Draamaa ja rytinää?

Ennen kauden alkua SM-liiga markkinoi tuotettaan sloganilla "Draamaa ja rytinää". Draamaa on ollut, tosin enemmän kaukalon ulkopuolella. Rytinästä puolestaan ovat vastanneet lähinnä jokerifanit savupommeineen.

SM-liigan valtti on tällä kaudella ehdottomasti ollut tasaisuus. Sarjataulukko on kaikilla viivoilla erittäin tiukka ja tilanne on katsojan kannalta herkullinen. Putoamispeikko vaanii play outtiin joutuvia, joten seurattavaa riittää eri tasoilla aina huhtikuun puoleen väliin saakka. Monesti kauden aikana kuitenkin tuntuu, että draamasta ja rytinästä ei ole tietoakaan.

Ottelutapahtumien kehittämisessä olisi paljon parannettavaa jokaisella seuralla. Kaukalossa tapahtuvat asiat ovat luonnollisesti tärkeimpiä mutta myös puitteet ja muu oheistoiminta voi antaa lisäpotkua hallille tulemiseen ja siellä viihtymiseen. Katsojakilpailut, arvonnat, mahdollisuudet voittaa palkintoja ja osallistua käytävillä tapahtuviin aktiviteetteihin toisivat lisäväriä koko tapahtumaan. Faniporukoiden puitteisiin täytyy panostaa paljon. Draamaa tulee, kun äänekäs katsomo elää tunteella mukana pelissä.

Rytinän ovat puolestaan tappaneet liigan raitapaidat. Kahvakiekko is back. Kahvaamisen ja koukkimisen salliminen johtaa liikkeen hidastumiseen. Jos vastustaja jouduttaisiin pysäyttämään liikkeellä ja taklauksilla, eikä mailalla, niin myös pleksit voisivat rytistä enemmän. Tämä puolestaan toisi aimo annoksen lisää tunnetta kaukaloon ja katsomoon.

Draamaa on koettu tällä kaudella eniten lehdistötilaisuuksissa. Kuka vastaakaan ensi kaudella liigan sloganin ensimmäisen osan toteutumisesta, jos Alpo Suhonen lähtee muihin hommiin? Liigan toivo on, että Tami saa nostettua Sportin liigaan. Vai onko sittenkään?

Matsiraportti HIFK-Ilves 5-0

Jälleen kerran molemmilla joukkueilla oli edessään kauden tärkein ottelu. Sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla olevat IFK ja Ilves kaipaavat kipeästi lisäpisteitä taistelussa pudotuspeliasetelmista.

1. erä. Ilves tuli Nordikselle huonommin valmistautuneena, kuin isäntänsä. Tosin tupsukorvien koko ottelun paras maalintekopaikka tuli jo pelin ensimmäisellä minuutilla IFK:n oman alueen sähläyksen jälkeen. Jani Nieminen aloitti kuitenkin IFK-maalilla varmasti ja torjui läheltä tulleet kudit. Tämän jälkeen painopiste siirtyi tamperelaisten päätyyn, jossa se pysyikin pelin loppuun asti. Ilveksen huonosta valmistautumisesta kertovat muun muassa pitkät kiekot, joita tupsukorvat löivät jo avauserässä huiman määrän. Avauserä säilyi kuitenkin maaliottomana. Pääosassa oli valitettavasti tuomarikaksikko Partanen-Savolainen. Kahvakiekko on todellakin palannut SM-liigaan, sen todisti tämän matsin avauserä. Jatkuva roikkuminen, pienet yläkäden kahvat ja kiekottoman pelaajan estämiset menivät surutta läpi. Taitopelaajat eivät saa tällaisessa viidakossa niitä oikeuksia, joita tarvitsisivat onnistuakseen. Tuomarikaksikko onnistui vielä erän lopussakin katsomaan Ilves-pelaajan törkeän laitataklauksen läpi sormien mutta antamaan jo seuraavasta ja huomattavasti heppoisemmasta tilanteesta Arttu Luttiselle kakkosen. Eväät hienoon kiekkoiltaan eivät tämän jälkeen olleet hyvät mutta onneksi raitapaidat petrasivat otteitaan kahteen seuraavaan erään.

2. erä. Läpi kauden IFK:ta vaivanneesta kroonisesta toisen erän sairaudesta ei tällä kertaa ollut tietoakaan. Niin monesti punapaidat ovat päästäneet vastustajan karkumatkalle toisen erän aikana. Tällä kertaa Stadin kingit repäisivät karkumatkan itse. Ensiksi ajassa 25.32 Ilkka Pikkarainen kirjautti jälleen itselleen maalin ohjaamalla Hannu Pikkaraisen siniviivakudin sisään. Ylivoimamaaliin toiseksi syöttäjäksi kukapa muukaan, kuin Kim Hirschovits. Pian tämän jälkeen nähtiin harvinainen tilanne, kun IFK:lle tuomittiin kaksi rangaistuslaukausta reilun puolen minuutin sisään. Tuomiot olivat täysin oikeita molemmissa tapauksissa. Tästä pisteet tuomareille rohkeudesta viheltää, niin kuin pitikin. Molempiin rankkareihin laitettiin vetäjäksi Arttu Luttinen. Ensimmäinen yritys onnistui mutta toinen ei. 2-0-maalin syntyaika oli 27.15. Erän puolivälin jälkeen oli ratkaisun makua ilmassa, kun Siim Liivik ohjasi Joni Haverisen siniviivavedon sisään ohi Ilvesvahti Hannu Toivosen. Viimeiseen erään lähdettiin IFK:n 3-0-johdosta.

3. erä. Ilves ei saanut minkäänlaista kirivaihdetta päälle ja IFK taivalti helppoon voittoon. Viimeisessä erässä punanutut kaunistelivat tilastoja vielä kahdella maalilla. 4-0 taululle iski maalin edestä komeasti rystyltä Kim Hirschovits ajassa 49.23. Syöttöpisteet Pikulle ja Haveriselle. Hirson illan annos oli 1+1 ja näin #44 on yksin pistepörssin kärjessä. Loppunumerot 5-0 suti Dan Hacker lähes maaliviivalta. Kiekon sinne oli toimittanut Mikko Turunen. Hacker on maalien lisäksi päässyt muutenkin paremmin sisään IFK:n pelisysteemiin. Enää Danin meno ei ole päätöntä koheltamista hurjan vauhdin kanssa. Nyt kovasti töitä tekevän miehen liikkeestä on aidosti hyötyä läpi pelin. IFK:n maalilla Jani Nieminen sai kirjauttaa itselleen kauden kolmannen nollapelinsä melko helposti. Hattu joutui kiekon tielle koko ottelussa vain 17 kertaa.

Kommentit: Ilveksen luotsi Sakari Pietilä oli luonnollisesti pettynyt taiston tauottua. "Olen pettynyt joukkueen sitoutumiseen. Vedimme tänään laskiaispulkkaa perässämme. Loukkaantumisia on paljon mutta olisi liian helppoa oikaista tappio niiden syyksi. Mutta kyllähän (Markus) Seikola silti kokoonpanoon mahtuisi."

Kotijoukkueen Kari Jalonen oli tyytyväinen joukkueen ammattimaiseen otteeseen: "Meiltä konemainen esitys. Joukkue on erittäin sitoutunut ja sotasuunnitelmaa, joka tällekin illalle laadittiin, noudatettiin."

IFK kiitää nyt voittoputkessa. Jatkuukohan vuoristorata ja kohta syöksytään hurjaan alamäkeen? Toivottavasti ei, sillä jo reilun viikon kuluttua alkavat pudotuspelit..

Ottelun tilastot löydät tästä: http://www.sm-liiga.fi/ottelut/raportti/35521.html

Fläppitaulun erikoishaastattelussa Paul Baxter

Suomalaiselle kiekkoyleisölle IFK:n päävalmentajana tutuksi tulleesta Paul Baxteristä ei ole viime kauden jälkeen kuultu juuri mitään. Fläppitaulun toimitus otti yhteyttä rapakon taakse ja selvitti Baxterin nykyisiä kuulumisia.

Suomeen Baxter tuli joulukuussa 2006 IFK:n annettua potkut silloiselle valmentajalleen Bob Francisille. Puolentoista kauden projektin oli tarkoitus päättyä mestaruusjuhliin mutta toisin kävi. Viime kauden seitsemäs sija oli karvas pettymys kaikille - eikä vähiten valmentajalle itselleen. Heti viime kauden päättymisen jälkeen Baxter pakkasi tavaransa ja suuntasi takaisin kotiinsa Floridaan. Oli uusien haasteiden aika. Neuvotteluyhteydet muutamaan eri eurooppalaiseen huippuorganisaatioon eivät johtaneet sopimuksen syntymiseen, joten uusi haaste löytyi Amerikan puolelta. NAHL:ssa (North American Hockey League) pelaava Wenatchee Wild tarjosi Baxterille mielenkiintoista pakettia, johon ympättiin osaomistajuus seurasta, kiekkotoimintojen johtajan, sekä päävalmentajan tehtävät. Baxter allekirjoitti kolmen vuoden sopimuksen.

- Tosin minulla on myös mahdollisuus irtaantua sopimuksesta jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan, Baxter lisää.

Kovin helposti sopimusta tuskin kuitenkaan puretaan, sillä uusi pesti tarkoitti myös muuttoa Washingtoniin. Baxterit myivät taivaallisissa maisemissa sijainneen Floridan kotinsa ja pakkasivat muuttorekat kohti Washingtonia. Entisen IFK-valmentajan alaisuudessa pelaa nyt pääasiassa 18-20-vuotiaita kiekkoilijoita.

- Meillä on liigan nuorin joukkue. Mukana on myös yksi 15 ja yksi 16-vuotias pelaaja. Kausi on mennyt ihan ok, olemme tällä hetkellä liigan kokonaistilanteessa suunnilleen keskikastissa, Baxter selventää.

Keskustelun kääntyessä Suomen aikaan Winnipegissä syntynyt entinen NHL-peluri innostuu puhumaan entistä enemmän.

- Aika Suomessa oli hieno kokemus. Sieltä jäi monia ystävyyssuhteita ihmisiin, joiden kanssa olen edelleen säännöllisesti yhteydessä. Oli hienoa päästä valmentamaan eri puolelle maailmaa ja elää suomalaisessa kulttuurissa puolitoista vuotta, Baxter muistelee.

Entisen seuransa IFK:n tulevaisuuden ex-NHL-tappelija näkee viime vuosien menestymättömyydestä huolimatta valoisana.

- Seurassa pidetään hyvää huolta pelaajista. Junioreita pyritään jatkuvasti ajamaan sisään liigajoukkueeseen. Seurassa tarvitaan nyt sekä lyhyen, että pitkän tähtäimen suunnitelmat, joiden tarkoitus on tehdä IFK:sta taas voittava joukkue. Jukka Valtanen teki minuun vaikutuksen lyhyessä ajassa, johon häneen tutustuin. Uskon, että hän on juuri oikea mies johtamaan tätä projektia, Baxter luettelee.

- Iso, paha IFK-imagoa ei saa käyttää enää tekosyynä menestymättömyydelle. Ei ole mitään hyötyä ajatella, että "no hävisimme, mutta annoimme toiselle joukkueelle turpaan". Seuran täytyy alkaa taas voittamaan. Brändi ei luo menestystä, vaan menestys brändin. Et tietenkään voita mestaruutta jokaisena vuonna mutta lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmien tulisi antaa mahdollisuus voittaa mahdollisimman usein, Baxter pähkäilee.

Omaa tulevaisuuttaan Baxter ei osaa sen tarkemmin määritellä.

- Euroopassa valmentaminenkin on mahdollista mutta jätän sen avoimeksi. Katsotaan, mitä eteen tulee.

Kysymykseen, seuraako nykyinen Wild-luotsi vielä SM-liigan tuloksia, vastaus tipahtaa, kuin hanskat aikanaan jäähän:

- Kyllä. Erityisesti IFK:n pelejä. Siellä pelaa edelleen monta entistä valmennettavaani, joista välitän. Haluan tietää, kuinka heillä menee.

Tämän jälkeen haastattelun osat vaihtuvat ja toimittajan on annettava analyysit tämän kauden otteista niiden pelaajien osalta, joita Baxter luettelee. Ja heitä oli monta...

Matsiraportti: HIFK-HPK 3-6

Peliin lähdettiin huipputärkeistä asetelmista. IFK ja HPK olivat peräkkäisillä sijoilla (HPK 6. ja IFK 7.) neljän pisteen erolla. Molemmat taistelevat kiivaasti viimeisestä suorasta pudotuspelipaikasta. Kyseessä oli todellinen kuuden pisteen ottelu.

IFK sai peliin lentävän lähdön, kun ensimmäisessä erässä punapaidat karkasivat 2-0-johtoon. Pistenikkarina avauserässä hääri yllättäen Dan Hacker, joka teki ensimmäisen ja syötti toisen maalin. Hacker oli muutenkin läpi pelin IFK:n parhaimpia pelaajia. Tämä jos mikä ylittää uutiskynnyksen.. IFK:lla oli mahdollisuudet viritellä hirttosilmukka melko kireälle Hämeen ritareiden kaulaan saamalla avauserässä vielä ylivoima-aikaakin. Vaakunapaitojen ylivoimapelaaminen on kuitenkin edelleen erittäin vaatimatonta. Sama vaiva on ollut selvästi havaittavissa koko kauden mutta mitään edistystä asiassa ei näytä tapahtuneen. Punapaidat eivät millään näytä pystyvän hyödyntämään yhden miehen ylivoimaa kentällä kiekon kuljetuksessa alueelle ja laadukkaiden tekopaikkojen rakentelussa vastustajan päädyssä. Ketju, joka tähän parhaiten pystyy on edelleen Pikkarainen-Hirschovits-Wärn. Avauserässä IFK:n ylivoiman aikana katsomosta kuuluikin erittäin aiheellinen kysymys: "Tätäks te treenasitte?". Erän loppupuolella IFK:n Teemu Ramstedt sai epäonnisen kaksiminuuttisen korkeasta mailasta. Ramu oli jo karata rakentelemaan 2-1-ylivoimahyökkäystä mutta maila otti kimmokkeen Kerho-pakin mailasta tämän kasvoihin. Japa Levonen oli hyvin hereillä tilanteessa ja puhalsi aiheellisen kakkosen. IFK:n tämän kauden kuvaan kuuluu, että onnikaan ei ole mukana. Tämän jäähyn aikana HPK sai kaivatun kavennuksensa. Erän viimeisellä minuutilla onnetar heitti lisää löylyä hämäläisten kiukaalle, kun IFK:n maalin takaa lähetetty kiekko otti kimmokkeen IFK-kassari Jani Niemisen mailasta omaan maaliin. Kaikki alkoi taas alusta...

IFK:ta on vaivannut myös mystinen toisen erän virus. Toisessa erässä paketti tuntuu aina leviävän. Taudin kuvaan kuuluu, että toisessa erässä kaverille annetaan niin tukeva ote voitosta, että tämä siitä tuskin enää luopuu. Tällä kertaa Kerho kuittasi toisen erän nimiinsä maalein 1-3. Punapaitojen peli oli läpi erän aikamoista koheltamista. Kesken sähellyksen katsomosta kuului jälleen aiheellista pohdintaa keski-ikäisen naisen suusta: "Ovatko ne väsyneitä?". Tauolta paluun jälkeen ei näin luulisi olevan.. Jani Niemiselläkään ei ollut tänään paras päivänsä ja hänet vaihdettiinkin viidennen maalin jälkeen Aleksis Ahlqvistiin. "Allu" teki pitkästä aikaa paluun vaakunapaitojen luukulle.

Viimeisessä erässä kotijoukkue ei saanut kunnon kirivaihdetta päälle missään vaiheessa. Erä oli pelailua ilman sen suurempaa hurmosta ja entinen IFK-peluri Janne Laakkonen saikin napauttaa viimeisen niitin tyhjään häkkiin pari minuuttia ennen loppua. Tärkeät pisteet vietiin kissapetojen nenän alta ritareiden huomaan.

Mainittakoon vielä se, että Arttu Luttinen pelasi tässä matsissa uransa 300:nen SM-liigaottelunsa - ja kaikki IFK:n paidassa. Artulla energiaa riitti läpi pelin ja palkintona tästä merkintä maalintekijätilastoon IFK:n kolmannen maalin tekijänä.

Parranpärinä käytävillä jatkui summerin soitua: "tämä ratkaisi, että enää en osta kausikorttia. Eihän sitä tultu pidettyäkään, kuin 22 vuotta". Tarkoittikohan kyseinen mies play off-kausaria vai skaffaako hän ensi kaudeksi jonkun muun tsetin?

Ottelun tilastot löydät täältä: http://www.sm-liiga.fi/ottelut/tilastot/35490.html

Petoluolan salaisuudet

Fläppitaulun toimitus on surullisena seurannut koko kauden IFK:n taaperrusta. Lyhytaikaisia valonpilkahduksia seuraa aina synkkä mahalasku. Viimeisin tällainen nähtiin Nordiksella eilen (2.2.), kun hautajaistunnelmissa pelatun ottelun vei nimiinsä Alpo Suhosen Ässät 0-1-jatkoaikavoitolla. Vaikka IFK kärsii loukkaantumisista ja pakkipula on huutava (täydennyksiä ei kuitenkaan hankittu?), niin jatkuva vuoristoratapelailu viittaa siihen, että petoluolan uumenissa tapahtuu jotain, mistä julkisuudessa ei tiedetä.

Onko pelaajien ja valmennusjohdon välinen suhde kunnossa? Kontrollifriikkiydestä Oulun vuosina tunnettu Kari Jalonen ei ole mestaruusvuosinakaan kuulunut kaikkien pelaajiensa suosikkeihin. Onko Jalonen toimintatavoillaan lunastanut pelaajien arvostuksen? IFK on valitettavasti viime vuosina tullut tunnetuksi myös löysäilijäporukkana. Tästä räikeimpänä esimerkkinä Jere Karalahden toistuvat toilailut ja niiden hiljainen hyväksyminen. Vaikka Jere lopulta potkaistiin petoluolasta maailmalle, niin jotenkin tuntuu, että samanlainen fuskausasenne on pesiytynyt jengiin syvemmällekin. Pelataan, kun huvittaa. Tsempataan, jos jaksetaan. Ollaan sitoutuneita, jos kiinnostaa. Onko pelaajien välit kunnossa?

Mitä tapahtuu petoluolan uumenissa? Kuka petoperhettä johtaa? Onko ennen niin innokkaat ja nuoret pedot muuttuneet kapinoiviksi murkuiksi, jotka ovat huomanneet, että hengissä pysytään vähemmälläkin työllä. Miksi joka ilta pitäisi juosta saalistamassa? On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia paljastuksia kauden jälkeen, "Nokan" valmennuspestin päättymisen jälkeen, tai myöhemmin tulevaisuudessa tullaan kuulemaan petoperheen sisältä. Miksi raatelevan kissaeläimen tassut eivät kanna?

Ja vielä yksi kysymys: onko pukukopissa nähty pitkiä kalsareita ja vappuneniä?