Taistelu finaalipaikasta stadilaisten ja raumalaisten välillä jatkui Helsingin kuumassa lauantai-illassa. IFK vei ottelun lukemin 5-2 ja siirtyi ottelusarjassa 2-1 johtoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että länsirannikolla pitää toivoa jo keskisuurta ihmettä Lukon finaalipaikan toteutumalle. Kaikissa kolmessa kohtaamisessa IFK on ollut Lukkoa edellä pelin jokaisella osa-alueella. Ainoastaan ensimmäisessä pelissä IFK:n maalinteon tehokkuus loisti poissaolollaan lähinnä henkisen latauksen puutteesta johtuen. Takki oli tyhjä vielä silloin Jokerit-sarjan huumasta johtuen ja näin Lukko pääsi, kuin varkain kuittaamaan sarjan avausvoiton itselleen. Silloinkin IFK oli kuitenkin pelillisesti huomattavasti Lukkoa parempi. Myös toisessa ottelussa Raumalla IFK oli kuskin paikalla, vaikka Lukolla omat hetkensä pelissä olikin. Game 3 Stadissa meni samalla kaavalla. IFK määräsi tahdin ja Lukko hiihteli perässä. On ollut oikeastaan todella yllättävää, että runkosarjan kolmannen ja neljännen välinen ero on ollut kolmessa ottelussa pelillisesti näin suuri. Kevät on ollut molemmille jo tähän asti raskas sekä henkisesti, että fyysisesti, mutta kun IFK laittaa jalkaa liikkeelle, niin Lukko putoaa välittömästi kyydistä.
IFK vei avauserää Stadin jäähallissa mielinmäärin ja poistui tauolle jo 3-0 johdossa J-P Haatajan, Kimmo Kuhdan ja Lennart Petrellin osumilla. Lukko pääsi tuloksellisesti peliin mukaan toisen erän alussa, kun punapaitojen ajatus oli selvästi jäänyt koppiin ja hienoon ensimmäiseen erään. IFK ei ollut valmis kiekon pudotessa jäähän ja näin Lukko pääsi kuittaamaan nopeaan tahtiin kaksi helpohkoa maalia Juuso Riksmanin selän taakse. Täs
sä vaiheessa Kari Jalonen reagoi oikein IFK:n penkin takana ja otti aikalisän. Erän kuluessa pelin virtaus tasottui ja alkoi jälleen kääntyä Lukon alueelle. Illa
n kohokohta nähtiin neljä ja puoli minuuttia ennen toisen erän loppua, kun Martti Järventie jyräsi Lukon Anssi Rantasen hurjalla pommilla nurin hyökkäys sinisellä. Tämän seurauksena kiekko ajautui Mikael Granlundille, joka toimitti kiekon lopulta Mikko Kousalle. Kousalla oli helppo työ nostaa laatta maalin kulmalta ylähyllylle ja peli 4-2:een. Tämän jälkeen Lukko näytti todella alistuneelta - aivan, niin kuin pelin alussakin. Viimeinen erä oli lopulta vain kosmetiikkaa, eikä Lukko pystynyt järjestämään minkäänlaista loppukiriä.
IFK:n hahmot lauantai-illassa olivat kaksi maalia kihauttanut Lennu Petrell
ja tehot 1+2 saalistanut Kimmo Kuhta. Mikäli IFK ei sorvaa ensi vuodeksi sopimusta Kibelle, niin sitä ei voi, kuin ihmetellä. Mies on pelannut koko kauden elämänsä kiekkoa ja kunnostautunut myös pudotuspeleissä isojen maalien tekijänä ja alustajana. Lisäksi kaikki tietävät, että Kibe pelaa juuri sille logolle, jolle hänen sydämensä sykkii.
Vaikka otteluvoitot tässä sarjassa ovat vain 2-1, on Lukko jo todella pahassa sillassa - niin paljon se on ollut IFK:ta jäljessä jokaisessa pelissä. Maanantaina Lukko on Äijänsuolla jo henkisen pakkovoiton edessä, jos se aikoo vielä nousta tosissaan taistelemaan finaalipaikasta. Löytyykö raumalaisten pukukopistakaan enää uskoa kannujahdin onnistumiselle?
