Matsiraportti: HPK-HIFK 4-0

Vanhan IFK-legendan Tony Ariman mukainen nimimerkki Red Tiger # 12 suuntasi 2.12.2008 Toyotansa kohti Hämeenlinnan Rinkelinmäkeä. Tavoitteena oli todistaa logistiikkaa, jossa kolme sarjapistettä siirrettäisiin Ventoniemen bussia avuksi käyttäen Helsinkiin. Toisin kuitenkin kävi...

1. erä: IFK aloitti ottelun lupaavasti. Heti ensimmäisellä minuutilla HPK:n viisikko revittiin hajalle ja Kim Hirschovits pääsi yksin läpi. Hirson yritys ohittaa sittemmin varmasti koko illan pelannut Teemu Lassila oli melko köykäinen. Lassilalla ei ollut suuria vaikeuksia peittää Hirson maalintekoaikeet. Muutaman minuutin päästä tästä IFK:lle avautui toinen hyvä paikka avata illan maalihanat, kun Ilkka Pikkaraiselle pelattiin hyvä vetopaikka takatolpalle. Myös Pikun ratkaisusta puuttui viimeinen päättäväisyys iskeä kiekko häkkiin. Lassila selviytyi jälleen helpohkosti. Kun et itse tee, niin kaveri tekee. Näin kävi jälleen. Pikun yrityksestä vain muutaman hetken päästä toisessa päässä kolahti. HPK survoi maalinedustaruuhkasta väkisin illan avausosuman. IFK:n yksi vahvuus kautta vuosien on ollut molempien maalien edustalla pelaaminen. Tänään tässä hävittiin heti alussa..

2. erä: HPK ei esittänyt tässäkään erässä mitään ihmeellistä. IFK piti enemmän kiekkoa hallussaan, pääsi pelaamaan ylivoimaa ja suurimman osan ajasta kiekko pyöri Kerhon alueella. Tämän lisäksi HPK:n pakkien työskentelyä leimasi läpi pelin lukuisat syöttövirheet ja epävarmuus. IFK:n esitystä kuitenkin kuvaa se, että se ei pystynyt hyödyntämään mitään edellä mainittua. Ylivoiman aikana kiekko saatiin kohtuullisen hyvin hyökkäysalueelle mutta sen jälkeen meni sormi suuhun. Krediittiä on annettava myös Kerhon av-pelaamiselle, se oli erittäin hyvää. IFK sai yv:lla erittäin vähän laukauksia aikaiseksi. Kiekko pysyi kulmassa ja miehet vaihtoivat paikkaa mutta tekopaikkoja ei enää pystytty luomaan. Kun et tee, niin kaveri tekee. Näin se meni tässäkin erässä. Vaakunapaidat eivät hyödyntäneet ylivoimaansa ja niinpä seuraava yv tulikin isännille. IFK:n av-nelikon karmea virhe johti ritareiden toiseen maaliin. Kolme stadilaista ryntäsi yhtä aikaa samaan kulmaan kiekon perään ja toinen puoli kenttää jäi täysin tyhjäksi. Syöttö kulmasta kentän painottomalle puolelle ja PUM - 2-0.

3. erä: IFK:lta koko pelin surkein erä ja vastaavasti HPK:lta järkevää ja kurinalaista pelaamista. IFK ei pystynyt kehittämään kunnollista takaa-ajoa missään vaiheessa. HPK:n kolmas maali ratkaisi pelin ja loppunumerot kotijoukkue viimeisteli tylysti alivoimalla IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäen suosiollisella avustuksella. Nöyryytys oli valmis. Viimeisessä erässä suurin osa ajasta vain pelailtiin pois, kaikki tiesivät jo kuka on tämän illan voittaja.

Yhteenveto: IFK:n pelaamisesta puuttuu edelleen se jokin. Tunne, kiima, raivo, päättäväisyys.. Sitä ei näy kaukalossa, eikä penkin takana. Klyyvari-Rautio-Sakke osasto ei ole osoittanut mitään jippoja, millä se pystyisi herättämään kesken pelin kaukalossa surffailevat punaiset. Kaukalossa on ammattimiehet, joten muutos lähtee tietysti ensisijaisesti jokaisen pelipaidan alta. Valmennuksella on kuitenkin merkittävä vastuu. Mitä he tekevät? Toinen allekirjoittanutta jälleen ihmetyttänyt asia on, kuinka herra nimeltä Tom Walsh voi saada peliaikaa IFK:n pakistossa? Walsh on yksi huonoimmista ulkomaalaisista, kuka ikinä on pukenut stadin punaisen paidan päälleen. Ja niitä muita huonojakin on varsinkin viime vuosilta aika paljon. Syyksi tähän ei kelpaa edes pakiston ohut materiaali. Walsh ei esitä mitään, mihin IFK:n omat junnut eivät pystyisi. Kip Brennanillakin on paljon enemmän lisäarvoa kaukalossa IFK:n pelille, kuin Walshilla. Miten IFK:n suunta muutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät? Vastuullisia on paljon. Ketkä ovat valmiita myös kantamaan sen?