Perjantai-illalle oli luvassa todellista huumaa, kun Nordiksella asettuivat vastakkain hallitseva mestari mutta ontuen kautensa avannut IFK ja Sami Kapasen paluun myötä hyvään lentoon yltynyt Kalpa. Kahden päivän takainen paikallisvoitto Ilmalasta nosti kotijoukkueen tunnelmia huomattavasti, joten illalta oli lupa odottaa paljon.
Mitään varsinaista spektaakkelia ottelusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. IFK:n peli on ollut alkukaudesta sekavaa mutta tällä kertaa näytti siltä, että yhteinen juoni alkoi jo löytymään. Ensimmäisessä erässä punapaidoilla oli monta erittäin hyvää maalipa
ikkaa, joista edes jo(t)ku(t) olisi pitänyt pystyä hyödyntämään. Pirteästi läpi ottelun polkeneelle Teemu Tallbergille siunaantui kaksi loistopaikkaa aivan maalin edestä mutta
nuorukainen suti molemmilla kerroilla ohi kiekosta. Ensimmäisessä erässä myös Petteri Wirtanen, sekä Mikke Granlundin loistosyötöstä
kiekon saanut Eero Somervuori olivat sellaisilla tonteilla, että niistä laatta olisi pitänyt saada reppuun. Jälleen kerran kävi toteen kulunut kiekkofraasi; kun et itse tee paikoista, niin kaveri tekee vuoren varmasti. Kalpa käytti käytännössä erän ainoan paikkansa, kun IFK pelasi oman pään aloitusta seuranneen tilanteen erittäin huolimattomasti. Ossi Saarinen pääsi nostamaan vieraat taukojohtoon aivan Juuso Riksmanin maalin edestä.
Kalpa tuli otteluun yllättävän passiivisella ja varovaisella taktiikalla. Tämä aiheutti sen, että vieraat olivat läpi ottelun isäntiä puoli potkua jäljessä. Tästä johtuen kuopiolaiset joutuivat käyttämään mailaa todella railakkaasti läpi ottelun ja niinpä stadilaiset saivat reilusti ylivoima-aikaa maalien tekemiseen. Mutta kun ei, niin ei. IFK:n pelissä näkyi idea. Hyökkäyksiin lähdöissä oli havaittavissa muutamia selkeitä variaatioita, joilla pyrittiin ylittämään sekä keskialue että vastustajan siniviiva vauhdilla. Variaatioita hyökkäyksiin lähdöissä oli jopa enemmän, kuin viime kaudella Kari Jalosen aikana. Toteutus oli kuitenkin vielä usein hukassa. Sen verran monipuolisia avauskuvioita kuitenkin nähtiin, että jos joukkue jaksaa sitkeästi pitää kiinni tavoittelemistaan asioista, niin tulosta alkaa varm
asti tulla jossain vaiheessa kautta.
IFK:n suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä karkeissa henkilökohtaisissa virheissä ja maalin teossa. Käsittämättömiä virheitä tulee jokaisessa ottelussa uskomattoman paljon. Perjantaina tästä malliesimerkkinä kävivät Kalpan toinen ja kolmas maali. 0-2-maalissa epävarmasti pelannut Kristian Tuohilampi löi kiekon hätäisesti suoraan oman maalin kulmalle siellä odottaneelle Tuomas Kiiskiselle. Pelin ratkaisseessa 1-3-osumassa puolestaan Mikko Kousa tumpuloi ihmeellisesti kiekon kanssa täysin vaarattomassa tilanteessa ja niinpä Sakari Salminen sai tykittää savolaisille pisteet bussiin.
Maalin teon ongelmista puolestaan kertoo yksi ainoa maali lukemattomista paikoista huolimatta. Ja se ainoakin tuli rankkarista, jonka Pera Wirtanen laittoi kylmän viileästi pussiin. Maalin teon ongelmat kyllä korjaantuvat varmasti jossain vaiheessa - niin hurja hyökkäyskalusto vaakunapaidoilla on käytössään. Puolustajien lukuisat virheet pelistä toiseen puolestaan kertovat vielä hakusessa olevasta viisikkopelistä. Pelin isot rakenteet näyttivät melko hyviltä, joten paniikkiin ei stadilaisilla ole aihetta, vaikka tuloksia pitää pian alkaakin tulemaan. Kärsivällisyys on tällä hetkellä avainsana Nordiksen uumenissa.
Yksi asia, jota IFK:n peliin myös kaipaisi lisää, on taklaukset, kovuus. Petu Matikaisen ollessa penkin takana luulisi, että tämän asian ei pitäisi olla ongelma. Nordiksella pitää ottaa yleisö haltuun ja mennä vastustajan ihon alle. Joko ensi viikolla iso laiva lähtee kääntymään?
