"Puolipaikallinen" IFK:n ja Bluesin välillä tarjosi värikkään illan, jossa oli nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan. Peli oli IFK:n 113-vuotis juhlaottelu, jonka illan isännät pelasivat erikseen matsia varten tehdyissä juhlapaidoissa. Paidassa IFK:n perinteinen vaakunalogo oli korvattu tekstillä "Stadin IFK". Lisäksi rinnassa komeili Helsingin kaupungin vaakuna. Synttäreiden kunniaksi ottelun aloituskiekon tuli jäälle pudottamaan IFK-legenda Matti Hagman. Keskiympyrään kyyristyi mielenkiintoinen kolmikko, kun Hagmanin kiekon pudotusta tuli vastaanottamaan IFK:lta Mikael Granlund ja Bluesilta Jere Karalahti.
Illan toinen mielenkiinnon aihe oli IFK-ikonien Karalahden ja Arttu Luttisen paluu Nordikselle vierailijoiden paidassa. Karalahti oli taklannut joukkueiden ensimmäisessä ottelussa Espoossa Turo Järvistä suihkukomennuksen arvoisesti. Tätä ei oltu IFK:n leirissä unohdettu, vaan kokoonpanoon oli nostettu Ilari "Tuukan kouluttaja" Melart. Ensimmäinen kymppi ei edes ehtinyt täyttyä, kun Melart haastoi Karalahden "tanssiin", joka tosin jäi torsoksi molempien kaaduttua nopeasti jäähän. SM-liigan yliampuvan sääntötulkinnan mukaan molemmat lensivät suihkuun pienestä nyhjäämisestä. 2+10 minuuttia olisi vastaavista tapauksista aivan tarpeeksi. Tätä episodia ennen Blues oli ehtinyt siirtyä johtoon Tomi Sallisen sudittua kiekon maalinedustan ruuhkasta häkkiin. Syöttöpisteet merkattiin kuinkas muutenkaan, kuin Karalahdelle ja Luttiselle. IFK:n fanikatsomo taputti aina kun Karalahden nimi kuulutettiin - myös maalin yhteydessä. Lisäksi Jere otti hyvin entisen kotiyleisönsä taputtelemalla IFK:n faneille tappelun jälkeen. Jere kiersi kaukaloa ja nautti Nordiksen yleisöstä vilkaisemattakaan Bluesin faneja. Myös IFK-fanien osoittama suosio varmasti laittoi kotijoukkueen johtoporrasta miettimään, olisiko Jere syytä hankkia vielä kerran takaisin punaiseen paitaan.
IFK onnistui tasoittamaan pelin vielä ensimmäisessä erässä, kun Max Wärn huitoi takapleksistä maalin eteen kimmonneen kiekon tyhjästä kulmasta rysään. Ensimmäisen erän ensimmäinen kymppi kokonaisuudessaan mentiin Bluesin komennossa mutta erän loppua kohden ote siirtyi synttärisankareille. Toinen erä mentiin IFK:n hallinnassa mutta peli kokonaisuutena oli sekavaa. Blues puolusti nöyrästi ja tukki varsinkin oman siniviivan todella huolellisesti. IFK:n ylivoima pyöri paikoin erittäin mallikkaasti mutta se oli tehotonta. Vastuuta siirreltiin liikaa, jonka seurauksena Iiro Tarkkia Bluesin maalilla ei päästy montaakaan kertaa testaamaan huippupaikoilta. Viimeinen erä oli melko samanlainen, kuin toinenkin paitsi, että nyt hallitsevana osapuolena oli Blues. Pelin kokonaiskuva säilyi edelleen sekavana puolin ja toisin.
Jatkoajalla IFK haki ahneemmin ratkaisua ja olikin lähellä onnistua. Aivan jatkoajan lopussa Ville Peltonen järjesti Markus Kankaanperälle loistopaikan maalin eteen, mutta "Kanki" ei onnistunut veivaamaan laattaa reppuun. Värikäs kiekkoilta sai vielä yhden käänteen, kun rankkareiden ensimmäisessä parissa IFK:n maalilla loistavasti pelannut ja ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi valittu Juuso Riksman loukkaantui torjuttuaan Roope Rannan yrityksen. Ranta ajautui päin Riksmanin vasenta jalkaa, jonka seurauksena IFK joutui vaihtamaan kesken rankkareiden maalin Jan Lundellin. Lundell torjui kaiken ja viidennessä parissa Mikael Granlund sytytti synttärikakun kynttilät täyteen liekkiin upottamalla limpun ohi Tarkin.
IFK on edelleen voittamaton kotihallissaan tällä kaudella. Bluesin ilme on taisteleva ja puolustussuuntaan joukkue pelaa hyvin ja kurinalaisesti. Hyökkäyspelissä sen sijaan on paljon toivomisen varaa. Ylöspäin pelattaessa joukkue ehkä tarvitsisi hiukan suunnitelmallisempaa koseptia. Nyt vapauksia on ehkä vähän liikaakin, mikä luo sekavuutta joukkueen peliin.
