amatööritasolla. Ollaan jämähdetty 1980-luvulle. Tämän hetken karuin esimerkki tästä on Tappara. Seurajohtajuus on täysin hakoteillä, valmentajavalinnat on tehty, kuin rulettia pelaten ja joukkueen kasaamisessa ei tunnu olevan juuri minkäänlaista punaista lankaa. Valmentaja Sami Hirvonen ei vaikuta liigatason valmentajalta mutta ei vakuuta tamperelaisten seurajohtokaan. Olisi epäreilua ja totaalisen väärin kaataa Tapparan nykyistä likasankoa yksin Hirvosen niskaan, vaikka hän ei olekaan oikea mies kääntämään manselaisten kelkkaa. Katseet pitäisi kääntää tahoon, joka on hänet tehtävään palkannut ja minkälaisten vaiheiden jälkeen tuo palkkaus on tapahtunut. Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen tarjoaa liigasta kiinnostuneille ihmisille draamaa mutta vain osaamattomuudellaan. Milloin perinteikkäässä kiekkokaupungissa ja seurassa havahdutaan siihen, että kalenterissa lukee vuosiluku 2011 - ja muutaman kuukauden päästä jo 2012.

Oma hämmästelyn aiheensa on Saipan sekoilut. Miten voi olla edes mahdollista, että alle kolmen miljoonan euron vuosibudjetilla operoiva seura tekee vuodessa lähes miljoonan euron tappiot? Mitä tämä kertoo seuran talouspuolen osaamisesta? Ehkä kaikkein valaisevin kuva on se, että tämä rikkoo jopa Pentti Matikaisen aikojen IFK:n jättitappiot. Se jos mikä on todellista penailua!

Fläppitaulu jatkaa toimintaansa

Viime kauden aikana fläppitaulu otti selviä kehitysaskeleita toiminnassaan. Kolumnien ja ennakkoveikkauksien lisäksi tarjosimme matsiraportteja enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Myös kuvien määrä lisääntyi huomattavasti. Edellisten lisäksi aloimme tuottamaan pelien jälkeisiä pelaajien haastatteluja, sekä videotallenteita valmentajien lehdistötilaisuuksista. Näitä tulemme myös jatkamaan. Haastattelujen äänenlaatuun on luvassa huomattavaa parannusta.

Fläppitaulu on innoissaan uudesta alkavasta kiekkokaudesta. Pysy sivuillamme!

Näin käy runkosarjassa 2011-2012

SM-liigakausi 2011-2012 pyörähtää käyntiin huomenna. On jälleen aika iskeä tiskiin fläppitaulun perinteinen veikkaus runkosarjasijoitusten loppujärjestyksestä. Jos siis haluat säilyttää jännityksesi kevääseen, älä lue pidemmälle.

1. Jokerit

2. IFK

3. Jyp

4. Pelicans

5. Kalpa

6. Ilves

7. Blues

8. Ässät

9. Kärpät

10. Lukko

11. TPS

12. HPK

13. Tappara

14. Saipa

Seuraavassa vielä muutamia poimintoja ennakkolistastamme. Jokerit, IFK ja Jyp ratkaisevat runkosarjan kolme ensimmäistä sijaa. Marginaalit ovat pieniä mutta uskomme, että tällä kertaa Jyp ei onnistu viemään runkosarjaa nimiinsä. IFK:n ja Jokereiden rosterit ovat lähes yhtä vahvoja mutta IFK:lla on pieni etu timantinkovan sentteriosastonsa ansiosta. Granlund, Hirschovits, Wirtanen, Liivik höystettyinä Markus Granlundilla ja Niko Piiparisella on lähes täydellinen sentterinelikko nykypäivän SM-liigaan. Uuden valmennusjohdon sisäänajo, sekä Juuso Riksmanin alkusyksyn poissaolot kuitenkin verottavat mestareiden pistepussia sen verran, että viime kaudella rakennustyönsä aloittanut Erkka Westerlundin narripakka venyy runkosarjan voittoon muutaman kuukauden etumatkansa turvin. Ilmalassa myös voidaan olla varmoja siitä, että Jarmo Kekäläinen tulee tekemään laadukkaita täsmähankintoja kauden aikana tarvittaville sektoreille.

Pelicans on panostanut joukkueeseensa rajusti. Kai Suikkasen tulo penkin taakse oli huippuluokan kaappaus ja varsinainen lottovoitto pussinokille. Tämän lisäksi lahtelaisilla on liigan ehkäpä paras maalivahti Niko Hovinen. Kun kaksi tärkeintä laatikkoa on täytetty liigan parhaimmilla nimillä, on helppo veikata Pelicansin ilmeen olevan aivan erilainen, kuin edellisinä kausina on totuttu näkemään.

Sami Kapasen paluu kaukaloon luo turvaa Kalpan kauteen. Ilman konkaria näkymät olisivat synkemmät. Uusi valmentaja Tuomas Tuokkola on täysin katsomaton kortti SM-liigatasolla. Kapasen johtajuus takaa Kalpalle kohtuullisen pistepotin ja suoran play off-paikan.

Ilves vahvistui kesän aikana huimasti. NHL:stä palanneen maalivahti Vesa Toskalan lisäksi puolustukseen paluumuutti Martti Järventie ja Ville Koistinen. Ilveksen valmennusjohto onnistui viime kaudella repimään rajallisesta pelaajamateriaalista irti maksimaaliset tehot. Joukkueelle on muodostunut oma identiteetti monen sekavan vuoden jälkeen. Manselaiset ovat pitkästä aikaa myötätuulessa ja ennakoimmekin Ilveksen olevan suurimpia yllättäjiä tämän vuoden liigassa. Tupsukorville povaamme jopa suoraa pudotuspelipaikkaa.

Säälipleijaripaikoille sijoitamme järjestyksessä Bluesin, Ässät, Kärpät ja Lukon. Näiden jälkeen tulee liigan pohjasakka. TPS:lla on onnistuessaan mahdollisuudet play offeihin mutta Pekka Virran haasteellinen vahvaan kiekkokontrolliin perustuva pelitapa vaatii paljon harjoitteluaikaa. Virran ensimmäisellä kaudella aika ei riitä ja varsinkin syksy tulee olemaan turkulaisille vaikea. Jos TPS:n johtoportaan hermo kestää, Turussa saadaan niittää Virran työn hedelmää tulevina kausina.

HPK, Tappara ja Saipa lähtevät kauteen selvästi heikoimmilla joukkueilla. HPK elää Rinkelinmäen hurmoksesta, Tappara jatkaa vuosia kestänyttä sekoiluaan mutta onnistuu pitämään itsensä heikon Saipan edellä.