Turun kaivosmiesten syvä kuilu

Muutama viikko sitten maailmalla iloittiin chileläisten kaivosmiesten pelastumisesta 69:n päivän vankeudestaan pimeästä ja syvästä kaivoksesta. TPS:n jääkiekkoilijat ovat kuvaannollisesti sanottuna kokeneet kaukalossa jotain samaa tuskaa, kuin mitä pimeydestä nostetut kaivosmiehet. Fläppitaulun kausiennakossa sanoimme, että TPS joutuu väkisinkin vaikeaan alkukauteen ja pimeään tunneliin. Lisäsimme vielä, että turkulaisten tämän kauden lopullisen kohtalon määrittää se, kuinka nopeasti he pääsevät tuosta tunnelista ulos. Alkukauden pimeys on Aurajoen rannoilla on ollut paljon pelottavampi, kuin mitä kukaan osasi odottaa. Kauden ensimmäisen pelin rankkarivoiton jälkeen viime kevään sensaatiomestarit tarpoivat läpi peräti 13:sta tappion putken. Tämän jälkeen päävalmentaja Heikki Leime sai kyseenalaisen kunnian olla tämän kauden ensimmäinen potkut saanut koutsi SM-liigassa. Kausiennakossa ennakoimme Pelicansin Mika Toivolan olevan ensimmäinen erotettava valmentaja tänä syksynä. Veikkauksemme meni muutamalla päivällä pieleen. Toivola sai lähteä muutama päivä Leimeen potkujen jälkeen. Tätä ennakoimme myös muutama viikko sitten, kun tietomme suoraan Pelicansin pukukopista kertoivat orastavasta kriisistä Isku Areenalla.

Joskus mietitään, onko valmentajan vaihdoksista todella mitään hyötyä. Useinkaan tulokset eivät loppukauden aikana muutu dramaattisesti alkukaudesta vaikka valmentajaa vaihdettaisiinkin. TPS:n ja Pelicansin päätökset olivat kuitenkin oikeita. Heikki Leimeen suoritus viime kevään mestareiden puikoissa oli ala-arvoinen. Iso vastuu pimeään kuiluun putoamisesta lankeaa myös pelaajille. Viime kevään jättipotti nousi joillakin pelaajilla päähän, jonka seurauksena eräät tähdet viettivät enemmän aikaa terassilla, kuin lenkkipolulla. Tämä on anteeksiantamatonta ammattilaisurheilussa. Siitä huolimatta myös Leime osoitti olevansa vielä raakile päävalmentajaksi SM-liigaan. Harvoin allekirjoittanutkaan on nähnyt niin sekaisin ja huonosti organisoitua kiekkojoukkuetta, kuin mitä TPS Leimeen komennossa oli. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu TPS:n johdolta reagoida tässä vaiheessa, kun kauden lopputulokseen on vielä mahdollista vaikuttaa. Toinen asia on, oliko oikea ratkaisu antaa loppukauden vetovastuu kakkoskoutsi Riku-Petteri Lehtoselle. Fläppitaulu on asian suhteen lähtökohtaisesti epäileväinen. TPS olisi ehkä tarvinnut tähän kohtaan enemmän ulkopuolelta tulevaa näkemystä ja apua. Nyt kuitenkin Lehtonen saa näyttää kykynsä päävalmentajana. Onko hän se, joka pystyy nostamaan Turkuhallin pimeydessä apua odottavat soturit taas jään pinnalle? Pasit Räsänen ja Nurminen ovat sitä Lahdessa. Pelicansin säälipleijaripaikalle laitoimme edellytykseksi ennen kautta sen, että Toivola erotetaan riittävän aikaisessa vaiheessa kautta. Nyt niin kävi ja se tarkoittaa hieman pidempää liitoa pussinokkalinnuille kevään koittaessa.

Matsiraportti HIFK-Kärpät 3-1

Nordis on tällä hetkellä todella ikävä paikka vastustajille; syksyn aikana IFK on voittanut kaikki kahdeksan kotiotteluaan, joista kaksi rankkareilla ja loput kuusi varsinaisella peliajalla. 24:stä mahdollisesta kotipisteestä Stadin ylpeys on siis napannut 22. Vain Saipa ja Blues ovat pystyneet venymään yhdelle säälipisteelle IFK:n vieraana. Lisäksi IFK on fyysinen ja vahva - varsinkin molempien maalien edustoilla. Monella iäkkäämmällä IFK-fanilla onkin sellainen tunne, että Nordiksesta on vihdoin onnistuttu tekemään samanlainen paikka, kuin se oli takavuosina.

Kärpät tuli yllättävän varovaisena, arkana ja passiivisena kyläilemään. Tämä kertoo joukkueen vaikeasta alkukaudesta. Itseluottamus ei pohjoisen pojilla ole tällä hetkellä paras mahdollinen. Joukkueessa on potentiaalia vaikka muille jakaa. Ennen kauden alkua lähes kaikki suuret mediat veikkasivat Kärppiä yksimielisesti runkosarjan voittajiksi. Me puolestamme ennakoimme Kärpille vaikeaa alkukautta kokemattoman valmennusjohdon alaisuudessa. Näin juuri on käynyt mutta nyt eletään jo sellaisia aikoja, jolloin Kärppien peruspeli pitäisi saada kuntoon - muuten tulee liian kiire kevättä ajatellen. Kärppien game plan Stadiin oli selvä; tiivis puolustus ja iskut vastahyökkäyksistä. IFK:n taitava ja energinen hyökkäyskalusto kuitenkin kiitti tästä ja otti homman haltuun. Ensimmäisen erän selvän hallinnan jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin vieraiden maaliverkot alkavat heilua. Toisessa erässä maestro Ville Peltonen iski kaksi häkkiä, joka osottautui pelin ratkaisuksi. Yllättävää oli se, että Kärpät alkoi liikkua ja pelata vasta kahden maalin takaa-ajo asemassa. Pelistä olisi voinut tulla aivan toisen näköinen, jos oululaiset olisivat pyrkineet kuskin paikalle heti alusta lähtien. Vieraiden ongelma onkin itseluottamuksen puute juuri vaikean alkukauden takia. Peliä on lähes mahdoton ottaa haltuun, jos epävarmuus piilee puseron alla. Kärpät tarvitsisi pikaisesti onnistumisten putken, joka voisi avata henkisen puolen solmuja. Tämän lisäksi valmennusjohdon on nyt viimeistään tiedettävä, millä tavalla tuota materiaalia pitäisi peluuttaa. Kärpilla on resursseja aktiiviseksi ja kiekolliseksi joukkueeksi. Nuo voimavarat pitää valjastaa käyttöön. Kärppien on turha lähteä pelaamaan altavastaajan roolissa. Niin kauan, kuin oululaiset näin tekevät, se on kuin nukkuva karhu. Etäisyydet ja hyökkäyspelisuunnitelma pitää selkeyttää piakkoin. Muuten kaamosaika voi osoittautua tavallistakin synkemmäksi Raksilan sotureille.

IFK pelasi jälleen vahvan kotiottelun. Ennakkotiedoistamme poiketen Mikael Granlundin paikan ykkösen keskellä otti hänen pikkuveljensä Markus. Ensimmäisessä vaihdossaan hän järjesti Lennart Petrellille maalipaikan mutta koko loppupelin hän oli ongelmissa. SM-liigataso on kuitenkin vielä turhan kova nuoremmalle lupaukselle. Pisteet kuitenkin IFK:lle tästä rohkeasta kokeilusta ja nimenomaan suuren roolin antamisesta heti alussa. Juuri näin nuorien lupausten kanssa pitääkin toimia. Peltosen maalien lisäksi Turo Järvisen kauden ensimmäinen häkki oli pelin positiivisia asioita. IFK:n fyysisyys on hyvällä tasolla ja varsinkin vahvuus maalien edustoilla on perinteisiä IFK:n vahvuuksia, jotka nyt kukoistavat. Myös Juuso Riksmanin varmat otteet tuovat mielenrauhaa punanuttujen kannattajille. Harmaita hiuksia sen sijaan tuottaa huonot otteet vieraskentällä. Seuraava mahdollisuus korjata tuota tilastoa IFK:lle tulee lauantaina, kun joukkue matkustaa aina vaikeaan Lappeenrannan kisapuistoon Saipan vieraaksi.

Granlund olisi ollut pelikunnossa

Fläppitaulun saamien tietojen mukaan Mikael Granlundin poisjäänti IFK:n vahvuudesta vierasottelusta HPK:ta vastaan ei johtunut loukkaantumisesta, vaikka päävalmentaja Kari Jalonen näin selittikin ennen peliä. On totta, että Granlund sai torstain Blues-pelissä kolhuja lähinnä oman epäonnistuneen taklauksensa seurauksena. Tuon tilanteen jälkeen Granlund lähti loppueräksi paikattavaksi pukukoppiin mutta palasi takaisin toiseen erään. Granlundin peliesitykset viime viikkoina ovat olleet ailahtelevia. Nuorukainen totuttelee isossa roolissa pelaamiseen ja se ei aina tapahdu kivuttomasti. Ilmeisesti Jalonen halusi antaa supertähdelle ylimääräisen huilin mutta ei halunnut selitellä sitä medialle. Jalonen ei halunnut ylimääräisillä puheilla kasata paineita Granludin tuleville viikoille. Mitä todennäköisimmin Granlund nähdään tositoimissa jo tiistaina, kun "superjunnun" entinen kotiseura Kärpät saapuu kylään Nordikselle.

IFK:n valmennusjohdon on kyettävä ratkaisemaan, mille pelipaikalle Granlund kannattaisi sijoittaa. Alkukauden hän on pelannut ykkössentterinä, mutta suuri rooli ja vastuu ovat ehkä liian kuluttavia nuorukaiselle koko kautta ajatellen. Blues-pelissä Jalonen kokeilikin Granlundia jälleen viime kauden tapaan laidassa. IFK:n materiaali laajenee lokakuun lopussa, kun Jeff Hamilton saapuu vahvistamaan kilpipaitoja. Tämä tuo Jaloselle mahdollisuuden kasata viime kauden nuorisoketju Ahtola-Ramstedt-Granlund jälleen yhteen. Hamilton todennäköisesti sijoitetaan ykkösen keskelle Ville Peltosen ja loistavan alkukauden pelanneen Lennart Petrellin väliin. IFK tarvitsee Granlundin poikkeuksellista peliälyä ja taitoa pitkin kautta - mutta varsinkin keväällä. Sen takia valmennusjohto ei halua ylikuormittaa Granlundia jo alkukaudesta.

Matsiraportti HIFK-Blues 2-1 RL

"Puolipaikallinen" IFK:n ja Bluesin välillä tarjosi värikkään illan, jossa oli nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan. Peli oli IFK:n 113-vuotis juhlaottelu, jonka illan isännät pelasivat erikseen matsia varten tehdyissä juhlapaidoissa. Paidassa IFK:n perinteinen vaakunalogo oli korvattu tekstillä "Stadin IFK". Lisäksi rinnassa komeili Helsingin kaupungin vaakuna. Synttäreiden kunniaksi ottelun aloituskiekon tuli jäälle pudottamaan IFK-legenda Matti Hagman. Keskiympyrään kyyristyi mielenkiintoinen kolmikko, kun Hagmanin kiekon pudotusta tuli vastaanottamaan IFK:lta Mikael Granlund ja Bluesilta Jere Karalahti.

Illan toinen mielenkiinnon aihe oli IFK-ikonien Karalahden ja Arttu Luttisen paluu Nordikselle vierailijoiden paidassa. Karalahti oli taklannut joukkueiden ensimmäisessä ottelussa Espoossa Turo Järvistä suihkukomennuksen arvoisesti. Tätä ei oltu IFK:n leirissä unohdettu, vaan kokoonpanoon oli nostettu Ilari "Tuukan kouluttaja" Melart. Ensimmäinen kymppi ei edes ehtinyt täyttyä, kun Melart haastoi Karalahden "tanssiin", joka tosin jäi torsoksi molempien kaaduttua nopeasti jäähän. SM-liigan yliampuvan sääntötulkinnan mukaan molemmat lensivät suihkuun pienestä nyhjäämisestä. 2+10 minuuttia olisi vastaavista tapauksista aivan tarpeeksi. Tätä episodia ennen Blues oli ehtinyt siirtyä johtoon Tomi Sallisen sudittua kiekon maalinedustan ruuhkasta häkkiin. Syöttöpisteet merkattiin kuinkas muutenkaan, kuin Karalahdelle ja Luttiselle. IFK:n fanikatsomo taputti aina kun Karalahden nimi kuulutettiin - myös maalin yhteydessä. Lisäksi Jere otti hyvin entisen kotiyleisönsä taputtelemalla IFK:n faneille tappelun jälkeen. Jere kiersi kaukaloa ja nautti Nordiksen yleisöstä vilkaisemattakaan Bluesin faneja. Myös IFK-fanien osoittama suosio varmasti laittoi kotijoukkueen johtoporrasta miettimään, olisiko Jere syytä hankkia vielä kerran takaisin punaiseen paitaan.

IFK onnistui tasoittamaan pelin vielä ensimmäisessä erässä, kun Max Wärn huitoi takapleksistä maalin eteen kimmonneen kiekon tyhjästä kulmasta rysään. Ensimmäisen erän ensimmäinen kymppi kokonaisuudessaan mentiin Bluesin komennossa mutta erän loppua kohden ote siirtyi synttärisankareille. Toinen erä mentiin IFK:n hallinnassa mutta peli kokonaisuutena oli sekavaa. Blues puolusti nöyrästi ja tukki varsinkin oman siniviivan todella huolellisesti. IFK:n ylivoima pyöri paikoin erittäin mallikkaasti mutta se oli tehotonta. Vastuuta siirreltiin liikaa, jonka seurauksena Iiro Tarkkia Bluesin maalilla ei päästy montaakaan kertaa testaamaan huippupaikoilta. Viimeinen erä oli melko samanlainen, kuin toinenkin paitsi, että nyt hallitsevana osapuolena oli Blues. Pelin kokonaiskuva säilyi edelleen sekavana puolin ja toisin.

Jatkoajalla IFK haki ahneemmin ratkaisua ja olikin lähellä onnistua. Aivan jatkoajan lopussa Ville Peltonen järjesti Markus Kankaanperälle loistopaikan maalin eteen, mutta "Kanki" ei onnistunut veivaamaan laattaa reppuun. Värikäs kiekkoilta sai vielä yhden käänteen, kun rankkareiden ensimmäisessä parissa IFK:n maalilla loistavasti pelannut ja ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi valittu Juuso Riksman loukkaantui torjuttuaan Roope Rannan yrityksen. Ranta ajautui päin Riksmanin vasenta jalkaa, jonka seurauksena IFK joutui vaihtamaan kesken rankkareiden maalin Jan Lundellin. Lundell torjui kaiken ja viidennessä parissa Mikael Granlund sytytti synttärikakun kynttilät täyteen liekkiin upottamalla limpun ohi Tarkin.

IFK on edelleen voittamaton kotihallissaan tällä kaudella. Bluesin ilme on taisteleva ja puolustussuuntaan joukkue pelaa hyvin ja kurinalaisesti. Hyökkäyspelissä sen sijaan on paljon toivomisen varaa. Ylöspäin pelattaessa joukkue ehkä tarvitsisi hiukan suunnitelmallisempaa koseptia. Nyt vapauksia on ehkä vähän liikaakin, mikä luo sekavuutta joukkueen peliin.

Matsiraportti HIFK-Jyp 2-0

IFK-faneilla on tällä hetkellä mukavat oltavat; peli kulkee, tulosta tulee, vastustajan maaliverkot heiluvat tiuhaan, kingit patsastelevat sarjan kärjessä ja Nordiksen tunnelmakin on paranemaan päin. Lauantai-ilta tarjosi vaakunapaitojen kannattajille parastaan, kun IFK nollasi tehokkaasti sarjakärkenä kaupunkiin saapuneen Jypin. Isännät riisuivat keski-suomalaiset täysin aseista ennen kaikkea tiiviillä viisikkopelaamisella. Punapaidat olivat kuskin paikalla läpi pelin. IFK:n viisikot liikkuivat todella tiiviinä molempiin suuntiin ja etäisyydet säilyivät hyvinä. Stadilaiset tukkivat todella tehokkaasti varsinkin oman päädyn "sota-alueen", oman maalinedustan ja b-pisteiden välin. Isännät myös blokkasivat kiitettävästi Jypin laukauksia. Viimeisenä lukkona oli maalissa loisto-ottelun pelannut Juuso Riksman.

Kaksi ensimmäistä erää mentiin IFK:n selvässä komennuksessa. Stadin kingit määräsivät pelin tahdin ja Jyp joutui roikkumaan kiltisti perässä. Voittomaali nähtiin ensimmäisessä erässä vain reilun minuutin pelin jälkeen, kun hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeen Max Wärn taisteli kiekon maalin eteen Petteri Wirtaselle, joka kauhoi laatan reppuun. IFK teki myös toisen osumansa vieraiden maalin edestä, kun yksin luukulle unohtunut Jerry Ahtola napautti Wirtasen syötön ylivoimalla börsään. Jyp yritti selvästi lisätä luistelua toiseen erään, mutta pelin hallinta ja kiekkokontrolli pysyivät koko ajan isännillä.

IFK on vihdoin tuntunut ottaneen opikseen kahden viime kauden virheistään; johtoasemassa passivoitumisesta. Vaakunapaidat pelasivat kolmannen erän viisaasti; yrittivät säilyttää kiekkokontrollin ja tehdä pitkiä syöttöketjuja mutta välttivät turhia riskejä. Silloin, kun hyökkäykseenlähtö oli riski, kiekko pelattiin mieluummin varmasti pois omista. Tämä luonnollisesti käänsi pelin painopisteen viimeisen kympin aikana vahvasti isäntien päätyyn mutta peli säilyi hyvin hallussa. IFK:n johtoasemassa pelaaminen oli paljon viisaampaa, kuin aikaisemmin. Nyt kiekkoa pidettiin ja hyökkäyksiä luotiin aina, kun se oli mahdollista ja järkevää.

Kokonaisuutena IFK pelasi todella vahvan pelin nimenomaan joukkueena. Jyp tuli peliin aavistuksen raskaammalla jalalla ja tämä tarjosi isännille otteen voitosta, josta se ei päästänyt irti. Isäntien taisteluilme oli kiitettävää läpi pelin. IFK ansaitsi voittonsa ja sen myötä sarjan kärkipaikan.

Kriisi muhii Pelicansissa?

Fläppitaulun saamien tietojen mukaan Pelicansin päävalmentaja Mika Toivola ei nauti joukkueensa täyttä luottamusta. Monet pelaajat kyseenalaistavat Toivolan valmennusmetodeja. Huutamisen lisäksi päävalmentajalta ei tunnu löytyvän mitään työkaluja, joka rakentaisi joukkuetta. Toivola ei ole pystynyt koko uransa aikana luomaan selkeää pelitapaa millekään valmentamistaan joukkueistaan. Vain 2005-2006 kauden Ässät-sensaatio vei miehen aina SM-liigafinaaleihin asti, mutta muuten tulokset ovat olleet laihoja. Fläppitaulun saamien tietojen mukaan Pelicansin vanhemmat pelaajat ovat pitäneet mölyt mahassaan, mutta varsinkin joukkueen nuoremmat pelaajat naureskelevat päävalmentajalleen - myös tämän ulkoiselle habitukselle tämän selän takana. Pelaajia turhauttaa se, että jatkuvan huutamisen lisäksi he eivät saa juuri minkäänlaisia rakentavia ohjeita.

Arvioimme ennen kautta juuri Toivolan olevan tämän kauden ensimmäinen potkut saava päävalmentaja. Tämä olisi Pelicansille vain positiivinen asia, mikäli Toivolan paikka korvattaisiin viisaasti. Joukkueen nykyisen valmennusjohdon kaksi muuta henkilöä voisivat olla juuri oikeita miehiä viemään tämän kauden projektin loppuun. Tiettävästi Toivolan potkut eivät kuitenkaan nyt ole lähellä mutta auktoriteettiongelman vuoksi tilanne saattaa kärjistyä syksyn aikana. Kysymys kuuluukin, heilahtaako mono ensiksi Turussa vai Lahdessa?

Matsiraportti HIFK-Pelicans 7-3

Torstai-ilta Nordenskjöldinkadulla ei tarjonnut mitään suuria elämyksiä kiekkojännäreille, mutta kotijoukkueen kannattajat saivat nauttia jälleen IFK:n runsaasta maali-iloittelusta. Pelin kuva oli ensimmäisiä vaihtoja lukuun ottamatta selvä; IFK hallitsi ja Pelicans sekoili. Lahtelaiset yrittivät sitkeästi läpi pelin päästä kuskin paikalle, mutta pakka on tällä hetkellä sen verran sekaisin, että toivoa pelin hallinnan saamisesta ei ollut. Lintulauman selkäranka napsahti todella helposti poikki jo ensimmäisessä erässä. Ville Peltosen ensimmäisen maalin jälkeen Pelicans joutui kummalliseen paniikkiin ja sen oman alueen sekoilujen seurauksena Max Wärn pääsi sutimaan maaliviivalta nopeasti taululle jo 2-0. Pelicansin viisikkopeli on tällä hetkellä todella pahasti sekaisin. Pakit eivät kiekon saatuaan tiedä, mitä sillä pitäisi tehdä. Lahtelaisten peli ei todellakaan tule tällä hetkellä selkärangasta. Kukaan ei tunnu tietävän, missä kaveri on tai missä tämän pitäisi olla. Tämän takia pakkien avaussyötöt viipyvät todella pitkään ja tämä aiheuttikin lukuisia oman pään sähläyksiä ja vaarallisia kiekon menetyksiä pitkin iltaa. Varsinkin Pelsun pakkien itseluottamus on tällä hetkellä todella alhaalla oman joukkueen epäselvän pelitavan takia. Pelicansin katsomovalmentajan roolissa tässä ottelussa toiminut Pasi Nurminen viestittikin kesken toisen erän pakkien peluutuksesta huolehtineelle Pasi Räsäselle, että "55 (Jani Forsström) on ihan pihalla, ota se sivuun vähäksi aikaa". Lahtelaiset eivät uskalla paineistaa tai painaa kaveria väkisin ulos tilanteista, vaan mieluummin perääntyvät muutaman askeleen. Tämä loi IFK:n laajalle hyökkäysarsenaalille tilaa iskeä illan aikana peräti seitsemän häkkiä.

IFK:n esitys oli kokonaisuutena vakuuttava. Paketti pysyi kohtuullisen hyvin kasassa täydet 60 minuuttia. Kysymysmerkkejä ovat tällä hetkellä oman pään vuotaminen (Rauman vierailua lukuunottamatta IFK on joka pelissä viime aikoina päästänyt helpohkosti 2-3 maalia omiin per ottelu) ja tähtipakki Ari Vallinin täydellinen koomailu. IFK tarjosi Pelicansille pariin kertaan mahdollisuutta tulla peliin mukaan, kun oma pää aukesi turhan helposti. Onneksi nyt ei kuitenkaan nähty Jalosen aikana surullisen kuuluisaksi tullutta kolmannen erän peruuttelua, vaan IFK oli riittävän aktiivinen loppuun asti. Vallinin itseluottamus on tällä hetkellä täysin kateissa ja hän aiheuttaa lähes joka kerta jonkin sortin läheltä piti-tilanteita kentällä ollessaan. Vallin on tällä hetkellä IFK-puolustuksen selvästi heikoin lenkki.

Pelissä nähtiin myös yksi suihkukomennus, kun vieraiden Henrik Blomqvist ajettiin kentältä ensimmäisessä erässä tämän ajettua rumasti Martti Järventien selästä laitaan. "Kyllä se vitosen paikka oli, ei siinä mitään. Se mua vaan ärsyttää, että kaveri makaa maassa sen aikaa, että toinen ajetaan ulos ja nousee sitten ite ylös haastamaan tappelua", kommentoi Pelicansin valmennustiimin jäsen Pasi Nurminen.

IFK saa seuraavaksi vieraita jo lauantaina, kun sarjakärki Jyp saapuu Nordikselle. Viime aikoina tutuksi tullutta maali-iloittelua on silloin tuskin odotettavissa. Pelicans puolestaan isännöi lauantaina Bluesia. Paljon pitää lahtelaisten pelissä tapahtua, ennen kuin se pystyy tosissaan haastamaan sarjan kärkijoukkueita. Tietääkö edes päävalmentaja Mika Toivola, mitä pitäisi tehdä?

Tunteella järjen kimppuun

Liigaa on tahkottu kohta ensimmäinen kuudennes ja spekulointi eri puolilla Suomea käy kuumana epäonnistumisten tai onnistumisten syistä. Jyp on aloittanut vahvasti, niin kuin ennen kautta ennakoimmekin. Niin ikään ennakointimme mukaisesti Kärpät on kohdannut vaikeuksia alkukaudella ja TPS on sukeltanut täysin pohjamutiin. Myös Jokereiden nihkeä alkukausi on aiheuttanut parran pärinää. Missä syyt? Puuttuuko epäonnistumisia kohdanneista joukkueista oikeanlainen tunne maksimisuorituksen tekemiseen vai onko valmennusjohdot epäonnistuneet toimivan pelitavan luomisessa? Monesti kohtaa ihmisiä, jotka valitsevat mustavalkoisesti vain toisen näistä vaihtoehdoista meriselitykseksi. Esimerkiksi Urheilulehden Petteri Sihvonen näkee kaiken vain "pelikirjan" kautta. Tämä kuuluu hänen julkisuushakuiseen imagoonsa, jonka Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä on hänelle luonut. Tästä huolimatta Sihvonen on oikeassa siinä, että toimiva pelitapa on äärimmäisen tärkeä ja välttämätön elementti menestyksen eteen. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kaikkein toimivampaakaan pelitapaa ei ole toteuttamassa robotit, vaan ihmiset. Siksi paidan alta täytyy löytyä oikeanlainen tappamisen raivo, joka ei luovuta missään tilanteessa. Suussa täytyy maistua veri, jonka rautainen aromi saa kantajansa menemään vaikka läpi päätypleksin.

Joskus kuulee sanottavan, että ammattilaisurheilijoita ei tarvitse muistuttaa tunteen tärkeydestä; he osaavat ladata itsensä taisteluun. Kuitenkin jo tämän kauden aikana käynti muutamassa SM-liigaottelussa todistaa helposti tämän väittämän vääräksi. Monesti jäällä näkyy vain kliinistä suorittamista, jossa haetaan oikeita syöttölinjoja, sovittuja kaistanylityksiä tai valmentajan taululle piirtämää träppiä. Esimerkiksi junioripeleissä lähes poikkeuksetta esillä oleva tunne ja aito voittamisen halu loistaa liian usein poissaolollaan. Esimerkkinä tästä käy kahden edellisen kauden IFK. Kari Jalosella on ollut oma "pelikirja", jota hän on ajanut sisään Stadin kingeihin. Joukkue on tätä pelitapaa suorittanut, mutta ei ole ollut valmis "kuolemaan sen puolesta". Tulos on ollut kaikkien nähtävissä. Toisenlaisesta esimerkistä käy toissa kevään mestari Jyp. Risto Dufvalla on hyvin selkeä, vaativa ja tiivis puolustusajattelun kautta lähtevä pelitapa. Tämän lisäksi Dufva on kuitenkin saanut pumpattua pelaajien paitojen alle oikeanlaisen tunteen pelaamiseen. Dufvan motto on, että "jos pelin jälkeen ei tarvita jääpusseja, on joku mennyt pahasti pieleen".

Tarvitaan siis molempia - toimivaa ja pelaajamateriaaliin sopivaa pelitapaa, mutta myös alkukantaista raivoa voittamiseen. Miksi TPS on tällä hetkellä liigan viimeisenä? Siksi, että sillä on nämä molemmat täysin kateissa. Pelinrakentelussa ei ole järjen häivääkään ja pelaajat ovat alistuneita jo bussiin noustessaan. Miksi Jyp johtaa liigaa? Siellä pelaajat tietävät, kuinka heidän tulee pelata ja huoltajat joutuvat varaamaan suuren säkillisen jääpusseja mukaan jokaiseen otteluun.