Ottelun ensimmäinen erä oli pelin tasaisin. Ensimmäisen vitosen Blues avasi vahvasti ja kotijoukkueesta oli aistittavissa, että kaikki pelaajat eivät olleet täysillä ajatuksineen pelissä. IFK pääsi kuitenkin alun jälkeen peliin mukaan ja onnistui kääntämään peliä Bluesin päätyyn. Ensimmäisessä erässä roolia otti IFK-ikoni Kimmo "Kibe" Kuhta joka napautti nopeaan tahtiin laatan kahdesti ohi Blues-veskari Lars Voldenin. Ensimmäisessä maalissa Kuhta reagoi nopeasti hyökkäyssinisellä pomppukiekkoon. Hän otti kiekon haltuun, kääntyi ja antoi kuuluisan ranteensa puhua - kiekko tolpan kautta komeasti häkkiin. Vain hetkeä myöhemmin Kibe iski uudelleen, tällä kertaa hienon kuvion päätteeksi. Toni Söderholm toi kiekon näyttävästi ylös lähes Bluesin päätyyn asti. Hienon nousun jälkeen Söde pudotti kiekon toiseen aaltoon Mikke Granlundille, joka jatkoi ykkösellä Kibelle. Kuhta vei kiekon rystylle ja teki pitkän kaarron Bluesin maalin edessä ja nosti pienestä kulmasta verkot kireälle. Tässä vaiheessa tuskin kukaan hallissa olisi uskonut, että lisämaaleja ei tultaisi näkemään. Niin kuitenkin kävi.
Toinen erä vahvasti Bluesin ja IFK:lla oli vaikeuksia vyöryttää pitkiä hyökkäyksiä vieraiden päätyyn. Joitakin paikkoja IFK sai silti luotua. Paras niistä tuli Petteri Wirtaselle, joka pääsi täysin vapaana ohjaamaan Voldenin edestä kiekkoa maaliin, mutta ohi meni. Blues otti selvästi kentän haltuun ja tästä kertovat toisen erän maalivahtien torjunnat: Endras 16, Volden 4.
Jos toinen erä mentiin vieraiden hallinnassa, niin kolmas oli täydellistä vyörytystä. Nordiksella ei ole vuosikausiin nähty näin suvereenia vierasjoukkueen hallintaa, joka olisi kestänyt kokonaisen erän verran. IFK ei saanut viimeisessä erässä todellakaan yhtään kontrolloitua hyökkäystä vieraiden päätyyn. Pitkin erää punapaidoilla oli useita kertoja vaikeuksia saada edes purkukiekkoa keskialueelle. Vaakunapaitojen saksalaismaalivahti Dennis Endras heilui kumiukkona maalilla ja pelasti kotijoukkueen minuutti toisensa jälkeen. Minuutit toisensa jälkeen kuluivat ja niin täydellistä kuin Bluesin hallinta olikin, niin he eivät onnistuneet tekemään maalin maalia. Tämä oli kenttätapahtumiin nähden täysin käsittämätöntä. Maalivahtien torjunnat olivat pelin jälkeen karut: Endras 42, Volden 12. Silti maalit kotijoukkueelle 2-0. Bluesin hyökkäykset ajautuivat liikaa kulmiin ja näin ollen IFK ehti sumputtamaan oman alueen keskustan tehokkaasti. Kaunista katsottavaa IFK:n peli ei siis todellakaan ollut mutta kuluneen kliseen mukaan vain pisteet lasketaan. Pelin parhaana palkittu Endras todisti jälleen kerran, miten huippumaalivahti voi kauden aikana pelastaa joukkueen pisteille näiden surkeasta esityksestä huolimatta. Vuosien jälkeen IFK:ssakin tämä asia on vihdoin opittu.
