Matsiraportti HIFK-Ässät 1-2 RL

IFK käy läpi vaikeaa jaksoa; joukkue kyntää tällä hetkellä neljän ottelun tappioputkessa ja peli on levällään toisin, kuin vahvasti menneellä syyskaudella. Kausi on pitkä ja siihen kuuluu tappioputket. Oleellista on, minkälaisten esitysten jälkeen tappiot tulevat. IFK:n peli ei näytä tällä hetkellä hyvältä. Syksyllä joukkue liiti voitosta voittoon ja pelissä oli selvät raamit - kaikki kentällä tiesivät, mitä pitää tehdä. Nyt vauhti on poissa ja peli on levinnyt käsiin. Hyökkäyssinisenylittäminen on todella tuskaista ja usein ratkaisut ovat luokkaa "toivotaan, toivotaan". Vastustajat ovat oppineet IFK:n tavan hyökätä ja nyt tuntuu siltä, että vaakunapaidoilla ei ole heittää uusia toimivia kuvioita peliin. Koko alkusyksyn IFK vyörytti hyökkäyksiä samalla kaavalla; kiekollinen pakki alimpana hakee avauspaikkaa samaan aikaan, kun toinen pakki ja kaksi hyökkääjää tarjoavat syöttöpaikkaa toiselta kenttäpuoliskolta. Vastustaja lähti aina blokkaamaan sitä puolta, jossa oli eniten miehiä, mutta usein pakki avasi painottomalle puolelle jääneelle hyökkääjälle, joka pääsi vapaata kaistaa myöten tuomaan kiekon sisään. Ässiä vastaan IFK onnistui vain kerran tuomaan kiekon näin Ässien alueelle. Se tapahtui pelin viimeisillä minuuteilla ja siitä olikin lähellä syntyä ratkaisumaali. Vastustajat ovat oppineet IFK:n tavan, mutta stadilaiset eivät ole pystyneet tarjoamaan kentällä muita toimivia vaihtoehtoja.

IFK:n illan ainoa maali syntyi 5 vs 3-tilanteesta, jossa kokoonpanoon palannut Jeff Hamilton pääsi pyssyttämään hurjan lämärinsä vapaalta tontilta. Vaikka päävalmentaja Kari Jalosen mukaan maalipaikat menivät ottelussa tasan 14-14, oli IFK:n hyökkäyspeli ja myös huippupaikkojen rakentelu paljon tuskaisempaa, kuin syyskaudella.

Ässille ja päävalmentaja Pekka Rautakalliolle täytyy nostaa lätsää - ja korkealle. Ässien itseluottamus on tällä hetkellä tapissa ja joukkue ei pelkää mitään. Porilaiset tulivat todella ennakkoluulottomasti Stadiin kuittaamaan lokakuun 11-3 nöyryytystä. Patalauma puolusti nöyrästi silloin, kun piti puolustaa mutta myös rakenteli pitkiä hyökkäyksiä läpi pelin kotijoukkueen päätyyn. Ässät haki ahnaasti ja rohkeasti avausmaalia pelin ollessa pitkään 0-0:ssa. Välillä pakit nousivat tukemaan hyökkäyksiä jopa riskilläkin, mikä oli avata muutaman kerran IFK:lle läpiajopaikkoja. Tämä kertoo siitä, että joukkueessa on kova usko omaan tekemiseen. Koko kiekkoileva Suomi on odottanut liigan alusta lähtien sitä, milloin Ässät putoaa. Porilaiset ovat huimassa lennossa vielä, kun lähestytään jo tammikuun puoliväliä. Ässien putoamista runkosarjassa ei ole näköpiirissä. Rautakallio on saanut valmennettua joukkueen sellaiseen iskuun, että sille on vain taivas rajana. Joukkue näyttää kaukalossa ennen kaikkea henkisesti erittäin vahvalta, mikä tekee siitä vaarallisen kevättä varten. Henkiseen vahvuuteen kun lisätään kuuluisan Isonmäen yleisön hurmos, on Ässiä helppo povata kevään väriläiskäksi. Alpo Suhosenkin aikaan Ässät oli kevään väriläiskä - tosin aivan toisessa päässä taulukkoa.