Kauden 2008-2009 anti

Jääkiekon SM-liigakausi 2008-2009 on paketissa. Seuraavassa lyhyt kooste plussista ja miinuksista.

+ Jyp: Kovilla satsauksilla ja riskeillä mutta ammattitaitoisella organisaatiolla kauteen lähteneet keskisuomalaiset tyhjensivät ensimmäistä kertaa historiassaa koko pankin. Kiekkohurmos valtasi Jyväskylän ja kaikki huipentui Kanada-malja-juhliin. On hienoa katsella ammattitaitoista toimintaa!
+ Kalpa: Hurmosta oli myös Kuopiossa. Pitkästä aikaa Kalpa esiintyi vakavasti otettavana jääkiekkojoukkueena ja tekikin sen tyylillä. Kausi meni yli odotusten ja huipentui pronssimitalijuhliin. Kaksi nimeä on nostettava esiin Kalpasta: Sami Kapanen ja Pekka Virta. Kapanen näytti koko kauden omalla tekemisellään, kuinka suuri sydän hänellä on. Kapanen hääri kaukalossa ja toimistolla suurella ammattitaidolla ja oli isoin syy Kuopiossa syntyneeseen kiekkobuumiin. Toinen loistavaa työtä tehnyt oli päävelmentaja Pekka Virta. Hän sai materiaalistaan kaiken irti. Kaiken järjen mukaan hänet tullaan valitsemaan vuoden valmentajaksi.
+ Karsintojen palauttaminen: Huikea kiekkokevät sai kunnon kermakuorrutuksen kakkuunsa karsinnoista. Vihdoinkin liigasta voi tippua ja sinne voi nousta. Toivottavasti liiga pysyy auki ja yleisö saa nauttia tästä herkusta myös jatkossa. Myös TV-kanavien tulisi olla hereillä ja näyttää kaikki karsintaottelut myös suurelle yleisölle.
+ Tasaisuus: Tämä oli valttikortti, joka kantoi SM-liigaa läpi kauden. Tasaisuus ja arvaamattomuus kiehtovat kansaa.

- Säälipleijarit: Milloin tämä typerä osio poistetaan? Play off-paikan ansaitsee 8 parasta pitkän runkosarjan perusteella ja ne ottelut tulee pelata paras seitsemästä-systeemillä. On täysin keinotekoista tunkea lähes kaikki joukkueet mukaan "pleijareihin" vain siksi, että tällä halutaan estää urheilullisesti epäonnistuneiden seurojen halu myydä parhaita pelaajiaan kesken kauden.
- Play outit: Karsintojen palauttaminen oli hieno asia mutta play outit eivät toimi - ainakaan nykymuodossaan. Yleisöä oli näissä peleissä paikalla vain muutamia satoja (vaikka ilmoitetut määrät olivatkin isompia), eikä pelejä nähty televisiosta. Karsintoihin tulee jatkossa osallistua vain liigan viimeinen tai korkeintaan kaksi huonointa.
- HIFK & Jokerit: Pääkaupungin joukkueet esittivät täysin ala-arvoisia otteita läpi kauden. Jokerit oli tuloksellisesti runkosarjassa vielä hyvin mukana mutta peli oli läpi kauden aivan uskomatonta kuraa. IFK:lla ei edes tulokset olleet hyviä. Jokerit pysyi hengissä vain ja ainoastaan Juuso Riksmanin maagisten otteiden ansiosta. Milloin stadin joukkueissa aletaan käyttää valtavia resursseja hyödyksi ammattitaitoisesti? Tällä hetkellä molempien organisaatioiden otteista paistaa vain uskomaton amatöörimäinen puuhastelu.
-Ässät & Alpo Suhonen: Alpon itkuja piti kuunnella koko kausi. SM-liigan tasosta kertoo paljon, jos läpi pitkän runkosarjan suurimmat puheenaiheet liittyvät yhden valmentajan kitinöihin. Suhonen näkee aina muiden tekemisissä valtavasti vikaa ja epäoikeudenmukaisuutta mutta omassa toiminnassa ei koskaan ole mitään vikaa. Koska Suhosen on kuultu ottavan vastuuta vaikka yksittäisestäkin tappiosta? Myös koko ässäorganisaation toiminta on täyttä farssia. Puheenjohtaja Pentti Ahola ei ole osoittanut vielä mitään ymmärrystä nykypäivän jääkiekosta. Tätä alleviivasi Aholan halu jatkaa päävalmentaja Suhosen sopimusta, vaikka tämä oli muutamaa päivää aikaisemmin johdattanut Ässät yhden maalin päähän Mestiksestä. Porilaisten organisaatio on tällä hetkellä SM-liigan epäammattimaisin.
- Lukko: Toinen Länsirannikon joukkue kyntää myös syvällä. Organisaatiossa panostetaan joka vuosi valtavia euromääriä menestyksen eteen mutta myös Raumalla rahojen käytöstä puuttuu ammattiosaaminen. Tämän vuoden tuloksena oli 13. sija, takana vain vielä surkeampi Ässät. Milloin Äijänsuolle astelee joku, joka osasi käyttää resursseja viisaasti hyödyksi?
- Otteluohjelma: SM-liigan otteluohjelmassa olisi parantamisen varaa. Keinotekoisesti ottelumäärien lisäämisen vuoksi ohjelmaan keksityt välisarjat pitäisi poistaa. Urheilullisinta ja tasapuolisinta olisi, että kaikki joukkueet pelaisivat toisiaan vastaan yhtä monta kertaa. 14 joukkueen sarjassa tulisi pelata nelinkertainen sarja, jolloin jokaiselle tulisi 52 ottelua runkosarjassa nykyisen 58:n sijaan. Joukkuemäärä on tosin tällä hetkellä liian suuri. Oikea määrä laadukkaampaan liigaan olisi 10 tai 12 joukkuetta. 10 joukkueen sarjassa tulisi pelata kuusinkertainen sarja, jolloin ottelumäärä jokaisella olisi 54. 12 joukkueen sarjassa ehkä tomivin systeemi olisi viisinkertainen sarja, jolloin jokaiselle tulisi 55 peliä.

Fläppitaulu onnittelee

SM-liigan kausi 2008-2009 on ohi. Suomen paras jääkiekkojoukkue ja Kanada-maljan omistaja on Jyp Jyväskylästä. Hopeaa sai Kärpät ja pronssit matkasivat jo aiemmin Kalpan mukana Kuopioon. Kausi oli ennätystasainen ja jännittävä. Väriä kauden aikana toi myös valmentajien avautumiset, joita oli harvinaisen paljon, lähinnä kahden koutsin toimesta. Myös liigakarsintojen palauttaminen oli mahtava asia. Fläppitaulun toimitus tulee tekemään lähiaikoina tarkemman koosteen kauden tapahtumista ja vähän muustakin mutta tällä erää riittää se oleellinen: FLÄPPITAULUN TOIMITUS TOIVOTTAA ONNEA KAUDEN SELVÄSTI PARHAIMMALLE JOUKKUEELLE, SUOMEN MESTARILLE 2009 , JYPILLE!!!

Tami ja hallittu mediapeli

Huimaa kiekkokautta ja -kevättä on SM-liigan osalta jäljellä enää loppusuora. Finaalisarja on alkanut, pronssit ratkaistaan tänään ja samoin mahdollisesti ensi kauden liigapaikka. Kevään suurimman shown on varastanut Sportin käskyttäjä Juhani Tamminen omalla meuhkaamisellaan liigakarsinnan aikana. Mistä moinen?

Eri medioissa on viimeisen kahden viikon aikana ollut valtavasti asiaa Tammisen tempauksista. Salaliittoteoriat, tuomarien haukkumiset, toimittajien kanssa riitelyt jne. Palstatilaa on tullut huima määrä. Tamminen on kokenut kehäkettu, joka on keitetty monissa liemissä. Hän on erittäin laskelmoiva ja analyyttinen persoona, joka ei jätä ainuttakaan kiveä kääntämättä oman menestyksensä eteen. Toisten suorituksia analysoidessaan hän muistaa usein kiinnittää huomiota mediapeliin, joka on yleensä kokeneiden valmentajien etu verrattaessa kokemattomiin. On vaikea uskoa, että nyt päällä oleva mediamylläkkä olisi sattuman seurausta. Tamminen on päättänyt nostaa Sportin liigaan hinnalla, millä hyvänsä. Otteluiden aikana hän laittaa itsensä likoon viimeistä ihokarvaa myöten. Tammisen toiminta vaihtoaitiossa ja erätauoilla pukukopissa vastaa urheilusuoritusta. Hän pitää koko joukkueen tiukasti näpeissään. Mutta Tami ei jätä tätä edes tähän. Pelien jälkeen lehdistön eteen astuu selvästi väsynyt mies, joka on kuitenkin täynnä voitontahtoa. Hän kaivaa itsestään vielä viimeiset voimanrippeet ja ottaa toimittajatkin näppeihinsä. Seuraavat päivät lehtien palstoilla kirjoitetaan Tammisesta, analysoidaan Tammista, katsellaan Tammisen kuvia ja mietitään Tammisen seuraavia liikkeitä. Mutta eikös liigaan ole nousemassa Sport, eikä Tamminen. Aivan.

Tammisen mediapeli on tarkkaan laskelmoitua. Joidenkin mielestä se saattaa näytää hölmöltä meuhkaamiselta mutta on itse asiassa erittäin järkevää. Tamminen vetää kaiken huomion itseensä. Kukaan ei kirjoita Sportin pelaajista mitään. Pelaajien otteita ei analysoida, eikä nuoret sporttilaiset joudu lukemaan omista virheistään lehdistä. He saavat olla ikään kuin huomiolta piilossa ja hoitaa homman kotiin. Tami on kuin kanaemo, joka levittää siipensä poikasiensa ylle ja suojelee heitä.

Entäs toisessa aitiossa? Alpo Suhonen on ollut Ässissä noin puolitoista vuotta ja on ajanut legendaarisen seuran yhden tappion päähän mestispaikasta. Fläppitaulun toimituksessa, kuten ei suurimmassa osassa kiekkoilevaa Suomeakaan voitu alun alkaenkaan ymmärtää ässäjohdon käsittämätöntä päätöstä palkata Ape vetämään pitkäkestoista projektia. Mitä annettavaa Apella odotettiin olevan Ässille? Mieshän on epäonnistunut Suomessa 90- ja 2000-luvuilla jokaisessa pestissään ja hakenut niihin syylliset aina jostain muualta, kuin itsestään. Oliko entisen NHL-valmentajan status niin kova, että sillä verukkeella hänet oli syytä palkata? Allekirjoittanut tapasi viime kesänä erään legendaarisen entisen NHL-maalivahdin, joka sanoi Suhosen aikaisten Chicagon pelaajien jutelleen valmentajansa selän takana, että "tuo mies ei tiedä, mitä tekee". Tuo havainto on näkynyt Apen otteista jo pitkään. Apen olisi syytä siirtyä toisiin hommiin, vaikka teatterin puolelle. Mutta Juhani Tamminenhan hallitsee senkin paremmin..

Näin mitalit jaetaan

Playoff keväässä on edetty jo huhtikuun puolelle, joten kautta jatkavat enää parhaat ja huonoin joukkue. Mitalit ratkova neljän kärki, Mestiksen mestari, sekä SM-liigan huonoin, Ässät. Fläppitaulun toimitus on ennakkoveikkauksissaan osunut hyvin oikeaan veikatessaan ottelusarjojen lopputuloksia. Koko kevään aikana vain kahden sarjan jatkajat on veikattu väärin. HPK-Kalpa-sarjassa uskoimme Kerhon niukkaan jatkopaikkaan, väärin meni. Toinen huti tuli välieräsarjaa Blues-Kärpät veikatessa. Ennakoimme sarjaa espoolaisille seitsemännen pelin turvin ja oli erittäin lähellä, että noin pitkälle olisi myös menty. Raksilan kuudennen pelin viimeiset kymmenen minuuttia ja sitä seurannut jatkoerä käänsivät paletin kuitenkin näätälauman hyväksi. Vastaavasti oikein on jatkaja veikattu kaikissa muissa sarjoissa, joissakin otteluvoittoja myöten. Käynnissä olevan liigakarsinnan ennakoikmme menevän Sportille 4-3. Saa nähdä, kuinka käy, nyt ollaan 2-2 tasatilanteessa. Jäljellä on kaksi otteluparia, joiden järjestys pitäisi vielä ratkaista. Fläppitaulu kertoo, mitä lähiviikkoina tulee tapahtumaan.

Finaali Jyp-Kärpät: Kollegani Silkkitakki ennakoi edellisessä jutussaan Kärppien nousevan mestariksi huiman voittamisen kulttuurin ja itseluottamuksen ansiosta. Tässä onkin oululaisten suurimmat vahvuudet. Vastaavanlaista voittamisen kulttuuria ei löydy mistään toisesta suomalaisesta jääkiekko-organisaatiosta. Tästä kertoo sekin, että Kärppien valmentaja Matti Alatalo sanoi organisaation tekemisen olevan sitä luokkaa, että on aivan sama, kuka ryhmää valmentaisi, hän vain seuraa ammattimiesten tekemistä sivusta. Huhhuh! Jyp on noviisi näissä karkeloissa. Jyväskylässä on viimeksi koettu finaalihurmosta keväällä 1992, jolloin Jokerit teemuseläntineen pyyhki Jypillä jäätä. Voittamisen taito ja kulttuuri siis ehdottomasti Kärpille. Valmennus puolestaan tasoittaa tilannetta Jypin hyväksi. Ammattimiesten toimintaa sivusta omien sanojensa mukaan seuraava Matti Alatalo häviää vertailun koko kauden vahvasti Jypin peräsimessä suorittaneelle Risto Dufvalle. Dufvalla on vyöllään Mestiksen mestaruuksia Jukureiden peräsimestä, sekä kokemusta myös olympiafinaalijoukkueen valmennustiimistä. Onko Dufvalla pokkaa ja röyhkeyttä ottaa kaikki keinot käyttöön, jotta näätälauma saataisiin epätasapainoon ja keskittymään vääriin asioihin? Kuinka Tuomas Tarkkia häiritään? Oman mausteensa sarjaan tuo Alatalon pitkä Jyp tausta. Maalivahtien taisto on erittäin tasainen. On sanomattakin selvää, että finaalijoukkueilla täytyy olla hyvät kassarit, muuten seuroissa oltaisiin jo lomatunnelmissa. Kärppien Tarkki on jälleen keväällä ollut itse varmuus. Lievän edun Jyp voi saada siitä, että heillä on kopissa "kaksi ykkösmaalivahtia". Tuokkola-Wallinheimo kaksikosta kumman tahansa voi heittää kehiin. Kenttäpelaajien joukosta ratkaisijoita haettaessa vaaka kallistuu jälleen pohjoisen suuntaan. Kärpillä on laajempi joukko pelaajia, jotka voivat ratkaista ja ovat tottuneet naulaamaan isoja pelejä. Corso, Andersson, Aaltonen, Paakkolanvaara jne.. Tuttuja nimiä otsikoista keväisin. Finaalisarjasta tulee pitkä ja erittäin tasainen. Hyvin pienet marginaalit ratkaisevat, toivottavasti tuomarit eivät mahdu noihin marginaaliehin. Kotiyleisö on molemmilla hurmoksellista, joten se vertailu menee tasan. Viime vuosien aikana kuitenkin Kärpät on tainnut viihtyä paremmin Hippoksella, kuin Jyp Raksilassa. Tämä saattaa tuoda pienen edun oululaisille, sillä Jyp ei voi laskea kaikkea vain kotiotteluiden varaan, vaikka kotietua pitääkin. Kärpät tulee voittamaan myös Hippoksella, joten Jypin täytyy saada saalista kotipihaa kauempaakin. Niin siinä vain käy, että Jypillä menee yksi tai kaksi ensimmäistä peliä uuden tunnelman haistelussa ja Kärpät ottaa niskalenkin heti alusta, eikä luovu siitä. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Kärpät tullaan kruunaamaan jälleen kerran Suomen mestariksi, tällä kertaa otteluvoitoin 4-2. Ratkaisumaalin iskee kuudennen pelin jatkoaikahurmoksessa Daniel Corso.

Pronssiottelu Blues-Kalpa: Milloin nämä säälimitalipelit loppuvat? Suomeen olisi aika juurruttaa todellista voittamisen kulttuuria ja tahtoa ja yksi askel siihen olisi pronssiotteluiden lopettaminen. Keväällä pelataan vain ja ainoastaan kannusta, kaikki muut ovat ynnä muuta sijoja. Pronssit tulisi jakaa sille välierien häviäjälle, joka on sijoittunut runkosarjassa paremmin. Näin pitkän runkosarjankin arvostusta nostettaisiin. Tämän pelin tulee voittamaan se, ketä se jaksaa enemmän kiinnostaa. Ei kauhean houkutteleva lähtötilanne jääkiekkopelille. Kotijoukkue on yleensä aina ennakkosuosikki näissä peleissä, sillä homma ratkaistaan kerrasta poikki-menetelmällä. Sensaatio-Kalpa voi kuitenkin napata himmeimmät mitalit kotiin, koska heillä pitäisi nälkää riittää tämän saavutuksen eteen. Molemmat haluavat tietenkin päättää kautensa voittoon, mutta kumpi haluaa sitä enemmän? Molemmilla joukkueilla on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät ole saavuttaneet vielä paljoakaan. Heidät pitää motivoida tappelemaan SM-mitalista. Kokeneita pelaajia tämä ei välttämättä niin paljon nappaa. Poikkeus tähän on Sami Kapanen, jolla on pelissä myös talousasiat ja seuran ensi kauden suunnitelmat. Kapanen haluaa varmasti markkinoida ensi kauden Kalpaa mitalistina. Kapanen pystyy ehkä motivoimaan pelikaverinsa paremmin, kuin Bluesin johtavat pelaajat. Kalpa tulee viemään pronssit Kuopioon maalein 3-4.

Kingit Kanarialla

Jos olet joskus kadehtinut opettajien kesälomia, niin Nordiksella on jo pitkään etuihin kuulunut lähes puolen vuoden huili työpaikalta. Heikkinen ja kumppanit todennäköisesti seuraavat kauden edistymistä tälläkin hetkellä altaanreunalta jossain päin Las Palmasia.
Fläppitaulun toimitus on rohkeasti jo kauden alussa arvioinut tulevia menestyjiä ja floppaajia. Ennustukset ovat valtaosin osuneet hämmästyttävän hyvin oikeaan vaikka kausi on vielä kesken ja parhaat pelit ovat jäljellä. Tätä juttua kirjoitettaessa sm-liigan finaalissa pelaavat Kärpät ja Jyp. Itse uskon Kärpien vievän sarjan etuinaan voittamisen kulttuuri sekä tällä hetkellä katossa oleva itseluottamus. Bluesin kaataminen oli kova suoritus. Kärppien pelin viimeinen lukko alkaa A:lla, mutta se ei ole suinkaan Alatalo vaan Anderson. Alatalon näytöt ja kokemus tästä tilanteesta ovat olemattomat kun taas Anderson nauttii niin suurta arvostusta, että voisi varmaa halutessaan siirtää toisen A:n täyttämään juomapulloja Kärppähallille.
Liigan finaalilta huomion on kuitenkin viemässä Ässien ja Sportin kamppailu ensikauden liigapaikasta. Tamminen käy kuumana kuin hellankoukku eikä Suhonen jää yhtään huonommaksi. ilmassa on epäilyjä salaliittoteorioista, varastetuista harjoitusvideoista, virnuilevista toimittajista jne. Toivottavasti kumpikin valmentaja saa suunnattua energiansa itse peliin kauden tärkeimmässä vaiheessa. Kun Ässät palkkasivat Alpon kauden alussa, niin tämä lupasi jättää Poriin kaiken jääkiekosta oppimansa. Uhkaus on toteutunut ja siinä mielessä Albo on pitänyt sanansa. Ässäjohto tosin varmasti odotti sen tarkoittavan jotain aivan muuta...

Jännittävää loppukautta toivottaen
Kenttien silkkitakki

Näin kevät jatkuu

Fläppitaulun toimitus vietti lomaa IFK:n katastrofaalista kauden päättymistä mukaillen. Vaakunapaitoja ei puolivälierissä tänä keväänä nähty, joten myös toimituksessa vedimme hiukan henkeä, ennenkuin laitamme kiekkokevättä yhdessä pakettiin. Puolivälierät menivät pitkälti juuri niin, kuin ennakoimmekin. Tässä vielä nopea katsaus ennakointeihimme ja toteutumaan:

Jyp-TPS: Ennakoimme Jypille 4-1 sarjavoittoa, toteutunut tulos oli 4-2. TPS pystyi yllättävän vahvasti haastamaan runkosarjan voittajat mutta seinä tuli kuitenkin nopeasti vastaan.

Blues-Pelicans: Ennakoimme espoolaisia jatkoon voitoin 4-1, toteutunut tulos oli 4-3. Pelicans oli erittäin lähellä jättiyllätystä mutta romahtaminen hetkillä, jolloin sarja olisi pitänyt katkaista, romutti Hannu Aravirran unelman mitalista lahtelaisten käskyttäjänä. Jo viime keväänä Bluesilla oli tapana pelata play off-sarjoja pitkän kaavan mukaan ja sama tapa näyttää säilyneen.

HPK-Kalpa: Ennakoimme HPK:ta jatkoon voitoin 4-3 mutta Kalpan hermot pitivät ratkaisuhetkillä, sarja kuopiolaisille 4-2. Tämä oli ainoa puolivälieräsarja, jonka jatkajan veikkasimme väärin. HPK:n huono kotipelaaminen oli yksi ritareiden suurista kompastuskivistä. Tämä oli esillä myös spekulaatioissamme mutta ratkaisuhetkillä ongelmasta tuli vielä suurempi, kuin osasimme odottaa. Ennakoimme sarjaan vähintään kolmea vierasvoittoa ja tämä myös toteutui.

Jokerit-Kärpät: Ennakoimme Kärppiä jatkoon voitoin 4-1 ja tämä myös toteutui.

Kevättä eteenpäin

Välierät ja viimeisen karsintaparin sarjat ovat jo käynnissä. Tässä ennakkoveikkauksemme, kuinka meneillään olevat sarjat tulevat päättymään.

Jyp-Kalpa: Jyp johtaa sarjaa tällä hetkellä 2-0. Kalpan kokemattomuus oli heidän suurin kysymysmerkkinsä jo edellisessä sarjassa mutta silloin se ei vielä noussut ongelmaksi. Kuopiossa on hurja kiekkobuumi päällä mutta onko kalakukkojen mahat kuitenkin jo täyttyneet liian paljon? Onhan Kalpa neljän parhaan joukossa ensimmäistä kertaa sitten kevään 1991. Kalpa on liian paljon ykkösketjunsa varassa. Jyp sai opetuksen TPS-sarjassa nöyryydestä. Tämän ei enää luulisi loppukeväänä olevan heidän ongelmansa. Jypin materiaali ja rutiini on korkeampaa luokkaa, kuin Kalpalla. Myös maalivahtien vertailun Jyp vie selvästi. Tuokkola-Wallinheimo pari on lähes ihanteellinen mestaruutta tavoittelevalle joukkueelle. Järvinen-Oksa ei pysty samalle tasolle. Jyp tulee marssimaan finaaleihin otteluvoitoin 4-1.

Blues-Kärpät: Voitot tällä hetkellä tasan 1-1. Sarjasta tulee pitkä. Kuten edellä totesimme, Blues pelaa Petri Matikaisen aikana play off-sarjoja pitkän kaavan mukaan. Bluesin pelitapa on kuluttava, sekä omille, että vieraille. Valmentajien vertailun Blues vie. Matikainen pystyy luomaan joukkoihinsa tarvittavan play off-tunteen huomattavasti paremmin, kuin toisessa aitiossa patsasteleva Matti Alatalo. Alatalon kokemattomuus pudotuspeleissä voi koitua oululaisten surmaksi. Jokerit-sarjassa Alataloa ei vielä päästy testaamaan narrien surkeuden takia. Maalivahtien vertailun vie niukasti Kärpät. Tuomas Tarkki on varmempi, kuin toisen pään Mikko Koskinen. Jos Koskinen hörppii ratkaisuhetkillä tärkeitä maaleja, voi sarja kääntyä Kärpille. Tarkki on yleensä ollut keväällä itse varmuus. Myös Blues on ajoittain liikaa kärkihyökkääjiensä varassa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden Alatalon joukoille. Osaako Alatalo peluuttaa vastustajan tähdet pimentoon? Erittäin tiukka sarja, joka tunteen ja valmennuksen takia tulee kääntymään Bluesille 4-3.

Ässät-Sport: Sport johtaa sarjaa voitoin 1-0. Kuten jo kauden alussa ennakoimme, Ässät on karsinnoissa. Mitä muuta Alpo Suhosen ja Pentti Matikaisen johtamalta ryhmältä voisi odottaakaan? "Tami" Tamminen on virittänyt huikean kiekkokuumeen Vaasaan. Vaasalaisfanien ristiretki Poriin oli sellaista katsottavaa, josta kaikkien liigaseurojenkin faneilla olisi opittavaa. Palo Sportin riveissä on tällä hetkellä niin valtava, että hehku tuntuu Porissa asti. Samaa ei voi sanoa täysin sekaisin olevasta Ässäpakasta. Tunne loistaa poissaolollaan. "Ape" Suhonen vielä alleviivasi tätä sanomalla ennen ensimmäistä ottelua, että "ei tappio ole kuolemankysymys". Tämä asenne paistaa tällä hetkellä kaukalossa, kun tilalla pitäisi olla huippuunsa viritetty porilainen hulluus. Materiaali on Ässien etu, mutta sillä tätä sarjaa ei yksinään voiteta. Joukkojen johtaja on niin kateissa, että parin viikon päästä Ässien liigataival päättyy toistaiseksi ja Juhani Tammisen "dream comes true". Sport nousee liigaan huikean sarjan päätteeksi voitoin 4-3.

Näin sattuu ja tapahtuu puolivälierissä

Huomenna ne alkaa. SM-liigan OIKEAT play offit. Säälipelit on pelattu. Siellä toiset kompuroivat ja toiset saivat säälistä paikan auringossa. Nyt on kuitenkin todellisten play offien aika. Kahdeksan parasta on jäljellä. Paras seitsemästä sarjat voivat alkaa. Seuraavassa fläppitaulun ennakkoveikkaukset jokaisen otteluparin tapahtumista.

JYP-TPS: Jatkoonmenijästä ei ole epäselvyyttä. TPS:n ainoat oljenkorret ovat säälipleijareista saadun hurmoksen ylläpitäminen ja JYPin horjuttaminen heti kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Jos JYP vie kaksi ensimmäistä kohtaamista, sarja tulee päättymään suoraan neljässä ottelussa. Sarjan toinen peli tulee olemaan siis kulminaatiopiste. Silloin turkulaisyleisön pitää täyttää Elysee-areena ja luoda sinne hurmos, mikäli he haluavat pitää omiensa pään veden pinnan yläpuolella. Ennakoimme tästä pelistä TPS:lle hurmoksellista jatkoaikavoittoa. Enempään kuitenkaan eväät eivät riitä. JYP jatkoon voitoin 4-1.

Blues-Pelicans: Myös lahtelaiset saivat uuden elämän, kiitos SM-liigan typerien säälipelien. Blues lähtee sarjaan tukevana ennakkosuosikkina. Espoolaistenkin peli on ollut ajoittain hakemista mutta tulosta tuntuu silti tulevan. Viime kevään play offien ja tämän kauden CHL-pelien myötä myös Länsi Auto-areenallakin on opittu maistelemaan hurmosta. Blues on lyönyt tietyllä tavalla läpi espoolaisten sydämissä. Pelicaanien on pakko hakea vähintään yksi voitto Espoosta, mikäli jatkopaikasta halutaan edes haaveilla. Tämä saattaa jopa onnistua mutta on vaikea uskoa, että linturyhmä pystyisi pitämään kotipesänsäkin samaan aikaan puhtaana. Pelicansin ehdoton vahvuus piilee kokemuksessa. Penkin takana on Suomen kiekkohistorian menestynein valmentaja Hannu Aravirta. Kentälle on myös heittää valtava määrä kokemusta esimerkiksi Marko Jantusen muodossa. Myös maalivahtipeli näyttäisi toimivan, sillä Tommi Nikkilä pääsi mahtavaan vireeseen Ilves-sarjassa. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan Suomen chigacolaisille tule riittämään. Petri Matikainen nauttii jo kovaa arvostusta menestyvänä liigavalmentajana. Mikko "kolmen metrin" Koskinen on tukkinut maalin suun. Joukkuepeli ja pudotuspeleissä tarvittava extra-energisyys tulevat viemään Bluesin välieriin. Voitot espoolaisille selvin numeroin 4-1.

HPK-Kalpa: Siis mitä? Kalpa puolivälierissä? Tätä voisi ihmetellä moni kiekkojännäri joka olisi ollut muutaman vuoden koomassa teho-osastolla. Savossa puhaltaa kuitenkin huima kiekkohurmos. Seitsemän aikaan arki-aamuna Niiralan montun liepeillä nähtiin monen sadan metrin jonot, kun kuoppijjoolaaset jonottivat lippuja ensimmäiseen kvartaalifinaaliin. Tässä sarjassa tullaan näkemään todennäköisesti kaikkein eniten sitä kuuluisaa play off-hurmosta, josta aikaisemmissakin pareissa jo puhuttiin. Niiralan monttu tulee kiehumaan ja Rinkelinmäellä sama ilmiö on jokakeväinen. Kalpan vahvuus piilee Sami Kapasen ketjussa. Yhden ketjun joukkueet ovat kuitenkin yleensä olleet ensimmäisiä lomalle lähtijöitä play offeissa. Yksi ketju on helppo pelata pimentoon. Nouseeko savolaisten riveistä muita ratkaisijoita? HPK:n vahvuus puolestaan lepää maalin suulla. Teemu Lassila on tuskin se lenkki, joka tulee pettämään. Täytyy muistaa, että maalivahtien osuus pudotuspelisarjoissa korostuu. HPK:lla on tällä kaudella ollut yllättävän paljon vaikeuksia kotikaukalossa. Tämä on joukkueelle harvinaista ja pelottavaa. Kääntyykö kotietu hämäläisiä vastaan? Pystyykö Jukka Rautakorpi ohjeistamaan ritarit oikeilla ohjeilla kotikaukaloon? Erittäin tasainen ja tunteikas sarja on luvassa. Mielenkiintoista on myös nähdä Toni Mäkiahon paluu Rinkelinmäelle vierasjoukkueen paidassa. Sikakatsomo varmasti muistaa..Pudotuspelikokemuksen puuttuminen suuresta osasta Kalpan joukkuetta tulee ehkä kääntämään sarjan HPK:lle. Veikkaamme, että tässä sarjassa tullaan näkemään vähintään kolme vierasvoittoa. Välieriin matkaa kuitenkin seitsemännen pelin tiukan voiton turvin HPK otteluvoitoin 4-3.

Jokerit-Kärpät: Anteeksi, sehän olikin Riksman-Kärpät. Jokerien peli on ollut täydellistä kuraa läpi kauden. Harvoin, jos koskaan on yhden miehen osuus ollut näin merkittävä joukkueen runkosarjasijoituksesta puhuttaessa. Kärpät tulee pelaamaan Juuso Riksmania vastaan. Jokereiden joukkuepeli ei ole osoittanut minkäänlaisia edistymisen merkkejä. Narrien toivo tässä sarjassa on siis omien tolppien välissä ja onnistuneissa ylivoimatilanteissa. Riksmanin terveystilanne on myös valtava huolenaihe Ilmalan narrien puseron sisällä. Pudotuspelit ovat aina vähämaalisia mutta tässä sarjassa todennäköisesti vielä enemmän, kuin normaalisti. Kärpät tulee voittamaan tämän sarjan jos heiltä löytyy tarpeeksi röyhkeyttä siihen. On hakattava räkämaaleja, häirittävä ja hiillostettava Riksmania tarpeeksi. Tekeekö Kärpät tämän "sopivan" torkeästi? Tähän epäilyksen varjon langettaa penkin takana patsasteleva päävalmentaja Matti Alatalo. Alatalolla ei näistä sirkuksista ole paljoa kokemusta ja menestystä. Narrien toivo lepää siinä, että se onnistuu puskemaan näätäryhmän yllättävästi nurkkaan voittamalla esimerkiksi kaksi ensimmäistä peliä. Silloin Alatalolla saattaa mennä sormi suuhun ja pyörivän pallon pysäyttämiseen tarvittavia keinoja ei löydykään. Jokerien vierailut Raksilaan ovat kuitenkin olleet yleensä aika surullisia ja on vaikea nähdä, miksi tahti muuttuisi nyt. Oululaiset ovat puolestaan viihtyneet kannattajineen hyvin Ilmalan hevostalleilla. Kärpät tarvitsee kärjistetysti sanoen vain kahta asiaa tämän sarjan voittamiseen: röyhkeyttä ja hyvää alivoimapelaamista. Näitä löytyy lopulta riittävästi ja "pieni puolen Suomen joukkue" matkaa välieriin voitoin 4-1.

Säälistä jatkoon

Pitkä runkosarjan jälkeen kausi lähestyy jälleen todellista huipennusta. Nyt ratkaistaan kenen kantti kestää ja missä hallissa todelliset pelimiehet majailevat. Näistä lähtökohdista on herkullisista tehdä joitakin ennakkoveikkailuja ratkaisupeleihin.

Ennakkosuosikki: Suosikin viitta lepää vahvasti Jyväskylän Jypin harteilla. Runkosarjan voittaja on aina ennakkosuosikki, halusi sitä tai ei. Risto Dufvan ei kannata kuitenkan vielä tilata mestaruusviirejä painosta, sillä niskaan läähättää vahvasti Espoon nälkäinen Petri Matikainen, joka on taatusti valmis haastamaan Jypin. Jos kovuus penkin takana ratkaisisi, niin vaaka saattaisi hyvinkin kääntyä Länsiauton puolelle. Mittelö näiden joukkueiden välillä ratkaistaan ehkä kuitenkin todennäköisemmin maalin suulla. Siinä Jypillä on heittää kehiin kaksi huippuveskaria.
Musta hevonen: Kaikkiin suuriin urheilutapahtumiin kuuluu aina musta hevonen, joka saattaa tulla puskista ja korjata koko potin. Näissä riennoissa mustaksi hevoseksi on helppo veikata Kalpaa, mutta olisiko kuitenkin niin, että puskissa väijyy tuo Ilmalan iloinen narri. On syytä muistaa, että Jokerit taistelivat ainakin osan kaudesta jopa runkosarjan voitosta. Silloin olisi tosin jouduttu sm-liigan historiassa ensimmäistä tilanteeseen, jossa yksi mies voitti runkosarjan (Juuso Riksman). Tilastojen valossa Jokerit ovat pelanneet hyvin ylivoimaa eli näillä eväillä (maalivahtipeli + erikoistilannepelaaminen) saattaa joukkue päästä yllättävänkin pitkälle.
Statistit: Tässä vaiheessa pahimmat alisuorittajat ovat jo laulukuorossa ja periaatteessa kaikilla vielä mukanaolevilla joukkueilla on mahdollisuutensa, niin tasainen liiga tällä kaudella on ollut. Alpo tietysti taistelee siellä, minne häntä veikattiinkin eli karsinnat kutsuvat. On mahdollista, että Alpo upottaa heti ensimmäisellä ässäkaudellaan porilaiset Raumanmereen, josta noustaan vasta juhannuksena - jos silloinkaan. Muut kauden ehdottomat floppaajat ovat olleet Tappara, Kingit ja Lukko. Kausi lähestyy huipennustaan. Tervetuloa seuraamaan ratkaisupelit fläppitaululta!

t. Juha

Säälittävät säälipleijarit

Sm-liigassa on alkanut kiekkokauden paras aika, play offit. On aika ratkoa mestari, muut mitalistit ja mahdollinen putoaja ja nousija. Olisiko kevääseen luotavissa kuitenkin vielähitunen lisää jämäkkyyttä erilaisella sarjaohjelmalla?

Aloitetaan hyvistä asioista. Viime kaudelle tehtiin muutos, että kaikki pudotuspelisarjat puolivälieristä eteenpäin pelataan paras seitsemästä systeemillä. Tämä oli hieno ja kauan odotettu uudistus. Draaman kaari kasvaa täyteen mittaansa, kun jatkopaikkaan vaaditaan neljä voittoa. Parhaat menevät aina jatkoon ja yksittäisten sattumien osuus pyyhitään olemattoman pieneksi. Toinen positiivinen asia on tälle kaudelle palautettu liigan avaaminen. Suomeen ei soveltunut Amerikkalainen malli suljetusta sarjasta. Putoamispeikko ja toisaalta unelma liigakartalle noususta on nyt taas todellisuutta. Liigakarsinnoissa on läpi historian ollut mukana suuria tunteita ja paljon yleisöä. On loistavaa, että tämä jännitysnäytelmä on palautettu jälleen kuvaan mukaan!

Sitten niihin asioihin, joita korjaamalla sarjasysteemistä tehtäisiin lähes täydellinen. Nykyään liigassa on mukana 14 joukkuetta. Tämä on liikaa. Laadukkaan pelaajamateriaalin ja sitä kautta laadukkaiden pelien turvaamiseksi joukkuemäärä pitäisi supistaa kahteentoista - EU-pelaajien vapaan peluuttamisen sallimisesta huolimatta. Tästä ei kuitenkaan nyt tällä erää sen enempää. Seuraava ehdottomasti korjattava asia olisi säälipleijareiden poistaminen. SM-liiga yritti kehittää tälle osiolle kiehtovamman nimen "villi kortti-kierros". Kiekkokansan suussa nimitys säälipleijarit elää kuitenkin vahvasti. Jo tässä nimessä on hyvin negatiivinen kaiku ja se kertoo hyvin keinotekoisesti luodusta mahdollisuudesta. Säälipleijarit tehtiin aikana, jolloin liiga oli vielä suljettu. Oli pakko keksiä jokin keino, miten yrittää estää häntäpään joukkueiden pelaajien
myyntirumba tammikuussa. Pudotuspelijoukkueiden määrää kasvatettiin hyvin keinotekoisesti kahdella. Lähes kaikki piti jotenkin saada pleijareihin, että kukaan ei myisi tähtiään. Tämäkään ei toiminut riittävän hyvin, vaan kelkasta pudonneet tyhjensivät edelleen pajatsonsa. Oikeudenmukaisempi päätös olisi palata vanhaan systeemiin, jossa kahdeksan parasta pääsevät puolivälieriin. Keinotekoiset säälipleijarit ehdottomasti pois. Myöskään yleisö ei ole missään vaiheessa ottanut "säälejä" omakseen yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Poikkeus nähtiin viime viikolla Turussa, jossa TPS palautti kaupunkiin tuulahduksen vanhoista hyvistä ajoista yllättämällä IFK:n. Kuitenkin lähes kaikkien säälipleijariotteluiden yleisömäärät vuosien varrella ovat olleet joukkueidensä pienimpiä kauden aikana. Runkosarja on pitkä ja kivinen. Yleisöä kosiskellaan halleihin maksamaan kalliita lippuja otteluista, joiden merkitystä kuitenkin vesitetään hölmöllä säälijärjestelmällä. Runkosarjan arvoa nostettaisiin palaamalla kahdeksan suoran play off-joukkueen järjestelmään.

Miten sitten sarjan häntäpään kanssa tulisi toimia? 14:sta joukkueen sarjassa sijoille 9 ja 10 sijoittuvien pitäisi päästä lomille runkosarjan päätyttyä. Nämä joukkueet ovat olleet kaikkein lähimpänä play off-paikkaa mutta joutuneet pettymään, ehkä viimeisellä kierroksella. On vääryys laittaa tällaiset joukkueet karsimaan liigapaikastaan ehkä jo parin päivän kuluttua suuresta pettymyksestä. Fläppitaulun toimitus ei näe oikeudenmukaisena, että esimerkiksi Lukko on joutunut suuriin ongelmiin play outeissa. Tämä johtuu edellä mainitusta syystä. Saipa on saanut valmistautua näihin peleihin jo pitkän aikaa. Ehdottamamme systeemin sijoille 9 ja 10 päätyvät joukkueet eivät taatusti myöskään myisi pelaajiaan tammikuussa. Hyvin todennäköisesti play off-haaveet olisivat silloin vielä realistisesti elossa. Toisaalta pelko romahduksesta ja joutumisesta play outteihinkin estäisi myyntihalut. Sijat 9 ja 10 siis lomille lomps. Sijat 11-14 sen sijaan voisivat pelata play outit nykyisen systeemin mukaan.

Joku voi sanoa, että Lukkohan oli sarjassa nimenomaan 11:sta ja olisi joutunut play outeihin myös ehdottamassamme systeemissä. Tämä on totta. Lukko on karsintasarjassa vain omaa huonouttaan. Niin myös kaikki muut, ketkä siellä ovat. Silti SM-liigan pudotuspelien arvoa nostaisi jos puolivälierissä pelaisi ne joukkueet, jotka ansaitsevat siellä olonsa pitkän runkosarjan perusteella. Ja vielä yksi kauan odotettu, kaivattu ja puhuttu uudistus, joka myöskin nostaisi runkosarjan arvoa: poistakaa se pronssiottelu nyt jo vihdoin ja viimein ja antakaa pronssit sille välierien häviäjälle, joka on sijoittunut paremmin runkosarjassa. Keväällä pelataan kannusta!

Matsiraportti: HIFK-TPS 1-3

Play offit alkoivat niin sanotulla villi kortti-kierroksella. Kiekkokansan huulilla näitä pelejä kutsutaan kuitenkin säälipleijareiksi. Säälipleijarit ovat raakaa puuhaa. Jatkoon pääsyyn vaaditaan vain kaksi voittoa. Panokset ovat siis huimat heti ensimmäisestä vaihdosta alkaen ja virheisiin ei ole varaa.

1. erä: IFK tuli otteluun hyvällä liikkeellä ja vei peliä täysin ensimmäiset 10 minuuttia. Jo ajassa 4.14 rynnistys tuotti tulosta, kun Teemu Ramstedt lapioi kiekon TPS-verkkoon. Ensimmäisen kympin aikana IFK olisi hyvin voinut tehdä 2-3 maalia lisää. Hyvistä tilanteista paras tipahti Lennart Petrellille, joka läpiajonsa päätteeksi onnistui jo huijaamaan TPS:n maalivahdin Alexander Salakin kuutamolle, mutta ei saanut iskettyä kiekkoa lähes tyhjään turkulaishäkkiin. Kingien olisi pitänyt pystyä suolaamaan vieraansa tässä rynnistyksessä. Erän käännyttyä toiselle puolikkaalle, puntit alkoivat tasoittua ja kotijoukkueen peli puuroutua. Ajassa 11.02 punapaidat auttoivat vieraansa takaisin peliin tarjoilemalla 1-1 tasoituksen. Jerry Ahtola suotti omalla alueella kiekon suoraan Tommi Hannuksen lapaan, joka käytti paikan hyväkseen maalivahti Jani Niemisen suosiollisella avustuksella. Ekalle erätauolle lähdettiin tasatilanteessa.

2. erä: IFK:n peli puuroutui täysin ja hyvä alkurynnistys oli enää muisto vain. Järkyttävä pitkien kiekkojen määrä kuvasti sitä, kuinka maila alkoi puristua petojen käsissä. On käsittämätöntä, miten IFK pystyi hukkaamaan vireensä täysin kauden tärkeimmässä ottelussa. Vierasjoukkuekaan ei esittänyt ihmeellisyyksiä, vaan pyrki pitämään pelin tasoissa ja odotti omaa iskun paikkaansa. Sekava toinen erä päättyi maalittomana.

3. erä: IFK:n sekoilu jatkui. Pitkät kiekot seurasivat toistaan. Ryhtiliike loisti poissaolollaan. Tästä seurasi turhautiminen, joka näkyi paitsi pitkien kiekkojen, myös jäähyjen muodossa. Punapaidat vaikeuttivat omaa tekemistään jo toisessa erässä lukuisilla jäähyillä. Kolmannessa erässä IFK:lle vihellettiin vain yksi kakkonen mutta sekin tuli jo 4 minuutin jälkeen, joten rytmistä oli edelleenkin vaikeaa saada kiinni. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän alkoi näyttämään siltä, että TPS tulee viemään voiton. Hunajatassut odottivat koko ajan sitä yhtä paikkaa, josta isku tulisi. Tämä paikka tuli ajassa 52.19. Tuomas Suominen teki hienon nousun maalille mutta veto meni ohi. Tyypillinen pudotuspelimaali näki kuitenkin päivänvalon, kun Suominen seurasi päädystä kimmonneen kiekon matkaa. Maalin takaa Suominen heitti kiekon uudestaan luukulle, joka osui maassa maanneeseen "Hattu" Niemiseen kimmoten hänestä maaliin. Tämän jälkeen vieraiden kilpikonnapuolustus piti loppuun asti. IFK ei pystynyt enää rakentamaan edes sitä tuhannen taalan paikkaa, josta viedä peli jatkoerään. Viimeinen niitti tuli tyhjiin 8 sekuntia ennen summerin soittoa. Vieraiden juhlat sai sinetöidä kolmannen erän sankari Tuomas Suominen. TPS:n toinen suuri sankari oli maalivahti Alexander Salak, joka pelasi loistavan ottelun.

IFK:lla oli käsissään voiton avaimet mutta se hukkasi ne täysin. Jälleen kerran joukkueesta pullahti esille merkkejä ylimielisyydestä. Tämä ihmetyttää, koska siihen ei pitäisi olla varsinkaan tämän kauden esitysten perusteella minkäänlaista syytä. No, elämän voi tehdä vaikeaksi jos niin haluaa. Kiinnostaisikohan kingejä voittamnen Turussa vai houkutteleeko pitkä kesäloma?

Matsiraportti HIFK-TPS 4-6

Asetelmat runkosarjan päätöskierroksen kamppailuun olivat selvät. Kotijoukkueen tavoite iltaan lähdettäessä oli välttyä loukkaantumisilta ja pelata kapteeni Hirsolle pistepörssin voitto. Runkosarjan seitsemäs sija oli varmistunut jo aikaisemmin. Vierailijat Turusta sen sijaan pelasivat päävalmentaja Kai Suikkasen sanojen mukaan "elämästä ja kuolemasta". Vain voitto antaisi TPS:lle mahdollisuuden nousta mukaan säälipleijareihin.

Alusta asti näkyi, että vierailla oli pelissä paljon suurempi panos. Jännittyneisyys huokui turkulaisten otteista pelin alusta alkaen. IFK teki ottelun avausmaalin ja mikä tärkeintä, tekijänä oli Kim Hirschovits. Hank Pikkaraisen hieno nousu ja rystysyöttö maalille antoivat pohjat illan avausosumaan. Kiekko meni Hirson luistimen kautta sisään mutta maali oli selvä, koska potkuliikettä ei videotarkastuksessakaan havaittu. Erän puolivälissä kotijoukkueelle tarjottiin mahdollisuutta selvään karkumatkaan TPS:n otettua kaksi jäähyä samalla minuutilla. Punapaitojen 5-3 yv-pyöritys oli kuitenkin niin tehotonta kiekon siirtelyä, että tulosta ei tullut. Ajassa 13.55 Ville Vahalahti toi TPS:n tasoihin onnekkaalla yv-maalilla. Syötöksi tarkoitettu kiekko meni IFK:n Mikko Turusesta omiin. Ekalle erätauolle tasatilanteessa.

Toiseen erään IFK vaihtoi maalille Jani Niemisen tilalle Aleksis Ahlqvistin. Katsomossa huolta aiheutti se, että "Hattu" Nieminen ei ilmestynyt enää edes vaihtopenkille. Päävalmentaja Kari Jalonen sanoi ottelun jälkeen tähän syyksi oksennustaudin. Samassa taudissa ovat kuulemma myös muun muassa Ilkka Heikkinen ja Toni Söderholm. Ylen haastattelussa KJ kuitenkin vihjasi, että "saamme lisää voimaa tohon joukkueeseen lauantaiksi". IFK:n tärkeimmät pakit ovat ilmeisesti siis pelikuntoisia säälipleijareiden alkaessa. Toivottavasti myös "Hattu" tervehtyy. Toisen erän puolivälin jälkeen IFK-junnu Rony Ahonen pamautti uransa ensimmäisen SM-liigamaalin siniviivalta. TPS kuittasi kuitenkin jälleen nopeassa tahdissa: alle minuutti kotijoukkueen maalilaulusta ja Mikko Eloranta nosti maalin edestä vierailijat jälleen tasoihin ja roikkumaan säälipleijareiden ovenkahvassa. Erä oli IFK:n puolelta melko mitään sanomatonta pelailua. TPS puolestaan pyrki tarkkaan viisikkopelaamiseen, eikä ottanut vielä tässä vaiheessa turhia riskejä. Toisellekin erätauolle mentiin tasatilanteessa.

Viimeinen erä tarjosi Nordikselle pakkautuneelle yli 6200:lle katsojalle draamaa oikein urakalla. Jo ennen kuin kiekko tippui jäähän, kotiyleisö sai aihetta juhlaan, kun IFK:n toiseen maaliin merkattiin erätauolla syöttöpiste Hirsolle. Näin kapteeni tarrasi kiinni pistepörssin voittoon. Erätauolla tehty lisäys sai aikaan hilpeitä ilmeitä lehtereillä.. Itse erässä tehtiin peräti kuusi maalia. Kotijoukkue siirtyi jo kolmannen kerran johtoon erän alussa Teemu Ramstedtin päätettyä läpiajonsa sireeneiden ulvontaan. TPS oli kuitenkin päättänyt tulla hakemaan säälipleijaripaikan Aurajoen rannoille. Vain 33 sekuntia myöhemmin verkko heilui jälleen toisessa päässä. Turkulaiset olivat nyt saaneet hunajapurkkinsa auki ja jatkoivat lapioimista. Vain 24 sekuntia tasoituksesta Max Kolu nousi sen hetken suurimmaksi turkulaiseksi vietyään vieraat matsissa ensimmäistä kertaa johtoon. Kolun maaliin hienon syötön takatolpalle antoi Tuomas Suominen. Myös IFK hoiti oman tavoitteensa kuntoon: Ajassa 45.00 Max Wärn lämäsi pelin tasoihin Hirson syötöstä. Nyt Hirson illan tehot jo 1+2. Hallissa mietittiin, että jokohan nyt Jypin Immonen putosi kelkasta. Turkulaisten missio oli kuitenkin vielä pahasti kesken. Kahden jäähyn tappamisen jälkeen TPS:lle avautui useita paikkoja iskeä kiinni pleijareihin. Välillä tarkisteltiin myös videoita, mutta maalia ei vain syntynyt. Ajassa 57.01 Tepsille annettiin vielä suurempi kauha hunajan lapioimiseen: IFK:n Joni Haverinen otti jäähyn kampituksesta. Tämän paikan vieraat käyttivät hyväkseen, kun peliä oli jäljellä enää 1.28. Turkulaisten sankariksi nousi lopulta Aki Uusikartano. Peli oli nyt 4-5. Viimeinen niitti tuli vielä tyhjiin ja pisteet Turkuun maalein 4-6.

Pelin jälkeen TPS:n valmentaja Kai Suikkanen julisti olevansa "maailman onnellisin mies". IFK:n KJ oli puolestaan rauhallinen ja kaikesta näkyi, että sekä hänen, että joukkueen ajatukset olivat jo tiiviisti lauantaissa. Silloin alkaa kevään huipennus, play offit. Ja vastustaja on tuttu, TPS. Toisessa säälipleijarissa kohtaavat Ilves ja Pelicans. Puolivälieräpareista on selvillä HPK-Kalpa ja Jokerit-Kärpät. Play outien ensimmäisellä kierrokella puolestaan kohtaavat Lukko ja Saipa, sekä Tappara ja Ässät. Huikea kevät on luvassa!

Draamaa ja rytinää?

Ennen kauden alkua SM-liiga markkinoi tuotettaan sloganilla "Draamaa ja rytinää". Draamaa on ollut, tosin enemmän kaukalon ulkopuolella. Rytinästä puolestaan ovat vastanneet lähinnä jokerifanit savupommeineen.

SM-liigan valtti on tällä kaudella ehdottomasti ollut tasaisuus. Sarjataulukko on kaikilla viivoilla erittäin tiukka ja tilanne on katsojan kannalta herkullinen. Putoamispeikko vaanii play outtiin joutuvia, joten seurattavaa riittää eri tasoilla aina huhtikuun puoleen väliin saakka. Monesti kauden aikana kuitenkin tuntuu, että draamasta ja rytinästä ei ole tietoakaan.

Ottelutapahtumien kehittämisessä olisi paljon parannettavaa jokaisella seuralla. Kaukalossa tapahtuvat asiat ovat luonnollisesti tärkeimpiä mutta myös puitteet ja muu oheistoiminta voi antaa lisäpotkua hallille tulemiseen ja siellä viihtymiseen. Katsojakilpailut, arvonnat, mahdollisuudet voittaa palkintoja ja osallistua käytävillä tapahtuviin aktiviteetteihin toisivat lisäväriä koko tapahtumaan. Faniporukoiden puitteisiin täytyy panostaa paljon. Draamaa tulee, kun äänekäs katsomo elää tunteella mukana pelissä.

Rytinän ovat puolestaan tappaneet liigan raitapaidat. Kahvakiekko is back. Kahvaamisen ja koukkimisen salliminen johtaa liikkeen hidastumiseen. Jos vastustaja jouduttaisiin pysäyttämään liikkeellä ja taklauksilla, eikä mailalla, niin myös pleksit voisivat rytistä enemmän. Tämä puolestaan toisi aimo annoksen lisää tunnetta kaukaloon ja katsomoon.

Draamaa on koettu tällä kaudella eniten lehdistötilaisuuksissa. Kuka vastaakaan ensi kaudella liigan sloganin ensimmäisen osan toteutumisesta, jos Alpo Suhonen lähtee muihin hommiin? Liigan toivo on, että Tami saa nostettua Sportin liigaan. Vai onko sittenkään?

Matsiraportti HIFK-Ilves 5-0

Jälleen kerran molemmilla joukkueilla oli edessään kauden tärkein ottelu. Sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla olevat IFK ja Ilves kaipaavat kipeästi lisäpisteitä taistelussa pudotuspeliasetelmista.

1. erä. Ilves tuli Nordikselle huonommin valmistautuneena, kuin isäntänsä. Tosin tupsukorvien koko ottelun paras maalintekopaikka tuli jo pelin ensimmäisellä minuutilla IFK:n oman alueen sähläyksen jälkeen. Jani Nieminen aloitti kuitenkin IFK-maalilla varmasti ja torjui läheltä tulleet kudit. Tämän jälkeen painopiste siirtyi tamperelaisten päätyyn, jossa se pysyikin pelin loppuun asti. Ilveksen huonosta valmistautumisesta kertovat muun muassa pitkät kiekot, joita tupsukorvat löivät jo avauserässä huiman määrän. Avauserä säilyi kuitenkin maaliottomana. Pääosassa oli valitettavasti tuomarikaksikko Partanen-Savolainen. Kahvakiekko on todellakin palannut SM-liigaan, sen todisti tämän matsin avauserä. Jatkuva roikkuminen, pienet yläkäden kahvat ja kiekottoman pelaajan estämiset menivät surutta läpi. Taitopelaajat eivät saa tällaisessa viidakossa niitä oikeuksia, joita tarvitsisivat onnistuakseen. Tuomarikaksikko onnistui vielä erän lopussakin katsomaan Ilves-pelaajan törkeän laitataklauksen läpi sormien mutta antamaan jo seuraavasta ja huomattavasti heppoisemmasta tilanteesta Arttu Luttiselle kakkosen. Eväät hienoon kiekkoiltaan eivät tämän jälkeen olleet hyvät mutta onneksi raitapaidat petrasivat otteitaan kahteen seuraavaan erään.

2. erä. Läpi kauden IFK:ta vaivanneesta kroonisesta toisen erän sairaudesta ei tällä kertaa ollut tietoakaan. Niin monesti punapaidat ovat päästäneet vastustajan karkumatkalle toisen erän aikana. Tällä kertaa Stadin kingit repäisivät karkumatkan itse. Ensiksi ajassa 25.32 Ilkka Pikkarainen kirjautti jälleen itselleen maalin ohjaamalla Hannu Pikkaraisen siniviivakudin sisään. Ylivoimamaaliin toiseksi syöttäjäksi kukapa muukaan, kuin Kim Hirschovits. Pian tämän jälkeen nähtiin harvinainen tilanne, kun IFK:lle tuomittiin kaksi rangaistuslaukausta reilun puolen minuutin sisään. Tuomiot olivat täysin oikeita molemmissa tapauksissa. Tästä pisteet tuomareille rohkeudesta viheltää, niin kuin pitikin. Molempiin rankkareihin laitettiin vetäjäksi Arttu Luttinen. Ensimmäinen yritys onnistui mutta toinen ei. 2-0-maalin syntyaika oli 27.15. Erän puolivälin jälkeen oli ratkaisun makua ilmassa, kun Siim Liivik ohjasi Joni Haverisen siniviivavedon sisään ohi Ilvesvahti Hannu Toivosen. Viimeiseen erään lähdettiin IFK:n 3-0-johdosta.

3. erä. Ilves ei saanut minkäänlaista kirivaihdetta päälle ja IFK taivalti helppoon voittoon. Viimeisessä erässä punanutut kaunistelivat tilastoja vielä kahdella maalilla. 4-0 taululle iski maalin edestä komeasti rystyltä Kim Hirschovits ajassa 49.23. Syöttöpisteet Pikulle ja Haveriselle. Hirson illan annos oli 1+1 ja näin #44 on yksin pistepörssin kärjessä. Loppunumerot 5-0 suti Dan Hacker lähes maaliviivalta. Kiekon sinne oli toimittanut Mikko Turunen. Hacker on maalien lisäksi päässyt muutenkin paremmin sisään IFK:n pelisysteemiin. Enää Danin meno ei ole päätöntä koheltamista hurjan vauhdin kanssa. Nyt kovasti töitä tekevän miehen liikkeestä on aidosti hyötyä läpi pelin. IFK:n maalilla Jani Nieminen sai kirjauttaa itselleen kauden kolmannen nollapelinsä melko helposti. Hattu joutui kiekon tielle koko ottelussa vain 17 kertaa.

Kommentit: Ilveksen luotsi Sakari Pietilä oli luonnollisesti pettynyt taiston tauottua. "Olen pettynyt joukkueen sitoutumiseen. Vedimme tänään laskiaispulkkaa perässämme. Loukkaantumisia on paljon mutta olisi liian helppoa oikaista tappio niiden syyksi. Mutta kyllähän (Markus) Seikola silti kokoonpanoon mahtuisi."

Kotijoukkueen Kari Jalonen oli tyytyväinen joukkueen ammattimaiseen otteeseen: "Meiltä konemainen esitys. Joukkue on erittäin sitoutunut ja sotasuunnitelmaa, joka tällekin illalle laadittiin, noudatettiin."

IFK kiitää nyt voittoputkessa. Jatkuukohan vuoristorata ja kohta syöksytään hurjaan alamäkeen? Toivottavasti ei, sillä jo reilun viikon kuluttua alkavat pudotuspelit..

Ottelun tilastot löydät tästä: http://www.sm-liiga.fi/ottelut/raportti/35521.html

Fläppitaulun erikoishaastattelussa Paul Baxter

Suomalaiselle kiekkoyleisölle IFK:n päävalmentajana tutuksi tulleesta Paul Baxteristä ei ole viime kauden jälkeen kuultu juuri mitään. Fläppitaulun toimitus otti yhteyttä rapakon taakse ja selvitti Baxterin nykyisiä kuulumisia.

Suomeen Baxter tuli joulukuussa 2006 IFK:n annettua potkut silloiselle valmentajalleen Bob Francisille. Puolentoista kauden projektin oli tarkoitus päättyä mestaruusjuhliin mutta toisin kävi. Viime kauden seitsemäs sija oli karvas pettymys kaikille - eikä vähiten valmentajalle itselleen. Heti viime kauden päättymisen jälkeen Baxter pakkasi tavaransa ja suuntasi takaisin kotiinsa Floridaan. Oli uusien haasteiden aika. Neuvotteluyhteydet muutamaan eri eurooppalaiseen huippuorganisaatioon eivät johtaneet sopimuksen syntymiseen, joten uusi haaste löytyi Amerikan puolelta. NAHL:ssa (North American Hockey League) pelaava Wenatchee Wild tarjosi Baxterille mielenkiintoista pakettia, johon ympättiin osaomistajuus seurasta, kiekkotoimintojen johtajan, sekä päävalmentajan tehtävät. Baxter allekirjoitti kolmen vuoden sopimuksen.

- Tosin minulla on myös mahdollisuus irtaantua sopimuksesta jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan, Baxter lisää.

Kovin helposti sopimusta tuskin kuitenkaan puretaan, sillä uusi pesti tarkoitti myös muuttoa Washingtoniin. Baxterit myivät taivaallisissa maisemissa sijainneen Floridan kotinsa ja pakkasivat muuttorekat kohti Washingtonia. Entisen IFK-valmentajan alaisuudessa pelaa nyt pääasiassa 18-20-vuotiaita kiekkoilijoita.

- Meillä on liigan nuorin joukkue. Mukana on myös yksi 15 ja yksi 16-vuotias pelaaja. Kausi on mennyt ihan ok, olemme tällä hetkellä liigan kokonaistilanteessa suunnilleen keskikastissa, Baxter selventää.

Keskustelun kääntyessä Suomen aikaan Winnipegissä syntynyt entinen NHL-peluri innostuu puhumaan entistä enemmän.

- Aika Suomessa oli hieno kokemus. Sieltä jäi monia ystävyyssuhteita ihmisiin, joiden kanssa olen edelleen säännöllisesti yhteydessä. Oli hienoa päästä valmentamaan eri puolelle maailmaa ja elää suomalaisessa kulttuurissa puolitoista vuotta, Baxter muistelee.

Entisen seuransa IFK:n tulevaisuuden ex-NHL-tappelija näkee viime vuosien menestymättömyydestä huolimatta valoisana.

- Seurassa pidetään hyvää huolta pelaajista. Junioreita pyritään jatkuvasti ajamaan sisään liigajoukkueeseen. Seurassa tarvitaan nyt sekä lyhyen, että pitkän tähtäimen suunnitelmat, joiden tarkoitus on tehdä IFK:sta taas voittava joukkue. Jukka Valtanen teki minuun vaikutuksen lyhyessä ajassa, johon häneen tutustuin. Uskon, että hän on juuri oikea mies johtamaan tätä projektia, Baxter luettelee.

- Iso, paha IFK-imagoa ei saa käyttää enää tekosyynä menestymättömyydelle. Ei ole mitään hyötyä ajatella, että "no hävisimme, mutta annoimme toiselle joukkueelle turpaan". Seuran täytyy alkaa taas voittamaan. Brändi ei luo menestystä, vaan menestys brändin. Et tietenkään voita mestaruutta jokaisena vuonna mutta lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmien tulisi antaa mahdollisuus voittaa mahdollisimman usein, Baxter pähkäilee.

Omaa tulevaisuuttaan Baxter ei osaa sen tarkemmin määritellä.

- Euroopassa valmentaminenkin on mahdollista mutta jätän sen avoimeksi. Katsotaan, mitä eteen tulee.

Kysymykseen, seuraako nykyinen Wild-luotsi vielä SM-liigan tuloksia, vastaus tipahtaa, kuin hanskat aikanaan jäähän:

- Kyllä. Erityisesti IFK:n pelejä. Siellä pelaa edelleen monta entistä valmennettavaani, joista välitän. Haluan tietää, kuinka heillä menee.

Tämän jälkeen haastattelun osat vaihtuvat ja toimittajan on annettava analyysit tämän kauden otteista niiden pelaajien osalta, joita Baxter luettelee. Ja heitä oli monta...

Matsiraportti: HIFK-HPK 3-6

Peliin lähdettiin huipputärkeistä asetelmista. IFK ja HPK olivat peräkkäisillä sijoilla (HPK 6. ja IFK 7.) neljän pisteen erolla. Molemmat taistelevat kiivaasti viimeisestä suorasta pudotuspelipaikasta. Kyseessä oli todellinen kuuden pisteen ottelu.

IFK sai peliin lentävän lähdön, kun ensimmäisessä erässä punapaidat karkasivat 2-0-johtoon. Pistenikkarina avauserässä hääri yllättäen Dan Hacker, joka teki ensimmäisen ja syötti toisen maalin. Hacker oli muutenkin läpi pelin IFK:n parhaimpia pelaajia. Tämä jos mikä ylittää uutiskynnyksen.. IFK:lla oli mahdollisuudet viritellä hirttosilmukka melko kireälle Hämeen ritareiden kaulaan saamalla avauserässä vielä ylivoima-aikaakin. Vaakunapaitojen ylivoimapelaaminen on kuitenkin edelleen erittäin vaatimatonta. Sama vaiva on ollut selvästi havaittavissa koko kauden mutta mitään edistystä asiassa ei näytä tapahtuneen. Punapaidat eivät millään näytä pystyvän hyödyntämään yhden miehen ylivoimaa kentällä kiekon kuljetuksessa alueelle ja laadukkaiden tekopaikkojen rakentelussa vastustajan päädyssä. Ketju, joka tähän parhaiten pystyy on edelleen Pikkarainen-Hirschovits-Wärn. Avauserässä IFK:n ylivoiman aikana katsomosta kuuluikin erittäin aiheellinen kysymys: "Tätäks te treenasitte?". Erän loppupuolella IFK:n Teemu Ramstedt sai epäonnisen kaksiminuuttisen korkeasta mailasta. Ramu oli jo karata rakentelemaan 2-1-ylivoimahyökkäystä mutta maila otti kimmokkeen Kerho-pakin mailasta tämän kasvoihin. Japa Levonen oli hyvin hereillä tilanteessa ja puhalsi aiheellisen kakkosen. IFK:n tämän kauden kuvaan kuuluu, että onnikaan ei ole mukana. Tämän jäähyn aikana HPK sai kaivatun kavennuksensa. Erän viimeisellä minuutilla onnetar heitti lisää löylyä hämäläisten kiukaalle, kun IFK:n maalin takaa lähetetty kiekko otti kimmokkeen IFK-kassari Jani Niemisen mailasta omaan maaliin. Kaikki alkoi taas alusta...

IFK:ta on vaivannut myös mystinen toisen erän virus. Toisessa erässä paketti tuntuu aina leviävän. Taudin kuvaan kuuluu, että toisessa erässä kaverille annetaan niin tukeva ote voitosta, että tämä siitä tuskin enää luopuu. Tällä kertaa Kerho kuittasi toisen erän nimiinsä maalein 1-3. Punapaitojen peli oli läpi erän aikamoista koheltamista. Kesken sähellyksen katsomosta kuului jälleen aiheellista pohdintaa keski-ikäisen naisen suusta: "Ovatko ne väsyneitä?". Tauolta paluun jälkeen ei näin luulisi olevan.. Jani Niemiselläkään ei ollut tänään paras päivänsä ja hänet vaihdettiinkin viidennen maalin jälkeen Aleksis Ahlqvistiin. "Allu" teki pitkästä aikaa paluun vaakunapaitojen luukulle.

Viimeisessä erässä kotijoukkue ei saanut kunnon kirivaihdetta päälle missään vaiheessa. Erä oli pelailua ilman sen suurempaa hurmosta ja entinen IFK-peluri Janne Laakkonen saikin napauttaa viimeisen niitin tyhjään häkkiin pari minuuttia ennen loppua. Tärkeät pisteet vietiin kissapetojen nenän alta ritareiden huomaan.

Mainittakoon vielä se, että Arttu Luttinen pelasi tässä matsissa uransa 300:nen SM-liigaottelunsa - ja kaikki IFK:n paidassa. Artulla energiaa riitti läpi pelin ja palkintona tästä merkintä maalintekijätilastoon IFK:n kolmannen maalin tekijänä.

Parranpärinä käytävillä jatkui summerin soitua: "tämä ratkaisi, että enää en osta kausikorttia. Eihän sitä tultu pidettyäkään, kuin 22 vuotta". Tarkoittikohan kyseinen mies play off-kausaria vai skaffaako hän ensi kaudeksi jonkun muun tsetin?

Ottelun tilastot löydät täältä: http://www.sm-liiga.fi/ottelut/tilastot/35490.html

Petoluolan salaisuudet

Fläppitaulun toimitus on surullisena seurannut koko kauden IFK:n taaperrusta. Lyhytaikaisia valonpilkahduksia seuraa aina synkkä mahalasku. Viimeisin tällainen nähtiin Nordiksella eilen (2.2.), kun hautajaistunnelmissa pelatun ottelun vei nimiinsä Alpo Suhosen Ässät 0-1-jatkoaikavoitolla. Vaikka IFK kärsii loukkaantumisista ja pakkipula on huutava (täydennyksiä ei kuitenkaan hankittu?), niin jatkuva vuoristoratapelailu viittaa siihen, että petoluolan uumenissa tapahtuu jotain, mistä julkisuudessa ei tiedetä.

Onko pelaajien ja valmennusjohdon välinen suhde kunnossa? Kontrollifriikkiydestä Oulun vuosina tunnettu Kari Jalonen ei ole mestaruusvuosinakaan kuulunut kaikkien pelaajiensa suosikkeihin. Onko Jalonen toimintatavoillaan lunastanut pelaajien arvostuksen? IFK on valitettavasti viime vuosina tullut tunnetuksi myös löysäilijäporukkana. Tästä räikeimpänä esimerkkinä Jere Karalahden toistuvat toilailut ja niiden hiljainen hyväksyminen. Vaikka Jere lopulta potkaistiin petoluolasta maailmalle, niin jotenkin tuntuu, että samanlainen fuskausasenne on pesiytynyt jengiin syvemmällekin. Pelataan, kun huvittaa. Tsempataan, jos jaksetaan. Ollaan sitoutuneita, jos kiinnostaa. Onko pelaajien välit kunnossa?

Mitä tapahtuu petoluolan uumenissa? Kuka petoperhettä johtaa? Onko ennen niin innokkaat ja nuoret pedot muuttuneet kapinoiviksi murkuiksi, jotka ovat huomanneet, että hengissä pysytään vähemmälläkin työllä. Miksi joka ilta pitäisi juosta saalistamassa? On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia paljastuksia kauden jälkeen, "Nokan" valmennuspestin päättymisen jälkeen, tai myöhemmin tulevaisuudessa tullaan kuulemaan petoperheen sisältä. Miksi raatelevan kissaeläimen tassut eivät kanna?

Ja vielä yksi kysymys: onko pukukopissa nähty pitkiä kalsareita ja vappuneniä?

Riksman ja kireät siimat

Jokerit vieraili tänään (31.1) Jyväskylän Hippoksella ja haki kaikki pisteet Ilmalaan. Voiton pelasi Narreille lähes yksin luukulle paluun tehnyt Juuso Riksman. Ilmalan hämähäkkimies torjui pelissä huikeat yli 50 kertaa, joista 29 viimeisessä erässä! Samaan aikaan Jokrut saivat punnerrettua vikassa erässä kaikki 2 laukausta Jypin maalia kohti! Kun vierailijat onnistuivat tekemään yhden puolittaisen onnenkantamoisen toiseen päähän oli tie voittoon auki. Hanlon voi totisesti muistaa Juusoa iltarukouksessa ettei tämä vaan loukkaannu kevään ratkaisupeleissä... Muuten narreja ei todellakaan naurata ja kotiin palataan itku silmässä kolmen tuulen hattu pahasti silmillä.
Fläppitaulun toimituksen lähteiden mukaan Riksmanin pukukaappi onkin niin täynnä IS-tähtiä, lusikoita ja pyttyjä tältä kaudelta etteivät hokkarit sekaan mahdu. Ikävää, että kaveri jäi jo kerran Ifkin haaviin, mutta kuka oli se takatukkainen kalamies, joka silloin haparoi jättisaaliin vielä veneestä järveen?

EHT = EVVK?

Kiekkokausi 2008-2009 lähestyy huipennustaan. Kevään ratkaisupelien eli play offien alkuun on enää reilu kuukausi. Sitä ennen kuitenkin pidetään liigassa vielä yksi tauko helmikuun maajoukkueturnauksen vuoksi.

EHT (Euro Hockey Tour) pelataan kauden aikana neljä kertaa: Tshekeissä, Suomessa, Venäjällä ja Ruotsissa. Turnauksien pisteet lasketaan yhteen ja näin saadaan aikaiseksi "epävirallinen Euroopan mestari". Todellakin epävirallinen. Kiekkojohtajat puhuvat siitä, että maajoukkuepelejä tarvitaan ja kansa rakastaa niitä. Tämä on totta. Tärkein osa todellisuutta jätetään kuitenkin mainitsematta. Kansa rakastaa nimenomaan "oikeita" maajoukkuepelejä. EHT-turnauksissa pelaa lähes täysin eri joukkueet joka kerta. Näiden harjoitusturnausten tarkoitus on käytännössä on vain katsastaa ehdokkaita kevään MM-kisajoukkuetta varten. MM-koneeseen paikkoja Euroopassa - saati Suomessa- pelaaville pelaajille on tarjolla todella vähän. Mikä on siis todellinen kiinnostus näitä pelejä kohtaan? Korvausjärjestelmä on myös todella puutteellinen. Onko oikein, että seura lähettää tähtipelaajansa maajoukkueen käyttöön sellaiseen turnaukseen, jota kukaan ei enää muista muutaman viikon päästä ja pelaaja palaa takaisin palkanmaksajansa palvelukseen loukkaantuneena? Pahimmissa tapauksissa seurojen parhaimpien pelaajien loppukausi on mennyt pilalle. EHT-turnauksessa pelaajalla ei ole edes mahdollisuutta voittaa mitään todellista, vain yksittäisiä pelejä lähes sadan pelin kaudessa. SM-liigassa pelaaja sentään voi taistella jostain arvokkaammasta, mestaruudesta. Seuroille annettavat "korvaukset" näistä loukkaantumisista ovat naurettavan pieniä, eikä niillä rahoilla kukaan voi hankkia paikkaajaa riveihinsä. Palveleeko siis EHT-turnaukset "kansaa", josta osa maksaa kausikorteista ja irtolipuista rahaa nähdäkseen oman joukkueensa taistelevat mahdollisimman pitkälle kevääseen?

Todellisiksi maajoukkueotteluiksi ei voida myöskään kutsua kevään MM-kisoja, maailman parhaimmat pelaajat kun eivät ikinä ole siellä mukana. Kansan silmissä näiden kisojen kiinnostus on kuitenkin sitä luokkaa, että ne ovat lähempänä perusteluja "kansan rakastamista peleistä".

Fläppitaulun toimitus tekee radikaalin ehdotuksen koko arvokisajärjestelmän muuttamisesta. Poistetaan MM-kisat vuosittaisesta ohjelmasta kokonaan. Pelataan joka toinen vuosi arvoturnaus, jossa maailman jääkiekkoherruudesta mittelevät oikeasti parhaat pelaajat edustaen maitaan. Joka toinen vuosi tämä turnaus olisi olympialaiset (helmikuussa kesken kiekkokauden) ja joka toinen vuosi World Cup (elo-syyskuussa juuri ennen liigojen käynnistymistä). NHL ei ole kovin halukas keskeyttämään kauttaan näiden turnauksien takia. Hyvä, että ovat suostuneet siihen edes olympialaisten tähden. Tällä järjestelmällä NHL-kausi keskeytyisi vain joka neljäs vuosi. 2010 Vancouverin olympialaisten jälkeen seuraava arvoturnaus olisi siis 2012 elo-syyskuussa järjestettävä World Cup. Tämä järjestelmä rytmittäisi sopivasti turnauksia ja takaisi sen, että voittajat olisivat aina todellisia mestareita. Mielenkiinto ja kansansuosio olisi vielä monta luokkaa suurempaa - kunhan Ylen studiossa otteluita ei olisi kommentoimassa Alpo Suhonen.

IFK - ja kaikki voivat pahoin

Fläppitaulun toimitus on palannut hyvin ansaitsemaltaan joululomalta takaisin sorvin ääreen. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! SM-liigakin on taas saatu vauhtiin, vaikka vauhtia ei kaikilla olekaan yhtä paljon.

Stadin herruuden keskinäisissä väännöissä tällä kaudella varmistanut IFK on ajautunut erikoiseen tilanteeseen. 1980-luvulla ja sitä aikaisemmin kingit tunnettiin joukkueena, jota ei ollut helppo voittaa. Voitosta joutui aina maksamaan kovan hinnan loukkaantumisten tai vähintään runsaiden mustelmien muodossa. Tälläkin kaudella IFK on aiheuttanut paljon pahoinvointia mutta täysin eri tavalla.

Syksyllä jouduttiin harvinaiseen tilanteeseen, jossa SM-liigaottelu peruttiin pelipäivän aamuna. Syy oli Kärppien vatsatautiepidemia. Pohjoisen pojilla menivät pakit sekaisin, kun stadin punaiset rantautuivat kaupunkiin. IFK:n omassa leirissä tosin pakit ovat olleet sekaisin koko kauden.. Viime lauantaina sentään peliä ei peruttu mutta vähän IFK:n bussin saapumisen jälkeen alkoi Porissa sydän tykyttää turhan nopeasti. Silloin "Ape" Suhonen kiidätettiin sairaalaan. -80-luvulla rytmihäiriöt kyseisestä syystä olisivat olleet täysin ymmärrettäviä mutta miksi tällä kaudella? No, ehkä jotkut elävät vielä -80-luvulla..

IFK on aiheuttanut pahoinvointia tällä kaudella paljon - valitettavasti kaikkein eniten omiensa leirissä. Fanit ovat totaalisen kyllästyneitä jatkuvaan taaperrukseen ja pettymys onkin kirvoittanut fanit vertaamaan IFK:n kannattamista jopa alkoholisti-isään luottamiseen tai pettävän vaimon rakastamiseen. Vertaukset ovat rajuja ja täysin eri tärkeysluokassa kyseisten asioiden kanssa mutta se kertoo jotain intohimoisen jääkiekkofanin sydämestä. Pienen toivonpilkahduksen jälkeen taas uudestaan kasattu toivo murenee.. Milloin IFK alkaa jälleen tuottamaan pahoinvointia ensisijaisesti vastustajille? Tältä keväältä sitä on vaikea uskoa, ainakaan jos uusia pakkeja ja maalivahtia ei tule.