Matsiraportti: HIFK-TPS 1-3

Play offit alkoivat niin sanotulla villi kortti-kierroksella. Kiekkokansan huulilla näitä pelejä kutsutaan kuitenkin säälipleijareiksi. Säälipleijarit ovat raakaa puuhaa. Jatkoon pääsyyn vaaditaan vain kaksi voittoa. Panokset ovat siis huimat heti ensimmäisestä vaihdosta alkaen ja virheisiin ei ole varaa.

1. erä: IFK tuli otteluun hyvällä liikkeellä ja vei peliä täysin ensimmäiset 10 minuuttia. Jo ajassa 4.14 rynnistys tuotti tulosta, kun Teemu Ramstedt lapioi kiekon TPS-verkkoon. Ensimmäisen kympin aikana IFK olisi hyvin voinut tehdä 2-3 maalia lisää. Hyvistä tilanteista paras tipahti Lennart Petrellille, joka läpiajonsa päätteeksi onnistui jo huijaamaan TPS:n maalivahdin Alexander Salakin kuutamolle, mutta ei saanut iskettyä kiekkoa lähes tyhjään turkulaishäkkiin. Kingien olisi pitänyt pystyä suolaamaan vieraansa tässä rynnistyksessä. Erän käännyttyä toiselle puolikkaalle, puntit alkoivat tasoittua ja kotijoukkueen peli puuroutua. Ajassa 11.02 punapaidat auttoivat vieraansa takaisin peliin tarjoilemalla 1-1 tasoituksen. Jerry Ahtola suotti omalla alueella kiekon suoraan Tommi Hannuksen lapaan, joka käytti paikan hyväkseen maalivahti Jani Niemisen suosiollisella avustuksella. Ekalle erätauolle lähdettiin tasatilanteessa.

2. erä: IFK:n peli puuroutui täysin ja hyvä alkurynnistys oli enää muisto vain. Järkyttävä pitkien kiekkojen määrä kuvasti sitä, kuinka maila alkoi puristua petojen käsissä. On käsittämätöntä, miten IFK pystyi hukkaamaan vireensä täysin kauden tärkeimmässä ottelussa. Vierasjoukkuekaan ei esittänyt ihmeellisyyksiä, vaan pyrki pitämään pelin tasoissa ja odotti omaa iskun paikkaansa. Sekava toinen erä päättyi maalittomana.

3. erä: IFK:n sekoilu jatkui. Pitkät kiekot seurasivat toistaan. Ryhtiliike loisti poissaolollaan. Tästä seurasi turhautiminen, joka näkyi paitsi pitkien kiekkojen, myös jäähyjen muodossa. Punapaidat vaikeuttivat omaa tekemistään jo toisessa erässä lukuisilla jäähyillä. Kolmannessa erässä IFK:lle vihellettiin vain yksi kakkonen mutta sekin tuli jo 4 minuutin jälkeen, joten rytmistä oli edelleenkin vaikeaa saada kiinni. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän alkoi näyttämään siltä, että TPS tulee viemään voiton. Hunajatassut odottivat koko ajan sitä yhtä paikkaa, josta isku tulisi. Tämä paikka tuli ajassa 52.19. Tuomas Suominen teki hienon nousun maalille mutta veto meni ohi. Tyypillinen pudotuspelimaali näki kuitenkin päivänvalon, kun Suominen seurasi päädystä kimmonneen kiekon matkaa. Maalin takaa Suominen heitti kiekon uudestaan luukulle, joka osui maassa maanneeseen "Hattu" Niemiseen kimmoten hänestä maaliin. Tämän jälkeen vieraiden kilpikonnapuolustus piti loppuun asti. IFK ei pystynyt enää rakentamaan edes sitä tuhannen taalan paikkaa, josta viedä peli jatkoerään. Viimeinen niitti tuli tyhjiin 8 sekuntia ennen summerin soittoa. Vieraiden juhlat sai sinetöidä kolmannen erän sankari Tuomas Suominen. TPS:n toinen suuri sankari oli maalivahti Alexander Salak, joka pelasi loistavan ottelun.

IFK:lla oli käsissään voiton avaimet mutta se hukkasi ne täysin. Jälleen kerran joukkueesta pullahti esille merkkejä ylimielisyydestä. Tämä ihmetyttää, koska siihen ei pitäisi olla varsinkaan tämän kauden esitysten perusteella minkäänlaista syytä. No, elämän voi tehdä vaikeaksi jos niin haluaa. Kiinnostaisikohan kingejä voittamnen Turussa vai houkutteleeko pitkä kesäloma?