Petoluolan salaisuudet

Fläppitaulun toimitus on surullisena seurannut koko kauden IFK:n taaperrusta. Lyhytaikaisia valonpilkahduksia seuraa aina synkkä mahalasku. Viimeisin tällainen nähtiin Nordiksella eilen (2.2.), kun hautajaistunnelmissa pelatun ottelun vei nimiinsä Alpo Suhosen Ässät 0-1-jatkoaikavoitolla. Vaikka IFK kärsii loukkaantumisista ja pakkipula on huutava (täydennyksiä ei kuitenkaan hankittu?), niin jatkuva vuoristoratapelailu viittaa siihen, että petoluolan uumenissa tapahtuu jotain, mistä julkisuudessa ei tiedetä.

Onko pelaajien ja valmennusjohdon välinen suhde kunnossa? Kontrollifriikkiydestä Oulun vuosina tunnettu Kari Jalonen ei ole mestaruusvuosinakaan kuulunut kaikkien pelaajiensa suosikkeihin. Onko Jalonen toimintatavoillaan lunastanut pelaajien arvostuksen? IFK on valitettavasti viime vuosina tullut tunnetuksi myös löysäilijäporukkana. Tästä räikeimpänä esimerkkinä Jere Karalahden toistuvat toilailut ja niiden hiljainen hyväksyminen. Vaikka Jere lopulta potkaistiin petoluolasta maailmalle, niin jotenkin tuntuu, että samanlainen fuskausasenne on pesiytynyt jengiin syvemmällekin. Pelataan, kun huvittaa. Tsempataan, jos jaksetaan. Ollaan sitoutuneita, jos kiinnostaa. Onko pelaajien välit kunnossa?

Mitä tapahtuu petoluolan uumenissa? Kuka petoperhettä johtaa? Onko ennen niin innokkaat ja nuoret pedot muuttuneet kapinoiviksi murkuiksi, jotka ovat huomanneet, että hengissä pysytään vähemmälläkin työllä. Miksi joka ilta pitäisi juosta saalistamassa? On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia paljastuksia kauden jälkeen, "Nokan" valmennuspestin päättymisen jälkeen, tai myöhemmin tulevaisuudessa tullaan kuulemaan petoperheen sisältä. Miksi raatelevan kissaeläimen tassut eivät kanna?

Ja vielä yksi kysymys: onko pukukopissa nähty pitkiä kalsareita ja vappuneniä?