Draamaa ja rytinää?

Ennen kauden alkua SM-liiga markkinoi tuotettaan sloganilla "Draamaa ja rytinää". Draamaa on ollut, tosin enemmän kaukalon ulkopuolella. Rytinästä puolestaan ovat vastanneet lähinnä jokerifanit savupommeineen.

SM-liigan valtti on tällä kaudella ehdottomasti ollut tasaisuus. Sarjataulukko on kaikilla viivoilla erittäin tiukka ja tilanne on katsojan kannalta herkullinen. Putoamispeikko vaanii play outtiin joutuvia, joten seurattavaa riittää eri tasoilla aina huhtikuun puoleen väliin saakka. Monesti kauden aikana kuitenkin tuntuu, että draamasta ja rytinästä ei ole tietoakaan.

Ottelutapahtumien kehittämisessä olisi paljon parannettavaa jokaisella seuralla. Kaukalossa tapahtuvat asiat ovat luonnollisesti tärkeimpiä mutta myös puitteet ja muu oheistoiminta voi antaa lisäpotkua hallille tulemiseen ja siellä viihtymiseen. Katsojakilpailut, arvonnat, mahdollisuudet voittaa palkintoja ja osallistua käytävillä tapahtuviin aktiviteetteihin toisivat lisäväriä koko tapahtumaan. Faniporukoiden puitteisiin täytyy panostaa paljon. Draamaa tulee, kun äänekäs katsomo elää tunteella mukana pelissä.

Rytinän ovat puolestaan tappaneet liigan raitapaidat. Kahvakiekko is back. Kahvaamisen ja koukkimisen salliminen johtaa liikkeen hidastumiseen. Jos vastustaja jouduttaisiin pysäyttämään liikkeellä ja taklauksilla, eikä mailalla, niin myös pleksit voisivat rytistä enemmän. Tämä puolestaan toisi aimo annoksen lisää tunnetta kaukaloon ja katsomoon.

Draamaa on koettu tällä kaudella eniten lehdistötilaisuuksissa. Kuka vastaakaan ensi kaudella liigan sloganin ensimmäisen osan toteutumisesta, jos Alpo Suhonen lähtee muihin hommiin? Liigan toivo on, että Tami saa nostettua Sportin liigaan. Vai onko sittenkään?