keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Matsiraportti HIFK-Saipa 3-2 RL

Lähtökohdat: IFK lähti matsiin puhtaalla pelillä otettuaan kauden kahdesta ensimmäisestä paikallisväännöstä täydet bojot. Saipa puolestaan oli avauskierroksella käynyt kuittaamassa yllätyspisteet Oulun Raksilasta mutta hävinnyt sitten kotiavauksessaa Lukolle. Lappeenrantalaiset ovat aina olleet ikävä vastustaja IFK:lle. Maali-iloitteluja ei ole Stadissa näiden kahden kohtaamisessa yleensä nähty, vaan väännöt ovat olleet tasaisia. Silti IFK lähti otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Maalilla vaakunapaidoilla jatkoi Espoossa nollapelin torjunut Jan Lundell.

Näin kävi: Kingit sai matsiin sähäkän alun, kun kapteeni Ville Peltonen ohjasi luukulta Ari "Dzväng" Vallinin siniviivakudin hieman onnekkaastikin yli Saipa-veskari Jere Myllyniemen jo reilun minuutin jälkeen. Tämä oli samalla Villen kauden ensimmäinen byyri. Avauserän ekalla kympillä vierailijat olivat selvästi tukkoisemmalla jalalla liikkeellä, kuin isännät. Erityisesti IFK:n aktiivinen takakarvaus katkoi tehokkaasti Saipan hyökkäyksiä keskialueella. Pari kotijoukkueen jäähyä tasoitti kuitenkin pelin kulkua. IFK:lla oli lukuisia maalintekopaikkoja pitkin ensimmäistä erää. Hieman tarkemmalla viimeistelyllä ja paremmalla onnella peli ekalle tauolle olisi voitu lähteä jopa 4-0-tilanteesta. Nyt kuitenkin taululla paistoi ekan parinkympin jälkeen 1-0. Toisessa erässä ilmassa oli jo ratkaisun makua, kun Jerry Ahtola ohjasi varmasti läpi pelin pelanneen Toni Söderholmin viivaohjurin häkkiin. Käsittämättömiä tuomioita läpi pelin vihellellyt tuomarikaksikko Lars Brüggemann-Tatu Savolainen hylkäsi Markus Kankaanperän selvän maalin, koska punapaita oli maalivahdin alueella. Saksalaiselta Brüggemannilta jäi kuitenkin näkemättä, että kiekko oli ehtinyt alueelle jo paljon pelaajia ennen. Koko tuomarinelikon työskentely herätti suurta ihmettelyä Nordiksella pitkin iltaa. Päätuomareilta oli linja täysin kateissa ja jatkuvasti tuli ihmeellisiä vihellyksiä tai viheltämättä jättämisiä. Myös linjurit olivat kummallisen epävarmoja. Läpi pelin heille tuli paljon selviä paitsio- ja pitkäkiekko virheitä. Tuomareiden lisäksi myös IFK alkoi toimimaan epävarmasti toisessa erässä. Se draivi, jolla pelin olisi voinut tappaa, puuttui. Eikö Nordiksella olla vieläkään päästy eroon "Nokka" Jalosen passiivisesta pelitavasta. Vaakunapaitojen passivoituminen toi Saipalle viimeisessä erässä vielä yhden mahdollisuuden taistella pisteistä ja sen vieraat myös käyttivät. Ensin Scott Barney iski maalin edessä pomppineen kiekon ohi Jan Lundellin ja vajaa seitsemän minuuttia ennen täyttä aikaa entinen IFK-laituri Carlo Grünn päätti vieraiden vastahyökkäyksen täydelliseen lopputulokseen. Kotijoukkueen viisikko nukahti vieraiden vastahyökkäyksessä ja jätti Grünnin merkkamatta huonoin seurauksin. Stadin ylpeys menetti turhaan pisteen passivoitumisensa takia. Jatkoajalla ei ratkaisua syntynyt, vaikka IFK painoi kovasti päälle. Tuomareiden käsittämätön sekoilu vain jatkui, kun edes Saipan pelaajien selvään maalin siirtämiseen ei reagoitu mitenkään. Rankkareissa Mikael Granlund nousi ratkaisijaksi upotettuaan kaksi tyylikästä häkkiä, joista jälkimmäinen jäi voitto-osumaksi.

Tästä eteenpäin: IFK jatkaa voittojen tiellä, vaikka kokikin ensimmäisen piste menetyksensä. IFK:n pitää uskaltaa pelata rohkeammin - muuten materiaalin laadukkuus jää hyödyntämättä. Tämä on valmennuksen vastuulla. Noin passivisella ja anti-fyysisellä pelitavalla IFK tulee kokemaan tappioita laadukkaampien joukkueiden tullessa vastaan. Saipa pelasi omilla vahvuuksillaan; repi, rikkoi ja raastoi - ja teki sen kurinalaisesti. Pauli "puukäsi" Levokari hiillosti koko ottelun Mikael Granlundia ja tätä työtä hän tulee tekemään jatkossakin. Saipan ongelma on, että joukkue ei ole laadukas ja esimerkiksi pakkien avaukset olivat aikamoista kuraa läpi pelin.