IFK:n ja Kalpankohtaamiset ovat tällä kaudella olleet tiukkoja ja paikoin melko tunteikkaita pelejä. Tasaisuus toteutui tälläkin kertaa mutta tunne sen sijaan loisti poissa olollaan.
Kalpan otteista tosin paistoi päättäväisyys läpi pelin. Vieraat tulivat peliin paljon paremmalla liikkeellä, kuin isännät. Vaikka alkulämmittelyistä ei useinkaan voi paljoa
päätellä, niin tällä kertaa jopa siinä punapaitojen olemus oli tavallista veltomman näköinen. Oliko joukkueen ajatukset jo lauantain kärkikamppailussa, jossa IFK:n vieraaksi hiipii sarjakärki Jyp? Kalpa pääsi läpi pelin myllyttämään pitkiä syöttöketjuja IFK:n päädyssä. Suurimman osan ajasta vieraat tosin hiihtelivät kulmissa ja poissa maalintekosektoreilta. Siitä huolimatta pitkät painostusjaksot näyttivät, että liike savolaisilla oli parempaa, kuin isännillä. Pekka Virran suosima v
oimakkaaseen kiekkokontrolliin perustuva jääkiekko pääsi näyttäytymään Nordiksella niin hyvässä, kuin pahassakin. Omalla kenttäpuoliskolla tapahtuneet jatkuvat kiekon palautukset ärsyttivät yleisöä ja myös olivat kostautua vieraille muutaman kerran IFK:n takakarvatessa kiekon savolaisten "naatiskeltua" uhkarohkeastikin omalla- ja keskialueella. Toisaalta parhaimmillaan Kalpa sai pidettyä kotijoukkueen jopa pari minuuttia irti kiekosta pitkillä syöttöketjuilla.
Virta perusteli taktiikkaansa pelin jälkeen: "Tiesimme tasan tarkkaan, mihin tulemme. Meidän nuori puolustuksemme ei olisi kestänyt jatkuvien pommien ottamista kolmea erää. Siksi painotimme ennen peliä, että meidän on puolustettava kiekolla." Virta otti taktisella puolella selkävoiton kollegastaan Kari Jalosesta. IFK veti jostain syystä karvauksen todella alas. Asemasotaan jumittuneiden stadilaisten kärkikarvaaja pudotti monesti itsensä jopa hyökkäys sinisen alle. Virta pelkäsi juuri sitä asetta, jota Jalonen ei käyttänyt. Raivokas ja taklauks
ia painottava yhden tai kahden miehen karvaus syvältä tilanteesta riippuen olisi ollut myrkkyä savolaisille. Nyt IFK jätti suosiolla parhaat kutinsa piippuun. Peli kokonaisuutena oli puuduttava ja jopa tylsä. Molemmat varsinaisen peliajan maalit syntyivät jo avaus erässä. Tämän jälkeen molemmat kaivautuivat poteroihinsa ja se sopi ehdottomasti paremmin vieraille. IFK:n olisi pitänyt pystyä muuttamaan pelin rytmiä ja taktiikkaa viimeistään silloin, kun oli selvää, että vieraat pelasivat voimakkaasti IFK:n lisäksi myös kelloa vastaan. Kotijoukkueen tähtipelaajista Jeff Hamilton on vaipunut varjojen maille huikean tulonsa jälkeen. Hamilton hiihtelee suurimman osan ajasta täysin pelin ulkopuolella, eikä edistä pelaamisellaan peliä mitenkään. Hurjaa laukaustaankaan hän ei pääse enää kovin usein käyttämään, kun vastustajat osaavat blokata häneltä tilan pois. Kevättä varten Hamilton olisi tärkeää saada taas "flowhun", koska silloin hänen kylmäpäisiä ratkaisujaan todella tarvitaankin.
