Lähtökohdat: Stadin punapaidoilla oli takanaan alavireisesti sujunut viikko Saipan, Ilveksen ja Tapparan kanssa. Noista peleistä oli pistepussiin kertynyt vain kolme paunaa. Hallitseva mestari TPS puolestaan kyntää sarjataulukon pohjilla, joten turkulaisten kopissa tunnelmat ovat olleet vieläkin synkemmät.
Näin kävi: Pelin aikana ei varmasti kenellekään hallissa jäänyt epäselväksi, kumpi näistä joukkueista oli parempi. IFK oli alusta loppuun potkun tai jopa kaksi turkulaisia edellä. Vaakunapaidat olivat aktiivisempia, tekivät kaikki aloitteet, halusivat irtokiekkoja enemmän ja määräsivät pelin temmon. Fyysisyyttä IFK tosin olisi voinut hyödyntää vielä paremmin. Aktiivinen taklauspeli on tosin loistanut poissaolollaan koko Kari Jalosen valmennuskauden ajan. Tällä kerralla IFK ei sortunut samaan virheeseen, kuin niin monesti aikaisemmin parin viime kauden aikana; johtoasemassa pakitteluun. IFK piti viimeisessäkin erässä pelin tyylikkäästi hallussaan, vaikka turkulaiset yrittivät vielä hieman lisätä kierroksia koneeseen. TPS:n kavennusmaali 4-2:een viimeisessä erässä ei aiheuttanut jäätymistä punapaitojen leirissä, vaan IFK piti itsensä kuskin paikalla loppuun asti. Ottelun hahmo oli tehot 2+1 nakuttanut kapteeni Ville Peltonen. Ville on tuonut Nordikselle valtavan määrän johtajuutta ja se näkyi kaukalossa tässäkin matsissa. Toinen ilonaihe kingeille oli se, että uudet ketjukoostumukset toivat positiivisia tuloksia. Ykkösketjussa Peltosen ja Mikael Granlundin vierellä viiletti nyt 300:nen SM-liigamatsinsa tahkonnut Lennart Petrell. Petrell tuo ketjuun tarvittavaa fyysisyyttä ja luo siten tilaa tehokaksikolle. Lisäksi Petrell on erittäin hyvä maalineduspelaaja. Aikaisemmin ykkösen toisella laidalla kirmannut Juha-Pekka Haataja oli siirretty Teemu Ramstedtin laidalle, jossa toisella puolella polkee Jerry Ahtola. Tämä ketju oli vaarallinen läpi pelin ja loi tukun vaarallisia tilanteita turkulaisten päätyyn.
TPS oli luvalla sanoen todella surkea läpi pelin. Viime kevään hurmoksesta ja peli-ilmeestä ei ole tietoakaan. Tepsin pelistä paistoi epävarmuus ja itseluottamuksen puute. Hyökkäyspelin rakentaminen oli sattumanvaraista poukkoilua, josta ei löytynyt mitään punaista lankaa. Turkulaiset tulivat Stadiin jo henkisesti hävinneinä ainoastaan puolustamaan, rikkomaan ja roiskimaan - mutta tekivät senkin alistuneesti. Povasimme mestareille vaikeaa syksyä mutta silti uskoimme, että TPS tulee kurimuksesta nousemaan säälipleijareihin asti. Tämä on edelleen täysin mahdollista, mutta Heikki Leimeen pitää nopeasti löytää juju koko joukkueen tekemiseen. Pakka on tällä hetkellä aivan sekaisin. Alistuneet pelaajat eivät uskalla haastaa esimerkiksi 1 vs. 1-tilanteissa kaveria lainkaan. Itseluottamus pitäisi saada palautettua pelaajien paitojen sisään pian, sillä muuten turkulaiset valuvat liian syvään ja synkkään kuiluun turhan aikaisessa vaiheessa kautta.
Erikoista: SM-liigan tuomaritoiminta sai jälleen kerran ihmettelyn aihetta. Päätuomarikaksikko Jyri Rönn-Antti Hämäläinen vihelteli läpi pelin täysin kummallisia tuomioita. Toisessa erässä esimerkiksi yksi tuloillaan ollut TPS:n jäähy jostain syystä jätettiin viheltämättä tilannetta seuranneen pienen hanskauksen jäljiltä. Minkäänlaista linjaa ei esimerkiksi kahvausten suhteen tuntunut löytyvän. Viikko sitten Nordiksella myös hämmästeltiin silloisten raitapaitojen otteita. Liigan pitäisi saada jonkinlainen taso tuomaritoimintaan, koska nykyisestä tasosta kärsii tärkein; peli. On kumma, jos SM-liiga pystyy kouluttamaan ainoastaan keskinkertaisia Mestis-tason viheltäjiä.
