Matsiraportti HIFK-Kalpa 1-4

Perjantai-illalle oli luvassa todellista huumaa, kun Nordiksella asettuivat vastakkain hallitseva mestari mutta ontuen kautensa avannut IFK ja Sami Kapasen paluun myötä hyvään lentoon yltynyt Kalpa. Kahden päivän takainen paikallisvoitto Ilmalasta nosti kotijoukkueen tunnelmia huomattavasti, joten illalta oli lupa odottaa paljon.

Mitään varsinaista spektaakkelia ottelusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. IFK:n peli on ollut alkukaudesta sekavaa mutta tällä kertaa näytti siltä, että yhteinen juoni alkoi jo löytymään. Ensimmäisessä erässä punapaidoilla oli monta erittäin hyvää maalipa

ikkaa, joista edes jo(t)ku(t) olisi pitänyt pystyä hyödyntämään. Pirteästi läpi ottelun polkeneelle Teemu Tallbergille siunaantui kaksi loistopaikkaa aivan maalin edestä mutta

nuorukainen suti molemmilla kerroilla ohi kiekosta. Ensimmäisessä erässä myös Petteri Wirtanen, sekä Mikke Granlundin loistosyötöstä

kiekon saanut Eero Somervuori olivat sellaisilla tonteilla, että niistä laatta olisi pitänyt saada reppuun. Jälleen kerran kävi toteen kulunut kiekkofraasi; kun et itse tee paikoista, niin kaveri tekee vuoren varmasti. Kalpa käytti käytännössä erän ainoan paikkansa, kun IFK pelasi oman pään aloitusta seuranneen tilanteen erittäin huolimattomasti. Ossi Saarinen pääsi nostamaan vieraat taukojohtoon aivan Juuso Riksmanin maalin edestä.

Kalpa tuli otteluun yllättävän passiivisella ja varovaisella taktiikalla. Tämä aiheutti sen, että vieraat olivat läpi ottelun isäntiä puoli potkua jäljessä. Tästä johtuen kuopiolaiset joutuivat käyttämään mailaa todella railakkaasti läpi ottelun ja niinpä stadilaiset saivat reilusti ylivoima-aikaa maalien tekemiseen. Mutta kun ei, niin ei. IFK:n pelissä näkyi idea. Hyökkäyksiin lähdöissä oli havaittavissa muutamia selkeitä variaatioita, joilla pyrittiin ylittämään sekä keskialue että vastustajan siniviiva vauhdilla. Variaatioita hyökkäyksiin lähdöissä oli jopa enemmän, kuin viime kaudella Kari Jalosen aikana. Toteutus oli kuitenkin vielä usein hukassa. Sen verran monipuolisia avauskuvioita kuitenkin nähtiin, että jos joukkue jaksaa sitkeästi pitää kiinni tavoittelemistaan asioista, niin tulosta alkaa varm

asti tulla jossain vaiheessa kautta.

IFK:n suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä karkeissa henkilökohtaisissa virheissä ja maalin teossa. Käsittämättömiä virheitä tulee jokaisessa ottelussa uskomattoman paljon. Perjantaina tästä malliesimerkkinä kävivät Kalpan toinen ja kolmas maali. 0-2-maalissa epävarmasti pelannut Kristian Tuohilampi löi kiekon hätäisesti suoraan oman maalin kulmalle siellä odottaneelle Tuomas Kiiskiselle. Pelin ratkaisseessa 1-3-osumassa puolestaan Mikko Kousa tumpuloi ihmeellisesti kiekon kanssa täysin vaarattomassa tilanteessa ja niinpä Sakari Salminen sai tykittää savolaisille pisteet bussiin.

Maalin teon ongelmista puolestaan kertoo yksi ainoa maali lukemattomista paikoista huolimatta. Ja se ainoakin tuli rankkarista, jonka Pera Wirtanen laittoi kylmän viileästi pussiin. Maalin teon ongelmat kyllä korjaantuvat varmasti jossain vaiheessa - niin hurja hyökkäyskalusto vaakunapaidoilla on käytössään. Puolustajien lukuisat virheet pelistä toiseen puolestaan kertovat vielä hakusessa olevasta viisikkopelistä. Pelin isot rakenteet näyttivät melko hyviltä, joten paniikkiin ei stadilaisilla ole aihetta, vaikka tuloksia pitää pian alkaakin tulemaan. Kärsivällisyys on tällä hetkellä avainsana Nordiksen uumenissa.

Yksi asia, jota IFK:n peliin myös kaipaisi lisää, on taklaukset, kovuus. Petu Matikaisen ollessa penkin takana luulisi, että tämän asian ei pitäisi olla ongelma. Nordiksella pitää ottaa yleisö haltuun ja mennä vastustajan ihon alle. Joko ensi viikolla iso laiva lähtee kääntymään?

Hiljaa virtaa Vantaa

HIFK:n ja Jokereiden farmiseuraksi viime vuosina profiloitunut mestisseura Kiekko-Vantaa on aloittanut kauden todella vaisusti. Muutamassa viime ottelussa pisteitä haalineet lohipaidat aloittivat kauden niin huonosti, että vantaalaiset ovat jymähtäneet sarjan viimeiseksi. Tämä on yllätys, sillä vantaalaiset saavat joka kierrokselle runsaasti pelaaja-apuja Helsingin SM-liigaseuroista. Suuri pelaajavaihtuvuus toki häiritsee viisikkopelin kehitystä, mutta mestistasolle laadukkailla pelaajilla pitäisi pisteitä irrota enemmän, kuin mitä alkukaudella on nähty.

Joukkuetta luotsaa muutama vuosi sitten IFK:nkin penkin takana Doud Sheddenin aisaparina nähty Samu Kuitunen. Miehen metodit ovat herättäneet kummastusta Valtti Areenassa majaansa pitävien vantaalaisten pukukopissa. Pelaajat ovat hämmästelleet jo harjoituskaudelta alkaen sitä, miksi Kuitunen ei tule ennen peliä, erätauoilla tai pelin jälkeen sanomaan koppiin mitään. Usein Kuitunen ilmoittaa pelipäivinä kokoonpanot joko suullisesti tai jättämällä lapun ilmoitustaululle. Pelin aikana muita ohjeita ei juuri tule. Tämä on käsittämätöntä, sillä itsestään selvää on, että pelaajat tarvitsevat välitöntä palautetta ja pelinjohtoa pelitilanteessa. Harjoituksissa ja peleissä ohjeistaminen ovat kaksi eri asiaa ja niitä molempia tarvitaan, jos pelaajia halutaan kehittää mahdollisimman hyviksi. Tämä Kuitusenkin pitäisi jo ammattivalmentajana ymmärtää. Nyt Kuitunen antaa vain Vantaan virrata hiljaa - ja kaikki tietävät mihin suuntaan.

Matsiraportti HIFK-Jyp 2-5

Hallitsevan Suomen mestari IFK:n alkukausi on lähtenyt käyntiin yskähdellen. Viidestä ensimmäisestä pelistä on kasassa kaksi voittoa ja kolme tappiota. Tuorein tappio tuli kotiluolassa perjantai-illan huumassa juuri valmentajaansa vaihtaneelle Jypille.

Ottelun ensimmäinen erä oli täydellisesti kotijoukkueen. Erätauolle poistuttiin Mikke Granlundin ylivoimamaalin turvin 1-0-kotijohdossa, mutta paikkoja lisäosumiin oli vaikka kuinka paljon. IFK tuli todella kovalla höyryllä avauserään, niin kuin kotikentällä pitää tullakin. Punanutut eivät kuitenkaan pystyneet realisoimaan täydellistä hallintaansa yhtä maalia enempää. Jyp oli koko erän ajan pari potkua stadilaisia jäljessä ja tämä pakotti vierailijat jä

ähyilemään. IFK:n peliä kuitenkin leimaa tällä hetkellä tehottomuus. Kentän viimeisellä kolmanneksella peli menee liian usein kulmissa pyörimiseksi ja huippupaikkoja rakennetaan aivan liian vähän suhteessa hyökkäyspäädyssä käytettyyn aikaan.

Vanha tuttu pallopelien lainalaisuus toteutui jälleen kerran: jos et käytä paikkojasi, niin kaveri käyttää. Jyp selvitti ensimmäisen erän vyöryn vain yhdellä takaiskulla ja onnistui näin roikkumaan pelissä mukana. Toisessa erässä jyväskyläläiset tulivat rinnalle. IFK:n peli on tällä hetkellä melko karmeaa katsottavaa varsinkin, kun mielessä on vielä kirkkaana viime kevään mestarijoukkueen pelitapa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pelaajat eivät useinkaan tiedä, missä heidän pitäisi olla ja tekemisessä on vielä hyvin vahvasti hakemisen meininki. Hyökkäyksiinlähdöt, keskialueen ja hyökkäyssinisen ylittäminen onnistuvat ajoittain mukavasti. Kahdella tai kolmella jättösyötöllä ja koko viisikon oikea-aikaisella liikkeellä vastustajan päätyyn päästään etenemään välillä hyvinkin, mutta keinot tuntuvat loppuvan silloin, kun pitäisi rakentaa se kunnon paikka - päättää hyökkäys. Myös IFK:n puolustajat tekevät tällä hetkellä aivan liikaa karkeita virheitä. Varsinkin Toni Söderholm on varsinainen kameleontti. Välillä hän on suorastaan maaginen ja jopa ratkaiseva pala pelin rakentelussa mutta toisaalta hän voi tehdä pelissä kolme E-junioritason virhettä syöttäen kiekon kulmasta vastustajan lapaan oman maalin eteen. Tällaisesta tilanteesta Jyp sai myös rankkarin, jonka kuitenkin Jan Lundell torjui.

Viimeisessä erässä IFK:n paketti oli pahasti levällään ja Jyp puolestaan pelasi nöyrää ja taistelevaa vieraspelaamista. Kun lisäksi Lundell suorastaan lahjoitti viimeisessä erässä vieraille kaksi maalia 2-2-tasatilanteessa, niin pisteiden matkaamista Keski-Suomeen ei voinut pitää vääryytenä. IFK:lla on valtavasti työtä edessään, jos se meinaa olla uskottavassa mestaruuskunnossa keväällä. Petri Matikaisen tilanne ei ole kadehdittava. Työ vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä mutta, kuinka kauan sitä riittää vaativien fanien puolesta. Fläppitaulun luotto "Spartaan" on kuitenkin kova. Johtajuutta ja auktoriteettia ei IFK:n kopista kuitenkaan puutu. Kaksikko Matikainen & Peltonen takaa sen, että vaikeina aikoinakaan ei Nordiksella käsi tärise.