Matsiraportti HIFK-Kärpät 4-2

IFK:n alkukausi on ollut erittäin vaikea. Pelit eivät ole sujuneet odotusten mukaisesti ja pisteitä onkin tullut odotettua vähemmän. Maalivahtiosastolla on ollut paljon epävarmuutta, mikä onkin nostanut punapaitojen fanien huulille spekulointia joukkueen maalivahtivalmennuksen tasosta - "miksi tuo osasto pettää meillä tavalla tai toisella joka vuosi..?". Näiden lisäksi yleisömäärät kauden avausottelun jälkeen ovat olleet rankasti jäljessä IFK:n tavoitteesta. Tähän kun vielä lisätään muistutuksena peto-organisaation 700000 euron tappiot edelliseltä kaudelta, niin tekemistä Nordiksella riittää - niin kaukalossa, kuin konttorinkin puolella.

Helsingin urheiluelämän supertorstai toi IFK:lle piristystä ja uskoa kaukaloon mutta myös harmaita hiuksia toimiston puolelle. Hallitseva Suomen mestari kaatui vakuuttavan esityksen jälkeen 4-2 mutta peliä oli seuraamassa vain vajaat 5500 katsojaa. Jokereiden ja Pittsburgin välinen näytösottelu, sekä Hongan taistelu UEFA-cupin lohkovaiheen paikasta espanjalaista Santanderia vastaan aiheuttivat sen, että Nordis jäi täyttymättä.

Onnistumisia ja sekoiluja

Kokonaisuutena IFK oli joukkueista kiistatta parempi ja ansaitsi voittonsa. Koko 60-minuuttisen ajan petolauman paketti oli melko hyvin kasassa, eikä kärppälauma pystynyt uhkaamaan täyden pistepotin jäämistä Stadiin. Yleisömäärän niukkuudesta huolimatta kiekkoilta oli värikäs ja tunteikas. Nordiksen kaukalossa nähtiin niin onnistumisia, kuin sekoilujakin. Seuraavassa näistä tarkemmin:

Onnistumiset: Ilkka Pikkarainen. Allekirjoittanut ei ole koskaan nähnyt "Pikua" niin liekeissä, kuin tässä matsissa. "Pikulla" ei ainoastaan luistin kulkenut, vaan näytti, että mies on saanut jostain aivan uudet kädet! Toisen erän alussa Pikkaraisen shokkihoito sekoitti näätälauman perusteellisesti. Ensin "Piku" veivasi Tarkin edessä kiekkoa niin kauan, että tämä ei tiennyt minne katsoa - lopulta kiekko yläbörsään. Hetkeä myöhemmin Pikkarainen tuuletti Tarkin verkon toista yläkulmaa ja muutti tulostaululle lukemiksi 3-1. Ykkösketjuksi koottu Piku-Hirso-Kibe toimi hyvin. Paikkoja herroilla olisi ollut useampaankin lisäosumaan. Toinen valopilkku oli IFK:n nuori Siim Liivik. Tulokaskauttaan pelaava virolaissyntyinen hyökkääjä viimeisteli maalin jo toisessa ottelussa peräkkäin ja katkaisi sillä kärppäpyristelyn lopullisesti - 4-1. Molemmat edellämainitut herrat myös käyttivät fyysisyyttään järkevästi hyväkseen läpi pelin. IFK oli fyysisyydessä Kärppiä selvästi edellä ja voitti näin monta kaksinkamppailua.

Sekoilut: Ensimmäisen erän viimeisellä sekunnilla tuli maali, jollaista en ole koskaan paikanpäällä nähnyt. IFK:n maalivahti Juha "Byysa" Pitkämäki katseli tulostaululle, kun kärppäpakki Ossi-Petteri Grönholm latasi kiekon omasta päädystä läpi kentän. Kaikkien hämmästykseksi pikkumusta livahti "Byysan" hanskan kautta verkkoon. Pitkämäki oli läpi pelin epävarman oloinen vaikka pelasikin kokonaisuutena kohtuullisen hyvän pelin. Varsinaisen torjuntatyöskentelyn lisäksi mailapelissä on vielä rutkasti parannettavaa.

Sekoiluja kaukalossa aiheuttivat myös illan tuomarit. Ringbom-Lindroos kaksikko oli liian monta kertaa aivan ulapalla pelistä. Katsomossa ennakoimme vaikeuksia jo ottelun alla kuuluttajan kerrottua illan raitapaitojen nimet. IFK:n ensimmäinen maali syntyi, kun punapaitojen selvä rike hyökkäyspäässä jäi viheltämättä. Tästä Kärppäleirissä protestoitiin aiheellisesti. Toisessa erässä homma lähti pahemmin lapasesta, kun punapaitojen Teemu Ramstedtia taklattiin törkeästi selästä laitaan. Toinen päätuomareista (Lindroos) seisoi aivan vieressä katsellen Ramstedtin lentoa laitaa päin. Seurauksena ei kuitenkaan mitään!! Samassa vaihdossa vain joitakin sekunteja myöhemmin Jussi Pesonen kävi hakkaamassa oman mailansa kappaleiksi kärppäpakki Grönholmin olkapäähän. Pesonen lenti tästä suihkuun mutta oululaisten rankaisematta jättäminen oli vaikeaa sulattaa Nordiksella niin kentällä, kuin katsomossakin.

Kaikenkaikkiaan viihdyttävä ja värikäs kiekkoilta Nordiksella päättyi mukavasti - tärkeät kolme pistettä jäivät Stadiin.